Kuusivuotiaan Satupäivän lukuvinkit

Satumaista sunnuntaita! Näin Sadun nimipäivänä vietetään vuotuiseen tapaan Satupäivää. Satupäivä kutsuu niin pienet kuin isotkin sadun äärelle.

Pyysin kuusivuotiasta tytärtäni antamaan kirjavinkkejä Satupäiväksi. Tässä hänen valintansa:

Tiltu ja Lettu

Tiltu ja Lettu ovat siskoja. Niiden puutarhassa on elävä puutarhatonttu pertinjuntti. Niillä on puhuva kissa Lenni Keinonen. Ne tekee aina kaikkea hauskaa.

Taru Viinikaisen Tiltu ja Lettu -sarja — kuv. Oili Kokkonen. WSOY 2017-2020.

 

Beatrix Potterin sadut

Paras Beatrix Potterin eläinsaduista on Petteri Kaniini. Petteri joutuu Vänskän puutarhassa pahaan pulaan, mutta selviytyy.

Beatrix Potter: Petteri Kaniinin satumaailma. Otava 2015. 4. p.

Beatrix Potterin tarinoista on kirjoitettu blogissa aiemmin täällä, täällä ja täällä.

Tiheikön väki

Tiheikön väessä on hiiriä. Paras on kevättarina, kun Vesalla on syntymäpäivä ja ne menee eväsretkelle. Sittenkin paras on talvitarina, jossa ne tekee jäätanssiaiset. Ne tekee jäästä lumen alle salin. Se on ihanan ihana.

Jill Barklem — suom. Panu Pekkanen: Tiheikön väen vuodenajat. WSOY 1991.

 

Pienen Harmaakanin tarinat

Pieni Harmaakani asuu Oravan ja Jäniksen kanssa pienessä talossa. Kerran ne kävi luistelemassa. Näätä on niille vaarallinen.

Alison Uttley — kuv. Margaret Tempest — suom. Anne Ali-Raatikainen: Pienen Harmaakanin tarinat. Kirjalito / Egmont 2013.

Topeliuksen sadut

Topeliuksella on ainakin kaksi patsasta Helsingissä ja oma katu. Häntä sanotaan satusedäksi, koska hän kirjoitti paljon satuja. Mummun ja vaarin kirjahyllyssä on pitkä rivi Topeliuksen kirjoittamia satukirjoja. Meillä on vain yksi.

Topeliuksen lukemisia lapsille. Kertonut Kirsti Mäkinen — kuv. Risto Suomi. WSOY 2013.

 

Vaahteramäen Eemeli

Vaahteramäen Eemeli tekee aina metkuja ja joutuu verstaaseen. Joskus Eemeli laittoi Iidan lipputankoon lipuksi. Jouluna se teki köyhille juhlat. Se ei ollut tuhmaa.

Astrid Lindgren — kuv. Björn Berg — suom. Kerttu Piskonen: Vaahteramäen Eemeli ja pikku Iida. WSOY 2008.

Tuhkimo

Prinsessasaduista paras on Tuhkimo. Pienenä olen nähnyt Tuhkimo-esityksen oopperassa. Tuhkimolla oli ystävänä hiiriä.

Walt Disney — suom. Marja Alopaeus: Tuhkimo. Lasten oma kirjakerho 1995.

 

Ihmemaan Liisa

Liisa putosi kaninkoloon ja joutui ihmeelliseen maailmaan. Siellä oli hullu hatuntekijä, kaalimato ja irvikissa. Se kaikki oli vain unta. Meillä on kaksi Ihmemaan Liisa-kirjaa. Toinen on äidin lapsuudesta. Mutta tässä toisessa on paremmat kuvat.

Disney: Liisa Ihmemaassa. Sanoma Magazines Finland Oy 2005.

 

Mekon matka

 
Mekon matka on tosi, tosi kiva kirja. Siinä on mekko, joka häviää. Se mekko on kuvattu, vaikka muuten kuvat on maalattu. Siinä matkustetaan Italiaan. Mä haluaisin mennä Italiaan. Siitä mekosta tulee sitten jotain muuta, ja isona se tyttö saa tietää, mitä mekolle tapahtui.

Elina Komulainen & Mirka Tuovinen — kuv. Kristiina Haapalainen & Sami Vähä-Aho: Mekon matka. Sitruuna Kustannus Oy 2020.

 

Pekka Töpöhäntä

Pekka Töpöhäntä on kissa, jolla ei ole kunnon häntää. Monni kiusaa Pekkaa, mutta oikeasti Pekka on Monnia parempi. Pekka asuu Uppsalassa.

Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä -kirjat. Julkaistu alun perin 1939-1972.

Pekka Töpöhännästä on kirjoitettu aiemmin blogissa mm. täällä.

Tytär suosittelee: Kuningas Midas

Helmikuussa aloitin satunnaisesti ilmestyvän kirjoitussarjan nimeltään Tytär suosittelee. Sarjan ideana on, että tyttäreni saa valita itse kirjan, jota hän haluaa suositella muille lapsille. Sitten minä kirjoitan kirjasta. Näin tulen kirjoittaneeksi myös sellaisista kirjoista, joista en muuten kirjoittaisi.

Toiseksi suosittelemakseen kirjaksi tyttäreni valitsi aika hankalan teoksen. Nimittäin hankalan sikäli, että kirja on peräisin omasta lapsuudestani ja se on yli 30 vuotta vanha, joten sitä ei ole helppo saada käsiinsä. Juan Lopez Ramonin kuvittaman ja kertoman pienen kirjan nimi on Kuningas Midas ja siinä kerrotaan tuttu satu ahneesta kuningas Midaasta, joka halusi kaiken muuttuvan kullaksi.

Päätimme tyttäreni kanssa, että voin esitellä kirjan, jos ajatellaan, että hän suosittelee nimenomaan satua kuningas Midaasta riippumatta siitä, mikä versio sadusta on kyseessä. Satu löytynee useista satukokoelmista. Sen voi kuunnella vaikka Youtubesta.

Kuningas Midas oli ahne ja kehno kuningas. Hän oli päättänyt, että hänen tyttärensä naitettaisiin rikkaimmalle kosijalle. Prinsessa Liria oli kuitenkin rakastunut rutiköyhään nuorukaiseen nimeltään Paris.

Mitridates-hengen sympatiat olivat Parisin puolella ja niinpä hän puuttui asioiden kulkuun. Midas sai pyytää hengeltä mitä tahansa.

"'Tahdon, että kaikki, mihin kosken muuttuu kullaksi', Midas ilmoitti.
'Millainen aasi oletkaan! Mutta hyvä on, typerä oikkusi toteutukoon. Koska olet sellainen houkkio, lahjoitan sinulle myös aasin korvat!'"

Aluksi kuningas oli onnensa kukkuloilla. Mutta aasin korvat tuottivat päänvaivaa. Ne täytyi piilottaa korkean päähineen alle. Kun kuninkaalle tuli nälkä, karu totuus paljastui. Hän ei voinut syödä mitään, sillä ruokakin muuttui kullaksi.

Mitrades-henki neuvoi Parisille keinon, jolla taika saatiin raukeamaan. Kuningas oli niin huojentunut vapautuessaan taiasta, että antoi Parisille luvan naida tyttärensä.

ÄITI: Mikä kirjassa oli parasta?
TYTÄR: Parasta oli kulta.
Ä: Kulta? Miksi kulta?
T: Se on niin kimaltavaa ja ihanaa.
Ä: Haluaisitko sinäkin, että kaikki, mihin kosket, muuttuisi kullaksi?
T: Äh, se on satua. En haluaisi, että se tulisi todeksi, että kaikki mihin kosken muuttuisi kullaksi. Sitten en voisi syödä enkä laittaa yöpukua enkä lukea kirjaa. En voisi kääntää kirjan sivuja, kun ne muuttuisivat kullaksi.
Ä: Mutta silti kirjassa parasta oli kulta?
T: Niin, kulta ja prinsessa.


Juan Lopez Ramon (teksti ja kuvat): Kuningas Midas
Espanjankielinen alkuteos: El rey Midas
Suomennos: Laila Niukkanen
Kustantaja: Kirjalito 1987


LUE MYÖS TÄMÄ:

Tytär suosittelee: Affe karkuteillä Lapissa



 

Kirjan ja ruusun päivä

Tänään on kirjan ja ruusun päivä. Unesco on julistanut päivän myös kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuksien päiväksi. Päivämäärä on valittu sen mukaan, että kaksi suurta kirjailijaa, William Shakespeare ja Miguel de Cervantes, kuolivat 23.4.1616.

Mikä sopisikaan paremmin kirjan ja ruusun päivään kuin kertomus prinsessa Ruususesta. Kyseessä on vanha satu, josta on olemassa lukemattomia versioita. Tarina sisältyi jo satukirjojen esikuvana pidettyyn ranskalaisen Charles Perraultin vuonna 1697 ilmestyneeseen satukokoelmaan Hanhiemon tarinoita. Satua ovat tehneet sittemmin tutuiksi mm. Grimmit veljekset ja Walt Disney. Myös Topelius sisällytti sadusta oman versionsa Lukemisia lapsille -kokoelmaansa. 

Meidän kirjahyllystäkin satu löytyy useana mukaelmana. Yleensä luemme satua kirjasta Maailman kauneimmat balettisadut. Parhaimmillaan satu onkin mielestäni balettina. Maailman kauneimmat balettisadut –kirjan tarinat on kertonut James Riordan. Jokaisen sadun alussa hän kertoo lyhyesti baletin syntyvaiheista, tekijöistä ja ensiesityksestä.

Baletin Prinsessa Ruususesta sävelsi Pjotr Tšaikovski ja alkuperäisen koreografian laati ranskalaissyntyinen Marius Petipa. Baletin ensi-ilta oli vuonna 1890 Pietarin Marinski-teatterissa. Yleisössä oli itse tsaari ja muuta Venäjän ylhäisöä. Kustannuksissa ei ollut säästelty, vaan puvut ja lavasteet olivat loisteliaita. Tanssi oli ihanaa ja musiikki ylivertaista.
 
Varsinaista satua kirjoittaessaan Riordan on luovinut alkuperäisen tarinan ja baletin libretton välillä. Hän on halunnut kirjoittaa sadun niin, että balettia seuraava yleisö pysyy kärryillä juonesta. Kyseessä on kuitenkin satukirja, joten sadut eivät voi olla pelkkiä baletin juonikuvauksia. Mielestäni Riordan on onnistunut ihan kohtalaisesti.

Prinsessa Ruususen lisäksi kirjasta löytyy seuraavat sadut: Joutsenlampi, Tuhkimo, Giselle, Pähkinänsärkijä, Petruška ja Kivinen kukka. 

Esipuheen teokseen on kirjoittanut itse Rudolf Nurejev. Kirjan lopussa on kommentteja saduista ja musiikista. Riordan esittelee neljän kuuluisan säveltäjän elämää ja tuotantoa. Nuo säveltäjät ovat Pjotr Tšaikovski, Igor Stravinski, Sergei Prokofjev ja Adolphe Adam.

Kirjan kuvitus on Victor Ambrusin käsialaa. Kuvitus on valitettavasti kirjan heikoin lenkki. Se on melko väritöntä ja niukkaa, eikä varsinaisesti puhuttele lasta.

Tyttäreni pääsi viime vuonna Oopperaan lasten taidetuokioon, jonka aiheena oli prinsessa Ruusunen. Käynti teki häneen suuren vaikutuksen, ja hän ottaa sen aina esiin, kun prinsessa Ruusunen tulee puheeksi.

Suosittelen muuten lämpimästi Oopperan lapsille järjestämiä tuokioita. Ensimmäisen kerran vein tyttäreni Oopperaan jo vauvana vauvojen taidetuokioon. Sen koommin olemme käyneet hänen kanssaan vuosittain Oopperassa taaperoiden ja lasten taidetuokioissa. Tyttäreni on nauttinut niistä tosi paljon. Usein leikeissään hän on matkalla oopperaan. On fiksu veto Kansallisoopperalta alkaa kasvattaa uutta kävijäpolvea jo vauvasta alkaen.

James Riordan: Maailman kauneimmat balettisadut
Kuvitus: Victor Ambrus
Esipuhe: Rudolf Nurejev
Suomennos: Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja: WSOY 1986


VINKKI

Tänään (ja itse asiassa tällä viikolla sunnuntaihin asti) kaikki Kirjakauppaliiton Kirjan ja ruusun päivän kampanjassa mukana olevat kirjakaupat jakavat asiakkailleen Mira Malliuksen suunnitteleman Karhu ja kirja -kangaskassin. Kassin saadakseen tulee ostaa kampanjaliikkeestä kirjoja vähintään 15 eurolla. Kassia ei voi ostaa ja se on jaossa vain kampanja-aikana.

Kassi on tosi kivan näköinen. Taidanpa piipahtaa töistä tullessani kirjakaupassa.

Kuva: Kirjakauppaliitto

Säämi aalmugpeivi

Tänään vietetään saamelaisten kansallispäivää, ja koska tänä vuonna vietetään myös YK:n maailman alkuperäiskansojen kielten vuotta, tuntuu sopivalta huomioida asia. 

Otsikko on inarinsaamea (anarâškielâ) ja tarkoittaa saamelaisten kansallispäivää. Inarinsaamea puhuu vain noin 300 ihmistä Inarijärven (Aanaarjävri) ympäristössä. Se on ainoa kieli maailmassa, jota puhutaan vain Suomessa. Inarinsaamen lisäksi Suomessa puhutaan pohjoissaamea ja koltansaamea.

