Rakastettu Petteri Kaniini

Beatrix Potterin Petteri Kaniini oli ihan ensimmäisiä tarinoita, jota aloin lukea tyttärelleni hänen ollessaan vielä vauva. 

Ensi alkuun tutustutin hänet pariin vauvoille tarkoitettuun Petteri Kani -kirjaan: Hello Peter! ja Petteri Kaniini – Kurkista ja kosketa. Ensimmäinen on englanninkielinen vauvojen kirja, jossa on tukevat pahvisivut, aukeaman kokoiset kuvat ja vain muutama rivi tekstiä. Lauseet ovat niin yksinkertaisia, ettei tosiaankaan haittaa, että kirja on vieraskielinen.

Jälkimmäisessä kirjassa lapsi voi kosketella erilaisia pintoja, kurkistella luukkujen alle ja opetella muotoja nauttien samalla Beatrix Potterin kauniista eläinhahmoista.

Taaperoiässä aloimme lukea alkuperäistä Petteri Kaniini -tarinaa. Tyttäreni rakastui siihen, ja jossain vaiheessa se luettiin joka päivä. Tarinan vauhdikkaat käänteet selvästi kiehtoivat pikkuista.

Tarinassa vallaton Petteri Kaniini menee äitinsä kielloista huolimatta Vänskän puutarhaan. Sinne ei tosiaan saisi mennä, sillä kuten rouva Kaniini muistuttaa: ”Muistattehan, että siellä isällenne kävi huonosti ja rouva Vänskä teki hänestä kaniinipiirakkaa.” Tunnustan, että tämän kohdan sensuroin lukiessani tarinaa 1-vuotiaalle!

Vänskän puutarhassa Petteri ahtaa mahansa täyteen salaattia, papuja ja retiisejä ja törmää sitten – kuinkas muuten – Vänskän isäntään. Alkaa hurja takaa-ajo, jossa Petteri mm. takertuu takin napistaan verkkoaitaan ja pulahtaa vettä täynnä olevaan kastelukannuun.

Lopulta Vänskän isäntä kyllästyy ja luopuu takaa-ajosta, mutta Petterin ongelmat eivät ole ohi. Likomärkä Petteri toteaa pelosta täristen olevansa aivan eksyksissä. Itkukin pääsee Petteri-rukalta.

Kun tie portille viimein löytyy, on Vänskän isäntä tietysti juuri Petterin ja portin välissä. Petteri onnistuu kuitenkin livahtamaan portin alta turvaan metsän siimekseen.

Petterin pikkuisen takin ja matkan varrella pudonneet kengät herra Vänskä pistää kepin nokkaan linnunpelätiksi. Kotona äiti ihmettelee, minne Petteri on hukannut vaatteensa. ”Tämähän oli jo toinen pari kenkiä kahdessa viikossa!” 

Tyttäreni mielestä tarinan vaikuttavin kohta oli juuri se, jossa Petteri Kaniini pudotti kenkänsä. Tyttäreni ei osannut vielä silloin puhua, mutta kenkä oli yksi ensimmäisistä sanoista, jonka hän oppi.

Tyttäreni rakasti kenkiä jo vauvana

Beatrix Potter: Hello Peter!
Kustantaja: Frederick Warne and Co. 2012

Beatrix Potter: Petteri Kaniini. Kurkista ja kosketa.

Englanninkielinen alkuteos: Peter Rabbit Touch and Feel Playbook
Suomennos: Satu Karhu
Kustantaja: Otava 2014

Beatrix Potter: Petteri Kaniini ja muita tarinoita
Englanninkielinen alkuteos: Beatrix PotterTM Selected Tales
Suomennos: Riitta Björklund, Raija Mattila ja Hanna Tarkka
Kustantaja: Otava 2000

Ötököitä tutkimaan

Kesä on lempivuodenaikani, mutta yhdestä asiasta en kesässä pidä: ötököistä. Kesällä ne tunkevat sisään. Ne lentävät, ryömivät ja kutovat seittejään minun kodissani. YÖK! Oli huomattavasti helpompi asua kantakaupungissa kaukana luonnosta, sillä siellä sisään eksyi huomattavasti vähemmän ötököitä.

Jos en pääse eroon ötököistä, voin yrittää ymmärtää niitä. Näin järkeilin viime kesänä ja tilasin tyttärelleni Oppi & Ilo -sarjaan kuuluvan kirjan Tutki! Ötökät. 

