tiistai 27. heinäkuuta 2021

Elokuu on hyvä hetki aloittaa bujoilu


Heinäkuu ja samalla lomani lähenee uhkaavasti loppuaan. Lomalla olen enimmäkseen ajelehtinut päivästä toiseen fiilispohjalta sen kummemmin menoja suunnittelematta. Elokuun alun häämöttäessä järjestelmällisempi puoli itsestäni pyrkii taas valtaan. On aika tarttua kynään ja jäsentää elämää.

Bujoilu on kiinnostanut minua pitkään. Nuorena aikuisena teinkin muutamana vuonna itse bujotyyppisen kalenterin, vaikka bujoilusta ei kukaan vielä silloin puhunut.

Bujoilullahan siis tarkoitetaan omatekoisen kalenterin laatimista alusta asti itse tyhjään muistikirjaan. Bujo-sanan pohjana on englannin kielen termi bullet journal. Se on kalenteri, muistikirja, päiväkirja ja leikekirja yksissä kansissa. Bujoillessa päästetään oma luovuus valloille. Kirjasta voi tehdä juuri omiin tarpeisiin sopivan. Sivuja koristellaan piirroksin ja tarroin, ja niille voi tallentaa muistoja, kuten valokuvia ja pääsylippuja.

Niin houkuttelevalta kuin bujoilu minusta kuulostaakin ja niin kiehtovia kun somessa nähdyt kuvat bujoista ovatkin, kalenterin luominen itse tyhjästä kuulostaa nykyisessä elämäntilanteessani liian työläältä ja aikaa vievältä. Tuntuu myös, että pitäisi olla paremmat kalligrafia- ja piirustustaidot.

Onnekseni sain Otavalta avukseni kiireisen bujoilijan kalenterin, jossa on suositun tubettajan Elisa Malikin piirtämät valmiit pohjat kullekin kuukaudelle, eli ihan tyhjästä ei tarvitse aloittaa. Mun vuosi 2021-2022 — Bujoilijan kalenteri (Otava 2021) alkaa elokuusta ja päättyy ensi vuoden heinäkuuhun. Jos haluaa saada siitä irti parhaan hyödyn, kalenteri kannattaakin hankkia saman tien.

Tyylikkäiden mustien kansien väliin menot ja tavoitteet saa kätevästi järjestykseen. Jokainen kuukausi alkaa kuukausiaukeamalla, jolle Malik on piirtänyt mustavalkoisen kuvan. Seitsenvuotiaani kysyi heti, voiko kuvat värittää. Ilman muuta! Onkin suloinen ajatus päästä käyttämään kalenteria, jossa on tyttären värittämät kuvat.


Lisäksi joka kuukauden kohdalla on päivyriaukeama menoja ja muistettavia asioita varten sekä tilaa päiväkirjamerkinnöille ja tavoitteille. Kuukausittain seurataan mielialoja, unen määrää ja laatua, kulutusmenoja ja rutiinien toteutumista. Mukana on myös oma aukeamansa vuodenvaihteen pohdinnoille ja uudenvuodenlupauksille.


Jos olisin tehnyt bujon kokonaan itse, olisin varannut tilaa viikoittaiselle ateriasuunnittelulle. Mutta kalenterin kohderyhmänä taitavat olla lähinnä nuoret, joiden vastuulla ei ole perheen ruokahuolto. Nuoria saattaa kiinnostaa kalenterin alussa oleva aukeama, johon voi merkata nähdyt leffat ja tv-sarjat. Itselläni ei ole juuri koskaan aikaa katsoa yhtään mitään.

Täytyy sanoa, että olen kalenterista aika innoissani. On kätevää saada kaikki listat ja kalenterimerkinnät samojen kansien väliin. Vuoden päätyttyä kirjasta jää päiväkirjamerkintöineen hieno muisto, johon voi palata myöhemminkin.

Otavalle kiitos arvostelukappaleesta!




sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Moderni prinsessasatu vie Japanin keisarilliseen hoviin

Viime päivinä olen nauttinut maailman vanhimman monarkian, Japanin keisarillisesta loistosta. Olen kävellyt loisteliaan Togun palatsin käytävillä ja puutarhassa sekä hurmaantunut niin ylellisestä haute couturesta kuin kuninkaallisten kokkien herkullisista luomuksistakin. Olen livahtanut Tokion yöhön ja keinunut Kioton yössä täydellisen komean miehen syleilyssä.

No, en ihan oikeasti, mutta olen päässyt elämään kiinnostavia asioita amerikanjapanilaisen Izumin kautta. Izumi "Izzy" Tanaka on 18-vuotias lukiolaistyttö Kaliforniasta. Hän on asunut koko elämänsä kahden äitinsä kanssa Mount Shastan pikkukaupungissa ja tuntenut, ettei oikein kuulu joukkoon japanilaisen ulkomuotonsa vuoksi. 

Sitten Izumi pääsee elämästään puuttuneen isänsä jäljille. Isä ei olekaan mikä tahansa tallaaja, vaan Japanin kruununprinssi!

Izumi toivotetaan tervetulleeksi Japaniin tutustumaan isäänsä. Kahdenkeskistä aikaa ei vaan ole kovin paljoa, sillä Izumi tempaistaan mukaan hovielämään ja keisarillisen perheen velvollisuuksiin. Hänen ympärillään on laumoittain hoviherroja, kamarineitejä ja turvamiehiä (joista yksi on syötävän söpö). He yrittävät tehdä tavallisesta, keskinkertaisesta amerikkalaistytöstä elegantin japanilaisprinsessan.

Kahden eri identiteetin välillä tasapainottelevalla Izumilla on paljon opittavaa. Eikä ainoastaan Japanista ja sen kielestä ja kulttuurista, vaan myös itsestään, siitä kuka ja millainen Izumi Tanaka oikeasti on ja mitä hän elämältään haluaa.

Posti kiikutti minulle hiljattain Emiko Jeanin romanttisen nuortenromaanin Tokion prinsessa (Otava 2021). Nuortenkirjallisuus ei oikeastaan ole genreäni. Minulla ei yleensä ole aikaa lukea nuortenkirjoja (sori niistä arvostelukappaleista, joihin en ole ehtinyt paneutua), mutta tämä kiinnosteli kovasti. Japani oli taikasana, joka sai minut tarttumaan teokseen.




Hyvin kirjoitettu moderni prinsessasatu tempaisi mukaansa. Luin yötä myöten, kun en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni.

Kirjailija on kuvaillut kirjaansa seuraavasti: "Story that is like Princess Diaries meets Crazy Rich Asians but new and different and also includes an offensively hot bodyguard". 

En ole lukenut Prinsessapäiväkirjoja (vaikkakin olen kuullut niistä paljon) enkä tuota toista kirjaa, joten en osaa arvioida luonnehdinnan paikkansapitävyyttä. Ilahduin kuitenkin, kun luin jostain Emiko Jeanin somepäivityksestä, että hän valmistelee Tokion prinsessalle jatkoa. Kirjan lopussa minusta tuntuikin, ettei Izzyn tarina ollut vielä lopussa.

Kustantajalle kiitos kirjasta! Oli todella mieluinen lukukokemus.


Emiko Jean: Tokion prinsessa
Englanninkielinen alkuteos: Tokyo Ever After
Suomennos: Susanna Sjöman
Kustantaja: Otava 2021
326 sivua