Lastenkirjavuosi täyttää huomenna yhden vuoden. On aika kääntää hetkeksi katse menneeseen ja tarkastella, millainen blogin ensimmäinen vuosi on ollut.
Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut paljon mukavaa. Postauksia on ilmestynyt jo 250 kpl tämä mukaan luettuna. En ole laskenut, montako kirjaa olen esitellyt, sillä monissa postauksissa on ollut esittelyssä useita kirjoja.
Olen esitellyt talvisia, keväisiä, kesäisiä ja syksyisiä kirjoja. Olen esitellyt juhla- ja liputuspäiviin sekä erilaisiin teemapäiviin soveltuvia kirjoja. Olen esitellyt uutuuskirjoja ja vanhoja kirjoja. Vanhin esittelemäni kirja oli vuodelta 1946.
Lastenkirjavuoteen on mahtunut pari vieraskirjoitusta (lue ne täältä ja täältä). Kiitos niistä veljelleni.
Olemme kuulleet tyttäreni ääntä, kun hän on esitellyt itse valitsemiaan kirjoja Tytär suosittelee -sarjassa (lue niistä täältä ja täältä).
Vaikka blogin pääpaino on ilman muuta Suomessa ilmestyneessä lastenkirjallisuudessa, niin en ole malttanut olla esittelemättä vuoden aikana muutamaa ulkolaistakin kirjaa (lue niistä täältä, täältä, täältä ja täältä).
Vuoden varrella on osallistuttu muutamaan haasteeseen: Pieneen Helmet-lukuhaasteeseen ja Tuijatan naistenviikkohaasteeseen ja Seitsemän päivää, seitsemän kirjaa. Ei selityksiä -haasteeseen sekä Kirjaluotsin Joulu kirjojen kertomana -haasteeseen.
Lastenkirjavuodessa on kuluneena vuonna vierailtu monissa kirja-aiheisissa tapahtumissa, tilaisuuksissa ja paikoissa. Huhtikuussa kävimme tapaamassa Pekka Töpöhäntää Päivälehden museossa sekä katsastamassa, mitä kirjoihin ja lukemiseen liittyvää ohjelmaa löytyi Lapsimessuilta.
Toukokuussa kävimme iki-ihanassa Junibackenissa Tukholmassa. Kesäkuussa Helsinki-päivänä pääsimme Palomuseoon ja löysimme kiinnostavia paloautokirjoja. Heinäkuussa petyimme keskustakirjasto Oodiin mutta ihastuimme (jälleen kerran) Muumimuseoon.
Elokuussa näimme Pekka Töpöhännän kesäteatterin lavalla. Taiteiden yössä ihmettelimme monikielistä kirjastoa kirjastobussissa ja runoilimme poistokirjoista leikatuista sanoista.
Lokakuussa pyörittiin Helsingin Kirjamessuilla ja marraskuussa jännitettiin Finlandia junior -palkinnonsaajaa.
Lastenkirjavuodessa on puolustettu kirjakauppoja ja käyty ostoksilla kierrätyskeskuksessa. On myös etsitty keinoja lasten lukuinnon kasvattamiseksi.
Elokuussa avasin syitä, miksi minusta tuli lastenkirjabloggaaja. Kun aloitin blogin vuoden 2019 alkaessa, tavoitteeni oli pitää blogia ainakin vuoden verran. Epäilin vähän, että vuodessa saisin tarpeekseni.
Enimmäkseen kirjoittaminen on ollut hauskaa, mutta alkusyksystä koin jonkinlaisen kriisin ja menetin hetkeksi kiinnostukseni koko blogia kohtaan. Postauksia silti ilmestyi (pöytälaatikkoon oli kertynyt käyttökelpoista materiaalia), joten lukijoille tämä ei ehkä näkynyt. Ei vaan tuntunut enää järkevältä käyttää kirjoittamiseen niin paljon aikaa, kun ei juuri kukaan näyttänyt kirjoituksiani lukevan.
Purin hammasta ja päätin jatkaa vuoden loppuun asti lupaukseni mukaisesti. Kummallisesti kirjoitusinto palasi jonkin ajan kuluttua. Mikä parasta, lukijamääräkin kääntyi nousuun ja kirjoittaminen alkoi tuntua oikeasti mielekkäältä.
Kävin syksyllä bloggarikurssilla, joka antoi lisää puhtia. Nyt mieleni on niin täynnä juttuideoita, etten mitenkään voi lopettaa. Lastenkirjavuosi jatkuu siis vielä ainakin toisen vuoden.
Yritän tulevana vuonna hiukan downsiftata. En kuitenkaan takaa, että se onnistuu. Silti tavoitteenani alkavana vuonna on ajatella välillä vähän muutakin kuin lastenkirjoja.
