Laitoin viikon ajalta ylös kaikki tilanteet, joissa olisimme tarvinneet kirjastoa. Niitä on seitsemän eli keskimäärin yksi päivässä.
En tarvitse kirjastoa siksi, että minulla ei olisi lukemista. Olen viikon kuluessa ostanut yhdeksän kirjaa ja saanut yhden arvostelukappaleen. Silti tarvitsen kirjastoa.
Ronja Ryövärintytär
Töihin on helppo keskittyä, kun tytär on ulkona — kunnes ulkoa alkaa kuulua meteliä, joka vaatii huomioni. Tytär ja bestis ajautuvat harmillisen usein tappeluihin.
Ei auta muu kuin työntää kengät jalkaan ja heittää takki niskaan ja lähteä etsimään tyttöjä. Löydän heidät jonkin matkan päästä rinteestä huutamasta.
— Mitäs täällä tapahtuu? Onko teillä Ronja Ryövärintyttären keväthuuto meneillään? ihmettelen.
—Ei, me vaan huudetaan, tytär selittää.
— Mikä se keväthuuto on? bestis kysyy.
— Öh, en oikein muista, tunnustan. — Täytyy käydä lainaamassa kirjastosta Ronja Ryövärintytär ja katsoa siitä. Ai niin, eihän se nyt onnistukaan.
— Ei se mitään, äiti, tytär lohduttaa. — Mä muistan kyllä, että Junibackenin satujunassa puhuttiin siitä keväthuudosta.
Sukka-aapinen
Puhun sisareni kanssa puhelimessa. Sisar kertoo aikovansa opetella neulomaan sukat.
— Tilasin verkkokirjakaupasta Sukka-aapisen, mutta sitä ei ollutkaan enää saatavilla, hän harmittelee. — Oisko sulla lainata mitään käsityökirjaa, jossa neuvotaan sukan neulomista?
— Ei mulla taida olla mitään neulomiseen liittyvää, valittelen. — Olen muutenkin karsinut käsityökirjojani viime aikoina. Käy lainaamassa kirjastosta. Sieltä varmasti löytyy. Ai niin, sori, eihän se onnistukaan nyt.
Kaislikossa suhisee
Luemme tyttären kanssa iltasaduksi lyhennettyä versiota kirjasta Kaislikossa suhisee.
— Tätä on lyhennetty ihan liikaa, puuskahdan. — Ehkä meidän pitäisi vaan lukea se lyhentämätön versio. Lainataan se kirjastosta. Ai niin, koskahan se onnistuu.
Kirjaston kivat tapahtumat
— Äiti, muistatko kun Ellin äiti oli puhumassa kirjastossa? tytär kysyy.
— Muistan. Hän oli siellä kertomassa esikoiskirjastaan.
— Mä haluaisin taas mennä kirjastoon johonkin tapahtumaan.
— Olisi tosi kivaa, jos voisi mennä, vastaan.
— Muistatko, kun siellä kirjastossa oli taikureita? Tai muistatko sen halloween-radan Itäkeskuksen kirjastossa?
— Se oli jännittävä.
— Muistatko, kun Babar meni kirjastoon pehmolelujen yöhön? Onko meillä ne kuvat jossain tallella? Mä haluaisin katsoa, mitä se teki siellä.
 |
| Piirustushetki kirjastossa |
Kerro minulle kaunis sana
Kariston lähettämästä paketista kuoriutuu esiin kirja Näytä minulle hassu ilme. Tytär tarttuu kirjaan innoissaan.
— Me ollaan luettu tästä pojasta ennenkin, hän muistaa.
— Totta, vahvistan. — Hänestä kerrotaan myös kirjassa Kerro minulle kaunis sana.
— Voidaanko lukea se uudestaan? tytär pyytää.
— Tietysti. Lainataan se kirjastosta. Ai niin, eihän se onnistukaan nyt.
Onni-poika
Luemme tyttären kanssa uutta Onni-poika-kirjaa Onni poika osoittaa mieltä. Kirjan sisätakakannesta löytyy muutama valokuva Onni-pojasta pehmoleluna erilaisissa puuhissa.
— Äiti, muistatko kun nähtiin Onni-poika-pehmo kirjastossa? tytär kysyy.
— Tosiaan, lastenosastolle oli hankittu se pehmolelu, muistan.
— Voidaanko käydä katsomassa sitä? Mä haluan nähdä sen taas.
— Voi kulta, ei se nyt onnistu.
Aapinen
— Mulla ei ole mitään oikeaa aapista, tytär tuskailee.
— Miten niin? ihmettelen ja kaivan esiin kaikki aapiset, jotka esittelin Mikael Agricolan päivänä.
— Tässä ei ole tikkukirjaimia, eikä tässä, eikä tässä, tytär raivoaa. — Tämä on liian vaikea ja nämä mä oon lukenut jo ainakin sata kertaa!
— Pitäisi päästä kirjastoon lainaamaan kunnon aapinen, huokaan.
— Mä haluan sellaisen oikean aapisen, jollaista käytetään koulussa, tytär vaatii.
Päädyn selaamaan verkkokirjakauppoja ja nettiantikvariaatteja. Aapisia on tarjolla, mutta ne vaikuttavat niin painavilta, että tuskin tulevat kirjeenä.
Postipakettia en halua, sillä posti on todella hankalan matkan päässä, kun en halua nyt käyttää bussia. Pakettiautomaattiakaan ei löydy kävelymatkan päästä.
Tilaan nettiantivariaatista Miinan ja Manun aapisen. Se on niin ohut, että tulee kirjeenä. Se on myös liian ohut pitääkseen tyttären tyytyväisenä kovinkaan pitkään.
Kirjasto, koska aukeat? Minä tarvitsen sinua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti