Kuinka uimahallissa toimitaan

En oikein pidä uimisesta ja niinpä tyttäreni pääsi uimahalliin ensimmäisen kerran vasta viisivuotiaana. Valmistauduimme käyntiin lukemalla Kerttu Rahikan kirjoittaman ja Nadja Sarellin kuvittaman kirjan Elsa ja Lauri uimahallissa (Kustannus-Mäkelä 2019).

Päähenkilö Elsakin on viisivuotias lähtiessään äitinsä ja pikkuveljensä Laurin kanssa ensimmäistä kertaa uimahalliin. Iloinen kertomus uimahallireissusta toimii samalla opaskirjana siitä, mitä uimahallissa tapahtuu ja miten siellä toimitaan.

Pääsymaksun jälkeen pääsee pukuhuoneeseen riisuutumaan. Tavarat jätetään lukittavaan kaappiin ja kaapin avain sujautetaan nilkkaan kumilenkistä. Ennen uimapuvun laittoa peseydytään suihkun alla, jottei uimaveteen menisi likaa. 

Uimahallin puolella kuljetaan rauhallisesti. Juosta ei saa, ettei liukastu märällä lattialla. Altaaseen mennään vain yhdessä vanhemman kanssa. 

Uimavalvojan tehtävänä on katsoa, että kaikki sujuu hyvin ja jokaisella on turvallista olla uimahallissa. Elsan uimahallista löytyy vesiliukumäki, josta on hauska laskea. Elsa opettelee uimaan uimalaudan kanssa.

Kun kaikki ovat saaneet tarpeeksi uimisesta ja polskuttelusta, palataan pesuhuoneeseen, jossa käydään suihkussa ja saunassa. Sitten mennään pukuhuoneeseen kuivaamaan ja pukeutumaan. Uidessa tuli nälkä ja jano. Onpa hyvä, että äiti otti eväät mukaan. Ne voi syödä uimahallin aulassa.

Kirjan lopussa on infoaukeamia, joissa kerrotaan sanoin ja kuvin, mitä uimahalliin tarvitsee ottaa mukaan, mitkä ovat uimahallin säännöt, miten veteen voi totutella, millaisia uintityylejä on olemassa ja millaisia vesiliikuntamuotoja altaassa voi harrastaa.

Kirjailija Kerttu Rahikka on varhaiskasvatuksen opettaja. Hän osaa selittää uudet asiat taidokkaasti ja lapsentasoisesti kertomukseksi puettuna. Hänen kirjojensa avulla olemme valmistautuneet muun muassa luistelukentälle menoon (Elsa luistelemassa) ja ensimmäiseen lentomatkaan (Elsa ja Lauri matkustavat). 

Tosin noiden kirjojen ilmestyessä kirjailijan nimi oli vielä Kerttu Ruuska, ja kirjat kustansi Sanoma Pro Oy osana Oppi & ilo -sarjaansa. Myös Elsa ja Lauri uimahallissa on aikaisemmin ilmestynyt Oppi & ilo -sarjassa nimellä Elsa uimahallissa (Sanoma Pro Oy 2014).

Kerttu Rahikka: Elsa ja Lauri uimahallissa
Kuvitus: Nadja Sarell
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2019


VINKKI

Uimateemasta löytyy muitakin kirjoja. Vast'ikään ilmestyneessä Günther Jacobsin kuvakirjassa Kaakatikvaak — Uiminen on kivaa! (Kustannus-Mäkelä 2020) tavataan vettä pelkäävä Eemil-ankka, jonka Henri-joutsen vie uimahalliin harjoittelemaan.

Huhtikuussa ilmestyy Helena Brossin kirjoittama ja Kadri Ilveksin kuvittama helppolukuinen, tavutettu kirja Uimakoulussa (Kustannus-Mäkelä 2020), jossa koululuokka menee uimakouluun.

Meillä on tykätty Anneli Kannon kirjoittamasta ja Noora Katon kuvittamasta Vilma Virtanen ja uimataito (Karisto 2011). Siinä viisivuotias Vilma osallistuu uimakouluun, joka järjestetään rannalla luonnonvesistössä.

Ötököitä tutkimaan

Kesä on lempivuodenaikani, mutta yhdestä asiasta en kesässä pidä: ötököistä. Kesällä ne tunkevat sisään. Ne lentävät, ryömivät ja kutovat seittejään minun kodissani. YÖK! Oli huomattavasti helpompi asua kantakaupungissa kaukana luonnosta, sillä siellä sisään eksyi huomattavasti vähemmän ötököitä.

Jos en pääse eroon ötököistä, voin yrittää ymmärtää niitä. Näin järkeilin viime kesänä ja tilasin tyttärelleni Oppi & Ilo -sarjaan kuuluvan kirjan Tutki! Ötökät. 

Kustantaja suosittelee kirjaa 3-6-vuotiaille, joten silloin nelivuotiaan tyttäreni piti olla juuri kirjan kohderyhmää. Kun kirja saapui, huomasin heti ikäsuosituksen olevan pielessä. Tällaisia kirjoja luimme tyttäreni kanssa, kun hän oli 1-2-vuotias.

Kirjassa on tukevat pahvisivut ja runsaasti luukkuja ja kurkistusaukkoja. Teksti on niukkaa ja yksinkertaista. 

"Puutarhassa viihtyy monenmoisia ötököitä.
Mitä hämähäkki tekee?
Se kutoo verkkoa saalistaakseen kärpäsiä." 

Omaa tietämystäni ötököistä kirja ei lisännyt, mutta tyttäreni sentään varmaankin oppi siitä jotain, mitä ei entuudestaan tiennyt. Hänkin kuitenkin ihmetteli kirjan ulkoasua ja kysyi: "Onko tämä vauvojen kirja?"

Taaperolle Tutki! Ötökät on taatusti kiva kirja. Hauskanmuotoisten luukkujen alta löytyy jännittäviä yllätyksiä. Kirja on värikäs ja mukavaa katseltavaa. Siinä liikutaan lapselle tutussa ympäristössä: omassa puutarhassa.

Puutarhaa tarkastellaan monelta eri kantilta. Kurkistetaan kukkapenkkiin, halkopinoon, kompostiin, puutarhavajaan ja kasvimaalle. Huomataan linnunpönttö ja lintujen ruokintateline. Koristelampikin kuhisee elämää. Henkilökohtaisesti en kylläkään tunne ketään suomalaista, jolla olisi koristelampi omalla pihallaan. Onneksi vesimittareihin ja sammakoihin on mahdollista törmätä muuallakin.

"Vesimittari liukuu varjoisan lammen pinnalla.
Sammakko säikähtää...
Loiskis!
...ja sukeltaa veden alle piiloon. 
Lammessa asuu monta pientä sammakon poikasta. Kun ne vähän kasvavat, ne kiipeävät rannalle katselemaan ympärilleen." 

Kuvissa näkyy paljon asioita, joita ei ole puettu sanoiksi tekstissä, joten kirja mahdollistaa omatoimisen tutkimisen ja oppimisen. Ehkä ötököistä on tosiaan mahdollista innostua.


Tutki! Ötökät
Kuvitus: Simona Dimitri
Teksti: Anna Milbourne
Englanninkielinen alkuteos: Peep Inside the Garden
Suomennos: Annukka Kolehmainen
Kustantaja: Sanoma Pro Oy 2017
2. painos

Kirjat ilman tekstiä

Tänään on Flooran päivä ja sen kunniaksi kaivoin hyllystämme esiin ihanan Molly Idlen kirjan Flora and the Flamigo. Flora and the Flamingo on ensimmäinen sanaton kirja, johon tutustuin.

Sanaton kirja (engl. silent book) on kuvakirja, jossa on vain kuvia, muttei lainkaan tekstiä. Konsepti haastaa miettimään omia tarinan kerronnan konventioita. Useimmat vanhemmat nykyaikana kai pitävät selvänä, että tarinankerronta lapselle on nimen omaan lukemista. Lukeminen on kuitenkin aika uusi ilmiö Suomen historian perspektiivistä katsottuna. Eivät esivanhempamme lukeneet. He kertoivat tarinoita suullisesti joko toistaen kuulemaansa tai keksien itse.

Sanaton kirja ei päästä helpolla. Ei voi vain laittaa aivoja narikkaan ja lukea lapselle mekaanisesti. Tarina täytyy rakentaa itse yhdessä lapsen kanssa kuvien pohjalta. Tarkoituksena on juurikin herätellä lapsen omia kertojanlahjoja. Sanattomat kirjat toimivat hienosti pohjana lapsen omalle luovuudelle.

Tyttäreni S ei ole ollut koskaan mikään suuri kertoja. Hänen ystävänsä "luki" kirjoja jo kolmivuotiaana eli otti kirjan käteensä ja kertoi tarinaa kuvien ja kuulemansa pohjalta. Olin vähän pahoillani, ettei S osoittanut samanlaista kiinnostusta.

Kun S täytti neljä, annoin hänelle Oppi & ilon Minä itse kerron tarinan -kortit (Sanoma Pro 2017). Pakkauksessa on sata kuvakorttia, joiden avulla voi keksiä ja kertoa omia tarinoita.

Sitten kuulin sanattomista kirjoista ja innostuin ajatuksesta. Flora and the Flamingo oli ensimmäinen sanaton kirja, jonka hankin.

Kirjassa on vain kaksi henkilöä: uimapukuun, uimalakkiin ja räpylöihin pukeutunut Flora-tyttö sekä vaaleanpunainen flamingo. Yhdessä he tekevät kuvissa tanssiliikkeitä. Välillä pyllähdetään ja murjotetaan, mutta sitten taas jatketaan. Kirjan lopussa hypätään veteen ja Floran ja flamingon peittelemätön riemu välittyy hienosti kuvista.

Kirjan kuvat ovat herkkiä. Sivut ovat yleisilmeeltään aika valkoiset. Hahmojen kuvaamiseen on käytetty vain muutamaa vaaleahkoa väriä. Ilmeet ja eleet on kuvattu niin osuvasti, että päähenkilöiden tunnetiloihin on helppo samaistua. 

Oman mielenkiintonsa tuovat useimmilla aukeamilla olevat luukut, joiden takaa paljastuu meneillään olevan liikesarjan seuraava vaihe. Tanssia harrastava S on ihastunut kirjaan. Hänestä Flora on ballerina, eikä hän ollenkaan pidä kummallisena sitä, että tällä on räpylät jalassa. Flora taitaa kuitenkin olla kuviouimari. 

Molly Idle on myöhemmin julkaissut muitakin kirjoja samalla periaatteella. Itseäni kiinnostaisi ainakin Flora and the Peacocks.

Sanattoman kirjan virkaa voisi toimittaa myös vieraskielinen kirja, jonka kieltä ei ymmärrä. Äitini toi S:lle Israelin matkalta tuliaisiksi hepreankielisen lastenkirja. Se on meille kirjaimellisesti täyttä hepreaa, ja olemme yrittäneet selvittää tarinaa kuvien pohjalta. Ongelmallista on, että kuvittaja ei ole ajatellut, ettei lukijalla olisi käytössään tekstiä. Vaikka kuvat periaatteessa ovat selkeät ja runsaat, on kertomus jäänyt meille vähän hämäräksi.

IBBY Sverige on julkaissut oppaan sanattomien kirjojen käytöstä lasten kanssa. Kannattaa vilkaista.

Molly Idle: Flora and the Flamigo

Kustantaja: Chronicle Books LLC 2013

LUE MYÖS

Kirjoitin eräästä toisesta sanattomasta kirjasta helmikuussa:
Guten Morgen, kleine Straẞenbahn!