Halloween on täällä - Oletko valmis?

Vietetäänkö teillä halloweenia? Meillä on omaksuttu tämä anglosaksinen, alkujaan kelttiläinen juhla tietyiltä osin piristämään pitkää ja pimeää syksyä. Tänään ja huomenna täällä blogissa käsitellään halloweenaiheisia kirjoja. Niille, jotka eivät ole vielä sinut halloweenin kanssa, lupaan esitellä pyhäinpäivänä perisuomalaisen kekrikirjan.

Tänään esittelyssä on Suomessa kustannettu ja painettu kirja Halloween - English for babies.  Kirjan on kirjoittanut Maria Salishcheva ja kuvittanut Katerina Godes. English for babies -kirjasarja on kaksikielinen. Sama teksti on siinä sekä englanniksi että suomeksi. Sarjan tarkoituksena on tarjota kasvattajille - niin vanhemmille kuin ammattilaisillekin - materiaalia tukemaan lasten englanninkielen opiskelua. 

Halloween-kirjassa sisarukset Tom, Liz ja George valmistautuvat viettämään halloweenia.  He kaivertavat kurpitsalyhtyjä, askartelevat koristeita ja valmistavat karamelliomenoita. He pukeutuvat naamiaisasuihin ja kokoontuvat leikkimään ystäviensä kanssa halloweenleikkejä, kuten omenan kalastusta vesisaavista. Illalla kierretään naapurustossa "karkkia ja kepposta" huudellen. Karkkisaaliista nautitaan illan hämärässä kerääntyneinä ison kokon ympärille.

Värikkäästi kuvitettu kirja tarjoaa perustietoa siitä, kuinka halloweenia vietetään anglosaksisissa maissa. Voisin hyvin nähdä kirjaa hyödynnettävän esim. alakoulun englanninopetuksessa.


Maria Salishcheva: Halloween - English for babies
Kuvitus: Katerina Godes
Suomennos: Maiju Lehto
Kustantaja: Alppitähti OM Oy 2009 


VINKKI

Jos englanninkieliset halloween-kirjat kiinnostavat, voin suositella seuraavia leikki-ikäiselle sopivia kuvakirjoja. Olen tilannut ne netin kautta, ja ainakin pari vuotta sitten niitä oli vielä saatavilla.

• Donna Davies (kuv. Rob Peters): Night of the Candy Creepers. All Hallows' Eve Press 2013.
• Felicia Bond: The Halloween Play. Laura Gerringer Books 1999.
• Francine Allen (kuv. Eric Sévigny): Caillou: Happy Halloween! Chouette Publishing and DHX Cookie Jar Inc. 2012.
• Maryann Cocca-Leffler: It's Halloween Night. HarperCollins 2009.

Rakastettu Petteri Kaniini

Beatrix Potterin Petteri Kaniini oli ihan ensimmäisiä tarinoita, jota aloin lukea tyttärelleni hänen ollessaan vielä vauva. 

Ensi alkuun tutustutin hänet pariin vauvoille tarkoitettuun Petteri Kani -kirjaan: Hello Peter! ja Petteri Kaniini – Kurkista ja kosketa. Ensimmäinen on englanninkielinen vauvojen kirja, jossa on tukevat pahvisivut, aukeaman kokoiset kuvat ja vain muutama rivi tekstiä. Lauseet ovat niin yksinkertaisia, ettei tosiaankaan haittaa, että kirja on vieraskielinen.

Jälkimmäisessä kirjassa lapsi voi kosketella erilaisia pintoja, kurkistella luukkujen alle ja opetella muotoja nauttien samalla Beatrix Potterin kauniista eläinhahmoista.

Taaperoiässä aloimme lukea alkuperäistä Petteri Kaniini -tarinaa. Tyttäreni rakastui siihen, ja jossain vaiheessa se luettiin joka päivä. Tarinan vauhdikkaat käänteet selvästi kiehtoivat pikkuista.

Tarinassa vallaton Petteri Kaniini menee äitinsä kielloista huolimatta Vänskän puutarhaan. Sinne ei tosiaan saisi mennä, sillä kuten rouva Kaniini muistuttaa: ”Muistattehan, että siellä isällenne kävi huonosti ja rouva Vänskä teki hänestä kaniinipiirakkaa.” Tunnustan, että tämän kohdan sensuroin lukiessani tarinaa 1-vuotiaalle!

Vänskän puutarhassa Petteri ahtaa mahansa täyteen salaattia, papuja ja retiisejä ja törmää sitten – kuinkas muuten – Vänskän isäntään. Alkaa hurja takaa-ajo, jossa Petteri mm. takertuu takin napistaan verkkoaitaan ja pulahtaa vettä täynnä olevaan kastelukannuun.

Lopulta Vänskän isäntä kyllästyy ja luopuu takaa-ajosta, mutta Petterin ongelmat eivät ole ohi. Likomärkä Petteri toteaa pelosta täristen olevansa aivan eksyksissä. Itkukin pääsee Petteri-rukalta.

Kun tie portille viimein löytyy, on Vänskän isäntä tietysti juuri Petterin ja portin välissä. Petteri onnistuu kuitenkin livahtamaan portin alta turvaan metsän siimekseen.

Petterin pikkuisen takin ja matkan varrella pudonneet kengät herra Vänskä pistää kepin nokkaan linnunpelätiksi. Kotona äiti ihmettelee, minne Petteri on hukannut vaatteensa. ”Tämähän oli jo toinen pari kenkiä kahdessa viikossa!” 

Tyttäreni mielestä tarinan vaikuttavin kohta oli juuri se, jossa Petteri Kaniini pudotti kenkänsä. Tyttäreni ei osannut vielä silloin puhua, mutta kenkä oli yksi ensimmäisistä sanoista, jonka hän oppi.

Tyttäreni rakasti kenkiä jo vauvana

Beatrix Potter: Hello Peter!
Kustantaja: Frederick Warne and Co. 2012

Beatrix Potter: Petteri Kaniini. Kurkista ja kosketa.

Englanninkielinen alkuteos: Peter Rabbit Touch and Feel Playbook
Suomennos: Satu Karhu
Kustantaja: Otava 2014

Beatrix Potter: Petteri Kaniini ja muita tarinoita
Englanninkielinen alkuteos: Beatrix PotterTM Selected Tales
Suomennos: Riitta Björklund, Raija Mattila ja Hanna Tarkka
Kustantaja: Otava 2000

Sanni ja hänen piikikäs ystävänsä

Kesäloma on juuri alkamassa, kun Marjolahteen muuttaa uusi apteekkari Tuula Peren kirjoittamassa ja Emanuel Tamasin kuvittamassa kirjassa Sanni ja apteekin salmiakki.

Sanni on muiden kylän lasten kanssa seuraamassa apteekkarin muuttokuorman purkua. Apteekkari näyttää olevan vähän omituinen yksineläjä, eikä hän taida pitää lapsista.

Apteekin avauduttua koko kylälle sattuu tulemaan asiaa apteekkiin. Kumma kyllä, apteekkari ei siitä pidä. Hänestä alkaa liikkua huhuja. Miksi hänellä on välillä lyhyt ruskea tukka ja välillä mustat kiharat?

Sanni viettää leppoisaa kesälomaa, kunnes hänen lemmikkisiilinsä katkaisee koipensa. Siilille ei voi kutsua ambulanssia eikä siilejä hoideta sairaalassa. Sannin rahat eivät riitä eläinlääkäriin, joka sijaitsee sitä paitsi naapurikaupungissa. Mikä siis neuvoksi? Löytyisikö apu apteekista?

Sanni saa nähdä apteekkarista pehmeämmän puolen, kun tämä paljastuu siilien ystäväksi.

"Apteekkari työskenteli tottuneesti. Hän puhdisti haavan ja kääri jalan tiukaksi paketiksi, jonka hän peitti vahvalla siteellä.
- Täytyy olla napakka kääre, muuten siili repii sen auki hampaillaan heti kun herää, apteekkari sanoi ja katseli tyytyväisenä aikaansaannostaan."

Heinäkuun alussa vietetään Sannin syntymäpäiviä. Vieraita riittää niin kaverisynttäreille kuin sukulaisjuhliinkin. Sanni saa kasan kivoja lahjoja, joista mieluisin on ehkä olkihattu, jonka hänen ystävänsä Tiina on tuonut ulkomailta asti! Suurimman yllätyksen järjestää kuitenkin Sannin vammastaan parantunut lemmikkisiili...

Tartuin kirjaan kirjastossa sen nimen vuoksi, sillä rakastan apteekin salmiakkia. Se tuo hyviä lapsuudenmuistoja mieleen. Apteekin salmiakki on kuitenkin tarinassa vain vaatimattomana sivujuonteena.

Yhtä aikaa suomenkielisen tarinan kanssa kirjasta ilmestyi myös englanninkielinen laitos. Se on nimetty Stella and Her Spiky Friend. Nimi tuntuu suomenkielistä osuvammalta, sillä Sannista ja siilistähän kertomuksessa on ennen kaikkea kyse. On silti myönnettävä, että Sanni ja apteekin salmiakki kuulostaa houkuttelevammalta.

Sanni ja apteekin salmiakki on mukava kesäkertomus. Sanni täyttää kirjassa kahdeksan vuotta, joten teos on ehkä suunnattu alakouluikäisille. Hyvin se kyllä upposi viisivuotiaaseenikin.


Tuula Pere: Sanni ja apteekin salmiakki
Kuvitus: Emanuel Tamas
Kustantaja: Wickwick Ltd 2015

Tuula Pere: Stella and Her Spiky Friend
Kuvitus: Emanuel Tamas
Kustantaja: Wickwick Ltd 2015

An Anty-war Story - Muurahainen, jolla oli erityinen tehtävä

Muurahaismaailma on onnellinen paikka asua, kertoo Tony Ross kirjassaan An Anty-war Story. Siellä syntyy paljon muurahaisvauvoja. Yksi vauvoista on erityinen. Toisin kuin kellään muulla pienokaisella sillä on nimi: Douglas.

Kasvettuaan Douglas haluaa sopeutua joukkoon. Se haluaa olla kuin työläismuurahaiset, jotka kantavat työkseen ruokaa paikasta toiseen suorassa hienossa jonossa marssien. Douglasin varalle on kuitenkin suunniteltu jotain aivan muuta. Douglas on suuri muurahainen. Sillä on suuri pää ja suuret hampaat. Johtajamuurahaisen mielestä siitä tulee erinomainen sotilas.

"'I will gladly be a soldier,' said Douglas. 'What is a soldier? Will I carry food and be in the beautiful line?'
The Chief Ant waved his papers at Douglas.
'You will not carry food, you will carry a rifle.'" 

Vaikka Douglas on alkuun hiukan pettynyt, se huomaa pian, kuinka mukava on kantaa asetta ja uniformua ja tehdä Muurahaismaailmasta turvallinen paikka asua. Ja toki sekin pääsee marssimaan suorassa kauniissa jonossa. Kun sotilasparaati marssii soittokunnan tahdissa, pikkumuurahaiset heiluttelevat lippuja.

Tähän asti kirjan tunnelma on kevyt. Rossin akvarellikuvissa on heleät sävyt. Ja sitten yhtäkkiä, aivan varoittamatta alkaa sota. Valtavat mustat luodit viuhuvat läpi aukeaman. 

Seuraava aukeama täyttyy verenpunaisesta räjähdyksestä ja seuraavalla synkeän harmaalla aukeamalla juoksee sotilaita ensimmäisen maailmansodanaikaisissa asuissa raunioituneessa piikkilanka-aitojen halkomassa maisemassa. 

Kuvan alakulmassa näkyvät sivun yli jatkuvat kirjaimet SOM viittaavat kenties kuuluisaan Sommen taisteluun – varsinkin kun Sommen taistelua johtanut brittikenraali oli nimeltään Douglas Haig. Teksti tällä aukeamalla on pahaenteisen ytimekäs: "The End".

Viimeisellä sivulla nähdään vielä kaatuneiden muistopatsas, jossa lukemattomien anonyymien uhrien joukossa on myös Douglas. Kun ihmiset sotivat, muurahaissotilaalla ei ole keinoja suojella omaa maailmaansa. Sota ei säästä ketään eikä mitään.

Tony Rossin An Anty-war Story on hieno kirja. Valitettavasti yhä tarvitaan tällaisia kirjoja kertomaan sodan todellinen luonne. Sota ei ole tyylikkäitä uniformuja, hienoja sotilasparaateja ja hurraavia väkijoukkoja. Sota on rujoa ja rumaa. Se repii, rikkoo, raastaa ja tuhoaa. On tärkeää muistaa se. On tärkeää, että emme unohda.


