torstai 23. huhtikuuta 2020

Ruusun matka, Ruusun salaisuus sekä muita ruusuja lastenkirjoissa



Tänään kirjan ja ruusun päivänä haluaisin niiiiin paljon päästä kiertelemään kirjakaupan hyllyjen välissä. Vietän kuitenkin lähes karanteenin kaltaista elämää, johon ei tosiaan kuulu kirjakaupoissa kiertely.

Blogissa tänään on teemana kirjat ja ruusut tai paremmin sanoen ruusut kirjoissa. Esittelen sekalaisen valikoiman lasten- ja nuortenkirjoja, joita yhdistää se, että ne liittyvät jollain lailla ruusuihin.


Ruusun matka




Marika Maijalan debyyttitarina Ruusun matka (Etana Editions 2018) on saanut kriitikoilta valtavasti kehuja, ja se on palkittu Rudolf Koivu -palkinnolla.

Kirja kertoo Ruusu-nimisestä kilpakoirasta, joka haaveilee erilaisesta elämästä: metsistä, niityistä, jäniksistä ja eritoten vapaudesta. Yhtenä päivänä se karkaa ja juoksee ympäri kaupunkia vapaudentunteesta nauttien. Jotain sittenkin puuttuu. Mitähän se etsii?

Kirjassa tarina jää vähän suurten kuvien varjoon. Maijalan pastellikuvitus on kaukana perinteisistä lastenkirjakuvituksista.

Tyttäreni yleensä pitää kuvituksista, joista näkee, että ne on tehty käsin. Vaikka tässä taiteilijan kädenjälki totisesti on nähtävillä, tytär jäi vähän epäröivälle kannalle. Tykätäkö vai ei?

Täytyy sanoa, että itse en täysin lämmennyt. Lopulta tytär tuli tulokseen, että kuvat ovat ihan hyviä lapsen tekemiksi. "Kai ne on lapsen piirtämiä?" hän vielä varmisti. Mitäpä siihen voi sanoa?


Ruususuu ja pikkuhirvi 




Elsa Beskowin kirjassa Ruususuu ja pikkuhirvi (Gummerus) käsitellään luonnon ja keinotekoisuuden sekä luonnollisuuden ja pöyhkeilyn vastakkainasettelua.

Ruususuu-nimisellä pikku tytöllä on rakas eläinystävä, pikkuhirvi. Pikkuhirvi pelästyy metsästäjää ja tämän koiraa ja pakenee metsään. Pakomatkallaan se joutuu kuninkaan puutarhaan, ja kuningas vangitsee sen kultaiseen häkkiin voidakseen esitellä sitä kansalle.

Pikkuhirvi menettää häkissä ruokahalunsa, ja kuningas lupaa suuren palkkion sille, joka saa sen syömään. Siinä onnistuu tietysti vain Ruususuu, joka ei tahdo palkinnoksi kultaa, vaan hirvensä takaisin.

Melkein sata vuotta sitten (v. 1924) ilmestynyt Ruususuu ja pikkuhirvi on ajaton kertomus tärkeästä aiheesta.


Ruusukorva ja Kyyhkynen




Kaisa Raittilan kirjoittama ja Nina Haikon kuvittama Ruusukorva ja kyyhkynen (Lasten Keskus 2013) on kirja, johon usein törmää kirppareilla. Se johtunee siitä, että Helsingin seurakunnat jakavat kirjaa 3—4-vuotiaille jäsenilleen osana Pienelle parasta -kokonaisuutta, jolla seurakunnat pyrkivät tukemaan kotien kristillistä kasvatusta. On mukava ajatus, että seurakuntakin kannustaa lapsia ja vanhempia lukemaan yhdessä.

Kirja tarttui joskus mukaani kirpparilta, koska arvelin, että sen kollaasitekniikalla toteutettu kuvitus kiinnostaisi tytärtäni. Olin oikeassa. Hänestä on ihana uppoutua tutkimaan, mikä osa kuvista on valokuvaa, mikä leikattu paperista tai pahvista ja mikä piirretty tai maalattu.

Hauskaa on sekin, että kirjan sisäetukannen taskusta löytyvät kirjan sankarit Ruusukorva ja Kyyhkynen pahvihahmoina.

Ruusukorva on unilelu ja Kyyhkynen joulukuusta pudonnut koriste. Ne lähtevät yhdessä matkalle etelään etsimään auringonläikkää. Välillä Ruusukorva tuntee riittämättömyyttä pumpulin pursuillessa sen jalasta. Välillä pelottaa olla kaukana kotoa, mutta vaikeuksista huolimatta kaksikko kulkee kohti valoa. Ne oppivat, että "kun kääntyy valoon päin, alkaa heijastaa sitä".

Koko kirjan voi katsella ja kuunnella ääneen luettuna Youtubesta.


Ruusun salaisuus




Martin Widmarkin sadan vuoden takaiseen Tukholmaan sijoittuva Ruusun salaisuus (Tammi 2018) on vauhdikas mysteeriromaani, josta ei jännitystä puutu. Ola Skogängin hieno, paikoin sarjakuvamainen kuvitus tukee lukemista.

Kirjassa ruusulla on merkittävä rooli. Päähenkilö Stefan löytää äskettäin kuolleen äitinsä kirjoittamaan kirjeeseen piirretystä ruususta salakirjoitusta, joka johdattaa hänet vaaralliseen seikkailuun.

Kirjoitin kirjasta tammikuussa.


Kun ruusu puhkeaa





Nuorena rakastin vanhoja tyttökirjoja. Louisa May Alcottin romaanit kuuluivat suosikkeihini. Alcottilta löytyy Rose-niminen sankaritar, josta kerrotaan kirjoissa Kahdeksan serkusta ja Kun ruusu puhkeaa (WSOY). Totuus on, etten muista kirjoista juuri mitään, mutta yritin vähän verestää muistojani.

Omat niteeni ovat vanhempieni kirjahyllyssä, josta en niitä pääse nyt hakemaan. Onneksi Kun ruusu puhkeaa löytyi Gutenberg-projektin sivuilta.

Kirjan alussa Rose palaa Alec-setänsä ja seuraneitinsä Feben kanssa pitkältä ulkomaanmatkalta. Neitoset ovat kovasti varttuneet ja kaunistuneet poissaollessaan, ja herättävät ihastusta nuorukaisten keskuudessa. Luvassa on romantiikkaa ja sydänsuruja, kun neitojen on löydettävä oma kohtalonsa aviovaimoina.

Kun ruusu puhkeaa on taattu valinta 1800-luvun tyttökirjoista pitävälle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti