Aleksis Kiven päivän kunniaksi: skandaali arkisoareessa

Hyvää Aleksis Kiven päivää ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Jo lapsena tiesin, kuka Aleksis Kivi oli. Hän istui pronssisena Rautatientorilla Kansallisteatterin edessä. Hänen mukaansa oli nimetty katu lähellä kotiamme. Kouluni kävin Aleksis Kiven koulussa.

Silti en ollut kuullut nimeä Alexis Stenvall, ennen kuin joskus nuorena tyttönä luin Salme Sadeniemen tyttökirjan Pension Grunérin tytöt (Otava 1950, 3. p. 1980).

Pension Grunérin tytöt on historiallinen nuortenromaani, jossa seurataan mamselli Grunérin tyttökoulun oppilaita Evaa, Sofieta, Oliviaa, Alinea ja Ernestineä 1800-luvun puolivälin Hämeenlinnassa. Rakastin romanttista tarinaa. Se vaikutti minuun suuresti. Hurmaannuin 1800-luvun nuorten neitojen elämästä rekiretkineen ja tanssiaisineen.

Yksi kirjan hienoista kohdista on Runeberg-ilta. Everstinna Petander järjestää arkisoareen Larssonin majatalossa orpokotinsa hyväksi. Soareessa tapahtuu jotain skandaalimaista. Nuori kimnasisti Eurén lausuu runon, jonka on kirjoittanut eräs toinen kimnasisti Helsingistä, nuorukainen nimeltään Alexis Stenvall.

"Maa kunnasten ja laaksojen
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
tuo loistees pohjan tulien,
tuo talven, suven ihana,
mi ompi soma maa?

- -

Mi autuus helmaas nukkua,
sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme,
sä aina uusi toivomme,
oi Suomenniemi kaunoinen,
sä iankaikkinen!"

Mikä Eurénin esityksessä sitten oli niin skandaalimaista? No, tietysti se, että runo lausuttiin s u o m e k s i.

"[Eva ei] koskaan ollut kuullut esitettävän mitään suomeksi. Koko ajatus tuntui täysin mahdottomalta. Ja nyt tuossa hänen edessään eräs nuorukainen lausuu suomeksi, aivan kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Ja se kuului aivan runolta, ei lainkaan kankealta ja puisevalta, niin kuin kaikki se, mitä Eva tähän asti oli suomeksi lukenut. Hän alkoi tarkata runon sisällystä, sen sanontaa. Miten kaunista se oli! Hänen poskensa alkoivat hehkua."

Suomenmaa-runo oli osittainen mukaelma J. L. Runebergin runosta Vårt land eli Maamme. Sen kirjoittajasta kimnasisti Alexis Stenvallista tuli sittemmin Aleksis Kivi, ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Kivi kirjoitti suomeksi ja nostettiin myöhemmin kuolemansa jälkeen kansalliskirjailijan asemaan.

Näin Aleksis Kiven päivänä ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä on ihan hyvä muistaa niitä edelläkävijöitä, joiden ansiosta meillä tänä päivänä ylipäätään on suomenkielistä kirjallisuutta.

Evan ja hänen koulutovereidensa mahdollisuudet lukea suomenkielistä kirjallisuutta olivat 1850-luvun Suomessa heikot. Eikä se aika niin kauhean kaukana ole. Tajuammeko edes, kuinka paljon sen jälkeen on tapahtunut ja kuinka kiitollisia siitä saamme olla?

Siluettikuva saattaa esittää Aleksis Kiveä, lähde Helsingin Kaiku 8.4.1905, nro 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Bookcrossing — Kiertävä kirja ei sammaloidu!

Oli kuuma ja aurinkoinen heinäkuun päivä Iisalmessa. Vettä soliseva suihkukaivomonumentti (Anu Matilaisen Olvin synty) veti puoleensa. Ehkä siitä lennähtäisi iholle muutama viilentävä pisara. Tarkkana tyttönä kahdeksanvuotiaani huomasi kiveyksellä taideteoksen tuntumassa pussin, jossa näytti olevan kirja. Oliko joku unohtanut sen?

Ei ollut, selvisi pian. Kirjan sisäkanteen oli kiinnitetty lappu, jossa luki:

"Tämä ei ole kadonnut kirja, vaan se on tarkoituksella jätetty löydettäväksi. Ota mukaasi, mene osoitteeseen www.bookcrossing.com ja kerro, missä kirja on nyt. Kirjan aiemmat lukijat tahtovat tietää sen seikkailuista. Tämän jälkeen voit lukea kirjan ja päästää sen taas vapauteen jonkun toisen löydettäväksi."

Olimme löytäneet bookcrossing-kirjan. Bookcrossing on kansainvälinen liike, jonka ideana on vapauttaa kirjat pölyttymästä hyllyistä vapaasti luettavaksi. Mottona voisi olla vaikka Kiertävä kirja ei sammaloidu!

Bookcrossaajat vapauttavat kirjoja julkisille paikoille ohikulkijoiden löydettäväksi ja luettavaksi. Kirjat on merkitty seurantakoodilla, jonka avulla niiden liikkeitä voi seurata www.bookcrossing.com-sivustolla. Rekisteröityneet bookcrossaajat voivat tehdä kirjoista vapautusilmoituksia, joissa kerrotaan minne ja milloin kirja vapautuu.

Meidän löytämämme kirja oli Lena Ollmarkin Kesätallin salaisuus (Stabenfeldt 2001, suom. Timo Hirvonen). Se kertoo teini-ikäisistä Katista ja Cillasta, jotka ovat parhaat ystävykset. Tytöt pääsevät viettämään unelmiensa kesälomaa tallilla Björkgårdenin kartanon maisemissa kahden vuokrahevosen kanssa.

He tutustuvat pariin söpöön motocross-poikaan ja kartanossa asuvaan iäkkääseen Louise-rouvaan, joka tietää talliin liittyvän surullisen tarinan. Pian tytöistä alkaa tuntua, että tallilla kummittelee. Läheiseen autiomökkiin majoittuu kaksi biologia, jotka väittävät etsivänsä harvinaista kasvia, mutta tytöistä heissä on jotain epäilyttävää. Jotain outoa on selvästi tekeillä. Mitä kaikkea ehtiikään tapahtua, ennen kuin kesäloma on ohi?

Kesätallin salaisuus oli viihdyttävä ja jännittävä kertomus. Se ei oikeastaan ollut tarkoitettu vielä kahdeksanvuotiaalle, mutta tyttäreni halusi ehdottomasti, että luen sen hänelle. Hän oli ollut juuri heppaleirillä ja hevosasiat kiinnostivat suunnattomasti.

