Metsänhaltijan seikkailu vesistöissä

YK viettää tänään maailman vesipäivää. Sen kunniaksi kaivoin hyllystä esiin Lapsen oman vesikirjan. Se kuuluu biologi, lastenkirjailija ja kuvittaja Suvi Vehmasen sekä kuvittaja Laila Nevakiven luomaan sarjaan, jossa Miihkali Metsänhaltija tutustuttaa lapsia Suomen luontoon. Olen aiemmin esitellyt sarjasta Lapsen oman talvikirjan. Kirjoja ei tarvitse lukea osana sarjaa, vaan ne sopivat myös itsenäisesti luettaviksi.

Sarjan muiden osien tapaan Lapsen oma vesikirja on mielenkiintoinen sekoitus tietokirjaa ja satukirjaa. Siinä on toisaalta hyvin tarkkaa ja pätevää kuvausta vesistöistä ja vedessä tai veden partaalla viihtyvistä eläimistä ja eliöistä. Toisaalta siinä on täysin mielikuvituksellisia, kansanperinteestä kumpuavia hahmoja, kuten metsänhaltija, vedenneito, Ilmatar, Ahti ja hiisi.

Sadun lomassa käydään läpi eri vesistöjä: avomeri, ulkosaaristo, merenranta, jokisuisto, joki koskineen, oja, järvi, puro, lampi, lähde ja pohjavesi. Taidokas kuvitus loihtii silmien eteen kullekin vesistölle tyypillistä elämää: vesilintuja ja -nisäkkäitä, kaloja, hyönteisiä, leviä ja muita vesikasveja.

Kirjasta voi oppia monia mielenkiintoisia asioita, kuten kuinka sadepilvet syntyvät, miksi maa kohoaa tai kuinka ihmeellisellä tavalla särmäneula lisääntyy.

"Aallot keinuttivat rakkoleviä ja kasvien seassa huojuvia oksia. Vedenneito puikkelehti väleistä, mutta Miihkali tavoitteli kädellään heiluvaa keppiä. Haltijan ällistykseksi se sujahti pakosalle!
   - Särmäneulaa sopiikin ihmetellä, vedenneito nauroi.
   - Sen kummallisempaa kalaa ei liene toista. Sen poikaset kasvavat kuin ihmislapset, paitsi että poikasia odottaakin isä! Naaras laittaa munat koiraan vatsapussiin, missä ne saavat ravintoa vatsapussin seinän kautta." 

Kustantamon sivujen mukaan kirja sopii 5-10-vuotiaille. Tyttäreni oli vielä neljä, kun tammikuussa luin kirjan hänelle ensimmäistä kertaa. Hän ihastui siihen kovasti. Kirja on aika pitkä, 69 sivua. Se on jaettu lukuihin, joten sitä voi lukea pätkissä, esim. iltasatuina. Joka kerta kun yritin lopettaa lukemisen, tyttäreni vaati vielä jatkamaan. Lopulta luimme kirjan yhdellä kertaa, vaikka äänihuuleni eivät siitä pitäneet.

Kirjassa käytetään rikasta kieltä. Sanavarasto on laaja ja teksti soljuu eteenpäin lukijan mielenkiinnon vangiten. Paikoin teksti on kuin taidetta.

Tytär tutustuu mereen kesällä 2018

Tytär tutustuu järveen kesällä 2018

Suvi Vehmanen & Laila Nevakivi: Lapsen oma vesikirja - Veden ihmeet luonnossa
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2009