Kuusivuotias kirjagramkuvaajana

Koronaeristys on saanut kuusivuotiaani mielikuvituksen lentoon. Hän on ollut koko ajan lieväoireinen, joten hänellä on riittänyt tarmoa keksiä toinen toistaan luovempaa puuhaa eristyspäiviensä ratoksi. Eräänä päivänä hänestä sukeutui kirjagramkuvaaja.

Ajatus ei sentään syntynyt tyhjästä, sillä S oli muutamaa päivää aiemmin seurannut vierestä, kun katselin Bibbidi Bobbidi Bookin Lauran videota kirjagrammauksesta (eli bookstagrammauksesta). Niinpä yhtenä päivänä oli meilläkin kirjagramkuvaukset käynnissä.

S onnistui sen verran hyvin, että halusin antaa hänen kuvilleen näkyvyyttä. Jaan joitain hänen otoksiaan tässä.

 

Pikku toukka paksulainen

 

 

Eric Carlen Pikku toukka paksulainen on klassikko. Jokaisen lapsen tulisi saada ihastua pieneen syöpöttelevään toukkaan, joka viikon ahmittuaan ei olekaan enää ihan pieni.

Lue kirjasta lisää täältä.

 

Sata siementä, jotka lensivät pois

 

Isabel Minhós Martinsin kirjoittama ja Yara Konon kuvittama Sata siementä, jotka lensivät pois kertoo puusta, joka päästää siemenensä maailmalle ja toivoo, että niistä tulee jotain.

Olen kirjoittanut tästä ihanasta kirjasta täällä.

S on käyttänyt oivaltavasti lintua symboloimaan pois lentämistä.

Barbapapa avaruudessa

Annette Tisonin ja Talus Taylorin kirjassa Barbapapa avaruudessa Barbapinko kuulee laitteillaan musiikkia Marsista. Barbaperhe lähtee avaruusmatkalle selvittämään, asuuko Marsissa muusikoita. Mukana heillä on vieraslaji, joka on vähällä tuhota koko planeetan.

Barbapapoja luettiin meillä paljon, kun tytär oli pari-kolmevuotias. Nyt ne ovat kokeneet meillä renessanssin Pikku Kakkosen Barbapapa-ohjelman myötä.

Tähän kuvaan S tarvitsi vähän äidin apua (pitelemään kirjaa).

 

Hotelli Flamingo

Alex Milwayn Hotelli Flamingossa on niin ihana kansi, että sen pitäisi olla pysyvästi näytteillä.

Tarina kertoo Anna-tytöstä joka perii ränsistyneen hotellin ja päättää tehdä siitä eläinhenkilökuntansa avulla Eläinbulevardin aurinkoisimman hotellin. Hauskaja sympaattinen tarina sopii ahmittavaksi.

Seikkailu kutsuu, Hilja
 

 

Annabella-nukke on nostettu kirjahyllyyn lukemaan Heidi Viherjuuren kirjaa Seikkailu kutsuu, Hilja. Tykkään Nadja Sarellin kansikuvasta.

Tässä Hilja-sarjan toisessa osassa Hilja pääsee syyslomalla Martti-serkun luokse kaupunkiin. Joukko lapsia ja mummoja seikkailee kaupungissa, joka vaikuttaa vähän Helsingiltä, mutta ei kuitenkaan ihan ole Helsinki näin stadilaisen mielestä.

 

L.O.L. Surprise! Yllätysten kirja

 
Aina äidin ja tyttären kirjamaku ei osu ihan yksi yhteen. Sheri Tanin L.O.L. Surprise! Yllätysten kirja on huomattavasti rakkaampi kuusivuotiaalle kuin äidille. Kirjassa ei ole kunnon tarinaa. Se toimii katseluteoksena, josta löytyy nippelitietoa ja faktoja sekä kätkettyjä salaisuuksia, joita voi selvittää taikalinssin avulla.

 

 

Innostuin tyttären kirjakuvauksista niin paljon, että halusin kokeilla itsekin. Nyt minulla on jännittäviä uutisia... Ta-da-da-daa, rumpujen pärinää... Lastenkirjavuosi on saanut oman Instagram-tilin! Kirja-aiheista sisältöä on luvassa siis silläkin puolella.

3 kiinnostavaa elokuussa ilmestyvää lastenkirjaa

Elokuussa on ilmestymässä niin paljon kiinnostavia lastenkirjoja, että en tiedä, minkä lukisimme ensin. Valitsin tähän postaukseen kolme kirjaa, jotka ovat ennakkotietojen mukaan ilmestymässä elokuussa. Sattumalta kaikki ovat Kustannus-Mäkelän kustantamia.

Elsa ja Lauri kierrättävät

Kerttu Rahikan (ent. Ruuska) luomien leikki-ikäisten sisarusten avulla on jo opittu vaikka minkälaisia taitoja, kuten luistelemaan, käymään uimahallissa ja matkustamaan lentokoneella. Sarjan uusimmassa osassa Elsa ja Lauri kierrättävät (Kustannus-Mäkelä 2020) opetellaan kierrättämään.

Lapset vievät vanhoja tavaroitaan kirpputorille ja auttavat isää laatimaan myynti-ilmoituksen nettiin. He käyvät kierrätyskeskuksessa ja askartelevat kierrätysmateriaalista. Kirjassa juhlitaan tupaantulijaisia, sillä sisarukset saavat omat huoneet. Niissä onkin mukava asustella, kun on päässyt turhasta rojusta eroon.

Kirjan mukava kuvitus on tuttuun tapaan Nadja Sarellin käsialaa.

Hilja ja täydellinen talvipäivä

Kesäkuussa aloimme lukea kuusivuotiaani kanssa Heidi Viherjuuren Hilja-sarjaa. Ensimmäinen kesäinen osa kietoi pauloihinsa, ja heti syksyn koittaessa ahmaisemme pari seuraavaa syksyistä osaa. Myös jouluksi on jo hyllyssämme odottamassa sarjan jouluosa.

Siitä on hyvä jatkaa sarjan viidenteen, uusimpaan osaan Hilja ja täydellinen talvipäivä (Kustannus-Mäkelä 2020). Martti-serkku saapuu viettämään lomaa vihreään taloon, ja Hilja ja Taimi ovat niin innoissaan, että mahtaako yhdestä serkusta riittää molemmille.

Loma on täynnä hauskaa talvipuuhaa. Luistellaan, hiihdetään, lasketaan mäkeä ja leikitään lumessa. Vaarin kanssa ehditään pilkkikisoihinkin.

Tämänkin kirjan on kuvittanut Nadja Sarell.

Hyvä kun on rakkautta

Ihanaakin ihanampi Rose Lagercrantzin kirjoittama ja Eva Erikssonin kuvittama Dunne-sarja on saapunut päätökseensä. Seitsemännessä ja viimeisessä osassa Hyvä kun on rakkautta
(Kustannus-Mäkelä 2020) valmistaudutaan häihin.

Dunnen isä on menossa naimisiin, ja Dunne pitää sitä kokonaan omana ansionaan. Mutta miten ihmeessä isä ei suostu kutsumaan häihinsä Dunnen parasta ystävää Ella Fridaa? Se jos mikä on huutava vääryys. Mitä Ella Fridakin asiasta ajattelee?

Dunne-sarja on ehdottomasti niitä sarjoja, jotka täytyy kerätä kokonaan omaan hyllyyn.

Kuinka uimahallissa toimitaan

En oikein pidä uimisesta ja niinpä tyttäreni pääsi uimahalliin ensimmäisen kerran vasta viisivuotiaana. Valmistauduimme käyntiin lukemalla Kerttu Rahikan kirjoittaman ja Nadja Sarellin kuvittaman kirjan Elsa ja Lauri uimahallissa (Kustannus-Mäkelä 2019).

Päähenkilö Elsakin on viisivuotias lähtiessään äitinsä ja pikkuveljensä Laurin kanssa ensimmäistä kertaa uimahalliin. Iloinen kertomus uimahallireissusta toimii samalla opaskirjana siitä, mitä uimahallissa tapahtuu ja miten siellä toimitaan.

