Juhlapäivien jälkeen käy usein niin, että tyttärelleni jää karkinhimo päälle. Raivokohtauksetkaan eivät ole kaukana, kun karkinsyöntiä ruvetaan taas rajoittamaan. On aika kaivaa hyllystä makeishimoa käsittelevät kirjamme.
Sandrine Deredel Rogeonin ja Gustavo Mazalin kirjassa Pyry on syönyt liikaa makeisia nimike kertoo melko tyhjentävästi, mistä on kyse.
Äiti on tuonut Pyrylle karkkeja ja varoittelee sitten: "– Älä syö liikaa makeaa, pian on ruoka-aika." Eihän Pyry osaa karkinsyöntiään säädellä ja niinpä ruoka-aikana ei ruoka maistu.
"– Olet syönyt liikaa karkkeja, ja koska et osaa syödä järkevästi, taloon ei enää osteta makeisia, äiti julistaa."
Se kuulostaa julmalta, sillä onhan äidissäkin vikaa. Miksi ihmeessä hän antoi Pyrylle karkkia juuri ennen lounasaikaa?
Pyryllä on tosi paha olo, mutta onneksi äidillä on tiedossa oiva lääke: porkkanakeitto. Se auttaakin, ja Pyry pääsee lähtemään ystävänsä syntymäpäiväjuhliin. Siellä on tietysti runsaasti karkkia tarjolla, mutta Pyry jakaa omasta annoksestaan muille ja syö itse vain kaksi karkkia. Lopussa äiti ja Pyry pääsevät sopuun siitä, että karkkia yhä ostetaan, mutta vain vähän kerrallaan.
Kirja on tarkoitettu noin kolmivuotiaille ja se sopiikin nuorille lukijoille yksinkertaisen ja melko lyhyen tarinansa puolesta. Kuvituksessa minua hiukan häiritsee, että ihmishahmot on selvästi tehty tietokoneella ja niiden ääriviivat ovat hiukan pikseliset.
Kirja on alkujaan belgialainen. On aina mukava lukea muistakin kielistä kuin englannista tai ruotsista käännettyjä kirjoja.
Kirjahyllystämme löytyy myös eräs kotimainen lastenkirja, jonka teemana on karkkien ylettömyys. Kyseessä on Nina Linnovaaran kirjoittama Malla ja namigaattori. Antti Huovisen kuvitus on ilmeikästä, mutta lapset on kuvattu suorastaan rumina. Ehkäpä groteski kuvitus tehostaa sanomaa siitä, miten paha olo liiallisista makeisista voi tulla.
Mallalla on nälkä, mutta isän tekemä makaronilaatikko ei kelpaa, sillä hänellä on naminälkä. Sehän on ihan eri asia, vaikkeivät vanhemmat sitä ymmärrä. Kun pikkuveli Matti antaa periksi ja menee keittiöön syömään ruokaa, Malla käy sohvalle makaamaan. Hän kuvittelee, kuinka hän aikuisena täyttää elämänsä karkilla. Hän aikoo rakentaa namigaattorin, jolla voi valmistaa mitä tahansa karkkeja. Hän tekee karkista talonsakin ja kaiken talon sisällä ja pihalla.
"Karkkia komeroissa, karkkia kulman takana, karkkia kulhoissa, karkkia käytävillä, karkkia kumisaappaissa, karkkia kylpyammeessa, karkkia kahvinkeittimessä, karkkia katolla, karkkia korvissa, karkkia kuralätäköissä, karkkia, karkkia, karkkia, karkkia –"
Kun isä herättää Mallan sohvalta makeilta unilta, Malla toteaa hämmästyksekseen, että karkkia voi sittenkin olla liikaa ja ruoka maistuukin karkkia paremmin. Mutta sitä hän ei sentään tunnusta vanhemmilleen.
Myös Hannele Lampelan kirjoittamassa ja Ninka Reitun kuvittamassa kirjassa Prinsessa Pikkiriikki on kohta, jossa vedetään karkkiöverit.
Pikkiriikki – taiottuaan ensin aikuiset Himskattiin määräilemästä – murtautuu namikaappiin ja mässäilee sydämensä kyllyydestä. Prinsessa Pikkiriikin kotona namikaappi tosiaan joudutaan pitämään lukittuna, ettei tytär pääsisi tekemään sinne luvattomia retkiä.
"Niin lensivät suuhun pienet vadelmaveneet, omenaremmit ja kola-pullon muotoiset karkit. Sinne lensivät myös suklaarusinat, kirpeät pääkallot ja vaaleanpunaiset vaahtokarkit. Liköörikarkit Pikkiriikki sentään hoksasi jättää sikseen, koska hyhhyi miten pahoja ne ovatkaan (aikuisten karkkeja, niinpä tietysti), mutta kaikkia muita hän kahmi suurella innolla."
Jokainen vanhempi joutunee jossain vaiheessa miettimään pelisäännöt karkin syöntiin. Oma taktiikkani oli vältellä karkkeja niin pitkään kuin mahdollista. Koska emme kuitenkaan elä karkittomassa maailmassa, ei makeisia voinut loputtomasti pimittää lapselta.
Karkin syönti yritetään meillä pitää mahdollisimman vähäisenä ja nameja syödään vain aterian päätteeksi. Ruoka-aikojen välillä makeisia ei voi syödä. Itse en ole karkkipäivän kannalla, koska muistan omasta lapsuudestani, kuinka se johti lauantaisin ylettömään mässäilyyn.
Karkin syönti yritetään meillä pitää mahdollisimman vähäisenä ja nameja syödään vain aterian päätteeksi. Ruoka-aikojen välillä makeisia ei voi syödä. Itse en ole karkkipäivän kannalla, koska muistan omasta lapsuudestani, kuinka se johti lauantaisin ylettömään mässäilyyn.
Tuleeko teillä koskaan lasten kanssa kiistaa karkin syönnistä?
Sandrine Deredel Rogeon & Gustavo Mazali: Pyry on syönyt liikaa makeisia
Ranskankielinen alkuteos: Pierre a mangé trop de bonbons
Suomennos: Päivi Karri
Kustantaja: Kustannus Oy Majakka 2006
Nina Linnovaara: Malla ja namigaattori
Kuvitus: Antti Huovinen
Kustantaja: Myllylahti Oy 2016
Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikki
Kuvitus: Ninka Reittu
Kustantaja: Otava 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti