Rosvoilua, kriittistä ajattelua ja keskiajan elämää — Kahdeksanvuotiaan lahjakirjat

Tyttäreni S täytti kahdeksan vuotta puolisentoista viikkoa sitten. Lahjaksi tuli totta kai myös kirjoja. Tänään käydään läpi lahjakirjapinoa.

Lollit paljettisateessa

Ensimmäisen synttärilahjakirjan S sai jo hyvissä ajoin etukäteen helmikuussa. Hän kuulemma välttämättä tarvitsi Catherine Kalengulan L.O.L. Surprise! Talvinen seikkailu -kirjan (WSOY 2022) hiihtolomaksi, koska hän halusi lukea sen erääseen koulun lukuhaasteen kohtaan.

L.O.L.-kirjasarja ei omasta mielestäni ole kirjallisilta ansioiltaan mitenkään loistokas, mutta olen vain tyytyväinen, kun löytyy kirjoja, jotka innostavat lasta lukemaan.

Talvisessa seikkailussa Dollface avaa uuden muotiliikkeen, mutta mainostamisen kanssa on ongelmia. Onneksi on avuliaita ystäviä.

Hiukan meitä kylläkin järkytti, kun yhtenä mainostemppuna kirjassa lennätettiin katolta ilmaan kasapäin paljetteja. Mitä roskaamista! Paljetit eivät todellakaan kuulu luontoon!

Raaputuskirjasta paljastuu lolleja

S:llä oli L.O.L.-aiheiset synttärijuhlat, joten lahjaksikin tuli paljon L.O.L.-tavaraa. Yhdeltä ystävältään S sai L.O.L. Surprise! Väritä ja raaputa -puuhakirjan (WSOY 2022). Kirjan mukana tulevan raaputustikun avulla mustilta sivuilta saa raaputettua esiin L.O.L.-kuvia. S innostui tästä kovasti ja kirjan sivuilta on paljastunut jo vaikka mitä.

Sotkuvaroitus! Sitä mustaa purua on sitten kaikkialla!

Seikkailu Matiaksenmetsässä

Aina keväisin mielessäni herää halu kaivaa esiin Astrid Lindgrenin iki-ihana klassikko Ronja, ryövärintytär (WSOY 1981) ja lukea Ronjan keväthuudosta. Ongelmana on vain ollut se, ettei hyllyssämme ole ollut Ronja, ryövärintytärtä. Kirja onkin ollut hankintalistallani jo pitkään. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä saada se omaan hyllyyn.

Olen lukenut kirjan viimeksi lapsena, enkä suoraan sanoen muista siitä enää paljonkaan. Odotan innolla pääseväni seikkailemaan Matiaksenmetsään yhdessä Ronjan ja Birkin kanssa.

Kirja saattaisi sopia loistavasti Pienen Helmet -lukuhaasteen kohtaan 3 "kirja kertoo ystävyydestä".

Ronja Ryövärintyttären keväthuuto. Ilon Wiklandin kuvitus.

Rosvosuvun nuori vesa ei halua olla hurja ja hirmuinen

Roope Lipastin Rudolf Rosvo ja hirveä suku (Gummerus 2021) tarttui kirjakaupasta mukaani samalla kerralla, kun olin ostamassa Ronja Ryövärintytärtä. Kassalla myyjä totesikin, että minulla näkyy olevan rosvoteema. Niin kai sitten, vaikka se olikin tiedostamatonta.

Rudolf Rosvo on ollut tbr-listallani syksystä asti. Silloin näin Kirjamessuilla Roope Lipastin kertomassa kirjastaan. Kirjailijan kannalta torstai keskellä päivää ei ollut otollisin aika esitellä lastenromaania, kun lapsia ei messuilla silloin juurikaan näkynyt. Muutenkin yleisöä oli harmillisen vähäisesti.

Minua esitys kyllä kiinnosti, mutta kun päätin kuunnellessani haukata vähän välipalaa, kirjailijaparka varmaan luuli minunkin istahtaneen alas vain eväsleipien takia. Yleisökadosta huolimatta Lipasti kertoili kirjasta viihdyttävällä tavallaan.

Kirja kertoo hirmuisen rosvosuvun nuoresta vesasta Rudolf Rosvosta. Toisin kuin äitinsä ja isoäitinsä pikkupoika ei itse ole ollenkaan hurja tai hirmuinen. Hän haaveilee kouluun pääsystä (mikä ei rosvoille kuulemma sovi) ja rakastaa lukemista ja sellon soittoa. Rudolfin elämä muuttuu, kun hän tapaa Matleena-nimisen tytön.

Kirjan on kuvittanut Roope Lipastin poika Anton Lipasti. Isä ja poika ovat jo vuosia tehneet yhdessä Kimmo Kotka -sarjakuvaa, ja ennen Rudolf Rosvoa Anton kuvitti pari Roopen Oskari Onnistosta kertovaa teosta. Isä kuvaili yhteistyön sujuvan erinomaisesti.

Oli huvittavaa kuulla kirjailijan nimenneen Rudolf Rosvon äidin Raisan oman äitinsä mukaan. Luulisi kunnian olevan vähän kyseenalainen, sillä Raisa Rosvo on melkoinen matami.

Tarina Rudolf Rosvosta on ilmestynyt alun perin kahdeksanosaisena Storytel Original -äänikirjana ja sellaiseksi seikkailukertomus varmasti hyvin sopiikin. Painettuna on ilmestynyt nyt kaksi osaa: Rudolf Rosvo ja hirveä suku sekä Rudolf Rosvo koulussa (Gummerus 2022).

Roope Lipasti Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2021

Tiedekasvatusta ötökkämaailmaan sijoittuvan tarinan lomassa

Veljeni jatkoi hyväksi havaitulla linjalla ja lahjoitti S:lle Jukka Laajarinteen ja kuvittaja Mari Luoman uusimman kuvakirjan Mansikkamysteeri — Tarina tiedon etsimisestä (Gaudeamus 2022). Se on itsenäinen jatko-osa samojen tekijöiden kirjoille Mahdottoman suuri puu ja Kadonneen madon jäljillä, jotka S on saanut enoltaan jo aiemmin. 

Kaikissa kolmessa kirjassa seikkailevat pienet ötökät Riikkinen ja Oukka. Sarjan kirjojen tarkoituksena on tukea oppimista ja herätellä kiinnostusta tieteeseen noin 6-9-vuotiaille lapsille sopivan tarinan lomassa. Teokset on ideoitu yhdessä Helsingin yliopiston tiedekasvatuksen asiantuntijoiden kanssa. 

Ensimmäisessä osassa tutkittiin äärettömän käsitettä (olen kirjoittanut kirjasta täällä). Toisessa osassa tutustuttiin luonnon monimuotoisuuteen. Tässä kolmannessa osassa teemana on tiedon luotettavuus, kriittinen ajattelu ja tieteellisen tutkimuksen perusasiat. Hurjan kiinnostava ja tärkeä aihe!

Kirjat sopivat erinomaisesti Pienen Helmet -lukuhaasteen kohtaan 1 "kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota".

Elämää keskiaikaisessa kylässä

Mummulta S sai museokaupasta ostetun Annan ja Olofin kylässä — Puuhakirja keskiajasta (Espoon kaupunginmuseo 2008). Vihkomainen kirja vie satojen vuosien taakse 1400-luvun espoolaiseen Mankbyn kylään, jonka elämään tutustutaan sisarusten Annan ja Olofin kanssa.

Kirjasessa on Minna Venton ja Karoliina Salmelaisen kirjoittamia tarinoita ja niihin liittyviä tehtäviä. Kuvituksen ovat tehneet Satu Törmälä ja Karoliina Salmelainen. Kiinnostaa kovasti päästä uppoutumaan keskiajan elämään.

Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjat eivät koskaan petä

S sai mummulta myös Martin Widmarkin ja kuvittaja Helena Willisin Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjaan kuuluvan kirjan Polkupyörän arvoitus (Tammi 2016). Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirjat ovat S:lle varma valinta. Kelpaavat aina. Vaikka kirjat ovat varsin helppolukuisia, S ei ole vielä rohkaistunut lukemaan niitä itse. Ei kylläkään haittaa, sillä näitä on kiva lukea ääneen.

Nostalgiamatka paperinukkejen maailmaan

Lopuksi S sai vielä pari paperinukkekirjaa. Ne ovat ilmestyneet jo 1990-luvulla. Tällaisia kirjoja ei ehkä enää paineta, sillä nykyajan lapset eivät taida pahemmin paperinukkeja harrastaa. Minä kyllä leikin lapsena paperinukeilla. Säilytin niitä kenkälaatikossa kirjahyllyn alla.

Jännä nähdä innostuuko S paperinukeista. 1950-luvun tyyliset nuket ja vaatteet ovat suloiset.

Kirja-aiheinen synttärihaaste 2022

Meillä vietettiin viikonloppuna tyttären 8-vuotissynttäreitä. Taas on yksi vuosi hurahtanut ohi. Aika kuluu uskomattoman nopeasti.

Viime vuonna teimme tyttären syntymäpäivän kunniaksi kirja-aiheisen synttärihaasteen, ja tänä vuonna jatkamme perinnettä uudistetuilla kysymyksillä. Kysymyksiä on ikävuosien mukaisesti kahdeksan.

1. Mitä olet lukemassa juuri nyt?

Kotona minulla on kesken kaksi kirjaa: kirjastobussista lainattu Paula Norosen Yökoulu ja kadonnut opettaja sekä omasta hyllystä Andy Griffithsin ja Terry Dentonin Maailman paras puumaja, 78 kerrosta [arvostelukappale Otavalta].

Koulussa meillä on torstaisin lukutunti. Kuulun kakkosluokkalaisten kanssa Kettu-ryhmään, jossa luetaan Tuula Kallioniemen ja Timo Parvelan kirjoja. Nyt olen lukemassa Timo Parvelan kirjaa Hilma ja täydellinen lemmikki. Tai oikeastaan sain sen jo luettua viime torstaina, mutta minun pitää vielä kirjoittaa siitä kirja-arvostelu.

Äiti lukee minulle iltasatuna Juha-Pekka Koskisen Mysteerijengi-kirjaa Kirjaston kiusanhenki [arvostelukappale Otavalta]. Siinä Rikhardinkadun kirjastossa kummittelee. Kirja on osin keksittyä ja osin totta [noinkohan]. Näin itsekin Rikhardinkadun kirjastossa, kuinka kummitus välkytteli lamppua.

2. Mikä on ollut paras tänä vuonna lukemasi tai sinulle luettu kirja?

L.O.L. Surprise! Talvinen seikkailu. Kuuntelin sen äänikirjana heti kun se ilmestyi. Äiti osti kirjan minulle etukäteisenä syntymäpäivälahjana, koska halusin lukea sen hiihtolomalla.

3. Mitä kirjaa odotat tällä hetkellä eniten?

Odotan uusia L.O.L. Surprise! -kirjoja. L.O.L. Surprise! Uusi ystävä ilmestyy huhtikuussa. L.O.L. Surprise! Paras voittakoon ilmestyy kesäkuussa ja L.O.L. Surprise! Suuri meriseikkailu ilmestyy syyskuussa.

4. Minkä oman hyllyn kirjan haluaisit lukea tai kuulla seuraavaksi?

En tiedä. Ehkä jonkin Johanna Hulkon Geoetsivät-kirjan.

5. Missä tänä vuonna lukemassasi tai sinulle luetussa kirjassa on ollut paras kansi?

Kirjassa L.O.L. Surprise! Talvinen seikkailu, koska siinä on lolleja.

6. Mikä on kirjamuisto vuoden varrelta on jäänyt parhaiten mieleesi?

Muistan, kun käytiin kirjanjulkistamistilaisuudessa Oodissa. Joku luki pätkiä kirjasta ja oli musiikkia ja näytettiin kuvia. Se oli kivaa. 

Äiti: Joo, se oli musiikkisatukirja Meren salaisuuden julkkari. Äänikirjaversio oli tehty todella hyvin. Kirjan tekstiä ei vain luettu, vaan näyteltiin ja mukana oli tosi kaunista klassista musiikkia.

S: Mutta paras tapahtuma oli sittenkin Kirjamessut.

Kirjamessuilla tavattiin mm. Herra Hakkarainen

7. Missä kirjoihin liittyvässä paikassa haluaisit käydä?

En ole käynyt pitkään aikaan Junibackenissa. Haluaisin nähdä Katto-Kassisen hökkelin, en muista oliko Katto-Kassinen siellä itse.

Siellähän se Katto-Kassinen lentelee hökkelinsä yllä Junibackenissa

 

8. Minkä kirjanhahmon haluaisit tavata?

Mestarietsivä Peppusen. Haluaisin nähdä, miltä näyttää mies, jolla on naamana peppu.

Seitsenvuotiaan 9 synttärilahjakirjaa

 

Seitsenvuotiaani sai syntymäpäivälahjaksi hyvän pinon kirjoja. Tänään käyn läpi lahjakirjakasaa.

Muumipappa muistelee myrskyistä nuoruuttaan

Tove Janssonin Muumipapan urotyöt oli ainoa muumikirja, joka hyllystämme vielä puuttui. Se on hiukan erilainen kuin muut muumikirjat, sillä se kuvaa Muumipapan nuoruutta. Muumipappa kertoo seikkailuistaan minä-muodossa.

Itseäni tämä muumikirja on aina kiinnostanut vähiten, mistä syystä se onkin jäänyt hankkimatta omaan hyllyyn. Tytär puolestaan on rakastanut eniten juuri tähän kirjaan pohjautuvia piirrossarjan jaksoja. Jossain vaiheessa hän katsoi Muumipapan muistelmia niin usein, että jouduimme välillä piilottamaan DVD:n.

Vuoden 2018 painoksessa on aivan ihana kansi. Olen niin fiiliksissä kluuttiselästä. Se tekee kirjasta arvokkaan näköisen. Haluttaisi kovasti kerätä koko sarja kluuttiselkäisenä. Ainakin parin pokkarin tilalle taidan ostaa kunnon kovakantiset kirjat.

 

Lollit juhlivat uutta vuotta

Catherine Kalengulan kirjoittama L.O.L. Surprise! Uusi vuosi, uudet kujeet (WSOY 2021) oli tyttären toivomuslistalla. Hän odotti kovasti tätä kirjaa ja oli sen saamisesta kaikkein iloisin. Luimmekin kirjan ensimmäiseksi. Etukäteen tytär oli varma, että kirja olisi maailman paras! 

Itse en odottanut kirjaa innolla, sillä lollit vaan ovat ihan järkyttäviä pissiksiä. Ääneenlukeminen oli kauheaa, sillä lolleilla oli suomalaiseen suuhun huonosti taipuvia nimiä, kuten Her Majesty, Shimone Queen, Splatters, Daring Diva ja pahin kaikista: Sk8er Grrrl.

En tykännyt kirjasta yhtään ja toin sen lukiessani myös ilmi, mikä taatusti pilasi tyttären lukunautinnon. Luulen, että hän muutenkin kyllä tajusi, ettei teos ollut kirjallisilta ansioiltaan sentään maailman huippua.

Ainoa plussapuoli kirjassa on, että se keskittyy uuteen vuoteen. Vuotuisjuhliin liittyvät kirjat kun sattuvat olemaan heikkouteni.

 

Taikuudella höystetyssä mysteerissä pelastetaan karkkitehdasta

Seuraava kirja, jota aloimme lukea, oli ihana! David O'Connellin Karkkitehtaan kummitus (Kumma 2021) on jännittävä ja mukaansatempaava tarina. Se kertoo tuiki tavallisesta Achie-pojasta, joka yllättäen saa tietää perineensä isosetänsä koko valtavan omaisuuden, mm. hulppean Hunajakiven kartanon ja McArkin maailmankuulun karkkitehtaan.

Testatakseen perillistään isosetä on jättänyt Archien ratkottavaksi joukon arvoituksia. Kahden uuden ystävänsä kanssa Archie ryhtyy selvittämään vihjeitä. Vaakalaudalla on koko tehtaan tulevaisuus, eikä Archie pääse helpolla. Ilmassa on uhkaa, ja Archiella taitaa olla vastustajia.

Kirja oli pidempi, mihin olemme tottuneet (208 sivua). Kirjassa oli jonkin verran Claire Powellin taiteilemaa mustavalkoista kuvitusta, mutta ei läheskään niin paljon kuin lukemissamme kirjoissa yleensä. Onneksi tarina oli niin hyvä, ettei tytär huomannut kaipailla kuvia.

Lukemista ei olisi malttanut keskeyttää. Pari kertaa luin niin kauan, että ääni meinasi mennä. Kieli oli hienoa ja sitä oli ilo lukea ääneen. Kääntäjä (Annukka Kolehmainen) oli tehnyt upeaa työtä suomentaessaan kirjaa varten keksittyjä sanoja.

Keijumetsässä leivotaan kadotuskakkua

Seuraavana pinossa on Cristal Snown Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku (Tammi 2020). Kirja on saanut valtavasti hyvää palautetta, ja se kisasi tämän vuoden Runeberg Junior ja Arvid Lydecken -palkinnoista. Emme ole vielä ehtineet lukea kirjaa, mutta odotukset ovat korkealla.

Tarina kertoo Tuulenpesän metsässä asuvasta pienestä keijusta nimeltään Penni Pähkinäsydän. Pennillä on suuri, pähkinänkokoinen sydän, joka särkyy helposti. Eräänä kesänä Pennin naapuriin muuttaa kaikkitietävä keijupoika Markka Meritähti. Sietämättömästä pojasta on päästävä eroon, joten Penni ystävineen alkaa leipoa kadotuskakkua pojan pään menoksi.

Tytär oli superinnoissaan siitä, että kirjassa oli kansipaperi! Hän on pannut merkille, että monissa ulkolaisissa lastenkirjoissa, jopa kuvakirjoissa, on usein kansipaperi, mutta suomalaisista lastenkirjoista kansipaperi yleensä puuttuu.

Lastenvahti osoittautuu puoli-ihmiseksi eli möröksi

Luulen, että seuraavaksi aloitamme Tuutikki Tolosen Mörkövahti-kirjan (Tammi 2015). Se kertoo Hellemaan kolmesta sisaruksesta, jotka saavat lastenvahdikseen takkuturkkisen, perunakellarinhajuisen mörön. Kolmiosaisen kirjasarjan aloittanut teos palkittiin vuonna 2016 Arvid Lydecken -palkinnolla. 

Kiinnostuin sarjasta luettuani viime vuonna Roihuvuoren kylälehdestä Tuutikki Tolosen haastattelun. Siinä hän kertoi, että sarjan keskeiset tapahtumapaikat sijoittuvat Helsingin Roihuvuoreen. Paikat tuntevien on kuulemma helppo seurata, missä mennään. Haaveilen, että kirjan luettuamme lähdemme kävelylle Roihuvuoreen ja tutkimme kirjassa mainittuja paikkoja.

Japanilainen kokeshi-nukke menee naamiaisiin

Annelore Parotin pienten lasten kuvakirja Yumi (WSOY 2009) oli tyttären toivomuslistalla. Parotin Yumi ja Aoki ovat kirjoja, joita lainailimme kirjastosta, kunnes löysin Aokin omaan hyllyymme. Ennen synttäreitään tytär toivoi saavansa myös Yumin. Onneksi löysin kirjan divarista.

Kirjassa seikkailee pieni kokeshi-nukke Yumi, joka valmistautuu ystävänsä Sakumin kanssa illalla pidettäviin naamiaisiin. Kirja on mielestäni tarkoitettu varsin pienille leikki-ikäisille, mutta Japani-teema kiehtoo myös seitsenvuotiastani.

Luimme kirjan ulkona saadaksemme Pienen Helmet -lukuhaasteen kohdan 11 "kirja jota luet ulkona" täytettyä. Ei ollut kauhean hyvä kokemus kylmänä ja lumisena päivänä. Onneksi kirjassa ei ollut paljon tekstiä!

Harry Potter tiivistetyssä muodossa

Viime aikoina olen kamppaillut itseni kanssa. Milloin on sopiva aika lukea tyttären kanssa ensimmäinen Harry Potter -kirja? Tiedän aika monia, jotka ovat lukeneet Harry Pottereita jo kuusivuotiailleen. Omasta mielestäni eskari-ikäinen on vielä liian nuori. Harry Potterithan ovat tosi pelottavia!

Toisaalta haluan ehdottomasti, että tytär kuulee ensimmäisen Harry Potter -kirjansa minun lukemanani. Olisi hirveää, jos esimerkiksi koulu spoilaisi lukuilomme ehtimällä lukea kirjan ennen minua. Siksi olin vähän kallistumassa ajatukseen, että lukisimme jo ensimmäisen Harry Potterin.

Sitten muistin sen inhon ja kauhun, jota koin professori Oraven kääriessä turbaaninsa auki Harry Potter ja viisasten kivi -kirjan lopussa. Ja minä sentään olen lukenut Harry Potterit vasta aikuisena! Ei, en vain voi lukea kirjaa eskarilaiselle.

Äitini antoi lahjaksi kirjan, joka oli täydellinen kompromissi tilanteeseemme. Harry Potter — Harryn oma kirja (Readme.fi 2016) kertoo tiivistetysti Harry Potterin tarinan alusta aina viimeiseen taisteluun asti hienolla elokuvakuvituksella höystettynä. Teksti on sen verran ympäripyöreää, ettei se viimeistä taistelua lukuunottamatta toimi spoilerina, vaikkei kirjoja olisi vielä lukenutkaan. Ääneenlukiessani jätin loppuratkaisun avoimeksi.

Nyt tyttärellä on hyvä käsitys siitä, kuka Harry Potter on, ja hän ymmärtää paremmin Harry Pottereita koskevat viittaukset, joita minulla nähtävästi on tapana tehdä. Hän oli sen verran innoissaan kirjasta, että ehkä emme kuitenkaan kauhean kauaa voi enää lykätä oikean Harry Potterin lukemista.

Ratkaistavana ei enempää eikä vähempää kuin maailmankaikkeuden salaisuus

Veljelläni on ilmiömäinen kyky poikkeuksetta antaa lahjaksi hyviä lastenkirjoja. Tällä kertaa hän lahjoitti Elina Hiltusen ja Minna Palmrothin kirjan Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus (Otava 2020). Sen on kuvittanut yksi lempikuvittajistamme: Sari Airola.

Emme ole vielä ehtineet lukea kirjaa, mutta se vaikuttaa todella kiinnostavalta. Emma ja Sofia aikovat selvittää maailmankaikkeuden salaisuuden! Paljastuuko salaisuus koskaan, kun pihan kiukuiset Temppeliherrat pistävät kapuloita rattaisiin, ja tytöt joutuvat kohtaamaan vieläpä lapsia syövät noita-Akateemikot?

Minna Palmroth on Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori ja Elina Hiltunen tulevaisuuden tutkija, kemian diplomi-insinööri ja kauppatieteiden tohtori. Ensimmäisessä lastenkirjassaan he haluavat innostaa lapsia tutkimaan luonnonilmiöitä leikkien lomassa.

Mistä löytyy Tampereen linna?

Karo Hämäläisen kirjoittamaa ja Ilpo Koskelan kuvittamaa Tampereen Linna -kirjaa (Tammi 2020) odotin jo kauan ennen sen ilmestymistä. Silti emme ole vieläkään lukeneet sitä. Nyt kun se on omassa hyllyssä, se varmasti tulee pian luettua.

Sisarukset Akseli ja Elina ovat lähdössä retkelle Tampereelle. He kuulevat, että Tampereen Linna on maankuulu. Mikä linna? Siitä on otettava selvää. Tarinan edetessä tutuksi tulee kirjailija Väinö Linna, hänen tuotantonsa ja pitkäaikainen kotikaupunkinsa.

Tarinat oikeista ihmisistä kiehtovat minua. Tämä on hyvä lisä kokoelmaamme.

Oletko lukenut jonkin näistä kirjoista? Mitä pidit? Tai haluaisitko lukea jonkin näistä? Miksi?

 

 

Suuri kirjastoseikkailu — Salapoliisileikki syntymäpäiville

Viikonloppuna järjestimme seitsemän vuotta täyttävän tyttäreni kaverisynttärit. Pandemian vuoksi kutsuimme vain kaksi hänen kaikkein parasta ystäväänsä.

Yleensä rakastan lastenjuhlien järjestämistä, mutta nyt ei oikein huvittanut. Alkuvuosi on ollut rankka. Helmikuu oli hirveä, kun tytär sairasti koronan, ja olimme karanteenissa. Ja vuoden kestänyt etätyö ja kotona jumittaminen alkavat vaatia veronsa. Arvelin, että näissä juhlissa voitaisiin mennä sieltä, missä aita on matalin.

Tyttärellä oli kuitenkin paljon ajatuksia juhlista, eikä hän ollut valmis tinkimään mistään, vaikka vieraita olikin tulossa tavallista vähemmän. Synttäreitä edeltävänä päivänä minulle selvisi, että juhlissa olisi pakko olla aarteenetsintä, vaikka olin luullut onginnan riittävän. 

Niinpä edellisenä iltana väsäsin paniikissa suuren kirjastoseikkailun, jossa lapset saivat tiiminä etsiä kirjastosta kadonnutta kirjaa vihjeitä seuraamalla. Kyseessä oli salapoliisileikki ja aarteenetsintä yhdessä paketissa.

Lapset olivat innoissaan, ja siksi päätin jakaa teillekin leikin idean. Tätä saa lainata vapaasti omissa juhlissa. Meidän juhlijat olivat 6–7-vuotiaita, mutta luulen, että tämä toimisi oikein hyvin pari vuotta nuorempienkin lasten kanssa.

Seikkailu alkoi seinälle kiinnitetyn julisteen luota. Siinä luki:

HUOMIO!

Kirjastosta on varastettu kirja. Auta etsimään kadonnut kirja. Seuraa varkaan jättämiä vihjeita ympäri kaupunkia. Aloita kirjastosta ja haastattele ainoaa henkilöä, joka näki varkaan. Silminnäkijä ei ole vanhin eikä hänen vaatteissaan ole keltaista.

Tästä alkaa
SUURI KIRJASTOSEIKKAILU

Olin maalannut vesiväreillä erilaisia rakennuksia, ja niitä oli kiinnitetty seinille sinne tänne. Ensin lasten tuli siis etsiä kirjasto.

 

Kun he olivat päätelleet, kuka kolmesta kirjastossa olevasta henkilöstä oli silminnäkijä, he saivat seuraavan vihjeen. Se kuului:

Rosvo juoksi kohti paikkaa, jonne sairaat ja loukkaantuneet viedään. Hän luikahti huoneeseen, jossa ihmisen luuranko saadaan näkyviin.

Lapset etsivät sairaalan ja avasivat röntgenosaston oven. Sen takaa löytyi seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa myydään kasveja. Valitse kasvi, joka ei ole väriltään punainen, mutta jonka väriä tarvitaan oranssin sekoittamisessa.

Tytöt löysivät kukkakaupan ja keltaisen kukan. Sen taakse oli kirjoitettu seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa voi katsella vanhoja esineitä. Valitse porras, joka ei ole ylin eikä alin, eikä ole ylimmän vieressä.

 

Tytöt kiiruhtivat museon luo. Toiseksi alimman portaan takaa tuli esiin seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa matkustajat saavat nukkua. Valitse ovi, joka ei ole oikealla, mutta on keskimmäisen oven vieressä.

Lapset ryntäsivät hotellille ja avasivat vasemmanpuoleisen oven. Sen taakse oli kirjoitettu seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa tuoksuu herkulliselta. Valitse leivos, jossa on pinkkiä ja marja.

Leipomo löytyi. Muffinssin taakse oli kirjoitettu viimeinen vihje:

Kirja on paikassa, jossa on kaikki maailman tieto...

Hetken mietittyään tytöt palasivat kirjastolle ja luin vihjeen loppuosan:

...tietosanakirjojen takana!

Hyllyllä kirjaston kuvan alla olikin pitkä rivi tietosanakirjoja. Aarre löytyi niiden takaa. Piilossa oli neljän kirjan silkkinauhalla sidottu pino.

Kirjapinon mukana oli lappu:

Onneksi olkoon! Selvitit kätköpaikan. Selvitäpä vielä, mikä kirjoista kuuluu kirjastolle. Entä mitä muille kirjoille pitäisi tehdä?

Jokaisen kirjan kanteen oli kiinnitetty pahvipyörylä. Yhdessä luki "kaupunginkirjaston omaisuutta" ja muissa luki "löytäjä saa pitää".

Suuren kirjastoseikkailun palkintona oli tietysti siis kirjoja. Olen kerännyt Tuula Kallioniemen Karoliina-sarjaa kirppareilta ja Kierrätyskeskuksesta. Kyseessä on laadukas sarja. Kirjasarjan ensimmäinen osa Karoliina ja noidutut tossut oli lasten ja nuorten Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2008.

Olemme lukeneet sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja ne joutivat jo lahjoitettavaksi eteenpäin. Kahdessa ensimmäisessä kirjassa seurataan Karoliinan eskariaikaa. Seuraavissa osissa Karoliina on koululainen. Kätköistäni löytyi jopa yksi kirja (sarjan viimeinen eli kahdeksas osa Karoliina ja oikukas uni), jota tytär ei ollut vielä nähnyt, joten hänkin sai aidon yllätyksen.

Olen maksanut kirjoista euron tai pari kappaleelta, joten mitään suurta rahallista panostusta tämä aarteenetsintä ei vaatinut. Lapset olivat tosi innoissaan ja tuntuivat aidosti ilahtuvan kirjoista. Varsinkin Marika Maijalan kuvitus herätti ihastusta.

Ensi vuonna toteutamme tämän ehdottomasti uudestaan! Täytyy jo alkaa kerätä kirppareilta sopivia palkintokirjoja.

 

Kirja-aiheinen synttärihaaste

Tänä viikonloppuna meillä on juhlittu tyttäreni S:n seitsemänvuotissyntymäpäivää. Vähän haikealla mielellä katselen, kuinka omasta pikku tytöstä tulee koko ajan isompi. 

Kasvaminen vaikuttaa kirjavalintoihinkin. Viime aikoina olen ollut huolissani siitä, kuinka kauan voimme vielä lukea yhdessä kuvakirjoja. Rakastan kuvakirjoja. On kiehtovaa tarkastella tekstin ja kuvien suhdetta. Joskus nautin kuvista enemmän kuin kertomuksesta. En haluaisi S:n kasvavan ohi kuvakirjaiästä — ainakaan ihan vielä.

Mutta onhan kasvamisessa hyviäkin puolia. S osaa nykyisin keskustella kanssani kirjoista, mikä on supermahtavaa. Olen vasta havahtunut siihen, ettei minulla oikein ole ollut koskaan ennen ketään, jonka kanssa olisin voinut käydä kirjakeskusteluja.

S haluaa nykyisin myös ottaa enemmän osaa blogiharrastukseeni. Sekin on mahtavaa! Antaakseni hänelle taas yhden mahdollisuuden osallistua, tein hänelle syntymäpäivän kunniaksi kirja-aiheisen synttärihaasteen. Siinä on ikävuosien mukaisesti seitsemän kysymystä, joihin tytär sai vastata.

1. Mikä on ollut paras tänä vuonna lukemasi (sinulle luettu) kirja?

S:      L.O.L. Surprise! Yllätysten kirja
Äiti: Miksi?
S:     Siinä on paljon lolleja.

2. Mitä kirjaa odotat tällä hetkellä eniten?

S: Saanko sanoa kaksi?
Ä: Sano vaan.
S: Ensimmäinen on Kaarle Valot! Kamera! Käy! ja toinen on Puluboin tähtimietteellinen kirja.

3. Mikä oli paras syntymäpäivälahjaksi saamasi kirja?

S: L.O.L. Surprise! Uusi vuosi, uudet kujeet
Ä: Mistä se kertoo?
S: Uusi vuosi on tulossa ja lollit haluaa järjestää juhlat, mutta ne ei tiedä minkälaiset.

4. Minkä kirjan haluat jäävän omille lapsillesi?

S: Tiuku, pieni hammaskeiju
Ä: Miksi?
S: Sen kannessa on pieni pussi, johon voi laittaa irronneita hampaita. Hammaskeiju on palauttanut sinne minun hampaitani.

5. Onko sinulla mitään mieleenpainunutta kirjastomuistoa?

S: Oli kiva päästä ensimmäistä kertaa Herttoniemen uuteen kirjastoon. Jännitti, millaiselta siellä näyttää. Satukattila on kiva.

Satukattila, Herttoniemen kirjaston lastenosasto

6. Mikä on paras kirjoihin liittyvä paikka maailmassa?

S: Junibacken!
S hetken kuluttua: Voinko mä vaihtaa?
Ä: Voit sanoa kaksikin paikkaa.
S: Okei, Junibacken ja kirjasto. Kirjasto on paras paikka maailmassa.

Junibacken Tukholmassa

7. Minkä kirjanhahmon haluaisit tavata?

S: Täytyykö sen olla oikeasti olemassa?
Ä: Ei, se voi olla ihan mikä tahansa.
S: Ai ihminen tai eläin?
Ä: Mikä vaan.
S: Hotelli Flamingon Anna Dupont
Ä: Miksi?
S: En mä tiedä. Se on kiva.

Anna Dupont Alex Milwayn kirjassa Hotelli Flamingo (WSOY 2020)