Pieni Helmet-haaste etenee - maaliskuun luetut

Kerroin tammikuussa, että osallistumme tyttäreni kanssa Pieneen Helmet-lukuhaasteeseen. Haastekohdat täyttyivät kuin itsestään tammi- ja helmikuussa. Maaliskuu on ollut huomattavasti vaikeampi kuukausi, koska vain muutama kohta on enää täyttämättä ja tietysti ne ovat juuri hankalia kohtia.

Maaliskuussa olemme saaneet luettua vain kaksi kirjaa, jotka sopivat haasteeseen:

21. Kirjailijan nimi viehättää sinua
Selina Young: Vilppu 

24. Vuonna 2019 julkaistu kirja
Elina Lappalainen & Ilona Partanen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset

Luulen, että tänä vuonna koko haaste saattaa jäädä kesken, koska kohta 4 eli alle 18-vuotiaan suosittelema kirja tuntuu ylivoimaisen vaikealta. En tunne kovinkaan monta lasta, eikä tyttäreni ole ottanut vastuuta tässä asiassa kyselläkseen itse suosituksia tarhakavereiltaan. 

Kysyin suositusta tyttäreni parhaalta ystävältä, joka suositteli valtavan paksua runokokoelmaa ja antoi sen meille jopa kotiin lainaksi. Mutta, mutta... tyttärenihän ei pidä runoista. Ei ollut toivoakaan saada kahlattua teosta läpi.

Epätoivoissani olen yrittänyt googlata suosituksia, mutten ole löytänyt vielä mitään viisivuotiaalle sopivaa. Lukijat, pystyttekö auttamaan? Onko teillä lapsia, jotka voisivat vinkata jonkin viisivuotiaalle sopivan teoksen?

Tyttäreni antama suositus, joka sopii Pienen Helmet-lukuhaasteen kohtaan "alle 18-vuotiaan suosittelema kirja" on Paola ja Pirjo Suhosen Erikoiskoira Affe - Talviseikkailu Lapissa, jonka esittelimme helmikuussa.


Tammikuun luetut voi käydä kurkkaamassa täältä:
Pieni Helmet-haaste etenee - tammikuun luetut 

Helmikuun luetut voi käydä kurkkaamassa täältä:
Pieni Helmet-haaste etenee - helmikuun luetut

Kirpputoritunnelmissa

Blogissa ollaan tänään kirpputoritunnelmissa. Minulla on nimittäin taas kirpputoriaika. Vähintään kahdesti vuodessa rahtaan kassikaupalla tavaraa Vekarakirppikselle Helsingin Kumpulaan. Huomenna kirppikselle lähtee kahdeksi viikoksi myyntiin iso lasti vaatteita ja vino pino lastenkirjoja.

Tällä kertaa oli yllättävän vaikeaa löytää kirjoja, joista olisin valmis luopumaan. Silloin tällöin kirjoja on kuitenkin ihan pakko karsia, koska emme voi asua kirjastossa. Tai no, itse asiassa minulle ei tuottaisi ongelmia asua kirjastossa, mutta mieheni ei taatusti pitäisi siitä.

Lopulta sain valittua 45 kirjaa myyntiin. Lohdutan aina itseäni ajattelemalla, että eiväthän ne kaikki kuitenkaan mene kaupaksi. Mutta tietysti juuri ne parhaimmat kirjat, joista en ihan raskisi luopua, ostetaan. Ongelmana on, että luultavasti ostan kirpputorilta taas uusia kirjoja. 

Kirpparilta on peräisin myös se kirja, jonka ajattelin tänään esitellä. Kirpputorikoira Napo on Salla Savolaisen kirjoittama ja kuvittama kirpputoriaiheinen lastenkirja.

Kirjan kertoja on pieni tyttö, jonka äiti on hulluna kirpputoreihin. Hän käy kirpputorilla joka viikko ja tekee (omasta mielestään) mahtavia löytöjä. Omat ja tyttären vaatteet ovat peräisin kirppikseltä. Asia ei ilmeisesti ole ollut kertojahahmolle mikään ongelma, ennen kuin muut lapset alkavat pilkata häntä kirpputorivaatteista.

Seuraavana kirpparipäivänä tyttö lähtee mukaan etsimään itselleen parempia vaatteita. Hän törmää samaan ongelmaan, joka koettelee itseäni aina kirppiksellä: mikään kivannäköinen vaate ei ole sopivan kokoinen. Mutta kappas, äidin päälle kaikki sopii kuin nakutettu.

Kertoja alkaa näyttää jo aika turhautuneelta koko kirpputoritouhuun, mutta sitten löytyy jotain, mikä pelastaa päivän. Vanha, kauhtunut ja vatsastaan ratkennut pehmokoira nimeltään Napo etsii uutta kotia. Äiti, joka yleensä onnistuu näkemään vanhoissa rojuissa hyvää, ei ihastu ollenkaan Napoon. Rahatkin ovat jo lopussa. Onneksi kiltti myyjä antaa koiran kaupanpäällisiksi.

Pesussa Napo-parka ratkeaa saumoistaan, mutta äiti kätevänä tuunaajana surauttaa koiran hetkessä taas kasaan.

Uusia vaatteita kertoja ei onnistunut kippikseltä saamaan, mutta saipahan uuden rakkaan ystävän. Äidin kanssa päästään sopuun siitä, että tästä lähtien tytölle ostetaan ihan tavallisia vaatteita tavallisesta kaupasta. 

En ole ihan varma siitä, onko johtopäätös järkevä. Varmaan on hyvä muistuttaa vanhempia siitä, että äärimmäisyyksiin ei pitäisi mennä, eikä lapsi saisi kärsiä vanhemman hurahtamisesta tiettyyn asiaan – tässä tapauksessa kirpputoreihin. Mutta kirpputoriltakin voi löytää paljon hyviä vaatteita.

Ostin lähes kaikki vauvanvaatteet kirpparilta, mutta sen jälkeen kirpputorilta ostettujen vaatteiden osuus vaatekaapissamme on vuosi vuodelta pienentynyt. Osin se johtuu varmaan siitä, että minulla ei ole enää yhtä paljon aikaa kierrellä kirppiksiä. 

Osin se liittyy siihen, että leikki-ikäisen vaatteet ovat paljon suuremmalla kulutuksella kuin vauvanvaatteet. Hyväkuntoisia leikki-ikäisten vaatteita on vaikeampi löytää kuin vauvanvaatteita.

Nykyisin poimin kirpputorilta lähinnä rusinat pullasta eli ostan juhlavaatteita, vaatteita, joita ei saa muualta Suomesta, merkkivaatteita, jotka olisivat liian kalliita uutena ja kirjoja. Lastenkirjoja tarttuu mukaan aina!

Pehmolelut eivät oman kokemukseni mukaan mene kirpputorilla kaupaksi. Siksi kai kirjassakin myyjä oli valmis antamaan pehmokoiran ilmaiseksi. Ajatus kirpputorilta ostetusta pehmolelusta inhottaa vähän itseäni. Olen takuulla joskus vannnut, etten koskaan osta käytettyä pehmolelua. Vähän hämmästyneenä huomaan, että olen pyörtänyt päätökseni aika monta kertaa.

Meiltä löytyy viisi kirpparilta ostettua pehmolelua. Kaikki ne ovat kirjojen hahmoja: Babar, Barbapapa, Koiramäen Martta, Paddington ja Peppi Pitkätossu. Vähän nuorempana Babar oli tyttäreni rakkain pehmolelu – se, joka otettiin mukaan kaikille reissuille ja matkoille. Babar pääsi myös osallistumaan pehmolelujen yöhön, joka järjestettiin kirjastossamme viime vuonna.


