Petteri Kaniini seikkailee jouluisissa tunnelmissa

Tämänvuotisen joulukirjatarjonnan suurin yllättäjä on Petteri Kaniinin jouluseikkailu (Docendo 2020). Ottaen huomioon että Beatrix Potterin Petteri Kaniini-kertomuksen ilmestymisestä tulee kohta jo 120 vuotta, en olisi kuvitellut näkeväni uutta kertomusta tästä rakastetusta pitkäkorvasta.

Tällä kertaa kynään on tarttunut brittiläinen näyttelijä ja käsikirjoittaja Emma Thompson. Thompsonin tekstistä ja Eleanor Taylorin kuvituksesta tavoittaa hyvin Beatrix Potterin alkuperäisen tunnelman.

Joulu lähestyy. Petteri tuntuu olevan vain jouluaskareissa touhuavan äitinsä jaloissa, joten hänet lähetetään tätinsä luo lainaamaan kupillinen voita.

Vastaan tulee Petterin serkku Penna Pupu, joka on saanut suoritettavakseen aivan samankaltaisen tehtävän. Kaninpojat päättävät pysyä hetken poissa jaloista.

Pian he kohtaavat hyvin pöyhkeän Viljami-kalkkunan. Itsekeskeinen Viljami huokuu tyytyväisyyttä. Joulu on sitten ihanaa aikaa! Rouva Vänskä suorastaan tuputtaa sille herkkuja ja on luvannut, että Viljami pääsee joulupäivänä illallispöytään.

Petterin ja Pennan kaninaivoissa raksuttaa. Kalkkuna ei taida päätyä illallispöytään ihan siinä muodossa, missä se itse kuvittelee.

Viljami on tietenkin pelastettava, mutta helppoa se ei ole. Karata ei voi, koska jäljet näkyisivät lumessa. Suuren linnun piilottaminen on vaikeaa, varsinkin kun se kieltäytyy ehdottomasti taivuttamasta komeita pyrstösulkiaan suppuun.

Loppu on tietysti onnellinen (paitsi ehkä herra ja rouva Vänskän kannalta, he joutuvat järsimään joulupöydässä vain perunoita ja talvikaalia).

Totesimme kuusivuotiaani kanssa, että Petteri Kaniinin jouluseikkailu oli onnistunut kertomus. Meitä ei ole helppo miellyttää, sillä Beatrix Potterin Petteri Kaniini on yksi kaikkien aikojen rakkaimmista tarinoistamme. Kuten olen kertonut, olen lukenut Petteri Kaniinista tyttärelleni jo vauvasta alkaen.

Viljami-kalkkuna on muuten oikeasti olemassa. Emma Thompson tapasi sen Englannin järviseudulla museona toimivan Beatrix Potterin kodin pihamaalla.

Thompson on kirjoittanut toisenkin tarinan Petteri Kaniinista: Petteri Kaniinin mahtava tarina. Sekin on nyt ilmestynyt suomeksi Docendon kustantamana.

Petteri Kaniinin jouluseikkailu
Teksti: Emma Thompson
Kuvitus: Eleanor Taylor
Englanninkielinen alkuteos: The Christmas Tale of Peter Rabbit by Emma Thompson
Suomennos: Heli Bergius
Kustantaja: Docendo 2020

Rakastettu Petteri Kaniini

Beatrix Potterin Petteri Kaniini oli ihan ensimmäisiä tarinoita, jota aloin lukea tyttärelleni hänen ollessaan vielä vauva. 

Ensi alkuun tutustutin hänet pariin vauvoille tarkoitettuun Petteri Kani -kirjaan: Hello Peter! ja Petteri Kaniini – Kurkista ja kosketa. Ensimmäinen on englanninkielinen vauvojen kirja, jossa on tukevat pahvisivut, aukeaman kokoiset kuvat ja vain muutama rivi tekstiä. Lauseet ovat niin yksinkertaisia, ettei tosiaankaan haittaa, että kirja on vieraskielinen.

Jälkimmäisessä kirjassa lapsi voi kosketella erilaisia pintoja, kurkistella luukkujen alle ja opetella muotoja nauttien samalla Beatrix Potterin kauniista eläinhahmoista.

Taaperoiässä aloimme lukea alkuperäistä Petteri Kaniini -tarinaa. Tyttäreni rakastui siihen, ja jossain vaiheessa se luettiin joka päivä. Tarinan vauhdikkaat käänteet selvästi kiehtoivat pikkuista.

Tarinassa vallaton Petteri Kaniini menee äitinsä kielloista huolimatta Vänskän puutarhaan. Sinne ei tosiaan saisi mennä, sillä kuten rouva Kaniini muistuttaa: ”Muistattehan, että siellä isällenne kävi huonosti ja rouva Vänskä teki hänestä kaniinipiirakkaa.” Tunnustan, että tämän kohdan sensuroin lukiessani tarinaa 1-vuotiaalle!

Vänskän puutarhassa Petteri ahtaa mahansa täyteen salaattia, papuja ja retiisejä ja törmää sitten – kuinkas muuten – Vänskän isäntään. Alkaa hurja takaa-ajo, jossa Petteri mm. takertuu takin napistaan verkkoaitaan ja pulahtaa vettä täynnä olevaan kastelukannuun.

Lopulta Vänskän isäntä kyllästyy ja luopuu takaa-ajosta, mutta Petterin ongelmat eivät ole ohi. Likomärkä Petteri toteaa pelosta täristen olevansa aivan eksyksissä. Itkukin pääsee Petteri-rukalta.

Kun tie portille viimein löytyy, on Vänskän isäntä tietysti juuri Petterin ja portin välissä. Petteri onnistuu kuitenkin livahtamaan portin alta turvaan metsän siimekseen.

Petterin pikkuisen takin ja matkan varrella pudonneet kengät herra Vänskä pistää kepin nokkaan linnunpelätiksi. Kotona äiti ihmettelee, minne Petteri on hukannut vaatteensa. ”Tämähän oli jo toinen pari kenkiä kahdessa viikossa!” 

Tyttäreni mielestä tarinan vaikuttavin kohta oli juuri se, jossa Petteri Kaniini pudotti kenkänsä. Tyttäreni ei osannut vielä silloin puhua, mutta kenkä oli yksi ensimmäisistä sanoista, jonka hän oppi.

Tyttäreni rakasti kenkiä jo vauvana

Beatrix Potter: Hello Peter!
Kustantaja: Frederick Warne and Co. 2012

Beatrix Potter: Petteri Kaniini. Kurkista ja kosketa.

Englanninkielinen alkuteos: Peter Rabbit Touch and Feel Playbook
Suomennos: Satu Karhu
Kustantaja: Otava 2014

Beatrix Potter: Petteri Kaniini ja muita tarinoita
Englanninkielinen alkuteos: Beatrix PotterTM Selected Tales
Suomennos: Riitta Björklund, Raija Mattila ja Hanna Tarkka
Kustantaja: Otava 2000

Hiiret nukkekodissa

Beatrix Potterin suloisesti kuvitetut eläinsadut ovat säilyttäneet suosionsa jo yli sata vuotta. Ne ovat varmaan monelle tuttuja omasta lapsuudesta. Minullekin luettiin niitä pienenä, ja jatkoin perinnettä oman lapseni kanssa.

Aloitin tyttäreni kanssa Petteri Kaniini -tarinasta, joka on luultavasti Beatrix Potterin tunnetuin tarina. Seuraavassa postauksessa esittelen pari Petteri Kaniini -kirjaa, joita voi lukea jo vauvalle. 

Tänään ajattelin kuitenkin esitellä aivan toisen kirjan, nimittäin sen mikä oli oma suosikkini lapsena. Kyseessä on tarina Kaksi tuhmaa hiirtä. Alkuteos ilmestyi vuonna 1904 nimellä The Tale of Two Bad Mice. Oma kappaleeni on Otavan julkaisema vuodelta 1979, mutta tarina löytyy myös kokoomateoksesta Petteri Kaniinin satumaailma (Otava 2015), jota sivusin edellisessä postauksessani.

Kaksi tuhmaa hiirtä -kirja sijoittuu 1900-luvun alun lastenhuoneeseen. Eräänä aamuna kun lastenhuoneessa on hiljaista, kaksi pientä hiirtä kipittää esiin hiirenkolosta. Ne löytävät tiensä nukkekotiin, jossa hämmentyvät, kun pöydälle katettu herkkuateria tuntuukin kivikovalta ja syömäkelvottomalta.

"Emma yritti jokaisella tinalusikalla vuoron perään, mutta kala pysyi liimattuna vatiin.
   Silloin Paavo Putti menetti kärsivällisyytensä. Se veti kinkun keskelle lattiaa ja alkoi hakata sitä hiililapiolla – pang, pang, räiskis! 
   Kinkku särkyi säpäleiksi, sillä kiiltävän pinnan alla ei ollut lihasta tietoakaan – kaikki oli pelkkää kipsiä."

Toinen pettymys kohtaa nukkekodin keittiössä, jossa ruokakaapin hyllyillä olevien purnukoiden kyljet lupailevat ryyniä, sokuria ja kahvia, mutta sisältävätkin vain pieniä lasihelmiä.

Suutuksissaan hiiret aiheuttavat nukkekodissa melkoista hävitystä, kunnes keksivät, että voisivat tarvita joitain nukkekodin tavaroita omassa kotikolossaan. Kaikenlaisia kalusteita, tarvekaluja ja pukuja raahataan siis hiirenkoloon. Kirja päättyy opettavaisesti hiirten katumukseen ja yrityksiin hyvittää pahat tekonsa.

Aukeama Beatrix Potterin kirjasta Kaksi tuhmaa hiirtä, Otava 1979

Minua kiehtoi lapsena ajatus siitä, että nukkekodissa olisi pikkuisia asukkaita, joille nukkekodin tarvikkeet olisivat sopivankokoisia. Mieluiten nuo asukit olisivat olleet ihmishahmoisia lilliputteja, mutta miksipä ei hiiriäkin paremman puutteessa. 

Beatrix Potter: Kaksi tuhmaa hiirtä
Englanninkielinen alkuteos: The Tale of Two Bad Mice
Suomennos: Raija Mattila
Kustantaja: Otava 1979 

Älä arvostele kirjaa kannen perusteella — tai miksikäs ei

Leikimme jokin aika sitten tyttäreni kanssa kirjojen kauneuskilpailua. Kilpailussa valittiin ulkokansien perusteella kolme kauneinta lastenkirjaamme. Ehdokkaaksi pääsi jos 1) oli lastenkirja ja 2) löytyi hyllystämme. Kolmen kärki erottui muiden kirjojen joukosta melko selkeästi.

Ensimmäinen sija

Valitettavasti suomalainen kirja ei yltänyt ykkössijalle, vaan voiton vei Megan Hessin Claris — The Chicest Mouse in Paris.

Raadin perustelut:

• Kirjan kannessa on kultaa, joten se ansaitsee kultamitalin. Kultaa ei ole ainoastaan kansia reunustavissa ornamenteissa, vaan jopa kirjan sivujen reunat on kullattu! Jos luulit, että kultaus on mautonta tai kitsimäistä, luulit väärin. Me rakastamme kultaa. 
• Kannen väritys muutenkin on tyylikäs: valkoisella pohjalla kultaa, mustaa, harmaata ja vaaleanpunaista. Trés chic! 
• Kannessa näkyy Eiffel-torni. Siitä saa aina pisteitä. 
• Ja onhan Claris-hiiri kaunis ja sympaattinen hahmo.

Vaikka kirjan sisällöllä ei tässä kilpailussa ollut mitään merkitystä, voin avata vähän juonta, jos joku sattui kiinnostumaan kirjasta. Kirja kertoo riimein pienestä Claris-hiirestä, joka unelmoi tulevansa muotisuunnittelijaksi ja muuttavansa Pariisiin. Kun tilaisuus sitten tulee kohdalle, hän ei epäröi tarttua siihen. 

Elämän aloittaminen suurkaupungissa ei ole ihan yksinkertaista. Clarisin ystävällisyys ja avuliaisuus kuitenkin palkitaan. Hän löytää epätodennäköisen ystävän, Monsieurin, josta on paljon apua Clarisin asettuessa uuteen kaupunkiin. Kirjan sanomana on, että unelmia kannattaa tavoitella, sillä ne voivat käydä toteen.

Kirjailija Megan Hess on suosiota saavuttanut muotikuvittaja, joka on työskennellyt maailman maineikkaimmille muotisuunnittelijoille, muotitaloille ja merkeille, kuten Chanelille, Diorille, Cartierille, Pradalle, Fendille, Louis Vuittonille ja Tiffanylle. Claris — The Chicest Mouse in Paris on hänen ensimmäinen lastenkirjansa.

Toinen sija

Hopealle sijoittui Heli Thorénin kirjoittama ja Pirkko-Liisa Toppisen kuvittama Penny ikävöi.

Raadin perustelut:

• Tämänkin kirjan kannessa on kultaa. Me todellakin rakastamme kultaa.
• Kirjassa on oikea kluuttiselkä, joka jatkuu pitkälle takakanteen. Kunpa kaikissa kirjoissa olisi kluuttiselkä. Se tuo ylellisyyden tuntua tänä aikana, jolloin kluuttiselät eivät enää ole yleisiä.
• Etukannen akvarellikuva on herkkä ja viehättävä. Värit ovat rauhalliset ja vaaleat.

Tarina kertoo päiväkoti-ikäisestä Pennystä, joka ikävöi. Äiti on työmatkalla jossain kaukana ja Pennyllä on kamala ikävä. Pennyn mieleen tulvahtelee pieniä muistoja äidistä. Ikävä tekee Pennyn vuoroin apeaksi, hiljaiseksi, itkuiseksi ja vihaiseksi. Ikävä saa välillä käyttäytymään huonosti, mutta päiväkodissa Penny innostuessaan melkein unohtaa ikävän. 

Äidillä on tainnut olla Pennyä yhtä kova ikävä. Sen verran riemastunut hän on Pennyn taas nähdessään. 
 

Kolmas sija

Pronssimitalille ylsi Beatrix Potterin Petteri Kaniinin satumaailma.

Raadin perustelut:

• Kannen teksti on painettu hopealla. Hopeinen reunus kehystää myös kuvaa Petteri Kaniinista.
• Beatrix Potterin eläinhahmot nyt vaan ovat ehkä ihaninta maailmassa.
• Kukkivasta kannesta tulee hyvälle kesämielelle.

Petteri Kaniinin satumaailma on kokoomateos, johon on koottu Beatrix Potterin koko tuotanto yksiin kansiin. Se julkaistiin alunperin Beatrix Potterin tuotannon satavuotisjuhlalaitoksena vuonna 2002, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta Potterin esikoisteoksen Petteri Kaniinin ilmestymisestä.

Kirjasta löytyvät kaikki tutut hahmot, kuten Petteri Kaniini, Penna Pupu, Jeremias Rimppakinttu, Rosina Ankkanen ja monet muut. Sen lisäksi teoksessa on muutama ennen julkaisematonkin tarina.

Kirja on ihana! Kuvat tuotettu uuden tekniikan avulla Potterin alkuperäisistä akvarelleista, joten ne ovat korkeatasoisia ja tuovat esiin Potterin taituruuden. Painojälki kirjan kuvituksessa on jopa laadukkaampaa kuin se oli Beatrix Potterin omana elinaikana.

Yksi paha puoli kirjassa on. Neljäsataasivuinen teos on niin paksu ja painava, ettei sitä ole kauhean kätevä käsitellä.

Megan Hess (teksti ja kuvat): Claris — The Chicest Mouse in Paris
Kustantaja: Hardie Grant Egmont 2018

Heli Thorén: Penny ikävöi
Kuvitus: Pirkko-Liisa Toppinen
Kirjan ulkoasu: Viola Minerva Virtamo
Kustantaja: Cozy Publishing 2017

Beatrix Potter (teksti ja kuvat): Petteri Kaniinin satumaailma
Englanninkielinen alkuteos
Suomennos: useita suomentajia
Kustantaja: Otava 2015
4. painos