Kustantaja suosittelee kirjaa 3-6-vuotiaille, joten silloin nelivuotiaan tyttäreni piti olla juuri kirjan kohderyhmää. Kun kirja saapui, huomasin heti ikäsuosituksen olevan pielessä. Tällaisia kirjoja luimme tyttäreni kanssa, kun hän oli 1-2-vuotias.

Kirjassa on tukevat pahvisivut ja runsaasti luukkuja ja kurkistusaukkoja. Teksti on niukkaa ja yksinkertaista. 

"Puutarhassa viihtyy monenmoisia ötököitä.
Mitä hämähäkki tekee?
Se kutoo verkkoa saalistaakseen kärpäsiä." 

Omaa tietämystäni ötököistä kirja ei lisännyt, mutta tyttäreni sentään varmaankin oppi siitä jotain, mitä ei entuudestaan tiennyt. Hänkin kuitenkin ihmetteli kirjan ulkoasua ja kysyi: "Onko tämä vauvojen kirja?"

Taaperolle Tutki! Ötökät on taatusti kiva kirja. Hauskanmuotoisten luukkujen alta löytyy jännittäviä yllätyksiä. Kirja on värikäs ja mukavaa katseltavaa. Siinä liikutaan lapselle tutussa ympäristössä: omassa puutarhassa.

Puutarhaa tarkastellaan monelta eri kantilta. Kurkistetaan kukkapenkkiin, halkopinoon, kompostiin, puutarhavajaan ja kasvimaalle. Huomataan linnunpönttö ja lintujen ruokintateline. Koristelampikin kuhisee elämää. Henkilökohtaisesti en kylläkään tunne ketään suomalaista, jolla olisi koristelampi omalla pihallaan. Onneksi vesimittareihin ja sammakoihin on mahdollista törmätä muuallakin.

"Vesimittari liukuu varjoisan lammen pinnalla.
Sammakko säikähtää...
Loiskis!
...ja sukeltaa veden alle piiloon. 
Lammessa asuu monta pientä sammakon poikasta. Kun ne vähän kasvavat, ne kiipeävät rannalle katselemaan ympärilleen." 

Kuvissa näkyy paljon asioita, joita ei ole puettu sanoiksi tekstissä, joten kirja mahdollistaa omatoimisen tutkimisen ja oppimisen. Ehkä ötököistä on tosiaan mahdollista innostua.


Tutki! Ötökät
Kuvitus: Simona Dimitri
Teksti: Anna Milbourne
Englanninkielinen alkuteos: Peep Inside the Garden
Suomennos: Annukka Kolehmainen
Kustantaja: Sanoma Pro Oy 2017
2. painos

Vauvasta taaperoksi Pikku-Eetun rinnalla

Näin äskettäin neuvolassa käydessämme pari Pikku-Eetu -kirjaa ja muistin, kuinka kovasti tyttäreni piti tuosta Vau'kirjan julkaisemasta kirjasarjasta vauvana ja taaperona.

Pikku-Eetu-sarjan aloituskirjassa Tervetuloa maailmaan! Eetu on vastasyntynyt. Isä ja äiti ihmettelevät onnellisina uutta perheenjäsentä.

Kirjan sanomana on viestittää vauvalle, että hän on kaivattu ja tervetullut perheeseen, ja että hän tuottaa vanhemmilleen iloa. Tekstiä on vähän ja se sopii luettavaksi jo vauvalle.

"Nyt elämä on yhtä hymyä, kun perheessä on kolme jäsentä!"

Kirjassa Eetulle mm. vaihdetaan vaippaa ja häntä imetetään. Lopuksi hän nukahtaa omaan koriinsa.

Kirjassa Tämä olen minä! Eetu-vauva alkaa jo olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Hän jokeltelee ja äiti yrittää ymmärtää. Hän kikattaa, kun isä kutittaa masusta. Hän kumoaa äidin rakentamia palikkatorneja.

Kirjan viimeisellä aukeamalla Eetu tutkii itseään peilistä. Viimeisellä sivulla on peili, josta myös lukija voi nähdä kasvonsa.

"Kenen kuva on peilissä? Eetu näkee itsensä.
Kurkkaapa sinäkin peiliä. Kuka siellä mahtaa näkyä?" 

 

Sarjan edetessä Eetu kasvaa. Hän kehittyy pikkuvauvasta isommaksi vauvaksi, sitten taaperoksi ja jossain kirjassa Eetu lennättää jo leijaa isänsä kanssa.

Eetun kasvaessa kirjoihin tulee mukaan myös toiminnallisia elementtejä. On eri tuntuisia pintoja pienten kosketeltavaksi, vetoluukkuja vedettäväksi ja läppiä avattavaksi. 

Tyttäreni kohdalla toiminnallisuus oli tosi tärkeää, sillä hän ei tosiaan ollut mikään rauhallinen lapsi. Hän ei jaksanut istua paikallaan kirjan ääressä kovinkaan kauaa. Kaikenlaiset läpät ja luukut auttoivat ylläpitämään kiinnostusta pidempään.

Lopulta Eetu-kirjoista tuli tyttäreni lempikirjoja, joita hän jaksoi väsymättömästi tutkia myös itsekseen. Tukevat pahvisivuiset kirjat sopivat hyvin lapsen omiin käsiin.

Pikku-Eetu -kirjojen aiheet sijoittuvat lapsen omaan kokemuspiiriin, arkisiin askareisiin ja puuhiin. Niihin on helppo pienten samaistua. 

Koko aukeaman kokoiset värikkäät kuvat ovat selkeitä, mutta niissä on myös sopivasti kiinnostavia yksityiskohtia. Tyttärestäni oli hauska bongata Eetun huoneesta leluja, jotka olivat melkolailla samanlaisia kuin ne, mitä hänellä itsellään oli.

Kaikki Eetu-kirjamme ostin kirppareilta ja ne ovat jo palanneet takaisin kiertoon. On harmi, ettei kirjoja taida enää muualta saadakaan. Ne sopivat aivan täydellisesti vauvan ensikirjoiksi.


Pikku-Eetu - Tervetuloa maailmaan!
Teksti: Hans Sande
Kuvitus Mandy Stanley
Norjankielinen alkuteos: Velkommen lille venn!
Suomennos: Tytti Träff
Kustantaja: Vau'kirja 2009
Copyright: Sandvik As, Norja

Pikku-Eetu - Tämä olen minä!
Teksti: Hans Sande
Kuvitus Mandy Stanley
Norjankielinen alkuteos: Her er jeg!
Suomennos: Tytti Träff
Kustantaja: Vau'kirja 2009
Copyright: Sandvik As, Norja

Pekka Töpöhäntä täyttää 80 vuotta

Pekka Töpöhäntä täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Gösta Knutssonin ensimmäinen Pekka Töpöhäntä -kirja julkaistiin jo vuonna 1939.

Pekka Töpöhäntä kuului lapsena suosikkeihini. Rehti kissahahmo saa lukijan sympatiat puolelleen, sillä fyysisen poikkeavuutensa eli töpöhäntänsä vuoksi hän joutuu muiden kissojen pilkkaamaksi. Varsinkin häijy Monni-kissa on ottanut Pekan silmätikukseen ja kiusaa tätä alituisesti. Onneksi Pekka ei lannistu vähästä ja hänellä on hyviä ystäviä tukenaan.

Pekka Töpöhäntä Uppsalan Pelle Svanslös Husissa

Kun olen lukenut lapsuudestani säilyneitä Pekka Töpöhäntä -kirjoja, olen havainnut surukseni, että kieli tuntuu paikoin jotenkin vanhanaikaiselta. Ilmeisesti en ole ainoa, joka on huomannut asian, sillä Pekka Töpöhäntä -tarinoita on viime aikoina julkaistu Åsa ja Michael Rönnin uudelleen kertomina. Ei ihmekään, jos 80 vuotta vanhan kirjan kieli ja tarina kaipaavat päivittämistä.

Nykyaikana kun ollaan niin huolissaan lasten – erityisesti poikien – vähentyneestä lukemisesta, on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, mitä lapsille luetaan. Vanhentuneen tuntuiset tekstit tuskin herättävät kiinnostusta lukemista kohtaan. Siksi olen iloinen tällaisista projekteista, joissa vanhoja klassikoita tehdään nykylapselle helpommin lähestyttäviksi.

Gösta Knutsson -vahanukke Uppsalan Pelle Svanslös Husissa

Korkein odotuksin siis tartuin Rönnien uudelleen kertomaan kirjaan Pekka Töpöhäntä – Uskalla olla kiltti. Suomennoksen on julkaissut Gummerus, mutta suomentajan nimeä en kirjasta löytänyt. Heti ensimmäisessä lauseessa töksähti: ”Naantalissa oli talvi ja niin kylmää, että jopa kissojen tassuja paleli.” 

Vanhoissakin suomennoksissa alkuperäiset paikkakuntien nimet on korvattu suomalaisilla paikoilla, mutta onko se tosiaan tarpeen vielä nykyaikana. Elämme kuitenkin varsin kansainvälisessä maailmassa.

En usko, että suomalaisille lapsille olisi mitään haittaa siitä, että rehellisesti kerrottaisiin Pekka Töpöhännän asuvan Uppsalassa. Ainakin itse olen käynytkin Uppsalassa – useita kertoja. Tunnistan Ingrid Flygaren kuvituksesta uppsalalaisia rakennuksia, kuten tuomiokirkon ja linnan.

Pekka Töpöhännän kunniaksi pystytetty liikennemerkki Uppsalassa

Tyttärelleni on tosi tärkeää tietää, minkä maalaisia kirjojen hahmot ovat. Hän kysyy sitä usein lukiessamme. Hän tietää esimerkiksi, että Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli ja Pekka Töpöhäntä ovat ruotsalaisia ja että karhuherra Paddington asuu Lontoossa.

Kun pääsen yli paikannimeen liittyvästä harmistuksesta, jatkan lukemista. Kissat kokoontuvat Toffen kahvilaan, josta kuulemma saa monenlaisia terveellisiä herkkuja. Mainitaan mm. lähirotta ja luomukerma. Luomukermasta Monni ei ollut koskaan kuullutkaan, ja hän sähähti, että mitä se semmoinen muka on.

” – Luomu tarkoittaa luonnonmukaista, Pekka selitti. - Se on hyväksi lehmille ja luonnolle.” Nämä virkkeet ovat selvästi peräisin Rönnien kynästä.

Maija Maitoparran syntymäpäivä on tulossa ja Pekka haluaa antaa hänelle lahjaksi Toffen kermahiirillä koristellun silakkakakun. Monni juonii kuitenkin Pillin ja Pullan varastamaan kakun ja uskottelee Pekalle, että tämän täytyy jäädä suljetun kahvilan ulkopuolelle odottamaan Toffea ja kakkua.

Sillä välin hän vie kakun Maijalle omana lahjanaan. Kun Pekka tajuaa jääneensä ilman lahjaa, hän aikoo ensin mennä kotiin, mutta päättää sittenkin käydä onnittelemassa Maijaa. Maijan luona Monnin petos tietysti selviää.

Kun Pekka kesällä jakaa kutsuja omille syntymäpäivilleen, kaikki olettavat, ettei hän kutsu Monnia, joka on ollut hänelle niin ilkeä.

” – Mitä jos hän on ilkeä vain, koska ei uskalla olla kiltti, sanoi Pekka. – Silloin on helpompaa olla ilkeä. Pekka uskalsi olla kiltti ja kutsui Monninkin syntymäpäivilleen. Ja saadessaan kutsukortin Monni ilahtui valtavasti. Mutta hän ei näyttänyt iloaan kenellekään. Ei edes Pillille ja Pullalle.” 

Tästä saa lapsen kanssa aikaiseksi hyvän keskustelun siitä, kuinka muita tulisi kohdella ja miksi jotkut tuntuvat käyttäytyvän vähän ikävällä tavalla.

Gummerus on julkaissut myös taaperoille sopivia pahvisivuisia Pekka Töpöhäntä -kurkistuskirjoja. Näistä mekin aloitimme tyttäreni kanssa Pekka Töpöhäntään tutustumisen. Suomeksi ovat ilmestyneet ainakin Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää ja Pekka Töpöhäntä leikkii piilosta.

Meillä Pekka Töpöhäntä -kurkistuskirjoja on kaikkiaan neljä. Osan niistä olen ostanut Ruotsista ja ne ovat ruotsinkielisiä. Näissäkin on Ingrid Flygaren kuvitus, mutta teksti on Jens Peter de Pedron käsialaa Gösta Knutssonin hengessä. 

Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää -kirjan ensimmäisellä aukeamalla Pekka tulee ulos Rouva Rottarannan kissakahvilasta kantaen pakettia. Hän lähtee kiertämään taloja paketti kainalossaan. Mitähän paketissa mahtaa olla? 

Joka aukeamalla on oven muotoinen luukku, jonka takaa paljastuu, kuka talossa asuu. Ovien takaa ilmestyy Pekan ystäviä, jotka liittyvät Pekan seuraan. Lopulta koko joukko menee kellarinikkunoista sisään, ja ikkunat avaamalla saadaan vihdoin tietää, mitä paketissa on. Kakku! Pekalla on syntymäpäivä.

Kirjassa on aika vähän tekstiä ja sivut ovat tukevaa kartonkia. Kohderyhmänä ovat siis selvästi taaperot, jotka saa pysymään kirjan ääressä luukkutoiminnon avulla. Tyttäreni tykkäsi näistä hurjasti 1-2-vuotiaana, mutta kolmivuotiaana hän kuunteli jo mieluummin alkuperäisiä Pekka-tarinoita.

Åsa ja Michael Rönn: Pekka Töpöhäntä. Uskalla olla kiltti.

Gösta Knutssonin kertomusten pohjalta

Kuvitus: Ingrid Flygare

Ruotsinkielinen alkuteos: Pelle Svanlös - Våga vara snäll

Kustantaja: Gummerus 2015

Jens Peter de Pedro: Pekka Töpöhäntä viettää syntymäpäivää

Gösta Knutssonin kertomusten pohjalta

Kuvitus: Ingrid Flygare

Ruotsinkielinen alkuteos: Pelle Svanlös fyller år
Kustantaja: Gummerus 2015

HUOM. Uppsalan Pelle Svanslös Hus -museossa kuvaamani valokuvat ovat vuodelta 2009. Kymmenen vuotta sitten Uppsalassa vielä oli aivan ihana Pekka Töpöhännälle omistettu lastenmuseo, mutta valitettavasti sitä ei enää ole olemassa.


LUE MYÖS TÄMÄ

 Pekka Töpöhäntä tavattavissa Helsingissä

Sairaana luetaan Karra Karhua

Meillä sairastetaan taas flunssaa. Tyttäreni keräilee tartuntoja päiväkodista. Melkein aina hänen sairastuessaan myös minä sairastun. Sairaan lapsen hoitaminen sairaana on viheliäisintä, mitä tiedän.

Kipeänä tyttäreni haluaa kuulla luettavan kirjan Parane pian, Karra Karhu. Se on ollut perinteemme jo taaperoiästä asti. 

Hartmut Bieberin Karra Karhu -kirjat olivat tyttäreni suosikkeja taaperoiässä, ja itseänikin viehättää tämä sympaattinen karhu. Bieberin selkeissä, värikkäissä kuvissa näkyy lapselle tuttuja esineitä ja asioita. Niitä on hyvä nimetä yhdessä puhumaan opettelevan lapsen kanssa.

Karra Karhu -kirjoissa on yleensä koottu viimeiselle aukeamalle kirjassa näkyneitä, kirjan aihepiiriin liittyviä esineitä kuvasanakirjaksi.

Hartmut Bieberin kuvitusta kirjaan Parane pian, Karra Karhu. Kirjalito 2011.

Kirjassa Parane pian, Karra Karhu Karran pehmoapina sairastaa. Mutta voi, Karran omakin otsa tuntuu vähän kuumalta. Äiti mittaa kuumeen, ja onhan sitä. Karra joutuu vuoteeseen ja hänen täytyy ottaa lääkettä. Lepo ja rohdot onneksi auttavat. Pian Karra on taas terve ja voi leikkiä ulkona.

Oma suosikkini Karra Karhu -kirjoista on Karra Karhu ja meri. Siinä Karra Karhu lomailee vanhempiensa kanssa merenrannalla. Tämä kirja vedetään meillä esiin, kun halutaan päästä kesälomatunnelmaan.

Kirjan Karra Karhu päiväkodissa avulla valmistauduimme aikoinaan päiväkodin alkamiseen. Kirjan kuvista näkee miltä päiväkodissa näyttää ja millaisia tavaroita sieltä löytyy.

Jännittävin Karra Karhu -kirjamme oli Karra Karhu merirosvolaivalla. Karra pääsee Hannu-setänsä kanssa vierailemaan ihan oikealle merirosvolaivalle. Kyseessä on luukkukirja, jossa riittää pienoikaiselle tutkimista. Luukkukirjat olivat meillä taaperoiässä tosi kovassa huudossa.

Tykätäänkö teillä Karra Karhusta?


Hartmut Bieber: Parane pian, Karra Karhu
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär wird gesund
Suomennos: Annukka Ahola
Kirjalito 2011 

Hartmut Bieber: Karra Karhu ja meri
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär am Meer
Suomennos: Lauri Lehtinen
Kirjalito 2000 

Hartmut Bieber: Karra Karhu päiväkodissa
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär im Kindergarten
Suomennos: Kirsi Sinko
Kirjalito 2011

Hartmut Bieber: Karra Karhu merirosvolaivalla
Saksankielinen alkuteos: Bodo Bär auf dem Piratenschiff
Suomennos: Kirsi Sinko
Kirjalito 2010