Saamelaiset ovat ainoa alkuperäiskansa Euroopan unionin alueella. Suomalaisessa kalenterissa saamelaisten kansallispäivä on ollut vuodesta 2004 alkaen. Päivä on saamelaisten liputuspäivä, mutta viranomaiset suosittelevat yleistä liputusta Suomessa.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on esittänyt, että saamelaisten kansallispäivää tulisi viettää kaikissa Suomen kouluissa. Hän haluaisi päivän olevan vuosittainen teemapäivä, jonka aikana tutustutaan saamelaiseen kulttuuriin, kieleen ja historiaan. Vinkkejä päivän viettoon päiväkodeissa ja kouluissa löytyy esimerkiksi Rauhankasvatusinstituutin nettisivuilta. 

Kun pohdin, mikä kirja sopisi esiteltäväksi saamelaisten kansallispäivänä, päädyin kirjaan Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi. Se on Annukka ja Samuli Aikion vanhan saamelaisen kansansadun mukaan kertoma tarina. Kirjan on kuvittanut Mika Launis.

Kirja ilmestyi vuonna 1982. Se julkaistiin samanaikaisesti viidellä eri saamen kielellä sekä suomeksi, ruotsiksi ja norjaksi.

Sadussa on hyvän ja pahan vastakkainasettelua. Naavisemolla oli tytär, jonka kauneus sai kodan valaistumaan. Naapurissa asuvalla Luhtakalla oli tytär, jonka rumuus ja häijyys teki kodasta sysipimeän.

Kuultuaan Naaviemon kauniista tyttärestä kuninkaanpoika halusi nähdä tämän omin silmin. Tytön nähtyään hän heti kosi tätä. Myöhemmin kuninkaanpoika palasi laivalla morsiantaan hakemaan. Luhtakka ja tämän tytär olivat kateellisia Naavisemon tyttärelle ja niinpä Luhtakan tytär muuntui näkymättömäksi ja livahti mukaan laivaan.

Laivassa Luhtakan tytär sai yllytettyä Naavisemon tyttären muuntautumaan kultaiseksi koskeloksi ja hyppäämään mereen. Päästyään eroon Naavisemon tyttärestä hän otti tämän paikan ja pääsi kuninkaanlinnaan prinssin huomaamatta erehdystä.

Kuningatar epäili kyseessä olevan väärä morsian, sillä tämä toi tullessaan vain pimeyttä. Kesti jonkin aikaa selvittää, kuinka petos saataisiin paljastettua. Kuultuaan asiasta kuninkaanpoika suuttui ja halusi tapattaa Luhtakan tyttären, mutta ensin oli saatava selville, mitä oikealle morsiamelle oli tapahtunut.

Naavisemon pojalta kuninkaanpoika kuuli morsiamensa muuttuneen kultaiseksi koskeloksi. Poika tiesi, miten sisaren saisi pelastettua. Mahdollisuuksia oli vain yksi. Sen jälkeen merenvoimat eivät päästäisi häntä enää vapaaksi.

Tytön pelastaminen meren voimilta ei ollut helppoa, mutta sentään onnistui. Kuningatar huomasi heti, että nyt kyseessä oli oikea neito. 

"Ja kun hän astui linnaan, huoneet muuttuivat kirkkaammiksi kuin kirkkain päivä.
- Tässä on nyt oikea ihminen, sanoi kuningatar.
Ja sitten vietettiin kuninkaanpojan ja Naavisemon tyttären häitä."

Petturi eli Luhtakan tytär ei kokenut yhtä onnellista loppua. Hänet työnnettiin rovioon ja hänen tuhkastaan sikisi käärmeitä, hämähäkkejä, matoja, sammakoita ja muita inhotuksia.

Satua kultaisesta koskelosta on kerrottu ympäri Lapinmaata ja siitä on olemassa useita variantteja. Hyvä ja paha, valo ja pimeys ja oikeuden voitto ovat universaaleja teemoja saduissa.


Annukka ja Samuli Aikio: Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi
Kuvitus: Mika Launis
Kustantaja: WSOY 1982


VINKKI

Saamelaisten kansallispäivänä luettavaksi sopii hyvin myös Sanna Pelliccionin uusin Onni-poika -kirja Onni-pojan talviseikkailu. 

Kirjassa Onni perheineen lomailee Lapissa ja tutustuu inarinsaamelaiseen tyttöön. Kirja on omistettu saamelaisille. Kirjan lopusta löytyy faktatietoa saamelaisuudesta Suomessa sekä pieni saamenkielen sanasto.

Sanna Pelliccioni (teksti ja kuvat): Onni-pojan talviseikkailu
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2018