Voisi sanoa, että kirja pelasti kesälomareissumme. En ollut pakannut mukaan ollenkaan kirjoja. Olimme liikkeellä junalla, ja matkatavaroiden piti olla mahdollisimman kevyet. Olin ajatellut, että e-kirjat riittäisivät hyvin. Yllättäen tyttäreni ei pitänytkään ollenkaan siitä, että luin hänelle iltasatua puhelimen näytöltä. Hän syytti minua koko ajan siitä, että en ollut ottanut kirjoja mukaan. Niinpä kun hän löysi kirjan, hän oli onnensa kukkuloilla.

Loppumatkan ajan hän yritti nähdä bookcrossing-kirjoja kaikkialla muuallakin, minne menimme. Minusta se tuntui järjettömältä, sillä todennäköisyys sellaisen löytämiseksi tuntui olevan häviävän pieni.

Oudointa oli, että Kajaanissa tytär oikeasti taisi nähdä toisenkin bookcrossing-kirjan erään patsaan juurella. Luin bookcrossing-sivustolta, että meneillään oli Patsasvapautushaaste 2022. Kauempaa katsottuna patsaan luona näytti olevan pussiin pakattu kirja. Valitettavasti patsas oli jäänyt loukkuun korkeiden työmaa-aitojen sisään, joten emme päässeet tutkimaan pussia tarkemmin.

Kesätallin salaisuus matkasi kanssamme Iisalmesta Kajaaniin ja Kajaanista Oulun kautta Kokkolaan, kunnes päätyi Helsinkiin. Vapautimme sen keskiviikkona puistonpenkille Linnanmäen eteläportin eli Helsinginkadun puoleisen sisäänkäynnin ulkopuolelle. Toivottavasti joku löytää sen ja poimii mukaansa.

Onko sinulla kokemuksia bookcrossingista?

5 kirjaa todellisuuspakoa kaipaavalle varhaisnuorelle

Synkästä ja pimeästä marraskuusta selviää vain yhdellä tavalla: pakenemalla todellisuutta kirjojen maailmaan. Esittelen viisi syksyn uutuuskirjaa, jotka irrottavat ajatukset arjesta. Kirjat on suunnattu varhaisnuorille, ja niissä on selvästi mietitty, kuinka älylaitteiden kanssa kasvaneet lapset saadaan pidettyä kirjan äärellä.  

OSKAR KÄLLNER — kuv. KARL JOHNSSON:
IMPERIUMIN PERILLISET — RAUTARUUSU

Suom. Leena Peltomaa. Otava 2021

Nopeatempoinen avaruusseikkailu pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Sisarukset Alice ja Elias kiitävät galaksien halki avaruusalus Hiljaisuuden kyydissä jahdaten äitinsä siepannutta vihollisalusta. Päämääränä on Rautaruusu-niminen asema, mutta vastassa on joukko vaarallisia kraosotureita.

Rautaruusu on Imperiumin perilliset -sarjan toinen osa, joka alkaa siitä, mihin edellinen osa Tähtiin temmatut päättyi. Lasten science fiction -tarina sopii luettavaksi noin yhdeksänvuotiaasta ylöspäin. Luvut ovat lyhyitä, dialogia on paljon, juoni etenee vetävästi ja kirjassa on värikuvitusta.

JOHANNA HULKKO — kuv. JANI IKONEN:
HARMAA HAKKERI 2 — GLACIER VASTAAN VAPAUS

Karisto 2021

Hakkerimaailma on minulle aivan yhtä tuntematonta maaperää kuin kaukaiset galaksit. Sarjan ensimmäisessä osassa Harmaa hakkeri — Glacier vastaan Hopea viattomana hupina alkanut koulupoikien hauskuuttamiseen tähdännyt hakkeritoiminta muuttuu jännittäväksi seikkailuksi, jossa vastassa on kaupungin mahtavin yritys Hopea.

Toisessa osassa vakuutusyhtiö Vapaus vetää kaupungin asukkaiden elämää rajoittavien toimiensa takia hakkeriporukan huomion puoleensa. Tarina haastaa miettimään oikean ja väärän rajaa.

Varhaisnuorille tarkoitettu kirja on rakennettu helppolukuiseksi. Kuvitusta olisi kylläkin voinut olla enemmänkin ja se olisi voinut olla värillistä.

Plussaa siitä, että luvut ovat todella lyhyitä, eikä kaikkia ole edes pakko lukea! Alussa olevasta käyttöohjeesta selviää, että kirjassa on kolmenlaisia lukuja: 

• juonen kannalta oleellisia lukuja, jotka täytyy lukea ymmärtääkseen, mitä tapahtuu
• hyödyllisiä lukuja, joissa on tarpeellista tietoja
• lukuja, jotka voi skipata, jos ei jaksa / ehdi lukea koko kirjaa

Nerokas konsepti. Toivottavasti opettajat osaavat ohjata lukuhaluttomia poikia (ja miksei tyttöjäkin) tämän kirjasarjan pariin.

ÅSA LARSSON & INGELA KORSELL — kuv. HENRIK JONSSON:

PAX 3 — IHTIRIEKKO

Suom. Sirpa Alkunen. Otava 2021

Marraskuun pimeät illat ovat ihan parasta aikaa tarttua kauhufantasiasarja Paxiin. Miljöönä on ruotsalainen Mariefredin pikkukaupunki, josta tuskin heti arvaisi, mitä kaikkea se kätkee sisäänsä. Kaupungissa on maaginen kirjasto, jonka vartijoiksi on valittu veljekset Alarik ja Viggo. Kaupungissa liikkuu pimeyden voimia ja tuonpuoleisia olentoja. 

Kirjoittajat, dekkaristi Åsa Larsson ja opettaja, lastenkirjailija ja kirjallisuudentutkija Ingela Korsell, ammentavat pohjoismaisesta mytologiasta ja marssittavat kymmenosaisessa kirjasarjassaan valokeilaan kansanperinteen eri hahmoja. Kuvituksena on sarjakuvapiirtäjä Henrik Jonssonin mustavalkoisia sarjakuvaklippejä.

Kolmannessa ja uusimmassa suomennetussa osassa Ihtiriekko pyhäinpäivä lähestyy ja aaveiden mahti voimistuu. Halloweenia juhlivien koululaisten keskellä vaeltaa  kammottava ihtiriekko, joka on valinnut uhrinsa ja päättänyt kostaa. Voiko sen pysäyttää?

Kirjasarja on ilmeisesti suunniteltu luettavaksi järjestyksessä ensimmäisestä osasta alkaen, sillä Ihtiriekko alkaa suoraan luvusta numero 51. Tässäkin kirjassa luvut ovat hyvin lyhyitä. Sarja sopii noin kymmenestä ikävuodesta ylöspäin sellaisille, jotka nauttivat kauhusta, taikuudesta ja toiminnasta.

VILU VARENTO:

BE COOL — JÄYKKÄNÄ JENKEISSÄ

Karisto 2021

Be Cool — Jäykkänä Jenkeissä on jatkoa kirjalle Be Cool, joka voitti pari vuotta sitten Kariston ja Lastenkirjainstituutin järjestämän Sytytä lukemisen vimma! -kirjoituskilpailun. Kilpailussa etsittiin erityisesti 11–14-vuotiaita poikia kiinnostavaa uudenlaista ja rohkeaa nuortenkirjaa. Rennolla otteella kirjoitetussa Be Coolissa oli nopeatempoinen juoni, paljon dialogia ja hillitöntä huumoria.

Taiteilijanimen Vilu Varento taakse kätkeytyy kolme ystävystä, jotka ovat tunteneet toisensa lukiovuosista alkaen: Matilda Ahlsten, Saara Honkanen ja Suvi Nurmi.

Toisessa osassa panokset kovenevat — suorastaan jäykistyvät. Saadaankohan yläkouluikäisten poikien lukuhalut heräämään räävittömillä navanalusjutuilla?

Tarinassa lomaillaan New Yorkissa, mikä ainakin minulle kuulostaa silkalta todellisuuspaolta tänä korona-aikana, kun edellisestä ulkomaanmatkasta tulee kohta kaksi vuotta.

Päähenkilöiden lomatunnelmiin kuuluvat mm. erotiikkamessut ja nettiseksistä hermoilu. Kirjan sanoma siitä, että noloudesta voi tulla supervoima, saattaa hyvinkin vedota itsestään usein epävarmoihin yläasteikäisiin.

Hyvin lyhyet luvut taitavat muuten olla nykyajan muoti-ilmiö. Parisataasivuinen kirja on jaettu peräti 69 lukuun.

JUSSI LEHMUSVESI — kuv. CHRISTER NUUTINEN:

ARIANAN AIKAMATKAT — ROBIN HOODIN JÄÄTÄVÄ PLÄTS

Otava 2021

Perinteisten satujen arvomaailma on aika tunkkainen. Toimittaja ja kirjailija Jussi Lehmusvesi päätti räjäyttää satujen vanhentuneen arvomaailman palasiksi. Samalla hänen vaatimattomana tavoitteenaan oli kirjoittaa kirja, jota lapset eivät voisi jättää kesken.

Syntyi hillittömän hauska tarina kuudesluokkalaisesta Arianasta, joka tempautuu supernolon isänsä työhön liittyvän virtuaaliavaimen takia keskiaikaiseen Sherwoodin tammimetsään. Yritäpä siellä sitten pakoilla jousipyssyjoukkiota ja etsiä tietä kotiin, kun missään ei ole edes kännykkäverkkoa.

Seurakseen Ariana saa luokkatoverinsa Pyryn, juuri sen pojan, joka saa sydämen läpättämään. Miten kaksikko pääsee kotiin, kun virtuaaliavain joutuu Nottinghamin inhan seriffin haltuun?

Tässäkin kirjassa luotetaan lyhyisiin lukuihin. Lukemista tukee kuvittaja, käsikirjoittaja ja sarjakuvantekijä Christer Nuutisen piirtämä hupaisa värikuvitus. Kuvia on kirjassa kiitettävän paljon.

Robin Hoodin jäätävä pläts aloittaa uuden varhaisteineille suunnatun sarjan. Lisää vauhdikkaita seikkailuja on siis luvassa.

Kirjat on saatu arvostelukappaleina kustantajilta.

Muotia, unelmia ja salaisuuksia 1920-luvun Lontoossa

Käsi ylös ✋, kuka tykkää muodista, Coco Chanelista ja 1920-luvusta. Ketä kiinnostaa englantilainen luokkayhteiskunta ylhäisöineen ja palvelusväkineen (Downton Abbeyn hengessä). Kuka innostuu rohkeista tytöistä ja naisista, jotka muovaavat elämästään omannäköistä sovinnaisuussäännöistä piittaamatta ja uskaltavat tavoitella unelmiaan. Minä viittaan täällä kaksin käsin. ✋✋

Lucy Ivisonin nuortenkirjassa Unelmien muotitalo — Silkkiä ja salaisuuksia (WSOY 2021) on kaikkea edellä mainittua. Heti kun näin kirjan kustantajan katalogissa, tiesin haluavani lukea sen. Ahmaisin kirjan välittömästi sen kirjastosta saatuani, ja se lunasti odotukseni. Vetävästi kirjoitettua kirjaa ei olisi malttanut laskea käsistään.

Nuoresta Myrtlestä piti tulla perheen vaatturinliikkeen jatkaja, mutta kohtalo puuttui peliin. Isä kuoli ja äiti sairastui. Niinpä Myrtlellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä palvelustytöksi. 

Hän päätyy Kartano Kohtalonoikkuun palvelemaan herttuan perhettä. Myrtle saapuu uuteen palveluspaikkaansa ompelukonettaan kantaen. Hän herättää heti huomiota itse ompelemassaan Chanel-tyyppisessä asussa.

Kartano Kohtalonoikku on onnellinen talo, jossa palvelusväenkin on hyvä olla. Myrtlellä ei kuitenkaan ole aikomusta jäädä palvelijaksi loppuelämäkseen. Hän haluaa tienata tarpeeksi rahaa lunastaakseen takaisin perheensä vaatturinliikkeen. Hän osaa unelmoida ja on valmis tekemään työtä unelmiensa eteen.

Herttuaperheen nuorimman, eksentrisen tyttären lady Sylvian intohimona on pukujen suunnittelu ja hän on siinä nerokkaan hyvä. Häneltä vaan puuttuu taidot käytännön toteutukseen. Myrtlen tupsahtaminen taloon on hänelle kuin taivaan lahja.

Lady Sylvian on helppo vetää Myrtle mukaan pukuhankkeisiinsa. Myrtle on onnellinen, kun saa ommella, vaikka kaikki täytyy tehdä salassa ja yöunista reippaasti tinkien. Välillä ihmettelin, ehtikö Myrtle nukkua ollenkaan.

Tarina etenee vuoroin Myrtlen ja vuoroin Sylvian suulla, jolloin tapahtumiin saadaan erilaista perspektiiviä. Tyttöjen yhteiskuntaluokasta johtuvia eroja olisi tosin voinut korostaa vielä selvemminkin.

Myrtle riskeeraa työpaikkansa voidakseen elää unelmiensa muotimaailmassa. Lady Sylvian ja Myrtlen hankkeet ovat paitsi kyseenalaisia myös vaarallisia. Kaksikko aloittaa luomalla ennennäkemättömiä, rohkeita debytanttiasuja seurapiireihin astuville neitokaisille.

"Voi Myrtle! Kaikki kyselevät, kuka tämän puvun on tehnyt. Yksi nainen The Tatler -lehdestä ja toinen Voguesta. Kun äiti näki minut, hän valahti kalmankalpeaksi ja palvelustytön täytyi tuoda hänelle hajusuolaa. Mutta hän on vähän elpynyt nyt, kun Tatler kehuu pukua loistavaksi. Kaikki, joiden kanssa juttelen, kysyvät sitä minulta."

"Kun hän siirtyi huoneen poikki tervehtimään jotakuta, meidän takanamme seisovat tytöt alkoivat puhua.
     'Housut! Blanche, hänellä on ihan oikeasti housut! Nouse seisomaan tuolille, niin näet. En ole ikinä nähnyt moista. Ja hiukset... Hänen hiuksensa ovat poissa!'
     Kuului kolinaa, kun tyttö kiipesi tuolille.
     'Hyvänen aika!'
     'Kuka olisi arvannut? Agapantha Portland-Prince. Housuissa!'
     Sitten seurasi hiljaisuus.
     'Tuo on kaunein asu, jonka olen eläissäni nähnyt. Jos se olisi minun, en riisuisi sitä ikinä. En edes yöksi.'" 

Ennen pitkää Myrtle ja Sylvia saavat debytanttipukuja uskaliaamman toimeksiannon, ja tällä kertaa heidän panoksensa ei rajoitu pelkästään pukujen toteuttamiseen.

Onko Myrtlen mahdollista selvitä aristokraattien joukossa siipiään polttamatta? Voiko palvelustytön ja ladyn välille syntyä aitoa ystävyyttä ja kestääkö ystävyys tiukan paikan tullen?

Tarinaa on höystetty Catharine Collingridgen upeilla, mustavalkoisilla muotipiirroksilla. Ne ovat todellista silmänruokaa 1920-luvun muodista pitäville.

Varsin feministisessä kirjassa on rivien välissä paljon pohdintaa naisen asemasta sadan vuoden takaisessa Englannissa. Se kiinnosti minua suuresti ajankuvan lisäksi. 1920-luku on loistava valinta tarinan ajankohdaksi, sillä silloin ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa naiset alkoivat pikku hiljaa saada uusia vapauksia ja naisille oli tarjolla aiempaa enemmän vaihtoehtoja.

Englannin naiset olivat juuri saaneet luvan opiskella yliopistossa, mutta käytännössä yläluokkaisen naisen odotettiin solmivan pian seurapiireihin astuttuaan mahdollisimman hyvä avioliitto ja omistautuvan vaimon roolille. Monille naisille perinteinen polku ei kuitenkaan enää riittänyt, ja tästä nähdään kirjassa hyviä esimerkkejä.

Silkkiä ja salaisuuksia aloittaa trilogian. Seuraavassa osassa matkataan Amerikkaan ja sukelletaan syvälle elokuvamuodin maailmaan. En malta odottaa.

Lucy Ivison: Unelmien muotitalo — Silkkiä ja salaisuuksia
Kuvitus: Catharine Collinridge
Englanninkielinen alkuteos: The House of Serendipity — Sequens & Secrets
Suomennos: Aila Herronen
Kustantaja: WSOY 2021

Jännitystä syyslomaan — Norjalainen CLUE-ryhmä selvittelee purjeveneen arvoitusta

Haluatko viettää syyslomaa Norjan rannikolla yli satavuotiaassa täyshoitolassa? Houkutteleeko suloisen suolainen meri, veneily, kalastus tai maalaaminen pittoreskissä ympäristössä? Kaipaatko idyllin keskelle vähän jännitystä? Kadonnut miljoonaperijä, kiristyskirje, varastettu taulu ja poliisioperaatiot takaavat, ettei pienessä kalastajakylässä tule tylsää.

Jos kiinnostuit, kannattaa lukea syyslomalla Jørn Lier Horstin CLUE-sarjaan kuuluva Purjeveneen arvoitus (Otava 2021). Viisikkomaisessa etsivätarinassa on puitteet kohdillaan. Cecilia, Leo, Une ja koira Egon asuvat viehättävässä Venepoukama-nimisessä vanhassa kalasatamassa, jossa nykyisin on hyvin vähän asukkaita. Cecilian isä pitää kylässä täysihoitolaa. Sen tornihuoneessa lasten ja koiran muodostama CLUE-ryhmä ratkoo arvoituksia.

Samaan aikaan kun uutisissa kerrotaan kadonneesta miljoonaperijästä, lapset löytävät outoon paikkaan hylätyn auton sekä lehden, josta on leikelty sanoja.

”Lämmin tuuli kahisutti keltaisia syyslehtiä ja lennätti vanhaa sanomalehteä pitkin kuivaa tietä. Cecilia kumartui nostamaan sanomalehden. Hän aikoi taitella sen ja viedä täysihoitolan jätesäiliöön, mutta alkoikin katsella sitä. Käänneltyään sivuja hetken hän käsitti, että syyslomasta voisi sittenkin tulla jännittävä.”

Selvitettyään nokkelasti puuttuvista sanoista muodostuneen viestin lapset käsittävät, että heidän kotinurkillaan saattaa majailla häikäilemätön rikollinen. Koska poliisin sotkeminen asiaan saattaisi vain pahentaa tilannetta, lasten ei auta muu kuin ryhtyä selvittämään tapausta itse.

Seuraa taskulampun valossa toteutettuja yöllisiä retkiä hylätyille tiloille ja kosteisiin maakellareihin, tyhjillään olevien kesämökkien koluamista, täysihoitolavieraiden tietojen urkkimista ja epäilyttävän purjeveneen nuuskimista. Lopulta lapset päätyvät keskelle massiivista poliisioperaatiota. Ovatko he onnistuneet pilaamaan kaiken?