Salla Savolainen (teksti ja kuvat): Kirpputorikoira Napo
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 2000


VINKKI

Toinen kirpputoriaiheinen kirja on Eppu Nuotion kirjoittama ja Aino Louhen kuvittama Tämä vai tuo -sarjassa ilmestynyt Toripäivä (Bazar 2017). Siinä Fiinu ja äiti myyvät tavaroitaan kesäisellä kirpputorilla ja tekevät löytöjä muiden myyjien pöydistä.

Kirpputorilla piipahdetaan myös mm. Paola ja Pirjo Suhosen kirjassa Kevätretki kaupungilla (Tammi 2016) ja Sanna Pelliccionin kirjassa Onni-poika tahtoo kaiken (Minerva 2013). Sanna Pelliccionin kirjassa Onni-pojan kierrätyskirja (Minerva 2008) järjestetään pihakirpputori.


 

Teatteri kutsuu

Tänään esittelyssä on Katri Kirkkopellon kirjoittama ja kuvittama teatteriaiheinen kuvakirja Muusan ja Maestron teatteriseikkailu. Se sopii tähän päivään, sillä tänään vietetään Maailman teatteripäivää. Päivää on vietetty kaikissa Kansainvälisen teatteri-instituutin jäsenmaissa 1960-luvulta alkaen. Aloitteen päivästä teki suomalainen teatterinjohtaja Arvi Kivimaa.

Muusan ja Maestron teatteriseikkailussa eläinhahmoiset ystävykset Muusa ja Maestro pääsevät teatteriin katsomaan näytelmää Lohikäärme ja seitsemän pöhköä ponia. 

Kirjan alku sopii hyvin opettamaan, miten teatterissa toimitaan. Ulkovaatteet jätetään narikkaan. Sitten voi ostaa käsiohjelman. Teatterisalin ovella näytetään pääsyliput vahtimestarille. Pääsylipusta selviää rivi- ja paikkanumero, joiden avulla suunnistetaan omille paikoille. Katsomon valot sammuvat ja esitys alkaa. Esityksen jälkeen taputetaan kumarteleville näyttelijöille.

Kirja ei kuitenkaan pääty tähän, vaan Muusa ja Maestro pääsevät vielä mukaan lapsille tarkoitetulle teatterikierrokselle, jota vetää ihka oikea teatterikummitus! Kierroksella päästään kurkistelemaan kulisseihin, näkemään miten lavasteita vaihdetaan ja valmistetaan ja kuinka erilaiset valo- ja äänitehosteet tehdään. Lapset pääsevät käymään puvustamossa ja maskeeraamossa.

Lopuksi on aika suunnitella oma pieni näytelmä. Sitä varten tarvitaan tarina eli käsikirjoitus, ohjaaja, lavastaja, valomies ja tietysti näyttelijät. Rooleja täytyy harjoitella. Ennen esitystä voi iskeä ramppikuume, mutta se yleensä menee ohi, kun esitys alkaa. Näin käy lapsillekin esiripun auetessa, ja näytelmästä taitaa tulla hauska kokemus. Kirjan lopussa on vielä pieni sanasto, josta voi opiskella teatteriin liittyviä termejä.

Teatteriin mennään myös Mia ja Kenneth Battilanan kuvakirjassa Ilona ja Muffa teatterissa (Lasten Keskus 1999). Tämäkin kirja sopii valmistelemaan lasta teatteriin menoon, ja tässäkin kirjassa tavataan teatterikummitus.

Lavastajana työskennelleen Tarja Lapintien kuvakirjassa Kesäyön teatteriuni eli miten teatteriesitys syntyy (Tammi 1998) eläinyleisö näkee Shakespearen klassikkonäytelmän Kesäyön uni, jonka jälkeen perehdytään perusteellisesti siihen, mitä kaikkea teatteriesityksen järjestäminen vaatii. Tyttärestäni tulee kuulemma isona lavastaja, joten tämä kirja sopii hänelle kuin nakutettu.

Alakoululaisia kiinnostanee Timo Parvelan Ella teatterissa (Tammi 1997). Siinä Ellan koululuokka käy teatterissa ja pääsee myös itse esiintymään koulun joulujuhlassa. Kirja ilmestyi alunperin vuonna 1997, mutta suosittelen viime vuonna ilmestynyttä laitosta. Siinä on Mervi Lindmanin iloinen kuvitus.

Katri Kirkkopelto (teksti ja kuvat): Muusan ja Maestron teatteriseikkailu
Kustantaja: WSOY 2010

Kevään ihme on täällä taas

Aurinko paistaa ja lumet hupenevat pihaltamme kovaa vauhtia. Pakko se on uskoa, kevät on taas kerran tullut. Tekee mieli palata rakkaiden kevätkirjojen pariin.

Yksi kaikkein ihanimmista kevätaiheisista kuvakirjoista on Kazuo Ivamuran kirjoittama ja kuvittama Kevään ihme Käpymetsässä. Olen yrittänyt metsästää sitä divareista, mutten ole vielä löytänyt. Siksi on ihanaa, että tällainen aarre on vielä saatavilla kirjastostamme. Kirja on nimittäin painettu jo vuonna 1989 eli se on 30 vuotta vanha. 

Kyseessä on alkuaan japanilainen teos. Kovin moniin japanilaisiin lastenkirjoihin en ole törmännyt. Tämäkin teos on suomennettu englanninkielestä.

 

Kevät on tullut Käpymetsään ja lumi on alkanut sulaa. Oravanpoikasilla on hyvä kysymys esitettävänään: mihin sula lumi häviää. Oravanpojat Niko, Tiko ja Tuitsu lähtevät ottamaan asiasta selvää. Ne seuraavat sulavan lumen aiheuttamia vesinoroja, jotka kasvavat ensin puroksi ja sitten yhä leveneväksi virraksi, joka laskee suureen lampeen. 

Pikku oravien seikkailu muuttuu suorastaan vaaralliseksi, mutta onneksi lammella uiskentelevat sorsat rientävät apuun. Viisaalta sorsalta oravat kuulevat vastauksen kysymykseensä:

”Kevätaurinko sulattaa lumen vedeksi, joka lähtee liikkeelle pieninä puroina. Ne kasvavat virroiksi ja joiksi, jotka laskevat lampiin ja järviin. Vesi jatkaa matkaansa, kunnes se päätyy suureen mereen. Ja sieltä se hiljalleen haihtuu ja nousee pilviksi taivaalle.” 

Kyselyikäinen tyttäreni oli tyytyväinen kirjan tarjoamaan informaatioon, joka tarjoiltiin viehättävästi kuvitetun tarinan muodossa. Pidän kovasti herkästä vesivärikuvituksesta. Se tuo kirjaan ihanan ja rauhallisen tunnelman ja tavoittaa kevään olemuksen hienosti.

Kazuo Iwamura: Kevään ihme Käpymetsässä
Japaninkielinen alkuteos: Moh Harudesune
Suomennos (englanninkielestä): Sinikka Sajama
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 1989

Vohveleita, hilloa ja kermaa

Tänään on lupa herkutella vohveleilla ja hillolla, sillä ainakin Ruotsissa vietetään yleisesti vohvelipäivää, ruotsiksi våffeldagen. 

Hauskinta on, että päivä on saanut alkunsa kielellisestä sekaannuksesta. Ennen kuin Marian ilmestyspäivästä tehtiin sunnuntaihin sijoittuva liikkuva pyhä, se oli 25. maaliskuuta. Päivää kutsuttiin ruotsiksi nimellä vårfrudagen. Kansan suussa nimitys vääntyi muotoon våffeldagen, vohvelipäivä. Vohvelipäivä on pitänyt pintansa ja sitä vietetään yhä maaliskuun 25. päivänä.

Vohvelipäivän kunniaksi esittelen kirjan, jonka kansikuvassa komeilee herkullisennäköinen vohveli. Kyseessä on Sari ja Patrik Spåran Mestarikokki - Lasten keittokirja. Kirjan tekijät pitävät myös Sweet Food O'Mine -blogia.

Esipuheessaan tekijät mainitsevat kirjan tavoitteeksi "kannustaa tekemään ruokaa ja leipomaan yhdessä lasten kanssa". Kaikki kirjan reseptit on testattu yhdessä 3-vuotiaan Iggyn kanssa.

Kirja on melkoisen tuhti kokonaisuus. Siinä on peräti 252 sivua. Runsaiden, suurten kuviensa ansiosta kirja on yhtä paljon silmänruokaa kuin ohjekirja. Tämä on juuri sellaisia kirjoja, joita on ihana katsella, mutta jotka jossain vaiheessa alkavat ärsyttää, kun vievät hyllyssä liikaa "turhaa" tilaa.

Reseptejä löytyy niin suolaisille kuin makeille ruoille ja lopussa annetaan vinkkejä lastenjuhlien järjestämiseksi. Ruoat vaikuttavat pääsääntöisesti lapsille hyvin sopivilta. Tosin en usko, että saisin viisivuotiaani syömään parsakaalipastaa.

Ruoanlaiton ei tarvitse olla ryppyotsaista. Miltä kuulostaisi vaikkapa friikkipirtelö, kakkapökälekuppikakut tai kylpyankkakakku?

Entäs ne vohvelit sitten? Keittokirjasta löytyy ohje niin suolaisille kuin makeille vohveleille. Suolaisten vohveleiden taikinaan on kätketty cheddarjuustoa ja peperonimakkaraa. Makeat vohvelit voi tarjoilla esim. kermavaahdon ja marjojen tai hillon kanssa.

"Järjestä vohvelikestit kavereille tai yllätä perhe. Mikään ei tuo sen varmemmin hymyä huulille kuin vohvelit."


Sari ja Patrik Spåra: Mestarikokki - Lasten keittokirja
Kustantaja: Readme.fi  2017

Metsänhaltijan seikkailu vesistöissä

YK viettää tänään maailman vesipäivää. Sen kunniaksi kaivoin hyllystä esiin Lapsen oman vesikirjan. Se kuuluu biologi, lastenkirjailija ja kuvittaja Suvi Vehmasen sekä kuvittaja Laila Nevakiven luomaan sarjaan, jossa Miihkali Metsänhaltija tutustuttaa lapsia Suomen luontoon. Olen aiemmin esitellyt sarjasta Lapsen oman talvikirjan. Kirjoja ei tarvitse lukea osana sarjaa, vaan ne sopivat myös itsenäisesti luettaviksi.

Sarjan muiden osien tapaan Lapsen oma vesikirja on mielenkiintoinen sekoitus tietokirjaa ja satukirjaa. Siinä on toisaalta hyvin tarkkaa ja pätevää kuvausta vesistöistä ja vedessä tai veden partaalla viihtyvistä eläimistä ja eliöistä. Toisaalta siinä on täysin mielikuvituksellisia, kansanperinteestä kumpuavia hahmoja, kuten metsänhaltija, vedenneito, Ilmatar, Ahti ja hiisi.

Sadun lomassa käydään läpi eri vesistöjä: avomeri, ulkosaaristo, merenranta, jokisuisto, joki koskineen, oja, järvi, puro, lampi, lähde ja pohjavesi. Taidokas kuvitus loihtii silmien eteen kullekin vesistölle tyypillistä elämää: vesilintuja ja -nisäkkäitä, kaloja, hyönteisiä, leviä ja muita vesikasveja.

Kirjasta voi oppia monia mielenkiintoisia asioita, kuten kuinka sadepilvet syntyvät, miksi maa kohoaa tai kuinka ihmeellisellä tavalla särmäneula lisääntyy.

"Aallot keinuttivat rakkoleviä ja kasvien seassa huojuvia oksia. Vedenneito puikkelehti väleistä, mutta Miihkali tavoitteli kädellään heiluvaa keppiä. Haltijan ällistykseksi se sujahti pakosalle!
   - Särmäneulaa sopiikin ihmetellä, vedenneito nauroi.
   - Sen kummallisempaa kalaa ei liene toista. Sen poikaset kasvavat kuin ihmislapset, paitsi että poikasia odottaakin isä! Naaras laittaa munat koiraan vatsapussiin, missä ne saavat ravintoa vatsapussin seinän kautta." 

Kustantamon sivujen mukaan kirja sopii 5-10-vuotiaille. Tyttäreni oli vielä neljä, kun tammikuussa luin kirjan hänelle ensimmäistä kertaa. Hän ihastui siihen kovasti. Kirja on aika pitkä, 69 sivua. Se on jaettu lukuihin, joten sitä voi lukea pätkissä, esim. iltasatuina. Joka kerta kun yritin lopettaa lukemisen, tyttäreni vaati vielä jatkamaan. Lopulta luimme kirjan yhdellä kertaa, vaikka äänihuuleni eivät siitä pitäneet.

Kirjassa käytetään rikasta kieltä. Sanavarasto on laaja ja teksti soljuu eteenpäin lukijan mielenkiinnon vangiten. Paikoin teksti on kuin taidetta.

Tytär tutustuu mereen kesällä 2018

Tytär tutustuu järveen kesällä 2018

Suvi Vehmanen & Laila Nevakivi: Lapsen oma vesikirja - Veden ihmeet luonnossa
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2009

175 vuotta Minna Canthin syntymästä

Liput hulmuavat tänään Minna Canthin ja tasa-arvon kunniaksi. Minna Canth on ensimmäinen suomalainen nainen, joka on saanut oman liputuspäivän.

Minna Canthin syntymästä tulee tänään kuluneeksi 175 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi viime syksynä ilmestyi lastenkirja Minna Canthista. 

Innostuin heti kuultuani siitä, sillä ensinnäkin keräilen lastenkirjoja, jotka voi liittää johonkin juhlapäivää. Toiseksi pidän lapsille tarkoitetuista elämänkertakirjoista ja kolmanneksi kirjan on kuvittanut yksi suosikkikuvittajani, Sanna Pelliccioni. 

Kirjan nimi on Minna! - Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot ja sen on kirjoittanut Leena Virtanen.

Kirjassa seurataan Minna Canthin elämää yhden päivän ajan. Vaikka rajaus on näin suppea, Minnasta piirtyy monipuolinen kuva. Hänen aiemmat vaiheensa käydään lyhyesti läpi, ja sivuille on ripoteltu lainauksia Minnan omista teksteistä ja kirjeistä.

Kirjassa eletään vuotta 1888, jolloin Minna on leskeksi jäänyt seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti. Perhe asuu Kuopiossa Kanttilan talossa, missä Minna pitää lankakauppaa henkensä pitimiksi. Hänen todellinen intohimonsa on kuitenkin kirjoittaminen. Hän kuului ensimmäisten suomeksi kirjoittaneiden kirjailijoidemme joukkoon.

"Minna on jo kuuluisa koko maassa. Hän on kirjoittanut näytelmiä, joita on esitetty Suomen tärkeimmässä teatterissa kaukana pääkaupungissa Helsingissä.Varsinkin näytelmä nimeltään Työmiehen vaimo on ollut suuri hitti. 'Moitin siinä ankarasti lakien vääryyttä naista kohtaan, luonnottomia uskonkäsitteitä, miesten juoppoutta, naisten tyhmyyttä, pintapuolisuutta ja ennakkoluuloisuutta, lyhyesti sanottuna kaikkea kieroa ja huonoa, mitä maailmassa tiesin olevan', Minna kertoo."