Pääsymaksun jälkeen pääsee pukuhuoneeseen riisuutumaan. Tavarat jätetään lukittavaan kaappiin ja kaapin avain sujautetaan nilkkaan kumilenkistä. Ennen uimapuvun laittoa peseydytään suihkun alla, jottei uimaveteen menisi likaa. 

Uimahallin puolella kuljetaan rauhallisesti. Juosta ei saa, ettei liukastu märällä lattialla. Altaaseen mennään vain yhdessä vanhemman kanssa. 

Uimavalvojan tehtävänä on katsoa, että kaikki sujuu hyvin ja jokaisella on turvallista olla uimahallissa. Elsan uimahallista löytyy vesiliukumäki, josta on hauska laskea. Elsa opettelee uimaan uimalaudan kanssa.

Kun kaikki ovat saaneet tarpeeksi uimisesta ja polskuttelusta, palataan pesuhuoneeseen, jossa käydään suihkussa ja saunassa. Sitten mennään pukuhuoneeseen kuivaamaan ja pukeutumaan. Uidessa tuli nälkä ja jano. Onpa hyvä, että äiti otti eväät mukaan. Ne voi syödä uimahallin aulassa.

Kirjan lopussa on infoaukeamia, joissa kerrotaan sanoin ja kuvin, mitä uimahalliin tarvitsee ottaa mukaan, mitkä ovat uimahallin säännöt, miten veteen voi totutella, millaisia uintityylejä on olemassa ja millaisia vesiliikuntamuotoja altaassa voi harrastaa.

Kirjailija Kerttu Rahikka on varhaiskasvatuksen opettaja. Hän osaa selittää uudet asiat taidokkaasti ja lapsentasoisesti kertomukseksi puettuna. Hänen kirjojensa avulla olemme valmistautuneet muun muassa luistelukentälle menoon (Elsa luistelemassa) ja ensimmäiseen lentomatkaan (Elsa ja Lauri matkustavat). 

Tosin noiden kirjojen ilmestyessä kirjailijan nimi oli vielä Kerttu Ruuska, ja kirjat kustansi Sanoma Pro Oy osana Oppi & ilo -sarjaansa. Myös Elsa ja Lauri uimahallissa on aikaisemmin ilmestynyt Oppi & ilo -sarjassa nimellä Elsa uimahallissa (Sanoma Pro Oy 2014).

Kerttu Rahikka: Elsa ja Lauri uimahallissa
Kuvitus: Nadja Sarell
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2019


VINKKI

Uimateemasta löytyy muitakin kirjoja. Vast'ikään ilmestyneessä Günther Jacobsin kuvakirjassa Kaakatikvaak — Uiminen on kivaa! (Kustannus-Mäkelä 2020) tavataan vettä pelkäävä Eemil-ankka, jonka Henri-joutsen vie uimahalliin harjoittelemaan.

Huhtikuussa ilmestyy Helena Brossin kirjoittama ja Kadri Ilveksin kuvittama helppolukuinen, tavutettu kirja Uimakoulussa (Kustannus-Mäkelä 2020), jossa koululuokka menee uimakouluun.

Meillä on tykätty Anneli Kannon kirjoittamasta ja Noora Katon kuvittamasta Vilma Virtanen ja uimataito (Karisto 2011). Siinä viisivuotias Vilma osallistuu uimakouluun, joka järjestetään rannalla luonnonvesistössä.

Kiemuroita, taikaa ja lennokkaita tarinoita - Uusia joulukirjoja 2019

Tämän vuoden uutuusjoulukirjoissa jahdataan purkautuvaa villalankaa pitkin kaupunkia, odotetaan joulukortteja, toivotaan lunta ja laitetaan pukki valheenpaljatustestiin. 

Taas on ilmestynyt hyvä kokoelma jouluisia lastenkirjoja. Joulukirjakokoelmamme on jo karttunut kolmella. Muitakin tekisi vielä mieli, mutta eihän niitä kaikkia voi ostaa. Tässä esittelen ainakin suurimman osan tämän vuoden uusista jouluisista lastenkirjoista.

Cecilia Heikkilä: Kissa Lempisen joulukiemura (Lasten Keskus)

Kissa Lempisen jouluun valmistautuva kotikaupunki on peittynyt lumivaippaan. Onneksi kissa Lempisellä on pehmeä punainen villapusero pitämässä sen lämpimänä. Aamuisella kävelyretkellä villapaita alkaa purkautua, eikä kissa Lempinen huomaa mitään, ennen kuin sen mahavilloja alkaa hytisyttää. Ei auta muu kuin seurata purkautunutta lankaa pitkin kaupungin kujia, seiniä, kattoja ja torneja. Mitä langan päästä mahtaa löytyä? Kenties lämpöä ja ystävyyttä?

Juha Virta & Marika Maijala: Joulu juksaa (Etana Editions) 

Filippa ja hänen ystävänsä aasi Antero, kissa Nokonen ja Kani jatkavat seikkailujaan tällä kertaa jouluisissa tunnelmissa. Ystävyksiä hämmästyttää, kun joulupukkeja tuntuu tupsahtelevan vähän sieltä sun täältä. Kauppareissulla sukkansa kastanut Filippa tutustuu murmeliin, joka väittää olevansa joulupukki. Kissa Nokonen ja Kani puolestaan löytävät kauppapuodin ylähyllyltä nuhaisen opossumin, joka sanoo olevansa joulupukki, ja painavaa ostoskassia raahaavaa tätiä auttava Antero saa kuulla tädin olevan joulupukki. Mitä tämä oikein merkitsee joulun kannalta?

Henna Ryynänen: Jouluinen Myry - Lennokas joulutarina (Tammi)

Henna Ryynäsen esikoiskuvakirjan päähenkilönä seikkailee joulupukin koira Myry. Kun joulupukki lähtee lahjoja jakamaan, Myry huomaa lahjapaketin tippuvan joulupukin reestä. Myryn on etsittävä lahja ja toimitettava se joulupukille. Avuksi pelastusoperaatioon lähtee Harakka Huttunen. Miten ystävykset selviävät pimeässä metsässä, jossa joku tuntuu seuraavan niitä? Ehtivätkö ne toimittaa lahjan ajoissa pukille?

Heidi Viherjuuri & Nadja Sarell: Hilja ja operaatio joulun taika (Kustannus-Mäkelä Oy) 

Heidi Viherjuuren rakastetut Hilja-kirjat ovat saaneet jatkoa. Uutuuskirjassa Hilja yrittää selvittää, onko joulussa taikaa vai onko joulu vain mainostemppu, kuten isosisko Veini väittää. Salaisessa operaatiossa Hilja selvittelee, onko tonttuja olemassa. Ja tottahan joulunalusaikaan mahtuu paljon muutakin jouluista puuhaa ja kommelluksia. Jouluaattona Hilja laittaa joulupukin valheenpaljastustestiin. Jouluisen lastenromaanin on kuvittanut Nadja Sarell. 

Annukka Kiuru & Sirkku Linnea: Tonttu Toljanteri ja joulupukin uudet vaatteet (Minerva Kustannus Oy)

Hyväsydämisestä ja kommelluksille alttiista Tonttu Toljanterista kertova uutuuskirja on yhdenlainen muunnelma klassikkosadusta keisarin uudet vaatteet. Kirjassa päästään kurkistamaan Toljanterin nuoruuteen, aikaan jolloin tonttu vielä etsii itseään ja paikkaansa maailmassa. Tarinasta selviää, kuinka Toljanteri tuli alun perin tutustuneeksi joulupukkiin. Tällä kertaa Toljanterin tehtäväksi lankeaa joulun pelastaminen. Onnistuuko hän siinä? Sirkku Linnean kuvittama lastenromaani sopii niin leikki-ikäisille kuin alakouluikäisillekin.

M. Christina Butler & Tina Macnaughton: Siilin jouluseikkailu (Karisto)

Joulu lähestyy ja siili ystävineen kerää metsässä koristeeksi piikkipaatsamaa. Vastaan tulee orava, joka on viemässä joululahjoja ja ruokaa flunssaiselle oravavaarille. Kaikki haluavat lähteä mukaan auttamaan. Kotimatkalla lumimyrsky yllättää seurueen, joka ehtii onneksi juuri luolaan suojaan. Nyt siilin rakas punainen myssy on tarpeen. Pelastustoimien aikana myssylle taitaa vaan käydä vähän hullusti. Saakohan sitä enää ennalleen? 

Annette Amrhein & Sabine Straut: Pikku pesukarhun joulukirje (Kustannus-Mäkelä Oy)

On joulunalusaika ja posti tuo pesukarhujen kotiin roppakaupalla joulukortteja. Korttien lopussa lähetetään terveisiä Panulle, pesukarhuista pienimmälle. Panu haluaisi kuitenkin saada ihan omia kortteja. Pesukarhuäiti vihjaisee asiasta Kontiolan papalle, joka ryhtyykin heti toimeen. Kirjeen matka Panun luo ei kuitenkaan suju aivan suunnitellusti. Monta mutkaa on matkassa, ennen kuin Panu saa ikiomaa postia.

Mark Sperring & Lucy Fleming: Maailman paras lahja (Kustannus-Mäkelä Oy)

Jouluna kuusen alla odottaa yllätys: hieno, punaiseen paperiin kääritty paketti. Mutta koska se ei ole Islalle eikä Karhulle, he lähtevät etsimään lahjapaketin oikeaa omistajaa. He eivät osaa arvata, että kyseessä on maailman paras lahja.

Jane Chapman: Oikea lumijoulu (Kustannus-Mäkelä Oy)

Karhujen mökissä valmistaudutaan viettämään perinteistä joulua koristeineen, lahjoineen ja herkkuineen. Takkatulen ääressä olisi oikein kotoisaa nauttia joulutunnelmasta, mutta yksi asia puuttuu. Karhunpennut toivovat hartaasti lumisadetta, ja lopulta toive toteutuu. Mutta entäpä jos lunta tuleekin vähän liikaa, suorastaan tuvan täydeltä? Voiko sisällä leikkiä lumisotaa tai rakentaa lumiukon?
 

Melanie Joyce, Stephanie Moss, Gabi Murphy et al.: Joulun satuseikkailu - Talvisia tarinoita perheen pienimmille (Gummerus)

Joulun satuseikkailu on neljän tarinan kokoelma, jossa seikkaillaan joulu- ja talvitunnelmissa. Suurikokoisen satukirjan pääpaino on värikkäässä kuvituksessa. Tekstiä on melko vähän, joten kirja soveltuu jo pienellekin kuulijalle.

Riimein kerrotussa tarinassa Pikku Otson taianomainen joulu karhunpoikaa jännittää mahtaako joulupukki tuoda hänelle lainkaan lahjoja, kun vuoden aikana on tullut törttöiltyä kerran jos toisenkin. Isäkarhu muistuttaa poikaa kaikista niistä hetkistä, jolloin tämä teki hyvää. 

Tarinassa Joulupukin lumisadepallo joulupukki joutuu tapaturmaan juuri jouluaattona. Kun tohtori määrää hänelle lepoa, joutuu joulumuori lahjoja jakamaan. Miten muori tonttuineen mahtaa pärjätä? 

Tarinassa Pikku pingviinin iso seikkailu pieni pingviini haluaa seikkailla. Hurjista tilanteista toiseen joutuva pingviini ei tunnista seikkailua sen keskellä ollessaan, mutta lopulta alkaa koti-ikävä painaa. 

Tarinassa Prinsessa Lumi ja yksisarvinen lumottu lumisadepallo tempaa yksinäisen prinsessan satumaailmaan, josta löytyy satumaisen ihania ystäviä. 


Milloin teillä on tapana aloittaa joulukirjojen lukeminen? Meillä ollaan jo hyvässä vauhdissa.

Museokierros amoriinien johdolla

Tänään on kansainvälinen museopäivä, ja sen kunniaksi olen kaivellut hyllyistämme esiin museoaiheisia lastenkirjoja.

Rakastan museoita. Opintoja aloittaessani olin päättänyt suunnata museoalalle. Museoala ei kuitenkaan minua halunnut, joten toisin kävi. Olen silti ahkera museoissa kävijä. Tänään kannattaakin suunnata museoon, sillä moniin museoihin pääsee ilmaiseksi museopäivän kunniaksi ja joissain on erikoisohjelmaa.

Jossain vaiheessa ajattelin, että kertoisin tänään uusimmasta kotimaisesta lapsille suunnatusta museoaiheisesta kirjasta eli Elina Kuorelahden kirjoittamasta ja Nunnu Halmetojan kuvittamasta Museoseikkailu-kirjasta. Olen kuitenkin ehtinyt lukea kirjasta esittelyn jo useammastakin blogista, joten päätin valita toisen teoksen.

Minerva Keltasen kirjoittama ja Nadja Sarellin kuvittama Putto, Putti ja Putte Sinebrychoffin taidemuseossa kertoo kolmesta amoriinista, joiden matkassa tutustutaan Sinebrychoffin taidemuseoon, joka on myös kotimuseo. Helsingissä sijaitsevista museoista Sinebrychoffin taidemuseo on tällä hetkellä – ihanan Cygnaeuksen gallerian lopetettua – suosikkini.

Kirjan päähenkilöt ovat kolme pientä amoriinia, jotka kaipaavat viilennystä kuumaan kesäiseen päiväänsä.

"- Olisi kiva mennä jonnekin vilvoittelemaan, Putti huokaisi.
- Hei, mennään tuonne Sinebrychoffin taidemuseoon, siellä on varmasti vähän viileämpää! Putto innostui.
- Mutta mitä siellä museossa oikein on? Putte puolestaan ihmetteli.
- Siellä on kaikkea kivaa ja mielenkiintoista, siellä on kuninkaita ja kuningattaria, hopea-aarteita ja huonekaluja sekä pikkuisia muotokuvia, joita kutsutaan miniatyyreiksi!"

Kirjaan on valittu museosta muutamia taideteoksia, joihin amoriinit tutustuvat lähemmin. Teokset on personoitu eli amoriinit keskustelevat niissä näkyvien hahmojen kanssa.

Juhlavassa kullankeltaisessa salissa he kohtaavat tuolin käsinojassa majailevan egyptiläisen sfinksin, joka pitää arvoituksista. Toisessa huoneessa he näkevät kaksi ilkikurista sisarta, jotka suurissa pitsikauluksissaan näyttävät ihan kaksosilta.

Kuninkaallisiakin tulee vastaan. Puuteri kutittaa kuningas Kustaa III:n nenää ja kuningatar Kristiina haaveilee jättävänsä kuninkaalliset velvollisuutensa ja muuttavansa Roomaan.

Amoriinit tapaavat myös eläimiä. Pieni valkoinen koira tuo ruokaa spitaalia sairastavalle Rocchukselle, jota muut ihmiset karttavat. Suuri joukko eläimiä on kerääntynyt kuuntelemaan Orfeuksen ihmeen ihanaa soittoa.

Amoriinit ihmettelevät, keneltä on jäänyt kesken eräässä maalauksessa näkyvä ateria. Syyllinen löytyy kuorsaamassa marmoripedillä. Pieni pullea Cupido ilahtuu nähdessään ystävänsä museossa ja toivottaa nämä tervetulleiksi uudelleenkin.

Kirjassa aina yksi aukeama on omistettu yhdelle taideteokselle. Aukeaman tekstisivulla on valokuva teoksesta ja toisella sivulla on Nadja Sarellin piirtämä kuva, jossa amoriinit ovat juttusilla teoksen hahmojen kanssa.

Kaikki yritykset tehdä taidetta lapsille helpommin lähestyttäväksi ja ymmärrettäväksi, ovat kannatettavia, ja siksi pidin tästä kirjasta.

Kirjassa näkyvä Cornelis de Vosin maalaus Kaksi sisarta oli muuten lapsena oma suosikkini Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmasta. Sitä esittävä postikortti oli pitkään aarteeni.


Putto, Putti ja Putte Sinebrychoffin taidemuseossa
Teksti: Minerva Keltanen
Kuvitus: Nadja Sarell 
Sinebrychoffin taidemuseon julkaisuja
Kustantaja: Valtion taidemuseo 2007


VINKKI

Tässä on muutamia muita museoaiheisia lasten kuvakirjoja:

• Elina Kuorelahti & Nunnu Halmetoja: Museoseikkailu, Nemo 2019
• Joanne Liu: My Museum, Prestel Publishing Ltd. 2017
• Katariina Heilala, Maiju Tuisku & Päivi Arenius: Päivä Kansallismuseossa, Tammi 2016 
• Anna Finnilä et al.: Melkoinen museoretki, Helsingin kaupunginmuseo 2011
• Katri Kirkkopelto: Muusan ja maestron taideseikkailu, WSOY 2008
• Lucy Cousins: Maisa käy museossa, WSOY 2008
• Laurent de Brunhoff: Babarin taidemuseo, Perhemediat 2006

Alakouluikäisille sopii museon seikkailun tantereeksi muuttava lastenromaani:
Jukka-Pekka Koskinen: Mieletön museo, Karisto 2018
 

LUE MYÖS TÄMÄ:

Tehtävä Tukholmassa

Luistellaan näin, oi ystäväin

Ihanaa, että pakkaset jatkuvat. Se tarkoittaa, että pääsimme tänään luistelemaan. Oli mitä sopivin sää: pikku pakkanen ja aurinkokin paistoi pitkästä aikaa.

Tyttäreni on aina ollut kiinnostunut luistelemisesta. Mummun ja vaarin ikkunasta näkee luistinradan, ja siitä on ollut hyvä katsella, kuinka ihmiset liitelevät ja liukuvat jäällä.

Tyttäreni oli kaksivuotias, kun veimme hänet ensimmäisen kerran luistelemaan. Se oli liian varhain. Hän ei pysynyt ollenkaan pystyssä, eikä tuntunut tajuavan erityisen hyvin koko luistelun ideaa. No, saipahan ensi kosketuksensa jäähän.

Valmistauduimme silloin luistelemaan menoon lukemalla taaperoille tarkoitettua kirjaa Luistellaan! Sympaattinen kuvitus on Yu-hsuan Huangin käsialaa. Kirjassa on tukevat pahvisivut ja joka aukeamalla jokin toiminnallinen elementti, joka auttaa taaperoa viihtymään pidempään kirjan ääressä. On vetoluukkuja, pyöriteltäviä kuvia ja muita liikkuvia osia.

Lyhyt teksti on kirjoitettu riimimuotoon.

"Luistinrata on jäässä, lämmintä päällä.
Innolla päivää odotetaan.
Ihanaa on taas liukua jäällä.
Hurraa, nyt taas luistellaan!"

Tyttäreni ollessa kolmivuotias valmistauduimme luisteluun lukemalla Ian Whybrow'n kirjoittamaa ja Rosie Reeven kuvittamaa kirjaa Salla oppii luistelemaan.

Salla on pieni puputyttö, joka suhtautuu uusiin asioihin varovaisesti. Kun isä ehdottaa luistelemaan lähtöä, Sallan sisarukset hihkuvat innosta, mutta Sallaa ajatus kauhistuttaa. Entä jos hän ei pysy pystyssä? Entä jos kaikki nauravat hänelle?

Kun Salla näkee, kuinka suuri järvi on ja kuinka paljon siellä on väkeä, hänen olonsa ei ainakaan helpotu. Hän istuu ensin jään laidalla katselemassa luistelijoita, mutta löytää lopulta itsestään tarpeeksi rohkeutta astua jäälle. Pelkonsa voitettuaan Salla huomaa, että luisteleminen onkin hauskaa.

Kirja sopii parhaiten rohkaisuksi aralle lapselle. Tyttäreni on kaikkea muuta kuin arka. Hänen asenteensa luistelua kohtaan oli tuolloin aivan erilainen kuin pelokkaalla Sallalla. Hän paloi innosta ja oli etukäteen sitä mieltä, että osaahan hän luistella. Todisteeksi hän liu'utti jalkojaan sukkasillaan lattialla.

Jäälle päästyä karu todellisuus paljastui. Ei luisteleminen ollutkaan niin helppoa. Pystyssä ei pysynyt, ja tyttäreni oli liian pettynyt ja turhautunut malttaakseen opetella rauhassa. Kun kentälle vielä pelmahti hänen tarhakaverinsa, joka osasi luistella täydellisesti, oltiin raivokohtauksen partaalla.

Kotona ei auttanut muu kuin kaivaa esiin omasta lapsuudestani säilynyt Kristiina Louhen kirja Aino ja tuhmat luistimet.

Aino on juuri saanut ensimmäiset luistimensa. Sielunsa silmin hän jo näkee itsensä liihottelemassa jääprinsessana. Mutta jäällä Aino toteaa, etteivät luistimet tottelekaan häntä. Aino on aikamoisen turhautunut.

"— POIS nämä inhottavat luistimet, Aino huutaa pettyneenä. — En tahdo enää ikinä tämmöisiä jalkaani. — ÄITI — tule heti auttamaan!"

Äiti yrittää selittää, että luisteleminen vaatii paljon harjoittelua. Aino oivaltaa asian vasta katsellessaan pikkuveljensä palapelin kokoamista. Nyytti onnistuu lopulta, mutta hän onkin harjoitellut kerta toisensa jälkeen. Ehkä Ainokin voisi kokeilla uudestaan luistelemista.

Naapurin Sanna lähtee mukaan. Jäällä Ainoon iskee kateus, kun Sanna on häntä niin paljon parempi luistelija. Sanna onkin jo koulutyttö ja harjoitellut paljon kauemmin. Sannan avustuksella Aino pysyy paremmin pystyssä, eikä pyllähtäminenkään tunnu kahdestaan niin pahalta.

Tänä talvena kun tyttäreni on nelivuotias, luisteleminen onnistuu jo huomattavasti paremmin. Hän selviää jäällä itse luistelukelkan avulla ja hetkittäin jopa ilman sitä.

Olemme lukeneet Kerttu Ruuskan kirjoittamaa ja Nadja Sarellin kuvittamaa kirjaa Elsa luistelemassa. 

Elsan tarharyhmä lähtee retkelle luistinradalle. Luistimet vaihdetaan jalkaan pukuhuoneessa ja sitten päästään jäälle. Tömpsis, tömpsis, Elsa kaatuilee. Ihmeen nopeasti hän kuitenkin alkaa pysyä pystyssä ja pystyy harjoittelemaan opettajan ohjauksessa pingviinikävelyä, luistelupotkuja, liukua ja jopa piruettia.

Elsa luistelemassa kuuluu Oppi & ilo -sarjaan, jonka ideana on auttaa lapsia oppimaan uusia taitoja. Kirjailija Kerttu Ruuska on lastentarhanopettaja, joten hänellä on kyky esittää uudet asiat lapsille sopivassa muodossa. 

Elsa luistelemassa on paitsi kuvakirja myös tietokirja. Kirjan lopussa on infoaukeamia, joissa opetetaan luistelutekniikkaa ja neuvotaan, mitä luistinradalle tarvitsee ottaa mukaan.

Mitä luisteluaiheisia kirjoja teillä luetaan?


Luistellaan!
Kuvitus: Yu-hsuan Huang
Tekstit: Ⓒ Macmillan Children's Books
Englanninkielinen alkuteos: Let's Play Ice Skating
Suomennos: Marja-Riikka Parviainen
Julkaisija Suomessa: Egmont Kustannus Oy Ab / Kirjalito 2014

Ian Whybrow: Salla oppii luistelemaan
Kuvitus: Rosie Reeve
Englanninkielinen alkuteos: Bella Gets Her Skates On
Suomennos: Terhi Leskinen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2007

Kristiina Louhi (teksti ja kuvat): Aino ja tuhmat luistimet
Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab / Lasten Parhaat Kirjat 1990

Kerttu Ruuska: Elsa luistelemassa
Kuvitus: Nadja Sarell
Kustantaja: Sanoma Pro Oy 2015