Muusan ja Maestron teatteriseikkailussa eläinhahmoiset ystävykset Muusa ja Maestro pääsevät teatteriin katsomaan näytelmää Lohikäärme ja seitsemän pöhköä ponia.
Kirjan alku sopii hyvin opettamaan, miten
teatterissa toimitaan. Ulkovaatteet jätetään narikkaan. Sitten voi
ostaa käsiohjelman. Teatterisalin ovella näytetään pääsyliput
vahtimestarille. Pääsylipusta selviää rivi- ja paikkanumero,
joiden avulla suunnistetaan omille paikoille. Katsomon valot sammuvat
ja esitys alkaa. Esityksen jälkeen taputetaan kumarteleville
näyttelijöille.
Kirja ei kuitenkaan pääty tähän, vaan Muusa ja Maestro pääsevät vielä mukaan lapsille tarkoitetulle teatterikierrokselle, jota vetää ihka oikea teatterikummitus! Kierroksella päästään kurkistelemaan kulisseihin, näkemään miten lavasteita vaihdetaan ja valmistetaan ja kuinka erilaiset valo- ja äänitehosteet tehdään. Lapset pääsevät käymään puvustamossa ja maskeeraamossa.
Lopuksi on aika suunnitella oma pieni näytelmä. Sitä varten tarvitaan tarina eli käsikirjoitus, ohjaaja, lavastaja, valomies ja tietysti näyttelijät. Rooleja täytyy harjoitella. Ennen esitystä voi iskeä ramppikuume, mutta se yleensä menee ohi, kun esitys alkaa. Näin käy lapsillekin esiripun auetessa, ja näytelmästä taitaa tulla hauska kokemus. Kirjan lopussa on vielä pieni sanasto, josta voi opiskella teatteriin liittyviä termejä.
Teatteriin mennään myös Mia ja Kenneth Battilanan kuvakirjassa Ilona ja Muffa teatterissa (Lasten Keskus 1999). Tämäkin kirja sopii valmistelemaan lasta teatteriin menoon, ja tässäkin kirjassa tavataan teatterikummitus.
Kirja ei kuitenkaan pääty tähän, vaan Muusa ja Maestro pääsevät vielä mukaan lapsille tarkoitetulle teatterikierrokselle, jota vetää ihka oikea teatterikummitus! Kierroksella päästään kurkistelemaan kulisseihin, näkemään miten lavasteita vaihdetaan ja valmistetaan ja kuinka erilaiset valo- ja äänitehosteet tehdään. Lapset pääsevät käymään puvustamossa ja maskeeraamossa.
Lopuksi on aika suunnitella oma pieni näytelmä. Sitä varten tarvitaan tarina eli käsikirjoitus, ohjaaja, lavastaja, valomies ja tietysti näyttelijät. Rooleja täytyy harjoitella. Ennen esitystä voi iskeä ramppikuume, mutta se yleensä menee ohi, kun esitys alkaa. Näin käy lapsillekin esiripun auetessa, ja näytelmästä taitaa tulla hauska kokemus. Kirjan lopussa on vielä pieni sanasto, josta voi opiskella teatteriin liittyviä termejä.
Teatteriin mennään myös Mia ja Kenneth Battilanan kuvakirjassa Ilona ja Muffa teatterissa (Lasten Keskus 1999). Tämäkin kirja sopii valmistelemaan lasta teatteriin menoon, ja tässäkin kirjassa tavataan teatterikummitus.
Lavastajana työskennelleen Tarja Lapintien kuvakirjassa Kesäyön teatteriuni eli miten teatteriesitys syntyy (Tammi 1998) eläinyleisö näkee Shakespearen klassikkonäytelmän Kesäyön uni, jonka jälkeen perehdytään perusteellisesti siihen, mitä kaikkea teatteriesityksen järjestäminen vaatii. Tyttärestäni tulee kuulemma isona lavastaja, joten tämä kirja sopii hänelle kuin nakutettu.
Alakoululaisia kiinnostanee Timo Parvelan Ella teatterissa (Tammi 1997). Siinä Ellan koululuokka käy teatterissa ja pääsee myös itse esiintymään koulun joulujuhlassa. Kirja ilmestyi alunperin vuonna 1997, mutta suosittelen viime vuonna ilmestynyttä laitosta. Siinä on Mervi Lindmanin iloinen kuvitus.
Katri Kirkkopelto (teksti ja kuvat): Muusan ja Maestron
teatteriseikkailu
Kustantaja: WSOY 2010
Kustantaja: WSOY 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti