Ruusun matka, Ruusun salaisuus sekä muita ruusuja lastenkirjoissa

Tänään kirjan ja ruusun päivänä haluaisin niiiiin paljon päästä kiertelemään kirjakaupan hyllyjen välissä. Vietän kuitenkin lähes karanteenin kaltaista elämää, johon ei tosiaan kuulu kirjakaupoissa kiertely.

Blogissa tänään on teemana kirjat ja ruusut tai paremmin sanoen ruusut kirjoissa. Esittelen sekalaisen valikoiman lasten- ja nuortenkirjoja, joita yhdistää se, että ne liittyvät jollain lailla ruusuihin.


Ruusun matka

Marika Maijalan debyyttitarina Ruusun matka (Etana Editions 2018) on saanut kriitikoilta valtavasti kehuja, ja se on palkittu Rudolf Koivu -palkinnolla.

Kirja kertoo Ruusu-nimisestä kilpakoirasta, joka haaveilee erilaisesta elämästä: metsistä, niityistä, jäniksistä ja eritoten vapaudesta. Yhtenä päivänä se karkaa ja juoksee ympäri kaupunkia vapaudentunteesta nauttien. Jotain sittenkin puuttuu. Mitähän se etsii?

Kirjassa tarina jää vähän suurten kuvien varjoon. Maijalan pastellikuvitus on kaukana perinteisistä lastenkirjakuvituksista.

Tyttäreni yleensä pitää kuvituksista, joista näkee, että ne on tehty käsin. Vaikka tässä taiteilijan kädenjälki totisesti on nähtävillä, tytär jäi vähän epäröivälle kannalle. Tykätäkö vai ei?

Täytyy sanoa, että itse en täysin lämmennyt. Lopulta tytär tuli tulokseen, että kuvat ovat ihan hyviä lapsen tekemiksi. "Kai ne on lapsen piirtämiä?" hän vielä varmisti. Mitäpä siihen voi sanoa?


Ruususuu ja pikkuhirvi 

Elsa Beskowin kirjassa Ruususuu ja pikkuhirvi (Gummerus) käsitellään luonnon ja keinotekoisuuden sekä luonnollisuuden ja pöyhkeilyn vastakkainasettelua.

Ruususuu-nimisellä pikku tytöllä on rakas eläinystävä, pikkuhirvi. Pikkuhirvi pelästyy metsästäjää ja tämän koiraa ja pakenee metsään. Pakomatkallaan se joutuu kuninkaan puutarhaan, ja kuningas vangitsee sen kultaiseen häkkiin voidakseen esitellä sitä kansalle.

Pikkuhirvi menettää häkissä ruokahalunsa, ja kuningas lupaa suuren palkkion sille, joka saa sen syömään. Siinä onnistuu tietysti vain Ruususuu, joka ei tahdo palkinnoksi kultaa, vaan hirvensä takaisin.

Melkein sata vuotta sitten (v. 1924) ilmestynyt Ruususuu ja pikkuhirvi on ajaton kertomus tärkeästä aiheesta.


Ruusukorva ja Kyyhkynen

Kaisa Raittilan kirjoittama ja Nina Haikon kuvittama Ruusukorva ja kyyhkynen (Lasten Keskus 2013) on kirja, johon usein törmää kirppareilla. Se johtunee siitä, että Helsingin seurakunnat jakavat kirjaa 3—4-vuotiaille jäsenilleen osana Pienelle parasta -kokonaisuutta, jolla seurakunnat pyrkivät tukemaan kotien kristillistä kasvatusta. On mukava ajatus, että seurakuntakin kannustaa lapsia ja vanhempia lukemaan yhdessä.

Kirja tarttui joskus mukaani kirpparilta, koska arvelin, että sen kollaasitekniikalla toteutettu kuvitus kiinnostaisi tytärtäni. Olin oikeassa. Hänestä on ihana uppoutua tutkimaan, mikä osa kuvista on valokuvaa, mikä leikattu paperista tai pahvista ja mikä piirretty tai maalattu.

Hauskaa on sekin, että kirjan sisäetukannen taskusta löytyvät kirjan sankarit Ruusukorva ja Kyyhkynen pahvihahmoina.

Ruusukorva on unilelu ja Kyyhkynen joulukuusta pudonnut koriste. Ne lähtevät yhdessä matkalle etelään etsimään auringonläikkää. Välillä Ruusukorva tuntee riittämättömyyttä pumpulin pursuillessa sen jalasta. Välillä pelottaa olla kaukana kotoa, mutta vaikeuksista huolimatta kaksikko kulkee kohti valoa. Ne oppivat, että "kun kääntyy valoon päin, alkaa heijastaa sitä".

Koko kirjan voi katsella ja kuunnella ääneen luettuna Youtubesta.


Ruusun salaisuus

Martin Widmarkin sadan vuoden takaiseen Tukholmaan sijoittuva Ruusun salaisuus (Tammi 2018) on vauhdikas mysteeriromaani, josta ei jännitystä puutu. Ola Skogängin hieno, paikoin sarjakuvamainen kuvitus tukee lukemista.

Kirjassa ruusulla on merkittävä rooli. Päähenkilö Stefan löytää äskettäin kuolleen äitinsä kirjoittamaan kirjeeseen piirretystä ruususta salakirjoitusta, joka johdattaa hänet vaaralliseen seikkailuun.

Kirjoitin kirjasta tammikuussa.


Kun ruusu puhkeaa

Nuorena rakastin vanhoja tyttökirjoja. Louisa May Alcottin romaanit kuuluivat suosikkeihini. Alcottilta löytyy Rose-niminen sankaritar, josta kerrotaan kirjoissa Kahdeksan serkusta ja Kun ruusu puhkeaa (WSOY). Totuus on, etten muista kirjoista juuri mitään, mutta yritin vähän verestää muistojani.

Omat niteeni ovat vanhempieni kirjahyllyssä, josta en niitä pääse nyt hakemaan. Onneksi Kun ruusu puhkeaa löytyi Gutenberg-projektin sivuilta.

Kirjan alussa Rose palaa Alec-setänsä ja seuraneitinsä Feben kanssa pitkältä ulkomaanmatkalta. Neitoset ovat kovasti varttuneet ja kaunistuneet poissaollessaan, ja herättävät ihastusta nuorukaisten keskuudessa. Luvassa on romantiikkaa ja sydänsuruja, kun neitojen on löydettävä oma kohtalonsa aviovaimoina.

Kun ruusu puhkeaa on taattu valinta 1800-luvun tyttökirjoista pitävälle.

Kirjakauppojen puolustuspuhe

Koska viimeksi kävit kirjakaupassa? Koska viimeksi ostit jotain kirjakaupasta?

Rakastan kirjakauppoja. Käyn usein kirjakaupassa, mutta en suinkaan aina osta mitään. Ostopäätös tulee luvattoman usein tehtyä kotona tietokoneen ääressä. Tunnustan, että tälläkin hetkellä odotan pakettia verkkokirjakaupasta. 

Tiedostan kuitenkin, että mikäli ihmiset lakkaavat ostamasta kirjoja fyysisistä kirjakaupoista, kirjakauppoja ei kohta enää ole. Se olisi katastrofi! Siksi välillä kannan korteni kekoon ja teen ostoksia verkkokirjakauppojen lisäksi ihan perinteisissäkin kirjakaupoissa.

Eilen kirjan ja ruusun päivänä kävin "lähikirjakaupassani" eli työpaikkani vieressä olevassa kirjakaupassa. Siellä ei ollut tungosta. Olin ainoa asiakas kaupassa, jossa oli kaksi myyjää. Se teki minut surulliseksi. Päätin, että on aika kirjoittaa kirjakauppojen puolustuspuhe.

Tässä kymmenen syytä, miksi sinunkin kannattaisi suunnata kirjakauppaan:

1. On mukava hypistellä kirjoja.
Arvostan sitä, että pääsen konkreettisesti selaamaan kirjoja ennen ostopäätöstä. Ja tiedäthän uusien kirjojen tuoksun? Ei ole mitään sen voittanutta.

2. Saa apua asiantuntevalta ja palvelualttiilta henkilökunnalta.
On hauska jutella jonkun kanssa, joka myös pitää kirjoista. Ja joka luultavasti tietää niistä enemmän kuin sinä – paljon enemmän.

3. Piipahdus kirjakauppaan saa aina hyvälle mielelle.
Kirjakauppakäynti piristää päivää. Käyntiä kirjakaupassa ei koskaan kadu, vaikka siihen olisikin kulunut ennakoitua enemmän aikaa ja rahaa.

4. Voi löytää kirjoja, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.
Maailma on täynnä lukemattomia aarteita. Ne pitää vain löytää.
Lähikirjakaupassani näkyi tänään olevan myynnissä sokkotreffit kirjan kanssa. Viidellä eurolla olisi saanut paperikassin, joka sisältää yllätyskirjan. En itse uskaltautunut sokkotreffeille, mutta idea oli hyvä.

5. Kirjakaupassa kiertely on loistavaa ajanvietettä.
Kirjakaupassa vietetty aika viihdyttää ja sivistää. Se ruokkii sielua.
On kirjakauppoja, joissa voi istahtaa nojatuoliin ja lueskella tovin ilman, että kukaan häiritsee. Suosikkini tässä suhteessa on Rahva Raamat Tallinnan Virukeskuksessa. Vuonna 2016 kyseinen kirjakauppa valittiin Lontoon kirjamessuilla yhdeksi maailman parhaista kirjakaupoista. Se tosiaan ansaitsee arvonimensä.
Matkoilla käyn aina myös kirjakaupoissa. Vieraassa paikassa olo muuttuu heti kotoisaksi, kun piipahtaa kirjakauppaan. Jos kirjakaupan yhteydessä on vielä kahvila, niin mikä sen parempaa. Sielu ja ruumis tulevat ravituiksi samalla kertaa.

6. Saa lukusuosituksia ja kirjavinkkejä.
Useimmissa kirjakaupoissa on ostetuimpien kirjojen hylly. Siitä näkee nopeasti, mitä kulloinkin on pinnalla.
Lähikirjakaupassani myyjät ovat kirjoittaneet käsin joidenkin kirjojen viereen pieniä suositusviestejä. Ne tuntuvat ihanan henkilökohtaisilta ja niitä on superkiva lukea.

7. Kirjakaupat ovat täynnä kiinnostavaa ohjelmaa.
No, eivät tietenkään kaikki kirjakaupat ole, mutta ainakin Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa on jatkuvasti kirjailijavierailuita, keskustelutilaisuuksia ja kirjojen signeerausta. Tällä viikolla siellä vietetään Lasten karnevaalia. Huomenna juhlitaan Richard Scarryn tunnelmissa. Perjantaina talviunilta heränneet Muumit saapuvat myymälään. Lauantaina tavataan Risto Räppääjä ja sunnuntaina Supermarsu.

8. Voi konkreettisesti tuntea olevansa osa asuinalueensa lukemista rakastavaa yhteisöä.
Joissain kirjakaupoissa kokoontuu lukupiirejä, joissa voi tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Lukemisharrastuksen ei tarvitse olla yksinäistä puuhaa.

9. Voi tukea oman asuinalueensa yrittäjiä.
Ehkä ylikansalliset verkkokirjakaupat eivät tarvitse rahojasi yhtä kipeästi kuin paikallinen yrittäjä?
Verkosta ostetut kirjat ovat yleensä vähän halvempia, mutta oikeasti ero ei ole kovin suuri. Taloutesi tuskin kaatuu siihen, että maksat kirjasta pari euroa enemmän. Samalla maksat elämyksestä, jonka kirjakauppa sinulle tuottaa. Verkkokirjakauppa ei milloinkaan voi antaa samanlaista elämystä.

10. Kirjat ovat loistava lahjaidea.
Jos itse nauttii kirjoista, iloa halunnee jakaa myös ympärilleen. Asiantuntevat myyjät osaavat suositella lahjansaajalle sopivaa teosta, jos olet itse epävarma.
 

Kirjakauppa loistaa pimeässä kuin majakka

Eiliseltä kirjakauppakäynniltäni tarttui mukaan kaksi kirjaa, molemmat lastenkirjoja. Ostin Sinikka ja Tiina Nopolan kirjan Heinähattu, Vilttitossu ja hupsu enkeli (Tammi 2018), koska tyttäreni on juuri nyt innostunut Heinähatusta ja Vilttitossusta. Olemme ehtineet lukea kirjasta jo yli puolet ja se on uponnut hyvin viisivuotiaaseeni. Teos on tuttua Heinähattu ja Vilttitossu –kohellusta. Siinä on kinastelevia sisaruksia, väärinkäsityksiä ja pönttöjä poliiseja niitä setvimässä.

Toinen ostamani teos oli Karina Schaapmanin Hiiritalon Sam ja Julia (Nemo 2018). Kirjan kuvituksena on valokuvia Schaapmanin rakentamasta suuresta nukkekodista, jossa asuvat mm. hiiriystävykset Sam ja Julia. Olen tutkinut kuvia innoissani. Kiehtovaa! Hiiritalo on näytteillä Amsterdamin kaupunginkirjastossa. Kunpa olisin tiennyt sen kun kävimme Amsterdamissa!

Koska tein kirjaostoksiani kirjan ja ruusun päivänä, sain kaupan päälle Mira Malliuksen suunnitteleman Karhu ja kirja –kangaskassin. Kassin saa vielä tällä viikolla sunnuntaihin asti, jos ostaa vähintään 15 eurolla kirjoja kampanjassa mukana olevista kirjakaupoista.

 

Kirjan ja ruusun päivä

Tänään on kirjan ja ruusun päivä. Unesco on julistanut päivän myös kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuksien päiväksi. Päivämäärä on valittu sen mukaan, että kaksi suurta kirjailijaa, William Shakespeare ja Miguel de Cervantes, kuolivat 23.4.1616.

Mikä sopisikaan paremmin kirjan ja ruusun päivään kuin kertomus prinsessa Ruususesta. Kyseessä on vanha satu, josta on olemassa lukemattomia versioita. Tarina sisältyi jo satukirjojen esikuvana pidettyyn ranskalaisen Charles Perraultin vuonna 1697 ilmestyneeseen satukokoelmaan Hanhiemon tarinoita. Satua ovat tehneet sittemmin tutuiksi mm. Grimmit veljekset ja Walt Disney. Myös Topelius sisällytti sadusta oman versionsa Lukemisia lapsille -kokoelmaansa. 

Meidän kirjahyllystäkin satu löytyy useana mukaelmana. Yleensä luemme satua kirjasta Maailman kauneimmat balettisadut. Parhaimmillaan satu onkin mielestäni balettina. Maailman kauneimmat balettisadut –kirjan tarinat on kertonut James Riordan. Jokaisen sadun alussa hän kertoo lyhyesti baletin syntyvaiheista, tekijöistä ja ensiesityksestä.

Baletin Prinsessa Ruususesta sävelsi Pjotr Tšaikovski ja alkuperäisen koreografian laati ranskalaissyntyinen Marius Petipa. Baletin ensi-ilta oli vuonna 1890 Pietarin Marinski-teatterissa. Yleisössä oli itse tsaari ja muuta Venäjän ylhäisöä. Kustannuksissa ei ollut säästelty, vaan puvut ja lavasteet olivat loisteliaita. Tanssi oli ihanaa ja musiikki ylivertaista.
 
Varsinaista satua kirjoittaessaan Riordan on luovinut alkuperäisen tarinan ja baletin libretton välillä. Hän on halunnut kirjoittaa sadun niin, että balettia seuraava yleisö pysyy kärryillä juonesta. Kyseessä on kuitenkin satukirja, joten sadut eivät voi olla pelkkiä baletin juonikuvauksia. Mielestäni Riordan on onnistunut ihan kohtalaisesti.

Prinsessa Ruususen lisäksi kirjasta löytyy seuraavat sadut: Joutsenlampi, Tuhkimo, Giselle, Pähkinänsärkijä, Petruška ja Kivinen kukka. 

Esipuheen teokseen on kirjoittanut itse Rudolf Nurejev. Kirjan lopussa on kommentteja saduista ja musiikista. Riordan esittelee neljän kuuluisan säveltäjän elämää ja tuotantoa. Nuo säveltäjät ovat Pjotr Tšaikovski, Igor Stravinski, Sergei Prokofjev ja Adolphe Adam.

Kirjan kuvitus on Victor Ambrusin käsialaa. Kuvitus on valitettavasti kirjan heikoin lenkki. Se on melko väritöntä ja niukkaa, eikä varsinaisesti puhuttele lasta.

Tyttäreni pääsi viime vuonna Oopperaan lasten taidetuokioon, jonka aiheena oli prinsessa Ruusunen. Käynti teki häneen suuren vaikutuksen, ja hän ottaa sen aina esiin, kun prinsessa Ruusunen tulee puheeksi.

Suosittelen muuten lämpimästi Oopperan lapsille järjestämiä tuokioita. Ensimmäisen kerran vein tyttäreni Oopperaan jo vauvana vauvojen taidetuokioon. Sen koommin olemme käyneet hänen kanssaan vuosittain Oopperassa taaperoiden ja lasten taidetuokioissa. Tyttäreni on nauttinut niistä tosi paljon. Usein leikeissään hän on matkalla oopperaan. On fiksu veto Kansallisoopperalta alkaa kasvattaa uutta kävijäpolvea jo vauvasta alkaen.

James Riordan: Maailman kauneimmat balettisadut
Kuvitus: Victor Ambrus
Esipuhe: Rudolf Nurejev
Suomennos: Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja: WSOY 1986


VINKKI

Tänään (ja itse asiassa tällä viikolla sunnuntaihin asti) kaikki Kirjakauppaliiton Kirjan ja ruusun päivän kampanjassa mukana olevat kirjakaupat jakavat asiakkailleen Mira Malliuksen suunnitteleman Karhu ja kirja -kangaskassin. Kassin saadakseen tulee ostaa kampanjaliikkeestä kirjoja vähintään 15 eurolla. Kassia ei voi ostaa ja se on jaossa vain kampanja-aikana.

Kassi on tosi kivan näköinen. Taidanpa piipahtaa töistä tullessani kirjakaupassa.

Kuva: Kirjakauppaliitto