Olen koettanut pohtia sitä, miten minusta tuli fyysikko. Muistan jo yläasteikäisenä ahmineeni ensin kosmologiaa ja sitten hiukkasfysiikkaa käsitteleviä tietokirjoja. Kiinnostus kosmologiaan varmaankin kumpusi tähtitiedeharrastuksesta. Ala-asteikäisenä aloin käydä Ursan tähtikerhossa.
Mutta mikä sai minut kiinnostumaan tähtitieteestä? Kaupungin valojen keskellä ei tähtitaivas näyttäydy kovin kirkkaana ja lumoavana. Todellisen tähtitaivaan sijasta mielenkiinnon herättäjänä saattoi toimia kuvitettu tähtitaivas. Muistan pienenä lukeneeni Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirjaa (Otava 1989).
Kirjan faktat ovat aika hyvin kohdallaan. Oma painokseni on niin vanha, että Pluto esitellään vielä planeettana, mutta uudemmissa painoksissa se on korjattu kääpiöplaneetaksi. Pluto kun luokiteltiin uudestaan vuonna 2006, jolloin planeetan virallinen määritelmä lyötiin lukkoon. Se ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun planeettojen määrä muuttui: 1800-luvulla löydetyt ensimmäiset asteroidit luokiteltiin silloin planeetoiksi [1].
Vaikka kyseessä on kuvakirja, niin luokittelen sen silti tietokirjaksi. En osaa sanoa, kuinka paljon perheen pienimmille jää kirjasta päähän (hauskan kuvituksen lisäksi), mutta ehkäpä edes se, että avaruus on täynnä mitä erilaisempia paikkoja.
Avaruuskirjasta lapsi oppii myös Aurinkoa kiertävien planeettojen järjestyksen ja vähän perustietoa eri planeetoista. Mieleen voi jäädä Jupiterin punainen pilkku tai se, että komeetan pyrstö osoittaa aina Auringosta poispäin. Kunnas myös mainitsee mytologian hahmot planeettojen nimien takana.
Koska olen itsekin kiinnostunut tietokirjoittamisesta, kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten Mauri Kunnas asiat esittää. Muistan kuulleeni useita lapsille suunnattuja tietokirjoja kirjoittaneen Markku Löytösen sanoneen, että lasten tietokirjoja kirjoittaessa tulee ottaa aikuisetkin huomioon.
Toisaalta kyse on siitä, että lasten tietokirjoja on tarkoitus lukea yhdessä. Löytönen kirjoittaa Taina Kaivolan kanssa kirjoittamassaan artikkelissaan seuraavasti:
Mediatutkimuksissa tehtyjen havaintojen mukaan lapset arvostavat televisiota katsoessaan suuresti aikuisten seuraa. Nämä viihtyvät lasten kanssa television ääressä kuitenkin vain silloin, kun katsottava ohjelma ylittää tietyn kiinnostuksen minimitason heidän omalta kannaltaan katsoen. Tietokirjoja luettaessa tilanne on monella tavalla samanlainen kuin esimerkiksi tiede- ja luonto-ohjelmia katseltaessa; kun aikuinen kiinnostuu kirjasta ja lukee sitä lapsen kanssa, syntyy oppimiselle suotuisa vuorovaikutteinen ilmapiiri. [2]
Toisaalta kirjailijan tulisi tehdä
aikuisen elämästä helppoa. Kun lapsi kysyy jostakin kirjassa
esiintyvästä uudesta käsitteestä, on taitava kirjailija antanut
aikuiselle niin paljon vinkkejä, että tämä osaa vastata lapsen
kysymykseen.
Mauri Kunnas ei aikuisille vinkkejä anna. Esimerkiksi kirjan alkusivuilla on kohtaus, jossa koulun siivooja yrittää turhaan pestä Auringon pienoismallia, koska ei ole kuullut auringonpilkuista. Eipä ole varmaan moni lapsikaan. Osaavatko kaikki vanhemmat tällöin vastata lapsen kysymyksiin? Auringonpilkuille annetaan kyllä Kaikkien aikojen avaruuskirjassa lyhyt selitys, mutta vasta vähän myöhemmin.
Vaikka Avaruuskirjasta ei jäisikään faktoja päähän, niin ehkäpä se tekeekin suuremman vaikutuksen tieteiskirjana. Kunnaksen kuvittamat kuvitteelliset avaruuden asukit ja ajatus avaruusmatkoista herättää lukijan mielikuvituksen.
Minun lapsuudessani lomamatkat avaruuteen olivat utopiaa. Tänään useampikin kaupallinen toimija pyrkii tekemään utopiasta totta. Vielä emme pääse nauttimaan sipulirenkaita Saturnuksen renkaiden kahvilassa, mutta ties vaikka sekin vielä joskus onnistuisi.
Miettikää mitä lapsillenne luette, se voi ohjata heidän elämänvalintojaan. Kaikkien aikojen avaruuskirja vaikutti omaan elämääni. Tähtitieteen lisäksi olin lapsena kiinnostunut paloautoista. Se oli luonnollista, asuimme lähellä paloasemaa. En muista kirjan nimeä [3], mutta minulla oli kuvakirja, josta opin paloautojen numeroiden merkitykset.
Samoihin aikoihin kun aloitin Ursan toimintaan osallistumisen, oli myös puhetta VPK:hon liittymisestä. Sitä en kuitenkaan koskaan tehnyt. Niinpä minusta tuli fyysikko, ei palomies. Pelkästään lastenkirjat eivät siis ratkaise; merkitystä on myös sillä, mitä tekee silloin kuin ei lue kirjoja.
VIITTEET
[1] Niklas Hietala, Planeettoja oli yli yhdeksän, Tieteessä tapahtuu 6/2018 https://journal.fi/tt/article/view/76485
[2] Markku Löytynen ja Taina Kaivola, Tietokirja lapsille – haasteita ja kokemuksia, Terra 117:2 (2005)
[3] Toim. huom. Kalervo Järvensivu: Tulta päin! - Paloautoja ja pelastajia, WSOY 1990
Mauri Kunnas ei aikuisille vinkkejä anna. Esimerkiksi kirjan alkusivuilla on kohtaus, jossa koulun siivooja yrittää turhaan pestä Auringon pienoismallia, koska ei ole kuullut auringonpilkuista. Eipä ole varmaan moni lapsikaan. Osaavatko kaikki vanhemmat tällöin vastata lapsen kysymyksiin? Auringonpilkuille annetaan kyllä Kaikkien aikojen avaruuskirjassa lyhyt selitys, mutta vasta vähän myöhemmin.
Vaikka Avaruuskirjasta ei jäisikään faktoja päähän, niin ehkäpä se tekeekin suuremman vaikutuksen tieteiskirjana. Kunnaksen kuvittamat kuvitteelliset avaruuden asukit ja ajatus avaruusmatkoista herättää lukijan mielikuvituksen.
Minun lapsuudessani lomamatkat avaruuteen olivat utopiaa. Tänään useampikin kaupallinen toimija pyrkii tekemään utopiasta totta. Vielä emme pääse nauttimaan sipulirenkaita Saturnuksen renkaiden kahvilassa, mutta ties vaikka sekin vielä joskus onnistuisi.
Miettikää mitä lapsillenne luette, se voi ohjata heidän elämänvalintojaan. Kaikkien aikojen avaruuskirja vaikutti omaan elämääni. Tähtitieteen lisäksi olin lapsena kiinnostunut paloautoista. Se oli luonnollista, asuimme lähellä paloasemaa. En muista kirjan nimeä [3], mutta minulla oli kuvakirja, josta opin paloautojen numeroiden merkitykset.
Samoihin aikoihin kun aloitin Ursan toimintaan osallistumisen, oli myös puhetta VPK:hon liittymisestä. Sitä en kuitenkaan koskaan tehnyt. Niinpä minusta tuli fyysikko, ei palomies. Pelkästään lastenkirjat eivät siis ratkaise; merkitystä on myös sillä, mitä tekee silloin kuin ei lue kirjoja.
VIITTEET
[1] Niklas Hietala, Planeettoja oli yli yhdeksän, Tieteessä tapahtuu 6/2018 https://journal.fi/tt/article/view/76485
[2] Markku Löytynen ja Taina Kaivola, Tietokirja lapsille – haasteita ja kokemuksia, Terra 117:2 (2005)
[3] Toim. huom. Kalervo Järvensivu: Tulta päin! - Paloautoja ja pelastajia, WSOY 1990
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti