Suuri kirjastoseikkailu — Salapoliisileikki syntymäpäiville

Viikonloppuna järjestimme seitsemän vuotta täyttävän tyttäreni kaverisynttärit. Pandemian vuoksi kutsuimme vain kaksi hänen kaikkein parasta ystäväänsä.

Yleensä rakastan lastenjuhlien järjestämistä, mutta nyt ei oikein huvittanut. Alkuvuosi on ollut rankka. Helmikuu oli hirveä, kun tytär sairasti koronan, ja olimme karanteenissa. Ja vuoden kestänyt etätyö ja kotona jumittaminen alkavat vaatia veronsa. Arvelin, että näissä juhlissa voitaisiin mennä sieltä, missä aita on matalin.

Tyttärellä oli kuitenkin paljon ajatuksia juhlista, eikä hän ollut valmis tinkimään mistään, vaikka vieraita olikin tulossa tavallista vähemmän. Synttäreitä edeltävänä päivänä minulle selvisi, että juhlissa olisi pakko olla aarteenetsintä, vaikka olin luullut onginnan riittävän. 

Niinpä edellisenä iltana väsäsin paniikissa suuren kirjastoseikkailun, jossa lapset saivat tiiminä etsiä kirjastosta kadonnutta kirjaa vihjeitä seuraamalla. Kyseessä oli salapoliisileikki ja aarteenetsintä yhdessä paketissa.

Lapset olivat innoissaan, ja siksi päätin jakaa teillekin leikin idean. Tätä saa lainata vapaasti omissa juhlissa. Meidän juhlijat olivat 6–7-vuotiaita, mutta luulen, että tämä toimisi oikein hyvin pari vuotta nuorempienkin lasten kanssa.

Seikkailu alkoi seinälle kiinnitetyn julisteen luota. Siinä luki:

HUOMIO!

Kirjastosta on varastettu kirja. Auta etsimään kadonnut kirja. Seuraa varkaan jättämiä vihjeita ympäri kaupunkia. Aloita kirjastosta ja haastattele ainoaa henkilöä, joka näki varkaan. Silminnäkijä ei ole vanhin eikä hänen vaatteissaan ole keltaista.

Tästä alkaa
SUURI KIRJASTOSEIKKAILU

Olin maalannut vesiväreillä erilaisia rakennuksia, ja niitä oli kiinnitetty seinille sinne tänne. Ensin lasten tuli siis etsiä kirjasto.

 

Kun he olivat päätelleet, kuka kolmesta kirjastossa olevasta henkilöstä oli silminnäkijä, he saivat seuraavan vihjeen. Se kuului:

Rosvo juoksi kohti paikkaa, jonne sairaat ja loukkaantuneet viedään. Hän luikahti huoneeseen, jossa ihmisen luuranko saadaan näkyviin.

Lapset etsivät sairaalan ja avasivat röntgenosaston oven. Sen takaa löytyi seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa myydään kasveja. Valitse kasvi, joka ei ole väriltään punainen, mutta jonka väriä tarvitaan oranssin sekoittamisessa.

Tytöt löysivät kukkakaupan ja keltaisen kukan. Sen taakse oli kirjoitettu seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa voi katsella vanhoja esineitä. Valitse porras, joka ei ole ylin eikä alin, eikä ole ylimmän vieressä.

 

Tytöt kiiruhtivat museon luo. Toiseksi alimman portaan takaa tuli esiin seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa matkustajat saavat nukkua. Valitse ovi, joka ei ole oikealla, mutta on keskimmäisen oven vieressä.

Lapset ryntäsivät hotellille ja avasivat vasemmanpuoleisen oven. Sen taakse oli kirjoitettu seuraava vihje:

Mene paikkaan, jossa tuoksuu herkulliselta. Valitse leivos, jossa on pinkkiä ja marja.

Leipomo löytyi. Muffinssin taakse oli kirjoitettu viimeinen vihje:

Kirja on paikassa, jossa on kaikki maailman tieto...

Hetken mietittyään tytöt palasivat kirjastolle ja luin vihjeen loppuosan:

...tietosanakirjojen takana!

Hyllyllä kirjaston kuvan alla olikin pitkä rivi tietosanakirjoja. Aarre löytyi niiden takaa. Piilossa oli neljän kirjan silkkinauhalla sidottu pino.

Kirjapinon mukana oli lappu:

Onneksi olkoon! Selvitit kätköpaikan. Selvitäpä vielä, mikä kirjoista kuuluu kirjastolle. Entä mitä muille kirjoille pitäisi tehdä?

Jokaisen kirjan kanteen oli kiinnitetty pahvipyörylä. Yhdessä luki "kaupunginkirjaston omaisuutta" ja muissa luki "löytäjä saa pitää".

Suuren kirjastoseikkailun palkintona oli tietysti siis kirjoja. Olen kerännyt Tuula Kallioniemen Karoliina-sarjaa kirppareilta ja Kierrätyskeskuksesta. Kyseessä on laadukas sarja. Kirjasarjan ensimmäinen osa Karoliina ja noidutut tossut oli lasten ja nuorten Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2008.

Olemme lukeneet sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja ne joutivat jo lahjoitettavaksi eteenpäin. Kahdessa ensimmäisessä kirjassa seurataan Karoliinan eskariaikaa. Seuraavissa osissa Karoliina on koululainen. Kätköistäni löytyi jopa yksi kirja (sarjan viimeinen eli kahdeksas osa Karoliina ja oikukas uni), jota tytär ei ollut vielä nähnyt, joten hänkin sai aidon yllätyksen.

Olen maksanut kirjoista euron tai pari kappaleelta, joten mitään suurta rahallista panostusta tämä aarteenetsintä ei vaatinut. Lapset olivat tosi innoissaan ja tuntuivat aidosti ilahtuvan kirjoista. Varsinkin Marika Maijalan kuvitus herätti ihastusta.

Ensi vuonna toteutamme tämän ehdottomasti uudestaan! Täytyy jo alkaa kerätä kirppareilta sopivia palkintokirjoja.

 

Maailmassa tarvitaan miljoona biljoona joulupukkia

Kaikkien joulupukista kertovien lastenkirjojen joukossa japanilais-suomalaisena yhteistyönä tehty Miljoona biljoona joulupukkia (S&S 2014) tuntuu raikkaalta poikkeukselta. Kirjan tekstin on kirjoittanut japanilainen Hiroko Motai ja vahaliitukuvitus on Marika Maijalan käsialaa.

 

Suomen kirjataiteen komitea valitsi Miljoona biljoona joulupukkia yhdeksi vuoden 2014 kauneimmista kirjoista. Minuakin tavanomaisesta poikkeava, naivistinen kuvitus viehättää. Tyttäreni kuitenkin arveli, että kirjan on kuvittanut lapsi. Ehkä väriliidut yleensä mielletään lasten välineeksi. 

 

Kirjassa pureudutaan monia askarruttavaan kysymykseen: miten joulupukki ehtii jakaa lahjat kaikille maailman lapsille.

 

Joskus kauan, kauan sitten, kun lapsia oli vielä vähän, se onnistui hyvin. Ihmismäärän kasvaessa joulupukille tuli kiire. Mitä enemmän maailmaan tuli lapsia, sitä enemmän tarvittiin joulupukkeja.  

 

Ongelman ratkaisuksi löytyi eräänlainen jumaljohtoinen kloonaus. Kloonauksella oli kuitenkin sivuvaikutuksensa. Joka kerta kun joulupukkien määrä lisääntyi, pukkien koko pieneni.

"Joulupukki oli enää miljoonasosan siitä mitä aikaisemmin. Se ei jaksanut enää nostaa lahjapaketin naruakaan."

Onneksi pukit keksivät tavan saada lapsille lahjoja jouluksi, vaikka eivät voineet niitä enää itse jakaa.

Hiroko Motai: Miljoona biljoona joulupukkia

Suomennos englanninkielisestä käsikirjoituksesta: Mirjam Ilvas

Kuvitus: Marika Maijala
Kustantaja: Schildts & Söderströms 2014

Joulupukkeja siellä ja joulupukkeja täällä

"Äiti, mä haluan kirjan, josta näkee, että kuvat on piirretty." Tyttäreni Ässä heittäytyi hankalaksi eräänä iltana. Valitsemani kirja ei kelvannut hänelle, eikä mikään mitä yritin tarjota tilalle.

En oikein ymmärtänyt hänen vaatimustaan. Eikö suunnilleen kaikkien kuvakirjojen kuvat ole piirretty? Missä siis ongelma? Viimeisenä oljenkortena kaivoin komerosta esiin Marika Maijalan kuvittaman kirjan Joulu juksaa, vaikka olin oikeastaan ajatellut sen joululahjaksi. Kirja sai hymyn leviämään Ässän kasvoille.

"Joo", hän huokasi onnellisena. "Tästä näkee, että kuvat on piirretty."

Piirretty tai maalattu. No, samapa se. Ryhdyimme siis lukemaan Juha Virran kirjoittamaa, yhdessä Marika Maijalan kanssa ideoitua tarinaa Filippan ja kumppaneiden joulun odotuksesta. 

Ystävykset ratkovat jouluista sanaristikkoa, jonka lukija voi itsekin yrittää ratkaista. Filippa huomaa, että konvehdit ovat lopussa ja lähtee ostamaan lisää.

Konvehdit unohtuvat, kun hän matkalla kaatuu märkään lumeen ja kastaa toisen sukkansa. Pikkuinen hiiri neuvoo kannon, jossa asuvalta joulupukilta voisi saada kuivan sukan.

"Eikö hän asukaan Joulupukinmaassa Lapissa? ihmetteli Filippa.

Hiiri kohautti olkapäitään ja soitti ovikelloa." 

Kannon sisällä näyttää olevan kokonainen postikeskus ja lihava murmeli, joka väittää olevansa joulupukki.

Filippa palaa tohkeissaan kotiin kertomaan yllättävästä kohtaamisesta.

Seuraavaksi konvehteja ostamaan lähtee kissa Nokonen ja Kani. Sama kuvio toistuu. Konvehdit unohtuvat, kun matkalla tapahtuu jotain yllättävää, joka johtaa kohtaamiseen joulupukin kanssa. Nokosen ja Kanin tapaama joulupukki on nuhainen opossumi, joka on lahjanpaketointipuuhissa paketointikeskuksen ylähyllyllä.

Myös Kani ja Nokonen ovat tohkeissaan kotiinpalatessaan.

Viimeisenä konvehdin hakumatkalle lähtee aasi Antero. Se harhautuu matkalla auttamaan painavia kasseja raahaavaa mummoa ja päätyy mummon asuntoon, jonka parvekkeelta kyyhkyt kuljettavat joulupaketteja maailmalle.

"— Oletko sinäkin joulupukki? Antero kysyi mummolta.
   — Olen kyllä, mummo vastasi.
   — Täältäkö lähetät lahjat maailmalle?
   — Mistäpä muualtakaan, mummo myhäili."

Ilman konvehteja palaa Anterokin kotiin, mutta ystävykset tuntevat itsensä tyytyväisiksi. Mitä sitten jos ei ole konvehteja? Ainahan voi tehdä lämpimiä voileipiä.

Vaikka molemmat pidimme kirjasta, koimme tarinan hiukan hämmentäväksi. Kun yritin herättää keskustelua kirjasta lukemisen jälkeen, tyttäreni ei osannut sanoa yhtään mitään. 

Lopulta hän kommentoi kuvitusta, joka kiinnosti häntä suuresti. Tosin sanomista tuli suuntaa vaihtaneista aukeamista, jotka ovat inhokkejamme. Tässä kirjassa oli peräti neljä aukeamaa, joissa kuva on keikautettu kallelleen eli kirjan joutuu kääntämään nähdekseen kuvan oikein päin.

Kirjan sanoma ei ehkä täysin auennut meille. Järkyttävintä oli, miten kukaan voi olla tyytyväinen ilman konvehteja?!


Joulu juksaa
Tarina: Juha Virta ja Marika Maijala
Teksti: Juha Virta 
Kuvitus: Marika Maijala
Kustantaja: Etana Editions 2019

Kiemuroita, taikaa ja lennokkaita tarinoita - Uusia joulukirjoja 2019

Tämän vuoden uutuusjoulukirjoissa jahdataan purkautuvaa villalankaa pitkin kaupunkia, odotetaan joulukortteja, toivotaan lunta ja laitetaan pukki valheenpaljatustestiin. 

Taas on ilmestynyt hyvä kokoelma jouluisia lastenkirjoja. Joulukirjakokoelmamme on jo karttunut kolmella. Muitakin tekisi vielä mieli, mutta eihän niitä kaikkia voi ostaa. Tässä esittelen ainakin suurimman osan tämän vuoden uusista jouluisista lastenkirjoista.

Cecilia Heikkilä: Kissa Lempisen joulukiemura (Lasten Keskus)

Kissa Lempisen jouluun valmistautuva kotikaupunki on peittynyt lumivaippaan. Onneksi kissa Lempisellä on pehmeä punainen villapusero pitämässä sen lämpimänä. Aamuisella kävelyretkellä villapaita alkaa purkautua, eikä kissa Lempinen huomaa mitään, ennen kuin sen mahavilloja alkaa hytisyttää. Ei auta muu kuin seurata purkautunutta lankaa pitkin kaupungin kujia, seiniä, kattoja ja torneja. Mitä langan päästä mahtaa löytyä? Kenties lämpöä ja ystävyyttä?

Juha Virta & Marika Maijala: Joulu juksaa (Etana Editions) 

Filippa ja hänen ystävänsä aasi Antero, kissa Nokonen ja Kani jatkavat seikkailujaan tällä kertaa jouluisissa tunnelmissa. Ystävyksiä hämmästyttää, kun joulupukkeja tuntuu tupsahtelevan vähän sieltä sun täältä. Kauppareissulla sukkansa kastanut Filippa tutustuu murmeliin, joka väittää olevansa joulupukki. Kissa Nokonen ja Kani puolestaan löytävät kauppapuodin ylähyllyltä nuhaisen opossumin, joka sanoo olevansa joulupukki, ja painavaa ostoskassia raahaavaa tätiä auttava Antero saa kuulla tädin olevan joulupukki. Mitä tämä oikein merkitsee joulun kannalta?

Henna Ryynänen: Jouluinen Myry - Lennokas joulutarina (Tammi)

Henna Ryynäsen esikoiskuvakirjan päähenkilönä seikkailee joulupukin koira Myry. Kun joulupukki lähtee lahjoja jakamaan, Myry huomaa lahjapaketin tippuvan joulupukin reestä. Myryn on etsittävä lahja ja toimitettava se joulupukille. Avuksi pelastusoperaatioon lähtee Harakka Huttunen. Miten ystävykset selviävät pimeässä metsässä, jossa joku tuntuu seuraavan niitä? Ehtivätkö ne toimittaa lahjan ajoissa pukille?

Heidi Viherjuuri & Nadja Sarell: Hilja ja operaatio joulun taika (Kustannus-Mäkelä Oy) 

Heidi Viherjuuren rakastetut Hilja-kirjat ovat saaneet jatkoa. Uutuuskirjassa Hilja yrittää selvittää, onko joulussa taikaa vai onko joulu vain mainostemppu, kuten isosisko Veini väittää. Salaisessa operaatiossa Hilja selvittelee, onko tonttuja olemassa. Ja tottahan joulunalusaikaan mahtuu paljon muutakin jouluista puuhaa ja kommelluksia. Jouluaattona Hilja laittaa joulupukin valheenpaljastustestiin. Jouluisen lastenromaanin on kuvittanut Nadja Sarell. 

Annukka Kiuru & Sirkku Linnea: Tonttu Toljanteri ja joulupukin uudet vaatteet (Minerva Kustannus Oy)

Hyväsydämisestä ja kommelluksille alttiista Tonttu Toljanterista kertova uutuuskirja on yhdenlainen muunnelma klassikkosadusta keisarin uudet vaatteet. Kirjassa päästään kurkistamaan Toljanterin nuoruuteen, aikaan jolloin tonttu vielä etsii itseään ja paikkaansa maailmassa. Tarinasta selviää, kuinka Toljanteri tuli alun perin tutustuneeksi joulupukkiin. Tällä kertaa Toljanterin tehtäväksi lankeaa joulun pelastaminen. Onnistuuko hän siinä? Sirkku Linnean kuvittama lastenromaani sopii niin leikki-ikäisille kuin alakouluikäisillekin.

M. Christina Butler & Tina Macnaughton: Siilin jouluseikkailu (Karisto)

Joulu lähestyy ja siili ystävineen kerää metsässä koristeeksi piikkipaatsamaa. Vastaan tulee orava, joka on viemässä joululahjoja ja ruokaa flunssaiselle oravavaarille. Kaikki haluavat lähteä mukaan auttamaan. Kotimatkalla lumimyrsky yllättää seurueen, joka ehtii onneksi juuri luolaan suojaan. Nyt siilin rakas punainen myssy on tarpeen. Pelastustoimien aikana myssylle taitaa vaan käydä vähän hullusti. Saakohan sitä enää ennalleen? 

Annette Amrhein & Sabine Straut: Pikku pesukarhun joulukirje (Kustannus-Mäkelä Oy)

On joulunalusaika ja posti tuo pesukarhujen kotiin roppakaupalla joulukortteja. Korttien lopussa lähetetään terveisiä Panulle, pesukarhuista pienimmälle. Panu haluaisi kuitenkin saada ihan omia kortteja. Pesukarhuäiti vihjaisee asiasta Kontiolan papalle, joka ryhtyykin heti toimeen. Kirjeen matka Panun luo ei kuitenkaan suju aivan suunnitellusti. Monta mutkaa on matkassa, ennen kuin Panu saa ikiomaa postia.

Mark Sperring & Lucy Fleming: Maailman paras lahja (Kustannus-Mäkelä Oy)

Jouluna kuusen alla odottaa yllätys: hieno, punaiseen paperiin kääritty paketti. Mutta koska se ei ole Islalle eikä Karhulle, he lähtevät etsimään lahjapaketin oikeaa omistajaa. He eivät osaa arvata, että kyseessä on maailman paras lahja.

Jane Chapman: Oikea lumijoulu (Kustannus-Mäkelä Oy)

Karhujen mökissä valmistaudutaan viettämään perinteistä joulua koristeineen, lahjoineen ja herkkuineen. Takkatulen ääressä olisi oikein kotoisaa nauttia joulutunnelmasta, mutta yksi asia puuttuu. Karhunpennut toivovat hartaasti lumisadetta, ja lopulta toive toteutuu. Mutta entäpä jos lunta tuleekin vähän liikaa, suorastaan tuvan täydeltä? Voiko sisällä leikkiä lumisotaa tai rakentaa lumiukon?
 

Melanie Joyce, Stephanie Moss, Gabi Murphy et al.: Joulun satuseikkailu - Talvisia tarinoita perheen pienimmille (Gummerus)

Joulun satuseikkailu on neljän tarinan kokoelma, jossa seikkaillaan joulu- ja talvitunnelmissa. Suurikokoisen satukirjan pääpaino on värikkäässä kuvituksessa. Tekstiä on melko vähän, joten kirja soveltuu jo pienellekin kuulijalle.

Riimein kerrotussa tarinassa Pikku Otson taianomainen joulu karhunpoikaa jännittää mahtaako joulupukki tuoda hänelle lainkaan lahjoja, kun vuoden aikana on tullut törttöiltyä kerran jos toisenkin. Isäkarhu muistuttaa poikaa kaikista niistä hetkistä, jolloin tämä teki hyvää. 

Tarinassa Joulupukin lumisadepallo joulupukki joutuu tapaturmaan juuri jouluaattona. Kun tohtori määrää hänelle lepoa, joutuu joulumuori lahjoja jakamaan. Miten muori tonttuineen mahtaa pärjätä? 

Tarinassa Pikku pingviinin iso seikkailu pieni pingviini haluaa seikkailla. Hurjista tilanteista toiseen joutuva pingviini ei tunnista seikkailua sen keskellä ollessaan, mutta lopulta alkaa koti-ikävä painaa. 

Tarinassa Prinsessa Lumi ja yksisarvinen lumottu lumisadepallo tempaa yksinäisen prinsessan satumaailmaan, josta löytyy satumaisen ihania ystäviä. 


Milloin teillä on tapana aloittaa joulukirjojen lukeminen? Meillä ollaan jo hyvässä vauhdissa.

Lähtisitkö kanssani telttaretkelle?

Kesä ei olisi kesä ilman telttaretkeä. Koska itselleni maan tasalla kovalla ja epätasaisella alustalla nukkuminen alkaa olla vaikeaa ja tuskallista, lähden telttailemaan mukavasti nojatuolissa istuen kirja sylissäni. Onneksi on olemassa useita kuvakirjoja, joiden kautta pääsee telttaretkitunnelmaan.

Sylvi Kepposen hukkaretki

Sylvi Kepponen saapuu äidin kanssa papan luo maalle kesäloman viettoon Marika Maijalan ja Juha Virran kirjassa Sylvi Kepposen hukkaretki. Naapuriin on muuttanut uusi tyttö, josta Sylvi saa välittömästi ystävän. Saparopäinen Orvokki harrastaa luonnon havainnointia. Sylvistä hänen muistiinpanonsa näyttävät oikein tieteellisiltä. Orvokki uskoo jopa nähneensä suden.

"Enska-pappa alkoi muistella nuoruutensa telttaretkiä. 'Nuorena miehenä sitä jaksoi valvoa vaikka koko yön, kerrankin ihan suden hetkeen asti.'
   'Mihin ihmeen suden hetkeen?' Sylvi kysyi, mutta Enska tarinoi täyttä päätä jo toisesta retkestä.
   'Silloin voi varmaan nähdä suden', Orvokki innostui. 'Valvotaan ensi yönä aamuun asti!'"

Illalla tytöt majoittuvat pihalle telttaan. Öinen ulvonta ja metsässä vilkkuvat oudot valot saavat tytöt säntäämään suinpäin pimeään metsään. Sudenko silmät puiden lomassa kiiluivat vai tekevätkö tytöt silkan hukkaretken? Ja minkä eläimen varjo heijastuu telttakankaaseen aamun sarastaessa? Fiksu lapsi löytää vastauksia Marika Maijalan kiehtovasti toteutettua kuvitusta tutkimalla.

Kirja on formaatiltaan erikoinen: pitkä ja kapea. Poikkeavan ulkomuotonsa ansiosta sen alunperin kirjastosta bongasinkin. Kirja on ollut meillä jo monta kertaa lainassa, sillä olemme molemmat Sylvi Keppos-faneja.

Sylvi Kepposen hukkaretki
Teksti: Juha Virta
Kuvitus: Marika Maijala
Kustantaja: Otava 2010

Siri ja erämaan kutsu

 

Takapihalla telttaillaan myös Leea Simolan kirjoittamassa kirjassa Siri ja erämaan kutsu. Siri ja Siina ovat vihdoin saaneet isiltä luvan nukkua yön teltassa kotipihalla. Sopivaa teltanpaikkaa saa vähän haeskella, mutta vihdoin kaikki on valmista öistä seikkailua varten.

Mielikuvituksissaan tytöt päätyvät seikkailemaan keskelle jylhää erämaata. Kaikki on mahdollista omalla pihalla, jos omaa hyvän mielikuvituksen.

"Melomme aivan järven keskelle ja annamme erämaatuulen tuivertaa hiuksiamme. 'Kylläpä ilma on raikasta erämaassa!' hihkumme ja ihailemme jylhiä maisemia."

Kukapa olisi uskonut, että tytöt näkevät karhun ja joutuvat pakenemaan henkensä edestä villisikoja.

Leikki ja tosi lomittuvat kirjassa hauskasti. Iltatoimien ajaksi erämaaseikkailu täytyy laittaa tauolle. Kun hampaat on pesty (ulkona, jee!), jatkuu erämaassa samoilu. Tytöt uskaltautuvat aina peräerämaahan saakka (ihastuimme sanaan).

Vihdoin seikkailun uuvuttamat tytöt kääriytyvät makuupusseihinsa ja katselevat kuinka kuu nousee peräerämaan takaa.

Leea Simola (teksti ja kuvat): Siri ja erämaan kutsu
Kustantaja: Myllylahti 2018
 

Varo krokotiilia!

Isällä alkaa kesäloma ja hän on luvannut viedä Nooran telttaretkelle katsomaan villejä eläimiä kirjassa Varo krokotiilia! Vuonna 2013 ilmestynyt kirja oli ruotsalaisen Lisa Moronin debyyttikirja. Sen on kuvittanut hänen äitinsä, laajalti tunnettu ja palkittu lastenkirjakuvittaja Eva Eriksson.

"Viimein he saapuvat metsään. Missä ne kaikki villieläimet nyt ovat?
   - Täytyy katsoa hyvin tarkkaan, isä sanoo. - Niitä ei aina ole helppo huomata."

Kun villieläimiä ei rupea näkymään, Nooran täytyy ottaa mielikuvitus avuksi. Yhtäkkiä ruotsalaismetsä alkaakin vilistä boakäärmeitä, kirahveja, leijonia, virtahepoja ja krokotiileja. Eikä siinä kaikki, Noora huomaa myös peikkoja ja usvassa tanssivia keijuja.

Iskä, joka on Nooran mielestä varsinainen tylsiskä, ei alkuun näe eläimiä eikä peikkoja. Onneksi kesälomatunnelma pikkuhiljaa valtaa isän ja hän pystyy vapautumaan ja virittäytymään lapsen aaltopituudelle, sillä Noora olisi varmasti joutunut krokotiilin kitaan, jos isä ei olisi pelastanut häntä viime hetkellä!

Kun Noora illalla syö nuotiolla paistettuja makkaroita ennen telttaan kömpimistä ja katselee järvessä nukkuvaa lohikäärmettä isää vasten nojautuen, hän on jo sitä mieltä, että hänellä on maailman paras iskä!

Viisivuotiaani nautti kirjasta. Eva Erikssonin kuvista voi muuten bongata ihan oikeita Ruotsin (ja Suomen) luonnossa näkyviä eläimiäkin, mutta kuten Nooran isä sanoi, täytyy katsoa hyvin tarkkaan.

Lisa Moroni: Varo krokotiilia!
Kuvittanut: Eva Eriksson
Ruotsinkielinen alkuteos: Se upp för krokodilen!
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2014

Boris telttaretkellä

Rouva Kanasen luokka on lähdössä telttaretkelle Carrie Westonin kirjoittamassa ja Tim Warnesin kirjoittamassa kirjassa Boris telttaretkellä. Luokanjäsenet ovat hyvin erikokoisia ja -näköisiä eläimiä. On pikkuruisia hiiriä, myyrä, kani, ketunpoika ja suuren suuri karhu nimeltään Boris.

Suurikokoinen Boris saa retkellä vastuulleen melkoisesti kantamista. Kun Boris-parka vieläpä kastuu joessa, tuntuu siltä, ettei retki ole hänen osaltaan ehkä kaikkein onnistunein.

Teltta ei ole mikä tahansa teltta, vaan kunnon intiaaniteltta, tiipii, jonka lapset saavat itse koristella. Kun tiipii myöhemmin kohtaa ilkivaltaa, Boris pelastaa päivän.

Retkiohjelma on perinteinen. Poimitaan marjoja, paahdetaan vaahtokarkkeja nuotiossa ja lauletaan opettajan säestäessä kitaralla. Boris simahtaa ensimmäisenä, sillä "[o]li rankkaa olla suuri urhea karhu".

Boris telttaretkellä on sellainen peruskuvakirja, joka on ihan kiva lukea, mutta unohtuu samantien. Mitään suuria tunteita tämä ei herättänyt minussa eikä tyttäressä.

Carrie Weston: Boris telttaretkellä
Kuvitus: Tim Warnes
Englanninkielinen alkuteos: Boris Goes Camping
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2018

Kadonneiden pilkkujen metsästystä lumisateessa

Yön aikana koko maisema on peittynyt paksun lumivaipan alle. Puut ja pensaat notkuvat raskaassa lumilastissa. Vaikka tänään epäilemättä kahlataan bussipysäkille auraamatonta tietä, nautin lumesta täysin rinnoin. 

Kirjaston lastenosaston talvikirjahyllystä bongasin äskettäin lupaavan parivaljakon teoksen Lunta sataa, Lupo! Jos kirjoittajana on Réka Király ja kuvittajana Marika Maijala, on luvassa todennäköisesti jotain tutustumisen arvoista.

En joutunut pettymään. Lunta sataa, Lupo! on loistava talvikirja. Se kertoo pienestä pilkullisesta Lupo-koirasta, joka tutustuu lumeen ensimmäistä kertaa elämässään. Pyry saa tienoon hetkessä lumen peittoon. Silloin Lupo huomaa jotain kamalaa. Sen mustat pilkut ovat poissa ja siitä on tullut kokonaan valkoinen. 

Alkaa kadonneiden pilkkujen metsästys. Siellä täällä näkyy jotain, mikä näyttää pilkuilta, mutta lähempää katsottuna osoittautuukin joksikin muuksi. Vauhdikas jahti ei tuo pilkkuja takaisin, ja lopulta uupunut hauva hipsii takaisin kotiin.

"- Kaikki pilkkuni katosivat lumisateessa, Lupo kertoo Topille.
- Oletko varma? kysyy Topi.
Lupo katsoo turkkia ja sitten Topia ja taas turkkia. Molempia naurattaa. Tiedätkö miksi...?"

Kirjan sivut ovat kartonkia ja aukeamilla on luukkuja ja jännittäviä aukkoja, jotka auttavat pitämään yllä pienen lukijan kiinnostusta. Tekstiä on melko vähän. Arvioisin kirjan sopivan parhaiten noin kaksivuotiaalle, mutta nelivuotiaanikin tutki sitä innoissaan. 

Lunta sataa, Lupo! on ilmeisesti Réka Királyn ensimmäinen lastenkirja. Se ilmestyi WSOY:n kustantamana pari vuotta ennen kuin Király perusti palkitun Etana Editions -kustantamon yhdessä Jenni Erkintalon kanssa. 


Réka Király & Marika Maijala: Lunta sataa, Lupo!
Kustantaja: WSOY 2012