Vetävä tarina imaisi mukaansa. Ahmin sivun toisensa perään kunnes, hupsista vaan, olinkin lukenut koko kirjan yhdeltä istumalta.

Annan plussaa sisäkansien kartoista. Etusisäkansiin on painettu Venepoukaman kartta ja takasisäkansiin Täysihoitola Helmen kartta. Kartat ovat aina kivoja ja auttavat hahmottamaan tarinan paremmin.

Pidin tarinan lomassa kuljetetusta filosofisesta pohdinnasta. Cecilia, Leo ja Une pohtivat, voiko tehdä mitä vaan, jos ei vahingoita muita. Voiko esimerkiksi yksineläjä polttaa oman talonsa, jos siitä ei aiheudu vaaraa, vahinkoa tai menetystä kenellekään muulle kuin polttajalle itselleen?

Norjankielinen alkuteos on nimeltään CLUE — Libertygåten, joka viittaa paitsi tarinassa esiintyvään Liberty-nimiseen purjeveneeseen myös John Stuart Millin tunnettuun teokseen On Liberty. John Stuart Mill oli 1800-luvulla elänyt englantilainen filosofi. Hänestä kerrotaan kirjan lopussa olevassa tietotekstissä.

Millin ajatusten mukaan ihmiset saavat tehdä mitä haluavat, kunhan eivät vahingoita toisia. Yksilöiden elämän rajoittaminen laeilla ja säädöksillä on hänen mielestään sallittua vain silloin, kun tarkoituksena on estää ihmistä tuottamasta vahinkoa muille. Jos valinnat eivät vaikuta muihin, ei ole väliä, ovatko ne hyviä vai huonoja.

Asiasta voi saada aikaan hyvää pohdintaa nuorten kanssa. Kuka määrittelee, mikä on muille vahingollista toimintaa? Eivätkö läheisen väärät valinnat aina satuta, vaikka suorat seuraukset kohdistuisivat vain läheiseen itseensä? CLUE-ryhmän lapset käyttäytyivät välillä varsin omavaltaisesti ja säännöistä piittaamatta. Voiko niin tehdä? Edes korkeamman päämäärään edessä? 

Norjalainen Jørn Lier Horst on entinen rikostutkija ja nykyinen bestsellerkirjailija. Hän on kirjoittanut dekkareita lapsille, nuorille ja aikuisille. CLUE-sarja on Norjan luetuimpia 9–13-vuotiaille suunnattuja kirjasarjoja. Sarjan toisesta osasta CLUE — Kultaisen kellon arvoitus (Otava 2019) on juuri valmistunut Norjassa elokuva.

Purjeveneen arvoitus on CLUE-sarjan viides osa. Ensimmäinen osa Salamanterin arvoitus ilmestyi suomeksi vuonna 2015 Sitruunan kustantamana. Muut neljä osaa on julkaissut suomeksi Otava ja lisää on luvassa ensi vuonna. Otavalle kiitos arvostelukappaleesta!

Jørn Lier Horst: Purjeveneen arvoitus

Norjankielinen alkuteos: CLUE — Libertygåten

Suomennos: Päivi Kivelä

Kustantaja: Otava 2021

Uusissa lanu-kirjoissa on puhuvia poneja, aavekoiria ja yliluonnollisia maailmoja

Viikonloppu on alkamassa, eikä ole mitään luettavaa. Paitsi että on. Arvostelukappalepino suorastaan huojuu kaikista lukemattomista kirjoista. On aika tutustua tarjontaan. Pinossa on niin suoralta kädeltä kiinnostavia kirjoja kuin myös kirjoja, jotka haastavat minut pois tavallisten lukutottumusteni ääreltä. Minkähän näistä lukisin tänä viikonloppuna?

Alakouluikäisille

Päivi Lukkarilan Kerrostaloponi Kemppainen (Karisto 2021) on hulvaton tarina tytön ja ponin ystävyydestä. Tokaluokkalainen Aura löytää eräänä päivänä kotitalonsa porrastasanteelta epätavallisen ponin nimeltään Kemppainen. Poni osaa puhua ja lukea! Omasta hevosesta haaveillut Aura piilottelee ponia huoneessaan, mutta ponin pitäminen kerrostalossa ei ole ihan yksinkertaista. Mitä ponille voi syöttää ja mitä tehdä kakkapalleroille? Entä mitä tapahtuu, jos vanhemmat tulevat huoneeseen?

Hauska tarina antaa mahdollisuuden pohtia ihmisen ja eläimen suhdetta. Se on myös kertomus ystävyydestä. Tyttöporukassa kolmannen pyörän rooliin jäävälle Auralle Kemppainen on ystävä, jota ei tarvitse jakaa muiden kanssa. Kirjan mustavalkoiset kuvat on piirtänyt Milla Paloniemi.

Joonas Tolvasen Puunaamioiden kirous (Otava 2021) vie seikkailulle Etelä-Koreaan. Jaakon ja Eliaksen mummi työskentelee naamiomuseossa Hahoe-kylässä, jonne perhe matkustaa lomallaan. Jotain kummallista on tekeillä. Museosta on kadonnut esineitä, kylä kärsii tulipaloista ja mustapukuisilla hämärämiehillä lienee pahat mielessä. Veljesten on otettava asioista selvää! Ritsa ja melontataidot tulevat nyt tarpeeseen. 

Puunaamioiden kirous on jatkoa kirjalle Jademiekan arvoitus (Otava 2020). Sarja on suunnattu lukemaan opetteleville ja siinä on Janne Kukkosen runsas mustavalkokuvitus.

Yläkouluikäisille

Taina Haahdin Aavikkotien hyypiö (Karisto 2021) on paitsi vauhdikas nuortendekkari myös voimaannuttava kertomus muutoksesta, oman paikan hakemisesta ja selviytymisestä. 

Kolmetoistavuotiaan Tinjan elämä mullistuu, kun hän joutuu muuttamaan yksinhuoltajaäitinsä kanssa puutarhojen täyttämältä pientaloalueelta Aavikkotien ankealle kerrostaloalueelle. Entiset kaverit, naapurit, harrastukset, pihan marjapensaat ja omenapuut jäävät taakse. Edessä on tavaroiden ja unelmien karsimista, uusi koulu ja uusi jengi, jonka hyväksymäksi ei taida kovin helposti päästä. Jännitystä elämään tuo aavekoira Teetee, jonka kohtaloa Tinja ryhtyy ratkomaan.

B. B. Alstonin kehutussa esikoisromaanissa Amari ja yön veljet (Otava 2021) seikkailee 13-vuotias tummaihoinen, afrohiuksinen Amari, jonka isoveli on kadonnut jäljettömiin. Veljen kohtaloa selvitellessään Amari päätyy yliluonnolliseen maailmaan, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Paljastuu, että hänellä itselläänkin on yliluonnollisia kykyjä — vaikkakin laittomia!

Vetävän ja taianomaisen fantasiaseikkailun on kuvailtu olevan kuin yhdistelmä Percy Jacksonia, Nevermooria ja Men in Black -elokuvia. Kolmeosaisen kirjasarjan avausosa on noussut kansainväliseksi lastenkirjatapaukseksi. Sarjan oikeudet on myyty jo yli 25 maahan ja Universal Pictures on ostanut sen elokuvaoikeudet.

Nuorille aikuisille

Angie Thomasin nuortenromaanissa Betoniruusu (Otava 2021) palataan kovasti kehutun Viha jota kylvät -teoksen seuduille.

Seitsemäntoistavuotiaan Maverick Carterin jengipomoisä istuu elinkautista vankilassa. Poikakin elää jengielämää, kauppaa huumeita ja kostaa rakkaiden puolesta.

Sitten Mav saa tietää olevansa isä ja joutuu odottamatta vastuuseen pienestä Seven-vauvasta. Vastuu lapsesta ja uskollisuus jengille vetävät eri suuntiin. Miten velvollisuuksien ristipaineessa löytää oman polkunsa ja onnistuu kasvamaan kunnon mieheksi?

Onko tässä sinulle tuttuja kirjoja? Suosittelisitko jotain näistä?

Moderni prinsessasatu vie Japanin keisarilliseen hoviin

Viime päivinä olen nauttinut maailman vanhimman monarkian, Japanin keisarillisesta loistosta. Olen kävellyt loisteliaan Togun palatsin käytävillä ja puutarhassa sekä hurmaantunut niin ylellisestä haute couturesta kuin kuninkaallisten kokkien herkullisista luomuksistakin. Olen livahtanut Tokion yöhön ja keinunut Kioton yössä täydellisen komean miehen syleilyssä.

No, en ihan oikeasti, mutta olen päässyt elämään kiinnostavia asioita amerikanjapanilaisen Izumin kautta. Izumi "Izzy" Tanaka on 18-vuotias lukiolaistyttö Kaliforniasta. Hän on asunut koko elämänsä kahden äitinsä kanssa Mount Shastan pikkukaupungissa ja tuntenut, ettei oikein kuulu joukkoon japanilaisen ulkomuotonsa vuoksi. 

Sitten Izumi pääsee elämästään puuttuneen isänsä jäljille. Isä ei olekaan mikä tahansa tallaaja, vaan Japanin kruununprinssi!

Izumi toivotetaan tervetulleeksi Japaniin tutustumaan isäänsä. Kahdenkeskistä aikaa ei vaan ole kovin paljoa, sillä Izumi tempaistaan mukaan hovielämään ja keisarillisen perheen velvollisuuksiin. Hänen ympärillään on laumoittain hoviherroja, kamarineitejä ja turvamiehiä (joista yksi on syötävän söpö). He yrittävät tehdä tavallisesta, keskinkertaisesta amerikkalaistytöstä elegantin japanilaisprinsessan.

Kahden eri identiteetin välillä tasapainottelevalla Izumilla on paljon opittavaa. Eikä ainoastaan Japanista ja sen kielestä ja kulttuurista, vaan myös itsestään, siitä kuka ja millainen Izumi Tanaka oikeasti on ja mitä hän elämältään haluaa.

Posti kiikutti minulle hiljattain Emiko Jeanin romanttisen nuortenromaanin Tokion prinsessa (Otava 2021). Nuortenkirjallisuus ei oikeastaan ole genreäni. Minulla ei yleensä ole aikaa lukea nuortenkirjoja (sori niistä arvostelukappaleista, joihin en ole ehtinyt paneutua), mutta tämä kiinnosteli kovasti. Japani oli taikasana, joka sai minut tarttumaan teokseen.

Hyvin kirjoitettu moderni prinsessasatu tempaisi mukaansa. Luin yötä myöten, kun en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni.

Kirjailija on kuvaillut kirjaansa seuraavasti: "Story that is like Princess Diaries meets Crazy Rich Asians but new and different and also includes an offensively hot bodyguard". 

En ole lukenut Prinsessapäiväkirjoja (vaikkakin olen kuullut niistä paljon) enkä tuota toista kirjaa, joten en osaa arvioida luonnehdinnan paikkansapitävyyttä. Ilahduin kuitenkin, kun luin jostain Emiko Jeanin somepäivityksestä, että hän valmistelee Tokion prinsessalle jatkoa. Kirjan lopussa minusta tuntuikin, ettei Izzyn tarina ollut vielä lopussa.

Kustantajalle kiitos kirjasta! Oli todella mieluinen lukukokemus.

Emiko Jean: Tokion prinsessa
Englanninkielinen alkuteos: Tokyo Ever After
Suomennos: Susanna Sjöman
Kustantaja: Otava 2021
326 sivua

Ruusun matka, Ruusun salaisuus sekä muita ruusuja lastenkirjoissa

Tänään kirjan ja ruusun päivänä haluaisin niiiiin paljon päästä kiertelemään kirjakaupan hyllyjen välissä. Vietän kuitenkin lähes karanteenin kaltaista elämää, johon ei tosiaan kuulu kirjakaupoissa kiertely.

Blogissa tänään on teemana kirjat ja ruusut tai paremmin sanoen ruusut kirjoissa. Esittelen sekalaisen valikoiman lasten- ja nuortenkirjoja, joita yhdistää se, että ne liittyvät jollain lailla ruusuihin.


Ruusun matka

Marika Maijalan debyyttitarina Ruusun matka (Etana Editions 2018) on saanut kriitikoilta valtavasti kehuja, ja se on palkittu Rudolf Koivu -palkinnolla.

Kirja kertoo Ruusu-nimisestä kilpakoirasta, joka haaveilee erilaisesta elämästä: metsistä, niityistä, jäniksistä ja eritoten vapaudesta. Yhtenä päivänä se karkaa ja juoksee ympäri kaupunkia vapaudentunteesta nauttien. Jotain sittenkin puuttuu. Mitähän se etsii?

Kirjassa tarina jää vähän suurten kuvien varjoon. Maijalan pastellikuvitus on kaukana perinteisistä lastenkirjakuvituksista.

Tyttäreni yleensä pitää kuvituksista, joista näkee, että ne on tehty käsin. Vaikka tässä taiteilijan kädenjälki totisesti on nähtävillä, tytär jäi vähän epäröivälle kannalle. Tykätäkö vai ei?

Täytyy sanoa, että itse en täysin lämmennyt. Lopulta tytär tuli tulokseen, että kuvat ovat ihan hyviä lapsen tekemiksi. "Kai ne on lapsen piirtämiä?" hän vielä varmisti. Mitäpä siihen voi sanoa?


Ruususuu ja pikkuhirvi 

Elsa Beskowin kirjassa Ruususuu ja pikkuhirvi (Gummerus) käsitellään luonnon ja keinotekoisuuden sekä luonnollisuuden ja pöyhkeilyn vastakkainasettelua.

Ruususuu-nimisellä pikku tytöllä on rakas eläinystävä, pikkuhirvi. Pikkuhirvi pelästyy metsästäjää ja tämän koiraa ja pakenee metsään. Pakomatkallaan se joutuu kuninkaan puutarhaan, ja kuningas vangitsee sen kultaiseen häkkiin voidakseen esitellä sitä kansalle.

Pikkuhirvi menettää häkissä ruokahalunsa, ja kuningas lupaa suuren palkkion sille, joka saa sen syömään. Siinä onnistuu tietysti vain Ruususuu, joka ei tahdo palkinnoksi kultaa, vaan hirvensä takaisin.

Melkein sata vuotta sitten (v. 1924) ilmestynyt Ruususuu ja pikkuhirvi on ajaton kertomus tärkeästä aiheesta.


Ruusukorva ja Kyyhkynen

Kaisa Raittilan kirjoittama ja Nina Haikon kuvittama Ruusukorva ja kyyhkynen (Lasten Keskus 2013) on kirja, johon usein törmää kirppareilla. Se johtunee siitä, että Helsingin seurakunnat jakavat kirjaa 3—4-vuotiaille jäsenilleen osana Pienelle parasta -kokonaisuutta, jolla seurakunnat pyrkivät tukemaan kotien kristillistä kasvatusta. On mukava ajatus, että seurakuntakin kannustaa lapsia ja vanhempia lukemaan yhdessä.

Kirja tarttui joskus mukaani kirpparilta, koska arvelin, että sen kollaasitekniikalla toteutettu kuvitus kiinnostaisi tytärtäni. Olin oikeassa. Hänestä on ihana uppoutua tutkimaan, mikä osa kuvista on valokuvaa, mikä leikattu paperista tai pahvista ja mikä piirretty tai maalattu.

Hauskaa on sekin, että kirjan sisäetukannen taskusta löytyvät kirjan sankarit Ruusukorva ja Kyyhkynen pahvihahmoina.

Ruusukorva on unilelu ja Kyyhkynen joulukuusta pudonnut koriste. Ne lähtevät yhdessä matkalle etelään etsimään auringonläikkää. Välillä Ruusukorva tuntee riittämättömyyttä pumpulin pursuillessa sen jalasta. Välillä pelottaa olla kaukana kotoa, mutta vaikeuksista huolimatta kaksikko kulkee kohti valoa. Ne oppivat, että "kun kääntyy valoon päin, alkaa heijastaa sitä".

Koko kirjan voi katsella ja kuunnella ääneen luettuna Youtubesta.


Ruusun salaisuus

Martin Widmarkin sadan vuoden takaiseen Tukholmaan sijoittuva Ruusun salaisuus (Tammi 2018) on vauhdikas mysteeriromaani, josta ei jännitystä puutu. Ola Skogängin hieno, paikoin sarjakuvamainen kuvitus tukee lukemista.

Kirjassa ruusulla on merkittävä rooli. Päähenkilö Stefan löytää äskettäin kuolleen äitinsä kirjoittamaan kirjeeseen piirretystä ruususta salakirjoitusta, joka johdattaa hänet vaaralliseen seikkailuun.

Kirjoitin kirjasta tammikuussa.


Kun ruusu puhkeaa

Nuorena rakastin vanhoja tyttökirjoja. Louisa May Alcottin romaanit kuuluivat suosikkeihini. Alcottilta löytyy Rose-niminen sankaritar, josta kerrotaan kirjoissa Kahdeksan serkusta ja Kun ruusu puhkeaa (WSOY). Totuus on, etten muista kirjoista juuri mitään, mutta yritin vähän verestää muistojani.

Omat niteeni ovat vanhempieni kirjahyllyssä, josta en niitä pääse nyt hakemaan. Onneksi Kun ruusu puhkeaa löytyi Gutenberg-projektin sivuilta.

Kirjan alussa Rose palaa Alec-setänsä ja seuraneitinsä Feben kanssa pitkältä ulkomaanmatkalta. Neitoset ovat kovasti varttuneet ja kaunistuneet poissaollessaan, ja herättävät ihastusta nuorukaisten keskuudessa. Luvassa on romantiikkaa ja sydänsuruja, kun neitojen on löydettävä oma kohtalonsa aviovaimoina.

Kun ruusu puhkeaa on taattu valinta 1800-luvun tyttökirjoista pitävälle.

Sankaritarinoita nuorilta nuorille

Nuoret tarvitsevat hyviä esikuvia, mutta kuka päättää, ketkä ovat hyviä esikuvia? Ehkä nuoret itse. "Esikuvat muuttuvat, nyt on meidän vuoro esitellä sankarimme!" julistivat Kallion ilmaisutaidon lukion KirjaKallion nuoret kirjoittajalupaukset viime vuonna saamassani lentolehtisessä.

Kirjoitin marraskuussa Kallion ilmaisutaidon lukion nuorten hankkeesta. Lukiolaiset keräsivät joukkorahoituksella varoja kirjansa julkaisemiseksi. Kirjan työnimenä oli Sankaritarinoita nuorille, ja siinä oli tarkoitus kertoa 30 nuoren vaikuttajan tarina.

Eilen totesin ilahtuneena, että nuoret ovat nähtävästi saavuttaneet tavoitteensa. Kirjakaupan ikkunassa nimittäin komeili uunituore teos Sankaritarinoita nuorilta nuorille —  Tarinoita urheista edelläkävijöistä Gutenbergistä Greta Thunbergiin (Into Kustannus 2020).

Teoksen nimi on jalostunut prosessin kuluessa. Sankaritarinoita nuorille on muuttunut muotoon Sankaritarinoita nuorilta nuorille. Onkin hyvä ajatus korostaa jo nimikkeessä sitä, että kirjassa nuoret puhuvat nuorille.

Viime aikoina on ilmestynyt jos jonkinmoisia kotimaisia ja ulkolaisia sankaritarinakirjoja. Tässä kirjassa erilaista ja kiinnostavaa on juuri se, että kirjoittajat ovat itsekin nuoria.

Kohderyhmäkseen nuoret kirjoittajat ovat nimenneet itsensä ikäiset lukijat. Kertomalla omista roolimalleistaan kirjoittajat haluavat antaa muille nuorille upeiden tarinoiden välityksellä inspiraatiota ja rohkaisua. Nuoret muistuttavat, ettei kukaan ole liian pieni tekemään suuria asioita.

Kirjassa on 30 tarinaa ja 30 kirjoittajaa. Loppusanat on kirjoittanut nuorten kirjoittajien opettaja, Kallion lukion kirjallisen ilmaisun lehtori, FL Eva Havo. Kirjan kuvituksesta vastaa joukko eturivin kuvittajia.

Laitoin heti kirjasta varauksen kirjastoon, mutta teos on sen verran tuore, ettei se ollut vielä lainattavissa. Odotan innolla, että pääsen näkemään, mitä nuoret ovat saaneet aikaiseksi.

Lastenkirjakevät

Helsingin Sanomat yllätti minut eilen iloisesti julkaisemalla kulttuurisivuillaan laajan katsauksen kevään lastenkirjatarjontaan. Olen pitkään valittanut, etteivät tiedotusvälineet Suomessa yleensä noteeraa lastenkirjallisuutta. Olin siis kuin seitsemännessä taivaassa nähdessäni Hesarin peräti kolmelle sivulle levittäytyneen artikkelin. Vihdoin joku kirjoittaa jotain, jota oikeasti haluan lukea.

Helsingin Sanomat esittelee artikkelissa peräti 24 lasten- ja nuortenkirjaa. Joukossa on kuvakirjoja pienille lapsille, lastenromaaneja alakoululaisille ja nuortenkirjoja yläkoululaisille. On kotimaisia kirjoja ja käännöskirjallisuutta. Nelivuotiaan äitinä minua kiinnostaa eniten kuvakirjat, mutta toki muistakin kirjoista oli kiinnostavaa lukea.

Miltä lastenkirjakevät sitten näyttää? Hyvältä. Vaikuttaa siltä, että lapsille kirjoittavat osaavat ottaa nykyisin hyvin huomioon myös kirjoja lukevat aikuiset. Hyvä lastenkirja kiinnostaa, koskettaa ja puhuttelee niin lasta kuin aikuista.

Muistisairautta käsittelevä Clare Helen Welshin ja Ashling Lindsayn kuvakirja Päivä rannalla (Mäkelä) meni heti hankintalistalle. Aihe koskettaa läheltä, kuten varmasti muitakin lapsiperheitä yhä enenevässä määrin. Haikean kaunis tarina kertoo lapsesta ja vaarista, joka ei enää muista niin kuin ennen. Vaarin muistot ovat kuin vuorovesi - välillä lähellä ja välillä kaukana.

Elina Lappalaisen ja Ilona Partasen kirjan Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset (Tammi) varasin samantien kirjastosta. Olemme puhuneet tyttäreni kanssa viime aikoina Minna Canthista, koska Minnan syntymästähän tulee tänä vuonna kuluneeksi 175 vuotta. Sen kunniaksi on ilmestynyt/ilmestyy useita kiinnostavia teoksia. Yhden ehdin jo ostaa (siitä lisää Minna Canthin päivänä), mutta tämäkin vaikutti potentiaaliselta ostettavalta. Kirja on tosin kuulemma suunnattu alakouluikäisille, joten se ei välttämättä vielä sovellu sellaisenaan tyttärelleni. Kirjan mukana tulee kuitenkin paperinukkeja, joten hauskaa puuhailtavaa sen parissa saattaisi nelivuotiaskin keksiä.

Kaisa Happosen ja Anne Vaskon Mur-kirjat saavat jatkoa. Maaliskuussa ilmestyy Mur ja tähti (Tammi). Murin päässä on suuria kysymyksiä. Koko elämän kiertokulku on tarkastelun kohteena. Mutta miksi muut eivät halua keskustella kysymyksistä Murin kanssa? Miksi pitäisi vain olla hiljaa? Tyttäreni on kovasti pitänyt parista aiemmasta Mur-kirjasta, joten tämä täytyy ehdottomasti lukea.

Itse pidän suunnattomasti Katri Kirkkopellon kuvituksista. Hänen Soiva metsä on yksi kauneimmista lastenkirjoista, jonka tiedän. Odotan siis malttamattomana helmikuussa ilmestyvää kirjaa Lintu sininen (Lasten keskus). Kirkkopellon kuvittama ja kertoma tarina on uusi versio Topeliuksen tutusta, samannimisestä sadusta. Aivan kuten Soivaan metsään, tähänkin kirjaan kuuluu CD-levy. Levyllä kuullaan Jonne Valtosen varta vasten tätä projektia varten säveltämä teos Lintu sininen. Voin jo sieluni silmin kuvitella, miten ihanan kokonaistaideteoksen tarina, kuvat ja musiikki tulevat muodostamaan. Tämä kirja on pakko saada!

Keskiviikkona kirjoitin Matti Pikkujämsästä. Maaliskuussa ilmestyy hänen kuvittamansa ja Veera Salmen kirjoittama Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet (Otava). Se kertoo lentopelosta kärsivästä pullasorsasta, joka ihailee joutsenten uljaita liikkeitä ja haaveilee salassa pystyvänsä lentämään samalla tavalla. Varmasti tutustumisen arvoinen teos.

Lastenkirjakeväässä on tarjolla paljon muutakin kiinnostavaa. Hesarin artikkeli innosti minut selaamaan kustantamoiden katalogeja. Siinä saakin helposti vierähtämään muutaman tunnin.


Arla Kanerva: Mitä tehdä, kun vaarilta menee muisti? Piereskelevätkö käärmeet? HS kokosi 24 uutta lasten- ja nuortenkirjaa, jotka kannattaa ottaa lukulistalle. Helsingin Sanomat 25.1.2019.

Kustantamoiden katalogit, kevät 2019.

Kuvat kustantamoiden sivuilta.