Auringon laskettua Kanttilan yltä, Minna kirjaa illan viimeiset mietteensä kynttilän valossa: "Paljon jäi tänäänkin maailmaan kieroa ja huonoa, mitä pitäisi parantaa'".

Erityisesti Minna kantoi huolta tyttöjen mahdollisuudesta opiskella. Hän puolusti tasa-arvoa ja oli perustamassa Suomen ensimmäisiä yhteiskouluja. Hän piti köyhien puolia ja toi esiin köyhien elämään liittyviä epäkohtia, joista monet eivät edes olleet tietoisia.

Sanna Pelliccionin kuvitus on väritykseltään melko harmaansävyistä. Kuvat näyttävät selvästi käsinpiirretyiltä. Tällainen käsintekemisen meininki tuntuu nyt olevan muotia lastenkirjakuvituksissa. Omaan silmääni tämäntyyppiset kuvitukset näyttävät yleensä vähän huolittelemattomilta.

Minna Canthista kertovaan kirjaan kuitenkin tällainen kuvitustyyli mielestäni sopii. Minna ei ollut mikään sovinnainen eikä siloinen ihminen. Suorapuheisuutensa ja radikaalina pidettyjen ajatustensa vuoksi hän joutui kokemaan arvostelua ja epäystävällisyyttä. Kirjassa kerrotaan jopa, että Kuopion piispa vaihtoi kadun toiselle puolelle, jos Minna oli tulossa vastaan.

Kirjan loppuun on koottu lista asioista, joilla Minna Canthin päivää voitaisiin juhlia kotona ja kouluissa. Leivottaisiinko vaikka Minnan kahvikakku? Resepti löytyy kirjasta.

Kirjan lopussa lukija haastetaan pohtimaan: "Minna aloitti työn, joka on vieläkin kesken. Mitä Minna tekisi, jos hän eläisi nyt?"

Olen onnellinen, että tällaisia lastenkirjoja tehdään. Mahtava kirja ja tärkeä aihe! Kirja on ensimmäinen osa Teoksen julkaisemassa kirjasarjassa Suomen supernaisia. En malta odottaa, keistä muista saamme pian lukea.

 
Leena Virtanen: Minna! - Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot
Kuvitus: Sanna Pelliccioni
Kustantaja: Teos 2018


VINKKI

Minna Cathista voi lukea muistakin lasten- ja nuortenkirjoista. Tänä vuonna ilmestyi Elina Lappalaisen kirjoittama ja Ilona Partasen kuvittama kuvakirja Ihmeellinen Minna ja suomalaisia supernaisia (Tammi), josta kirjoitin naistenpäivän postauksessani.

Anneli Toijalan Myrskylintu (Tammi 1994) on nuortenkirja Minna Canthin lapsuudesta Tampereella 1850-luvulla.

Minna Canthista kerrotaan myös useassa viime aikoina ilmestyneessä suomalaisia suurnaisia esittelevässä elämäkertakokoelmassa:

• Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) - Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan, Into Kustannus Oy 2018
• Ida ja Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa, Kustantamo S&S 2018
• Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa, Kustantamo S&S 2018
 

 

Tallinnan historia tutuksi

Käväisimme eilen päivämatkalla Tallinnassa. Tallinasta löytyy lapsiperheille monenlaista tekemistä, näkemistä ja kokemista. Mikäli Tallinnan historia ja nimen omaan vanha kaupunki kiinnostavat, suosittelen matkaoppaaksi Taru Hurmeen ja Auli Heinävän kirjaa Mummo ja Viivi vanhassa Tallinnassa. Vaikka kirja on kirjoitettu kertomuksen muotoon, se on täynnä asiaa.

Kirjan kertojana on Viivi-tyttö, jolle mummo antaa syntymäpäivälahjaksi matkan Tallinnaan. Tyttärellänikin oli viime viikolla syntymäpäivä, joten kirjan innoittamana hän mielellään ajatteli, että meidän matkamme oli hänelle syntymäpäivälahja.

Oppaaksi Tallinnan vanhaan kaupunkiin mummo ja Viivi saavat mummon vanhan ystävän Toomas Tammen. Hän osaa kertoa, millaista elämä oli Tallinnassa vuosisatoja sitten, keitä siellä asui ja millaisia ammatteja siellä harjoitettiin. Toomas tietää niin muinaisia kansanuskomuksia kuin myös kiinnostavia anekdootteja entisajan elämästä.

Historian lisäksi kuvataan sitä, mitä vanhalla kaupungilla on tarjottavana turistille. Viivi ja mummo mm. ostavat kukkia Virun portin luota, majoittuvat hotelliin, kahvittelevat Maiasmokkissa ja illallistavat kellariravintolassa. Mummo vilkuilee pikku puotien näyteikkunoita ja ostaa taulun katumaalarilta.

Virun portilla vuonna 2018

Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1998. Reilussa kahdessakymmenessä vuodessa Tallinna on ehtinyt muuttua hurjasti, mutta koska kirja keskittyy vanhaan kaupunkiin, sisältö ei ole pahemmin vanhentunut. Vanhentunutta on vain se kohta, jossa mummo ja Viivi käyvät pankissa vaihtamassa kruunuja.

Kirjan tekijät ovat arkkitehtejä, mikä näkyy kuvituksessa. He kuvaavat erityisesti rakennuksia. Vaikka kuvitusta on joka aukeamalla, tekstiä on sen verran paljon, että kirja sopii mielestäni parhaiten kouluikäisille lapsille.


Mummo ja Viivi vanhassa Tallinnassa
Teksti ja kuvat: Taru Hurme ja Auli Heinävä
Kustantaja: Lasten Keskus 1998 

Pekka Töpöhäntä täyttää 80 vuotta

Pekka Töpöhäntä täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Gösta Knutssonin ensimmäinen Pekka Töpöhäntä -kirja julkaistiin jo vuonna 1939.

Pekka Töpöhäntä kuului lapsena suosikkeihini. Rehti kissahahmo saa lukijan sympatiat puolelleen, sillä fyysisen poikkeavuutensa eli töpöhäntänsä vuoksi hän joutuu muiden kissojen pilkkaamaksi. Varsinkin häijy Monni-kissa on ottanut Pekan silmätikukseen ja kiusaa tätä alituisesti. Onneksi Pekka ei lannistu vähästä ja hänellä on hyviä ystäviä tukenaan.

Pekka Töpöhäntä Uppsalan Pelle Svanslös Husissa

Kun olen lukenut lapsuudestani säilyneitä Pekka Töpöhäntä -kirjoja, olen havainnut surukseni, että kieli tuntuu paikoin jotenkin vanhanaikaiselta. Ilmeisesti en ole ainoa, joka on huomannut asian, sillä Pekka Töpöhäntä -tarinoita on viime aikoina julkaistu Åsa ja Michael Rönnin uudelleen kertomina. Ei ihmekään, jos 80 vuotta vanhan kirjan kieli ja tarina kaipaavat päivittämistä.

Nykyaikana kun ollaan niin huolissaan lasten – erityisesti poikien – vähentyneestä lukemisesta, on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, mitä lapsille luetaan. Vanhentuneen tuntuiset tekstit tuskin herättävät kiinnostusta lukemista kohtaan. Siksi olen iloinen tällaisista projekteista, joissa vanhoja klassikoita tehdään nykylapselle helpommin lähestyttäviksi.

Gösta Knutsson -vahanukke Uppsalan Pelle Svanslös Husissa

Korkein odotuksin siis tartuin Rönnien uudelleen kertomaan kirjaan Pekka Töpöhäntä – Uskalla olla kiltti. Suomennoksen on julkaissut Gummerus, mutta suomentajan nimeä en kirjasta löytänyt. Heti ensimmäisessä lauseessa töksähti: ”Naantalissa oli talvi ja niin kylmää, että jopa kissojen tassuja paleli.” 

Vanhoissakin suomennoksissa alkuperäiset paikkakuntien nimet on korvattu suomalaisilla paikoilla, mutta onko se tosiaan tarpeen vielä nykyaikana. Elämme kuitenkin varsin kansainvälisessä maailmassa.

En usko, että suomalaisille lapsille olisi mitään haittaa siitä, että rehellisesti kerrottaisiin Pekka Töpöhännän asuvan Uppsalassa. Ainakin itse olen käynytkin Uppsalassa – useita kertoja. Tunnistan Ingrid Flygaren kuvituksesta uppsalalaisia rakennuksia, kuten tuomiokirkon ja linnan.

Pekka Töpöhännän kunniaksi pystytetty liikennemerkki Uppsalassa

Tyttärelleni on tosi tärkeää tietää, minkä maalaisia kirjojen hahmot ovat. Hän kysyy sitä usein lukiessamme. Hän tietää esimerkiksi, että Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli ja Pekka Töpöhäntä ovat ruotsalaisia ja että karhuherra Paddington asuu Lontoossa.

Kun pääsen yli paikannimeen liittyvästä harmistuksesta, jatkan lukemista. Kissat kokoontuvat Toffen kahvilaan, josta kuulemma saa monenlaisia terveellisiä herkkuja. Mainitaan mm. lähirotta ja luomukerma. Luomukermasta Monni ei ollut koskaan kuullutkaan, ja hän sähähti, että mitä se semmoinen muka on.

” – Luomu tarkoittaa luonnonmukaista, Pekka selitti. - Se on hyväksi lehmille ja luonnolle.” Nämä virkkeet ovat selvästi peräisin Rönnien kynästä.

Maija Maitoparran syntymäpäivä on tulossa ja Pekka haluaa antaa hänelle lahjaksi Toffen kermahiirillä koristellun silakkakakun. Monni juonii kuitenkin Pillin ja Pullan varastamaan kakun ja uskottelee Pekalle, että tämän täytyy jäädä suljetun kahvilan ulkopuolelle odottamaan Toffea ja kakkua.

Sillä välin hän vie kakun Maijalle omana lahjanaan. Kun Pekka tajuaa jääneensä ilman lahjaa, hän aikoo ensin mennä kotiin, mutta päättää sittenkin käydä onnittelemassa Maijaa. Maijan luona Monnin petos tietysti selviää.

Kun Pekka kesällä jakaa kutsuja omille syntymäpäivilleen, kaikki olettavat, ettei hän kutsu Monnia, joka on ollut hänelle niin ilkeä.

” – Mitä jos hän on ilkeä vain, koska ei uskalla olla kiltti, sanoi Pekka. – Silloin on helpompaa olla ilkeä. Pekka uskalsi olla kiltti ja kutsui Monninkin syntymäpäivilleen. Ja saadessaan kutsukortin Monni ilahtui valtavasti. Mutta hän ei näyttänyt iloaan kenellekään. Ei edes Pillille ja Pullalle.” 

Tästä saa lapsen kanssa aikaiseksi hyvän keskustelun siitä, kuinka muita tulisi kohdella ja miksi jotkut tuntuvat käyttäytyvän vähän ikävällä tavalla.

Gummerus on julkaissut myös taaperoille sopivia pahvisivuisia Pekka Töpöhäntä -kurkistuskirjoja. Näistä mekin aloitimme tyttäreni kanssa Pekka Töpöhäntään tutustumisen. Suomeksi ovat ilmestyneet ainakin Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää ja Pekka Töpöhäntä leikkii piilosta.

Meillä Pekka Töpöhäntä -kurkistuskirjoja on kaikkiaan neljä. Osan niistä olen ostanut Ruotsista ja ne ovat ruotsinkielisiä. Näissäkin on Ingrid Flygaren kuvitus, mutta teksti on Jens Peter de Pedron käsialaa Gösta Knutssonin hengessä. 

Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää -kirjan ensimmäisellä aukeamalla Pekka tulee ulos Rouva Rottarannan kissakahvilasta kantaen pakettia. Hän lähtee kiertämään taloja paketti kainalossaan. Mitähän paketissa mahtaa olla? 

Joka aukeamalla on oven muotoinen luukku, jonka takaa paljastuu, kuka talossa asuu. Ovien takaa ilmestyy Pekan ystäviä, jotka liittyvät Pekan seuraan. Lopulta koko joukko menee kellarinikkunoista sisään, ja ikkunat avaamalla saadaan vihdoin tietää, mitä paketissa on. Kakku! Pekalla on syntymäpäivä.

Kirjassa on aika vähän tekstiä ja sivut ovat tukevaa kartonkia. Kohderyhmänä ovat siis selvästi taaperot, jotka saa pysymään kirjan ääressä luukkutoiminnon avulla. Tyttäreni tykkäsi näistä hurjasti 1-2-vuotiaana, mutta kolmivuotiaana hän kuunteli jo mieluummin alkuperäisiä Pekka-tarinoita.

Åsa ja Michael Rönn: Pekka Töpöhäntä. Uskalla olla kiltti.

Gösta Knutssonin kertomusten pohjalta

Kuvitus: Ingrid Flygare

Ruotsinkielinen alkuteos: Pelle Svanlös - Våga vara snäll

Kustantaja: Gummerus 2015

Jens Peter de Pedro: Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää

Gösta Knutssonin kertomusten pohjalta

Kuvitus: Ingrid Flygare

Ruotsinkielinen alkuteos: Pelle Svanlös fyller år
Kustantaja: Gummerus 2015

HUOM. Uppsalan Pelle Svanslös Hus -museossa kuvaamani valokuvat ovat vuodelta 2009. Kymmenen vuotta sitten Uppsalassa vielä oli aivan ihana Pekka Töpöhännälle omistettu lastenmuseo, mutta valitettavasti sitä ei enää ole olemassa.


LUE MYÖS TÄMÄ

 Pekka Töpöhäntä tavattavissa Helsingissä

Syntymäpäivätunnelmissa

Tyttäreni viettää syntymäpäiväänsä tällä viikolla. Hän täyttää jo viisi vuotta! Miten aika kuluu niin nopeasti? Vastahan hän oli pikku vauveli, joka puri ja repi rikki kaikki kirjansa.

Olemme viime päivinä olleet tyttären kanssa synttäritunnelmissa myös kirjavalinnoissamme. Tänään esittelyssä on Sanna Pelliccionin teos Onni-poika tahtoo kaiken. Siinä Onni-pojallakin on syntymäpäivä ja hänkin täyttää viisi vuotta! 

Onni-poika -sarja on tyttäreni lempparisarjoja, jota on meillä luettu jo tyttären taaperoiästä asti. Sarjan ensimmäiset osat soveltuvatkin hyvin jo aivan pienelle kuulijalle. Kirjasarjan edetessä Onni-poika kasvaa ja kehittyy. Kirjat keskittyvät arkisiin asioihin ja aihepiireihin, jotka varmaan nousevat jossain vaiheessa esiin useimmissa perheissä.

Itseäni ihmetyttää, miksi Onni-poika on yhä viisivuotiaana lähes kalju. Tytärtäni se ei tunnu haittaavan. Kuuluuhan hänen suosikkeihinsa myös toinen kaljupää-poika, nimittäin kanadalainen Kaapo eli Caillou. Onni-pojan ja Kaapon arkisissa touhuissa on ehkä jotain samantapaista.

Kirjassa Onni-poika tahtoo kaiken Onnin päivä alkaa kuten minun synttäripäivät lapsena. Korttien ja lahjojen kanssa saapuva perhe laulaa onnittelulaulua Onnin leikkiessä nukkuvaa.

Päivällä saapuu Onnin kavereita synttärijuhliin. Onni repii heti lahjat auki ja muistaa kiittää vasta, kun äiti muistuttaa. Juhlissa lauletaan onnittelulaulu, syödään kakkua, leikitään ilmapalloilla ja ongitaan. Hauskaa tuntuu olevan.

Järjestän tänä vuonna ensimmäistä kertaa tyttärelleni kaverisynttärit. Meillä mennään pitkälti samalla reseptillä kuin Onnin juhlissa: kakkua, ilmapalloja ja ongintaa. Kuulostaa onnistuneiden juhien reseptiltä. Meillä tulee olemaan lisäksi vielä muutama leikki ja lopuksi tanssia.

Kun synttärit ovat ohi, Onnin on vaikea palata normaaliin päivärytmiin. Aamiaiseksi maistuisi karkki, ja Onni ja Olavi huomaavat tarvitsevansa vielä lisää leluja.

"'Jos saisitte joka päivä lahjoja, me ei enää mahduttaisi asumaan täällä', äiti vastaa.
'Kyllä meidän huoneeseen leluja mahtuu', Olavi vakuuttaa.
'Jos me ostettaisiin kaikki, mitä te haluatte, me ei ikinä kerettäisi leikkiä teidän kanssanne, vaan aina vaan oltaisiin töissä', isi kertoo."

Isin todettua, ettei tavara tee onnelliseksi, perhe saa aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun siitä, mistä oikea onni tulee.

Onni ja Olavi ovat edelleen sitä mieltä, että lelukauppaan pitäisi päästä, mutta vanhempien johdolla kotia aletaan laittaa järjestykseen. Rikkinäiset lelut korjataan ja turhat laitetaan kiertoon. Siistissä kodissa on mukava olla.

Lopulta pojatkin sisäistävät sanoman, jota vanhemmat ovat heille yrittäneet opettaa:
"'Äiti, jos aina saa kaiken minkä haluaa, ei koskaan ole tyytyväinen', Onni muistuttaa. 'Ei kaikkea tarvitse aina saada uutena', Olavi lisää."

Juuri näin. Meillä tytär on saanut tottua siihen, että leluja, pelejä ja kirjoja menee säännöllisesti kierrätykseen. Uutta tavaraa ei voi hankkia, jos ei ole valmis luopumaan entisestä.


Sanna Pelliccioni (teksti ja kuvat): Onni-poika tahtoo kaiken
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2013

Tyttären 1-vuotissyntymäpäivä vuonna 2015

 
VINKKI

Syntymäpäiväaiheisia kuvakirjoja on olemassa tosi paljon. Tässä on muutamia, joita voimme suositella:

• Elena Agnello & Adrie Le Roux: Minä olen Alex, Pieni Karhu 2016
• Elsa Beskow: Täti Ruskean syntymäpäivä, Gummerus 1985
• Maikki Harjanne: Mintun syntymäpäivä, Otava 2014
• Christa Kempter & Frauke Weldin: Herra Jänis ja rouva Karhu juhlivat, Lasten Keskus 2013 
• Sven Nordqvist: Viirun syntymäpäivät, Tammi 1994
• Eppu Nuotio & Aino Louhi: Viljan syntymäpäivä, Bazar 2015
• Jens Peter de Pedro & Ingrid Flygare (Gösta Knutssonin kertomusten pohjalta): Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää, Gummerus 2015
• Åsa ja Michael Rönn & Ingrid Flygare (Gösta Knutssonin kertomusten pohjalta): Pekka Töpöhäntä - Uskalla olla kiltti, Gummerus 2015
• Mandy Sutcliffe: Belle & Boo and the Birthday Surprise, Hachette Childrens Books 2012
• Thomas Svensson: Vallaton juhlapäivä, Lasten Parhaat Kirjat 2005
• Brigitte Weninger & Eve Tharlet: Hyvää syntymäpäivää, Pasi!, Lasten Keskus 2000

Pikku toukka paksulainen täyttää 50 vuotta

Yhdysvaltalaisen lastenkirjailijan ja kuvittajan Eric Carlen tunnetuin ja rakastetuin teos Pikku toukka paksulainen (The Very Hungry Caterpillar) täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Puolen vuosisadan ajan kirja on ehtinyt viihdyttää ja ihastuttaa miljoonia lapsia ympäri maailmaa. Wikipedian mukaan kirja on käännetty 65 kielelle ja sitä on myyty yli 46 miljoonaa kappaletta. Tieto on vuodelta 2013, joten nykyisin lukemat lienevät jo suuremmat.

Kyllä kirjaa on meilläkin luettu – paljon. Oma kappaleemme on englanninkielinen, joten emme ole päässeet nauttimaan Kaija Pakkasen suomennoksesta. Suomennos ilmestyi jo vuonna 1971 eli pitkään ovat suomalaislapsetkin saaneet nauttia Carlen kädenjäljestä.

Löysin The Very Hungry Caterpillar -kirjan kirjaston kierrätyskirjahyllystä, kun tyttäreni oli taapero. En voinut käsittää, miksi joku halusi luopua vastikkeetta niin mahtavasta ja kaiken lisäksi täysin hyväkuntoisesta kirjasta. Mutta täytyy antaa suuri kiitos kirjan lahjoittajalle. Kirjasta on ollut meille paljon iloa!

Kirjan päähenkilö on pikku toukka. Se kuoriutuu pienestä munasta ja tuntee itsensä nälkäiseksi. Niinpä se alkaa syödä. Toukan syömäpuuhia seurataan viikon verran, joten kirjan avulla lapsi voi opetella viikonpäiviä. Maanantaista perjantaihin toukka syö varsin terveellisesti: hedelmiä ja mansikoita. Joka päivä se syö yhden kolon enemmän kuin edellisenä päivänä, joten lapsi voi opetella laskemaan viiteen.

"On Monday he ate through one apple. But he was still hungry.
On Tuesday he ate through two pears, but he was still hungry.
On Wednesday he ate through three plums, but he was still hungry."

Lauantaina toukka mässäilee oikein olan takaa. Se syö reiän peräti kymmenen eri ruoan läpi, eikä melkein mikään niistä ole erityisen terveellistä syötävää. Vatsanpuruhan siitä seuraa. 

Sunnuntaina toukka nakerteleekin sitten vain terveellisiä vihreitä lehtiä, mutta se ei ole enää pieni toukka, vaan melkoinen paksulainen. Se tekee itselleen kotelon, johon kätkeytyy yli kahdeksi viikoksi. Osaatko arvata, miltä se näyttää murtautuessaan lopulta ulos kotelostaan?

Pikku toukka paksulaisen kuvitus on toteutettu kiinnostavalla kollaasitekniikalla. Carle on leikannut itse värjäämistään papereista osia, joista kuvat on koottu. Julkaisuajankohtanaan 1960-luvun lopulla tekniikka oli tuore. Kuvitus on kestänyt erinomaisesti aikaa. Se näyttää edelleen hyvältä ja raikkaalta.

Lasta kiinnostaa sivuja puhkovat reiät ja erikokoiset ja -muotoiset sivut, jotka tekevät kirjasta tavanomaista kirjaa huomattavasti kiinnostavamman. On hauska työntää sormi konkreettisesti toukan järsimään reikään.

Vuosikymmenten varrella kirjasta on valmistettu monenlaisia variantteja. On paperisivuisia ja pahvisivuisia kirjoja, pop-up-kirjoja, kirjoja joihin on integroitu mukaan pehmotoukka jne. Myös muita toukka-aiheisia oheistavaroita on tuotettu runsaasti. Meiltäkin löytyy toukkapehmolelu.

Pikku toukka paksulaisen jälkeen Eric Carle on kuvittanut yli 70 lastenkirjaa. Hänen tyylinsä on helposti tunnistettavaa ja taiteellisesti korkealaatuista. Tarinat ammentavat innoituksensa usein luonnosta. Omasta mielestäni Carlen kirjat ovat loistava esimerkki lastenkirjoista, joista lasten lisäksi myös vanhemmat voivat nauttia. 

Jos Pikku toukka paksulainen on saavuttanut jo kypsän iän, niin Eric Carlella itselläänkin alkaa olla melkoisesti ikää. Hän täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Korkeasta iästään huolimatta hän yhä mm. päivittää blogiaan. 


Eric Carle: The Very Hungry Caterpillar
Kustantaja: Puffin Books / Penguin Books Ltd, London
First published in the USA by The World Publishing Company, Cleveland and New York 1969
Copyright © Eric Carle 1969


VINKKI

Pikku toukka paksulaisen ystävät ihastunevat Kristiina Louhen uusimpaan Tomppa-kirjaan Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka (Tammi 2018). Carlen kirja on näkyvästi esillä kuvituksessa ja kirjailija on muistettu kiitoksissakin: "Eric Carlea kiitän kirjasta Pikku toukka paksulainen. Se oli poikani Joonan lempilukemistoa 33 vuotta sitten."

   

Keijukin osaa keljuilla

Kuten lukemattomat pikkutytöt, tyttäreni tykkää keijuista. Jouduin äskettäin lukemaan hänelle Disneyn keijukirjan. En ymmärrä, miksi Disney-kirjat usein tuntuvat minusta niin raskaalta pakkopullalta. En kerta kaikkiaan jaksaisi lukea niitä.

Niinpä ilahduin suuresti, kun löysin eilen Akateemisen kirjakaupan alesta keijukirjan, jonka lukemisesta itsekin nautin. Akateemisen Ystäväklubilaisille alekirjat olivat nyt aivan liian houkuttelevan halpoja. Vietin pitkän tovin lastenkirjoja penkoen yrittäen hillitä ostohalujani. Aika monta kirjaa silti tarttui mukaan. Laskin säästäneeni yli 75 euroa alkuperäishintoihin verrattuna – jos ostamalla ylipäätään on mahdollista säästää.

Paras löytö oli tuo keijukirja: Typy ja kelju keiju. Sen on kirjoittanut Sanna Isto ja Eppu Nuotio ja kuvittanut Sari Airola. Kirja ilmestyi marraskuussa 2017 ja se oli kolmas kirja Typy-sarjassa. Aiemmat osat olemme lainanneet kirjastosta ja tykänneet kovasti. Viime vuonna ilmestyi neljäskin Typy-kirja.

Typy on pieni tyttö, jonka kotona järjestetään juhlat. Bertta-täti on tullut auttamaan ja neuvoo Typyä pysymään poissa jaloista. Suunnatakseen Typyn mielenkiinnon muualle, hän on hankkinut tälle keijupaperinuken.

Huolellisesti Typy leikkaa keijun irti paperista ja yllättyy sitten melkoisesti, kun keiju pyrähtää lentoon. Ensin Typy ilahtuu, mutta pian ilo vaihtuu tyrmistykseen, sillä keiju onkin melkoinen ilkimys!

"Muutama kahvikuppi kaatuu, kun Typy puikkelehtii vieraiden jaloissa. Mutta Typy ei voi hidastaa vauhtiaan, sillä keiju on löytänyt sokerikulhon ja viskoo vieraita sokeripaloilla.
'Typy!' Bertta-täti käskee. 'Ei saa riehua!'
Typy ei ehdi selittää, sillä keiju livahtaa juuri pöydän alle ja vetelee vieraiden kengännauhoja auki."

Erityisesti keiju himoitsee kakkua. Kun kakku sitten tuodaan pöytään, keiju osaa taas kerran yllättää. 

Kirja sopii erinomaisesti tyttärelleni, joka on sukunsa ainoa lapsi. Uskon, että sukujuhlat voivat joskus tuntua tylsiltä ja turhauttavilta. Itse kylläkin olin rauhallinen lapsi ja kuuntelin mielelläni aikuisten puheita, mutta tyttäreni on tyystin eri maata.

Luimme kirjan heti eilen iltasaduksi. "Se oli kiva kirja", tyttäreni kommentoi. Hän jäi kuitenkin pohtimaan, mitkä juhlat olivat kyseessä. Sitä ei kirjassa avata – viisaasti, sillä se tekee kirjasta monikäyttöisemmän.

Sari Airolan kuvitus on pastellinsävyinen. Se hehkuu punaisen, roosan ja keltaisen sävyissä. Kuvia ei ole väritetty kokonaan, vaan esim. Typyssä värikästä on vain punainen mekko ja vaaleanpunaiset posket. Tekniikka tekee kuvituksesta tavanomaista kiinnostavamman.


Sanna Isto & Eppu Nuotio: Typy ja kelju keiju
Kuvitus: Sari Airola
Kustantaja: Bazar Kustannus Oy

 

Naistarinoiden rynnistys lastenkirjoihin

Hyvää naistenpäivää!

Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty jo yli sata vuotta, mutta itseäni päivä ei ole koskaan oikein puhutellut.

Firmassa, jossa työskentelin nuorena naisena, miespuoliset pomot jakoivat naistenpäivänä työntekijöilleen (jotka olivat kaikki naisia) ruusut ja tarjosivat shampanjaa. Mielestäni se tuntui vain patriarkaaliselta eleeltä, jolla yritettiin kerran vuodessa hyvitellä sitä, että naiset työskentelivät rupupalkalla ja nollasopimuksilla miesten kääriessä voitot.

Nykyisessä työpaikassani tuskin voin odottaa minkäänlaista muistamista. Eihän veronmaksajien rahoja voi haaskata kukkiin ja shampanjaan. Silti tänä vuonna naistenpäivä tuntuu minusta paremmalta ajatukselta kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Ja siitä on kiittäminen lastenkirjoja.

Muutaman viime vuoden aikana oikeiden naisten tarinat ovat rynnistäneet lastenkirjoihin. Kaikki alkoi Elena Favillin ja Francesca Cavallon kirjasta Iltasatuja kapinallisille tytöille - 100 tarinaa ihmeellisistä naisista, joka julkaistiin vuonna 2016 (suomeksi 2017).

Kirjasta tuli nopeasti maailmanlaajuinen ilmiö. Sitä oli jo vuoden 2017 loppuun mennessä myyty yli miljoona kappaletta ja käännetty noin 50 kielelle.

Joukkorahoituksella toteutetussa teoksessa on sata inspiroivaa sivun mittaista tarinaa oikeista naisista eri aikakausilta, eri maista ja eri elämänaloilta. Kuvituksesta vastaa 60 naistaiteilijaa eri puolilta maailmaa.

Kirja on saanut jo jatkoakin: Iltasatuja kapinallisille tytöille 2, joka julkaistiin suomeksi vuonna 2018. 

Olen varma, että osin menestys perustuu kirjan hiukan provosoivaan nimeen. Se on myyvä nimi, vaikka en itse siitä pidä. Kapinallisuus ei välttämättä ole mielestäni mikään hyve, ja olen joutunut pohtimaan, voinko lukea kyseisiä kirjoja, jos en koe olevani kapinallinen.

Favillin ja Cavallon saavuttaman menestyksen innoittamana polkaistiin nopeasti käyntiin myös vastaavia suomalaisia kirjahankkeita.

Viime vuonna ilmestynyt Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) - Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan toteutettiin esikuvansa tavoin joukkovoimalla. Kirjoittajia on 24 ja kuvittajia peräti 41. 

Kirjassa esitellään 60 suomalaista naista mitä erilaisimmilta aloilta. Kirjan henkilöt on valittu lukijoiden ehdotusten pohjalta.

Kirja pääsi viime vuonna lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaaksi ja se äänestettiin yleisön suosikiksi.

Viime vuonna ilmestyi myös toinen suomalaisia naisia esittelevä teos, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Itse kuitenkin pidän siitä enemmän, koska se on laadultaan tasaisempi. Kyseessä on S&S:n kustantama Ida ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. 

Tarinat 40 tytöstä/naisesta johdattavat lukijan 1800-luvulta nykypäivään. Osittain teoksessa on samoja henkilöitä kuin Sankaritarinoita tytöille -kirjassa. Pidän siitä, että Salmisten kirjassa jokainen tarina alkaa lapsuudesta. Pienten lukijoiden on tärkeä ymmärtää, että jokainen suurnainen on ensin ollut tavallinen lapsi. Käänteisesti siis tavallisesta tytöstä voi kerran tulla nainen, joka saa suuria aikaan.

Tarina Helene Schjerfbeckistä alkaa seuraavasti:

"Kerran kauan sitten eli tyttö, joka katseli päivät pitkät ikkunasta, kun toiset lapset leikkivät ulkona. Itse hän joutui istumaan sisällä, koska hän oli nelivuotiaana kaatunut pahasti portaissa. Jalka oli murtunut, eikä tahtonut millään parantua.
   'Istu paikoillasi, Helene, niin jalkaan ei satu', lääkäri sanoi tytölle. Ja niin hän sitten teki, vaikka olisi paljon mieluummin juossut ulkona.
   Eräänä päivänä Helene sai isältään kynät ja paperia. Sen jälkeen hän ei lakannut piirtämästä. Hän istui ja piirsi aamusta iltaan. Hän piirsi niin paljon, että paperi ja kynät loppuivat moneen kertaan! Kun hän sai kynän käteensä, jalkakivutkin unohtuivat. 'Minusta tulee isona taiteilija', Helene päätti."

S&S julkaisi viime vuonna toisenkin suomalaisnaisia esittelevän kirjan. Elina Tuomen Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa ei ole varsinaisesti lastenkirja, mutta nuorille se sopinee. Kullekin naiselle on varattu kirjassa yksi aukeama. Aukeman toisella sivulla on henkilön muotokuva ja toisella sivulla varsin tiivis ja asiapitoinen kirjoitus henkilön elämästä. Elina Tuomi on itse kuvittanut teoksen.

Nelivuotias tyttäreni ei varsinaisesti vielä taida olla minkään edellä esittelemäni kirjan kohderyhmää, mutta olen silti lukenut hänelle Tarinoita suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa. Aloitin juuri Schjerfbeckistä, koska hänkin oli tarinan alkaessa nelivuotias ja hahmona tuttu tyttärelleni, sillä olemme nähneet hänen maalauksiaan museoissa. Tyttäreni rakastui kirjaan ja monet tarinat on sieltä tullut luettua iltasatuina.

Viime vuonna Kustannusosakeyhtiö Teos käynnisti pienemmillekin lapsille sopivan kirjasarjan Suomen supernaisia. Ensimmäinen osa oli Leena Virtasen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama lasten kuvakirja MINNA! Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot. Sen esittelen tarkemmin myöhemmin tässä kuussa Minna Canthin päivänä.

Jos asut Kuopion suunnalla, nyt kannattaa suunnata kipin kapin Kuopion korttelimuseoon. Siellä on vielä ylihuomiseen asti kuvitusnäyttely MINNA!-kirjasta. Kirjan kuvituksen ja tekstien lisäksi nähtävillä on mm. Minna Canthille kuulunutta esineistöä ja ihana nukkekoti 1900-luvun alusta. Minna Canthin kauppapuodissa lapset pääsevät leikkimään kauppaa.

Minna Canthin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 175 vuotta ja sen innoittamana on äskettäin ilmestynyt toinenkin Minna Canthia nuorille lukijoille tunnetuksi tekevä kuvakirja. Elina Lappalaisen kirjoittamassa ja Ilona Partasen kuvittamassa teoksessa Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset tavataan Minnan lisäksi myös viisi muuta merkittävää suomalaista naista.

Tarinallisessa kehyskertomuksessa alakouluikäiset sisarukset Hanna ja Elli tutustuvat mummonsa, kehitysbiologi ja professori Irma Thesleffin innoituksesta vaikuttaviin suomalaisiin naisiin ja etsivät kunkin supervoimaa. Jokaisesta löytyneestä supervoimasta mummo antaa tytöille korukiven ranneketjuun.

Minna Canthin supervoimaksi paljastuu sinnikkyys, Irma Thesleffin oma supervoima on uteliaisuus ja Tarja Halosen vahvuus on iloinen mieli.

Luin kirjan yhdessä nelivuotiaani kanssa. Alkuun hän oli kiinnostunut. Sitten mielenkiinto alkoi herpaantua, mutta onneksi juuri silloin alettiin puhua Tove Janssonista. Tyttäreni on mieletön muumifani, joten hän kuunteli innostuneena Muumien luojasta.

Myös Armi Ratia kiinnosti tytärtä, sillä Marimekon vaatteet ovat tuttuja. Kun Elli sanoi kirjassa Marimekon raitapaidoista: "Punavalkoinen on minun lemppari", tyttäreni hyppi sängyllä ja huusi: "Mullakin on punavalkoinen, mullakin on punavalkoinen!"

Lukiessani kirjaa mietin, mikä kirjassa on totta ja mikä tarua. Ellin ja Hannan Anna-äidin sanotaan olevan Papun perustanut lastenvaatesuunnittelija. Ovatko Elli ja Hanna siis todellisia tyttöjä? Ja ovatko Irma Thesleff ja Anna Kurkela siis oikeasti sukua?

Kummallista, ettei kirjassa esitelty Anna-äidin supervoimaa. Kansainvälisesti menestyneen lastenvaatebrändin perustajalta luulisi supervoimia löytyvän. Ehkä lukijan pitäisi itse oivaltaa asia rivien välistä ja katsoa omaa äitiäänkin uusin silmin. Voisiko jopa omalla tutulla äidillä olla supervoimia?

Mikä on sinun supervoimasi? Sitä on hyvä pohtia näin naistenpäivänä.


Francesca Cavallo & Elena Flavilli: Iltasatuja kapinallisille tytöille - 100 tarinaa ihmeellisistä naisista
Englanninkielinen alkuteos: Good Night Stories for Rebel Girls
Suomennos: Maija Kauhanen
Kustantaja: Kustantamo S&S 2017

Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) - Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan
Kirjoittajat: Anna Paju ja 23 muuta
Kuvittajat: Aiju Salminen ja 40 muuta
Kustantaja: Into Kustannus Oy 2018

Ida ja Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa
Kustantaja: Kustantamo S&S 2018 

Elina Tuomi (teksti ja kuvat): Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa
Kustantaja: Kustantamo S&S 2018

Leena Virtanen: Minna! - Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot
Kuvitus: Sanna Pelliccioni
Kustantaja: Teos 2018

Elina Lappalainen: Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset
Kuvitus: Ilona Partanen
Kustantaja: Tammi 2019