Tony Ross (teksti ja kuvat): An Anty-war Story
Kustantaja: Andersen Press Ltd. 2018

 

Pikku toukka paksulainen täyttää 50 vuotta

Yhdysvaltalaisen lastenkirjailijan ja kuvittajan Eric Carlen tunnetuin ja rakastetuin teos Pikku toukka paksulainen (The Very Hungry Caterpillar) täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Puolen vuosisadan ajan kirja on ehtinyt viihdyttää ja ihastuttaa miljoonia lapsia ympäri maailmaa. Wikipedian mukaan kirja on käännetty 65 kielelle ja sitä on myyty yli 46 miljoonaa kappaletta. Tieto on vuodelta 2013, joten nykyisin lukemat lienevät jo suuremmat.

Kyllä kirjaa on meilläkin luettu – paljon. Oma kappaleemme on englanninkielinen, joten emme ole päässeet nauttimaan Kaija Pakkasen suomennoksesta. Suomennos ilmestyi jo vuonna 1971 eli pitkään ovat suomalaislapsetkin saaneet nauttia Carlen kädenjäljestä.

Löysin The Very Hungry Caterpillar -kirjan kirjaston kierrätyskirjahyllystä, kun tyttäreni oli taapero. En voinut käsittää, miksi joku halusi luopua vastikkeetta niin mahtavasta ja kaiken lisäksi täysin hyväkuntoisesta kirjasta. Mutta täytyy antaa suuri kiitos kirjan lahjoittajalle. Kirjasta on ollut meille paljon iloa!

Kirjan päähenkilö on pikku toukka. Se kuoriutuu pienestä munasta ja tuntee itsensä nälkäiseksi. Niinpä se alkaa syödä. Toukan syömäpuuhia seurataan viikon verran, joten kirjan avulla lapsi voi opetella viikonpäiviä. Maanantaista perjantaihin toukka syö varsin terveellisesti: hedelmiä ja mansikoita. Joka päivä se syö yhden kolon enemmän kuin edellisenä päivänä, joten lapsi voi opetella laskemaan viiteen.

"On Monday he ate through one apple. But he was still hungry.
On Tuesday he ate through two pears, but he was still hungry.
On Wednesday he ate through three plums, but he was still hungry."

Lauantaina toukka mässäilee oikein olan takaa. Se syö reiän peräti kymmenen eri ruoan läpi, eikä melkein mikään niistä ole erityisen terveellistä syötävää. Vatsanpuruhan siitä seuraa. 

Sunnuntaina toukka nakerteleekin sitten vain terveellisiä vihreitä lehtiä, mutta se ei ole enää pieni toukka, vaan melkoinen paksulainen. Se tekee itselleen kotelon, johon kätkeytyy yli kahdeksi viikoksi. Osaatko arvata, miltä se näyttää murtautuessaan lopulta ulos kotelostaan?

Pikku toukka paksulaisen kuvitus on toteutettu kiinnostavalla kollaasitekniikalla. Carle on leikannut itse värjäämistään papereista osia, joista kuvat on koottu. Julkaisuajankohtanaan 1960-luvun lopulla tekniikka oli tuore. Kuvitus on kestänyt erinomaisesti aikaa. Se näyttää edelleen hyvältä ja raikkaalta.

Lasta kiinnostaa sivuja puhkovat reiät ja erikokoiset ja -muotoiset sivut, jotka tekevät kirjasta tavanomaista kirjaa huomattavasti kiinnostavamman. On hauska työntää sormi konkreettisesti toukan järsimään reikään.

Vuosikymmenten varrella kirjasta on valmistettu monenlaisia variantteja. On paperisivuisia ja pahvisivuisia kirjoja, pop-up-kirjoja, kirjoja joihin on integroitu mukaan pehmotoukka jne. Myös muita toukka-aiheisia oheistavaroita on tuotettu runsaasti. Meiltäkin löytyy toukkapehmolelu.

Pikku toukka paksulaisen jälkeen Eric Carle on kuvittanut yli 70 lastenkirjaa. Hänen tyylinsä on helposti tunnistettavaa ja taiteellisesti korkealaatuista. Tarinat ammentavat innoituksensa usein luonnosta. Omasta mielestäni Carlen kirjat ovat loistava esimerkki lastenkirjoista, joista lasten lisäksi myös vanhemmat voivat nauttia. 

Jos Pikku toukka paksulainen on saavuttanut jo kypsän iän, niin Eric Carlella itselläänkin alkaa olla melkoisesti ikää. Hän täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Korkeasta iästään huolimatta hän yhä mm. päivittää blogiaan. 


Eric Carle: The Very Hungry Caterpillar
Kustantaja: Puffin Books / Penguin Books Ltd, London
First published in the USA by The World Publishing Company, Cleveland and New York 1969
Copyright © Eric Carle 1969


VINKKI

Pikku toukka paksulaisen ystävät ihastunevat Kristiina Louhen uusimpaan Tomppa-kirjaan Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka (Tammi 2018). Carlen kirja on näkyvästi esillä kuvituksessa ja kirjailija on muistettu kiitoksissakin: "Eric Carlea kiitän kirjasta Pikku toukka paksulainen. Se oli poikani Joonan lempilukemistoa 33 vuotta sitten."

   

Lastenkirjoja, jotka haluaisin suomennettavan

Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla pohdittiin viime sunnuntaina, mitkä suomentamatta jääneet kaunokirjat pitäisi suomentaa. Artikkelissa ei mainittu lastenkirjoja, mutta jutun luettuani jäin miettimään, mitkä lastenkirjat pitäisi suomentaa. 

Koska en millään muotoa voi väittää olevani vieraskielisen lastenkirjallisuuden asiantuntija, voin esittää huomioita vain sellaisista kirjoista, joihin itse olen törmännyt ja ajatellut, että tämä pitäisi saada suomeksi.

Caillou

Kandalaisten Hélène Desputeaux'n ja Christine L'Heureux'n luoma Caillou on pieni kaljupäinen poika, joka asuu vanhempiensa ja Rosie-sisarensa kanssa omakotitalossa kanadalaisessa esikaupungissa. Kirjoissa keskitytään arkisiin lapsen kokemusmaailmaan kuuluviin asioihin.

Caillousta on tehty piirrossarja, joka pyörii parhaillaan Pikku Kakkosessa nimellä Kaapo. Sarja on tyttäreni kaikkien aikojen suosikkiohjelmia. Hän on rakastanut sitä ihan pienestä pitäen.

Vuonna 2001 Kolibri julkaisi suomeksi neljä Kaapo-katselukirjaa. Ne olivat pahvisivuisia vauvakirjoja. Toivoisin, että myös isommille lapsille suunnattuja Kaapo-kirjoja julkaistaisiin suomeksi.

Hyllystämme löytyy kaksi Caillou-kirjaa: Caillou - Happy Halloween (Chouette Publishing 2012) ja Caillou - Easter Egg Surprise (Chouette Publishing 2015).

Toot & Puddle

Amerikkalaisen Holly Hobbien Toot & Puddle -sarjan kirjat kertovat possuystävyksistä, jotka asuvat talossa metsän keskellä Uudessa-Englannissa. Kotoiluun taipuvainen Puddle viihtyy parhaiten kotona, kun taas Toot haluaa nähdä maailmaa ja matkustelee jatkuvasti vierailla mailla ja mantereilla.

Toot & Puddle -kirjoista on tehty animaatiosarja, jota on Suomessa esitetty Pikku Kakkosessa nimellä Töötti ja Pulteri.

Lähikirjastostamme löytyy Holly Hobbien jouluinen tarina Toot & Puddle - Let it snow (Little, Brown and Company 2007), jonka luimme juuri joulun tienoilla. Erityisesti kirjan herkkä kuvitus viehätti minua.

Ernest et Célestine

Belgialaisen Gabrielle Vincentin Ernest et Célestine -kirjat kertovat kahdesta ystävyksestä: suuresta Ernest-karhusta ja pienestä orvosta Célestine-hiirestä. Taiteita rakastavan parivaljakon elämä on köyhää, mutta elämänasenne on valoisa.

Myös Ernest et Célestine ovat päätyneet animaatiosarjan sankareiksi. Ohjelma pyörii parhaillaankin Pikku Kakkosessa nimellä Ninni ja Nestori.

Kaksi Ninni ja Nestori -kirjaa ilmestyi suomeksi 1980-luvun alussa: Ninni ja Nestori taiteilijoina (Otava 1981) ja Ninni ja Nestori kadottavat Simeonin (Otava 1981). Muita Ernest et Célestine -kirjoja ei ilmeisesti kuitenkaan ole suomennettu.

Kirjojen kuvitus on ihanan herkkä ja tunnelma, ah, niin keskieurooppalainen.

Belle & Boo

Englantilaisen Mandy Sutcliffen Belle & Boo -kirjoissa seikkailee pieni polkkatukkainen Belle-tyttö ja hänen suloinen pupuystävänsä Boo. Kirjat ovat ylistys lapsuudelle ja mielikuvitukselle. Kuvituksessa on viehättävää vanhanajan henkeä.

Kirjoista suosikkimme on Belle & Boo and the Birthday Surprise (Hachette Childrens Books 2012), jossa valmistaudutaan viettämään syntymäpäivää. Mutta kenen?

Belle & Boo -hahmot kuvittavat mitä moninaisempia oheistuotteita. Meiltä löytyy mm. postikortteja ja kylpyvaahtoa.

Little People, Big Dreams

Tammikuussa kirjoitin Little People, Big Dreams -sarjasta (Lincoln Children's Books), jossa ilmestyy tunnettujen henkilöiden elämäkertoja leikki-ikäisille lapsille sopivina kuvakirjoina. Näitä kirjoja olisi kiva saada myös suomeksi.

Kirjat on kirjoittanut espanjalainen kirjailija ja taiteellinen johtaja Isabel Sanchez Vegara. Kirjat ovat eri taiteilijoiden kuvittamia.

Sarjassa on ilmestynyt jo melkoinen määrä kirjoja ja lisää on tulossa. Kaikkia osia ei välttämättä tarvitsisi suomentaa, vaan vain ne jotka puhuttelevat eniten suomalaisia. Ainakin kirja Anne Frankista varmaan lukeutuisi niihin. Tuttavapiiriini perustuvan otoksen nojalla Coco Chanelista kertova kirja näyttäisi olevan suosituin.

Eestiläiset lastenkirjat

Edellä mainittujen kirjojen lisäksi toivoisin, että suomeksi julkaistaisiin enemmän eestin kielestä käännettyjä lastenkirjoja. Tallinnassa käydessäni vierailu kirjakauppaan kuuluu aina pakollisena osana ohjelmaani. Ottaen huomioon kuinka paljon vähemmän eestin kielen puhujia on verrattuna suomen kielen puhujiin, ihailen sitä, kuinka runsaasti Eestissä julkaistaan kotimaista lastenkirjallisuutta.

Toisinaan ostan eestinkielisiä kirjoja. Olen opiskellut eestiä sen verran, että saan kyllä lastenkirjoista selvän. Siltikin näkisin mielelläni enemmän näitä naapurimaamme kirjoja suomennettuina.


Mitä lastenkirjoja teidän mielestänne pitäisi suomentaa?

Pieniä ihmisiä, suuria unelmia

Tänään vietetään vainojen uhrien muistopäivää. Monissa maissa päivää vietetään nimenomaan holokaustin uhrien muistoksi, mutta Suomessa määrittely on laajempi kattaen kaikki vainojen uhrit, kuten esimerkiksi armeenien kansanmurhan uhrit 1915 ja Stalinin vainojen uhrit 1930-luvulla. Päivämäärä on kuitenkin valittu sen mukaan, että Auschwitzin keskitysleiri vapautettiin 27. tammikuuta 1945.

Holokaustista puhuttaessa mieleeni nousee aina ensimmäiseksi Anne Frankin kohtalo. Kävimme viime vuonna Amsterdamissa, ja silloin Anne Frank tuli puheeksi myös tyttäreni kanssa. 

Ilahduin, kun sittemmin löysin Anne Frankista leikki-ikäisille soveltuvan elämäkerran. Tosin se on englanninkielinen. Isabel Sanchez Vegaran kirjoittama ja Sveta Doroshevan kuvittama kirja Anne Frank kuuluu sarjaan Little people, big dreams. Kirjasarjassa julkaistaan tunnettujen henkilöiden elämäkertoja pienille lapsille sopivina kuvakirjoina.

Anne oli iloinen pieni saksalaistyttö. Pahaksi onnekseen hän sattui olemaan myös juutalainen. Kun Saksassa nousi valtaan juutalaisia vihaava Hitler, perhe muutti Hollantiin. Kaikki sujui hyvin, kunnes saksalaiset valloittivat puolet Euroopasta, myös Hollannin. Perhe vetäytyi piiloon salaiseen siipeen, jossa uskolliset ystävät huolehtivat heistä.

"Anne's diary kept her company and she wrote in it for hours. She wanted to publish a book and become a famous writer."

Ennen pitkää natsit löysivät Frankien salaisen piilopaikan ja perhe kuljetettiin leirille, joka oli pahin kuviteltavissa oleva paikka maan päällä. Vain isä Otto selvisi sodasta. Hän julkaisi tyttärensä päiväkirjan, ja niin Anne Frankista tuli kuin tulikin kuuluisa kirjailija. Miljoonat ihmiset ovat lukeneet hänen kirjoituksiaan ja itkeneet hänen kohtalonsa liikuttamana. Älkäämme koskaan unohtako Annea ja hänen kohtalotovereitaan!

Tarina Anne Frankista on ehkä koskettavin Little people, big dreams -sarjan kirjoista. Sarja on juuri sitä, mitä olen kaivannut suurena elämäkertojen ystävänä. 

Viime aikoina lastenkirjallisuudessa on eletty oikeaa elämäkertabuumia ja on ilmestynyt paljon lapsille suunnattuja elämäkertakirjoja, kuten Iltasatuja kapinallisille tytöille, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa ja Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa. Ne eivät välttämättä sovi aivan yhtä nuorille kuin Little people, big dreams -sarjan kirjat, jotka ovat tarinaltaan hyvin selkeitä ja lyhyitä kuvakirjoja.

  

Little people, big dreams -sarjan kirjoissa on lopussa hieman yksityiskohtaisempi, aukeaman pituinen tiivistelmä henkilön elämästä. Se sopii loistavasti esim. aineistoksi kouluesitelmää tekevälle lapselle. Harmi, ettei kirjoja ole suomennettu. Ruotsiksi niitä on jo käännetty. 

Tutustuin Little people, big dreams –sarjaan alun perin, kun näin tallinnalaisessa kirjakaupassa Marie Curiesta kertovan lastenkirjan. Alan Bradleyn kirjoittamien Flavia de Luce –dekkareiden ihailijana mieleeni juolahti silloin, että mitä minä äitinä olen tehnyt kannustaakseni tytärtäni kiinnostumaan luonnontieteistä. En kovinkaan paljoa, totesin surullisena. Kiikutin siis Marie Curie –kirjan kassalle onnellisena ajatuksesta, että näin tyttäreni saisi hienon esikuvan elämäänsä.

Yhä täydentyvässä sarjassa julkaistiin alkuun vain merkittävien naisten elämäkertoja. Yksi kirjoista kertoo tunnetusta suffragettijohtajasta Emmeline Pankhurstista, mikä ilmentänee sarjan alkuperäistä pyrkimystä tuoda esiin juuri naisnäkökulmaa ja naisesikuvia. Monissa kirjoissa kuvataan esteitä, joita naisten etenemisessä yhteiskunnassa on ollut. Marie Curie -kirjassakin kerrotaan, ettei Marie päässyt yliopistoon kotimaassaan Puolassa, vaan joutui siksi muuttamaan Pariisiin. 

Ollenkaan väheksymättä naisia ja heidän tarinoitaan, olen ilahtuneena pannut merkille, että nyt sarjassa on ilmestynyt muutaman miehenkin elämänkerta. Näin on päästy lähemmäs todellista tasa-arvoa, jossa sukupuolen ei pitäisi olla määrittävä tekijä. 

Tyttäreni ihastui ensimmäiseksi hankkimaani Marie Curie –kirjaan niin kovasti, että nykyisin hyllystämme löytyy useita Little people, big dreams –sarjan kirjoja. Marie Curien ja Anne Frankin lisäksi tyttäreni on päässyt tutustumaan Jane Austeniin, Agatha Christieen, Audrey Hepburniin ja Ada Lovelaceen. Seuraavaksi hankintalistalle taitaa mennä kirja Stephen Hawkingista.


Isabel Sanchez Vegara: Little People, Big Dreams - Anne Frank
Kuvitus: Sveta Dorosheva
Espanjankielinen alkuteos: Pequeña & Grande Anne Frank
Kustantaja: Lincoln Children's Books, London 2018