Jouluinen kuvakirjakavalkadi

Tämänpäiväisen kuvapostauksen myötä pääsette kurkistamaan, millaisia jouluisia kuvakirjoja löytyy kirjahyllystämme. Kuvat toimivat myös vinkkilistana, jos etsii jouluista lukemista lapsille.

Sain idean tähän aiheeseen 365 kuppia kahvia -blogista, jossa ilmestyi muutama vuosi sitten samantyyppinen postaus. Ritalla tosin on enemmän joulukirjoja kuin meillä. 

Onneksi meillä löytyy lisää luettavaa mummolasta, jossa suurin osa lapsuuteni joulukirjoista vielä on. Olen tuonut meille vain rakkaimmat. Ja ettei joululukeminen vain pääse loppumaan kesken, marraskuusta alkaen on raahattu kassikaupalla joulukirjoja kirjastosta. Mutta nyt siis sukelletaan oman hyllyn antimiin.

Adventtikalenteri

Joulun odotus alkaa adventtina. Adventtikalenterin 24 pikkuista kirjaa voi vaikka ripustaa kuuseen, kun ne on luettu.

Lucia valontuoja

Lucianpäivänä joulu on jo lähellä. On aika viettää sahramintuoksuinen lukuhetki kynttilöiden valossa.

Arkista jouluun valmistautumista

Omia suosikkejani joulukirjojen joukossa ovat ne, joissa seurataan usein hyvin arkisestikin jonkin perheen valmistautumista jouluun.

Kotoista joulunviettoa

Millaista on joulunvietto tavallisessa kodissa?

Vanhanajan tunnelmaa

Joulu oli ennen vanhaan osin samanlaista ja osin erilaista kuin nykyisin.

Vanhanajan tunnelmaa on löydettävissä Pekka Töpöhäntä -tarinoistakin.

Lasten joulukirja kertoo joulun perinteistä.

Metsän eläinten joulu

Kuvakirjoissa metsän eläimetkin viettävät joulua.

Karhut nousevat talviunilta joulunviettoon.

Aika monissa joulukirjoissa seikkailee hiiriä.

Joululahjat

Joululahjat ovat tärkeitä. Mitä paketteihin kääritään ja mitä paperien alta paljastuukaan? 

Joulupukki

Joulupukki kuuluu oleellisesti jouluun.

Mauri Kunnaksen joulukirjat ovat epäilemättä muovanneet useimpien suomalaisten käsitystä joulupukista. Kriittisiäkin näkemyksiä lastenkirjallisuudesta löytyy. Joulu juksaa -kirjassa taidetaan kyseenalaista koko joulupukki.

Tonttuja

Tontut ovat joulupukkia vanhempia. Alkuun tontut eivät kuuluneet jouluun, vaan niillä oli muita tehtäviä talon ja pihapiirin haltijoina.

Nykyisin tontut ovat joulun kuvastoa.

Kotitonttu ei ole oikeastaan ollenkaan joulukirja, mutta kuuluu omaan joulunajan lukemistooni.

Joulun todellinen sanoma

Uhkaako joulun pohjimmainen merkitys hukkua tonttujen ja joulupukkien alle?

Seimikirja on näyttämökirja, joka avautuu kauniiksi jouluseimiasetelmaksi. Kirja ja joulukoriste samassa paketissa!

Maailman vähäosaisempia

On niitäkin lastenkirjoja, jotka muistuttavat, ettei kaikkien joulu ole automaattisesti ylenpalttinen ja onnellinen. Pienet ystävälliset teot voivat ilahduttaa suuresti.

 

Joululauluja

Joululaulut luovat joulun tunnelmaa. Soivien joululaulukirjojen avulla voi opetella tuntemattomampiakin joululauluja. Ihana joulu -kirjassa on tarina ja siihen liittyviä lauluja nuotteineen.

Äänikirjoja

Joulukiireiden ollessa hektisimmillään on paras ulkoistaa lukeminen ja laittaa äänikirja pyörimään.

Toiminnallisia elementtejä

Taapero malttaa pysyä kirjan äärellä toiminnallisten elementtien avulla. Näissä kirjoissa on läppiä, joista vetää.

Makeita hetkiä

Jouluun kuuluu herkuttelu. Kirjoissa pääsee käymään vaikkapa Piparkakkumaassa.

Lukemista useaksi illaksi

Isompi lapsi jaksaa kuunnella jo pidempiä kirjoja, joista riittää lukemista useammaksi illaksi. Oma lapsuuden suosikkini Pappilan Marjan joulu ei ole varsinaisesti kuvakirja, sillä siinä on vain muutamia mustavalkoisia kuvia. On mukava, että nykyisin monissa lastenromaaneissa on runsas värikuvitus tekstiä tukemassa. 

Disneyn joulu

Ankkalinnan väki suuntaa usein jouluksi maalle Mummo Ankan tykö.

Jouluinen minikirja.

 

Joulun taikaa

Jouluun kuuluu ripaus taikaa. Jouluna voivat lumiukot herätä eloon, tytöistä tulee prinsessoja ja nukkekodin nuket seikkailevat ulkona.

Kauniisti kuvitettu satu tarjoaa selityksen piparkakkujen alkuperästä

Oletko miettinyt, mistä piparkakut ovat saaneet alkunsa? Historiankirjojen mukaan ne ovat muovaantuneet ajansaatossa muinaisen Egyptin hunajakakuista, jotka tulivat Eurooppaan Kreikan kautta. Alkuun kakkusia valmistettiin Euroopassa luostareissa, kunnes leipurit oppivat reseptin ja alkoivat lisätä taikinaan eksoottisia mausteita.

Mielikuvituksellisemman selityksen piparkakkujen alkuperästä tarjoaa eestiläinen kuvakirja Piparkoogilugu (Postimees Kirjastus 2019). Kirjassa on Piret Veigelin teksti ja Catherine Zaripin kuvitus.

 

Tarina kertoo kuningaskunnasta, jossa joulun aikaan kansalaisia hemmotellaan aivan ihanilla huvituksilla. Kolmen päivän ajan tavarataloissa on lupa leikkiä piilosta ja jokainen saa käydä valitsemassa kirjakaupasta ilmaiseksi juuri itseään miellyttävän kirjan (voisiko tämän jälkimmäisen toteuttaa myös Suomessa, pliis!).

Kuningaspari haluaisi keksiä jotain uutta hauskaa tulevaksi jouluksi, mutta kun heille itselleen ei herää hyviä ideoita, he pyytävät apua enkeliltä. Enkelin kerrotaan asuvan kerrostalossa seitsemännessä kerroksessa! 

Enkeli ehdottaa, että ihmiset leipoisivat pyhiksi pikkuleipiä hänen erinomaisella ohjeellaan. Ajatus esitellään kansalaisille ja se saa hyvän vastaanoton.

Hyvässä sadussa täytyy toki olla myös pahis. Tämän tarinan pahis on ilkeä noita, joka asuu toisessa kerrostalossa kolmannessa kerroksessa (tietysti enkeliä alempana).

Hän yrittää sabotoida pikkuleivät kaatamalla taikinaan kasan sekalaisia mausteita ja ruskeaksi paahtunutta sokeria, mutta vaikutus onkin päinvastainen. Ihmiset suorastaan hurmaantuvat mausteisiin pikkuleipiin, joita ryhtyvät kutsumaan piparkakuiksi.

Selviäähän sekin, miksi noita on ollut ilkeä. Kun se on saanut avun vaivaansa, siitä tulee ihan kiltti.

Kirjailija Piret Veigel on Tallinnasta kotoisin oleva toimittaja ja kustantaja. Piparkakut taitavat olla lähellä hänen sydäntään, sillä kerran vuodessa hänestä sukeutuu piparkakkutaiteilija. Veigel on osallistunut useana vuonna Tallinnassa joulun aikaan järjestettävään piparkoogimaania- eli piparkakkumania-tapahtumaan. Tapahtumassa on näytteillä piparkakkutaikinasta loihdittuja toinen toistaan upeampia taideteoksia.

Nautin suuresti Catherine Zaripin sekatekniikalla toteutetusta kuvituksesta. Kauniissa kuvissa on käytetty paljon sinisen, keltaisen, oranssin ja ruskean maanläheisiä sävyjä. Kuvamaailma on rauhallinen ja harmoninen.

Kustantajat huom! Saisiko tämän kirjan suomeksi? Enkä muutenkaan yhtään pahastuisi, jos eestiläisiä lastenkirjoja suomennettaisiin nykyistä enemmän.

 
Piparkoogilugu
Teksti: Piret Veigel
Kuvitus: Catherine Zarip
Kustantaja: Postimees Kirjastus 2019

 

Jouluja, Hisse! — Tunnelmallinen kuvakirja perinteiden ystäville

Niille, joiden mielestä vanhanajan joulu on se aito oikea joulu, suosittelen Sari Kanalan kirjoittamaa ja Daga Ulvin kuvittamaa kirjaa Jouluja, Hisse! Kauniista kirjasta löytyy kaikki, mitä perinteiseen suomalaiseen jouluun voi ajatella kuuluvan.

Nuori Hisse-hiiri pääsee vaarin apulaiseksi viemään pikku hiirten joulupukille kirjottamia kirjeitä salaiseen tonttupostiin. Samalla matkalla toimitetaan äidin joulutervehdykset myyrämuorille ja peltohiiriperheelle.

Matkan ratoksi vaari kertoilee Hisselle entisajan joulusta. Sama matka on tehty jo aiempina vuosina ja vaarin jututkin Hisse on tainnut kuulla jo useammin kuin kerran, mutta Hisse nauttii siitä, että kaikki sujuu aivan kuten ennenkin.

Vaarin tarinoista selviää, kuinka olkia käytettiin ennen joulun aikaan, kuinka valmistettiin käpytonttuja ja kuinka metsän eläimiä muistettiin kauralyhteellä. Entisajan joulukuusi, jouluruoat, piparkakut, lahjat ja joulusauna tulevat käsitellyiksi.

Myyrämuorin kotikannolla Hisse tutustuu perinteiseen lipeäkalan valmistukseen. Kaupungista vieraisille tulleelta myyrämuorin sisarelta Hisse kuulee, millaista on kaupungin joulu jouluvaloineen, näyteikkunoineen ja kahviloista kantautuvine glögin tuoksuineen.

Joulukranssi, kynttilät, jäälyhdyt, revontulet ja lumienkelien teko tulevat kaikki vastaan kirjassa. Nähdäänpä jopa tontun jäljet hangella.

"— Vaari? aloitti Hisse.
 — No mitä, Hisse, vastasi vaari.

 — Mikä sinun mielestäsi on parasta joulussa?

 — Tähän on helppo vastata. Tässä samassa metsässä kuljin poikasena oman vaarini kanssa viemässä joulutervehdyksiä ystäville. Tähdet tuikkivat taivaalla, lumi narskui töppösten alla ja minä kuuntelin vaarin juttuja. Nyt minä saan olla vaari ja kulkea sinun kanssasi, Hisse. Se on parasta, vaari vastasi ja halasi Hisseä.

 Ja Hisse halasi vaaria."

Daga Ulvin kaunis kuvitus on huolellista työtä. Joulukorttimaisissa kuvissa on pyritty realistiseen ilmaisuun.

Kirjassa korostuu perinteiden merkitys jouluna. Joulu on aikaa, jolloin asioiden tahtoisi sujuvan aivan kuten ennenkin. Kirja sopii parhaiten niille, jotka arvostavat perinteistä joulua.


Sari Kanala: Jouluja, Hisse!
Kuvitus: Daga Ulv
Kustantaja: Amusantti 2017

Entä jos joulua ei tulisikaan — tai jos sen joutuisi viettämään yksin?

 

Joulu lähestyy, mutta Siirin perheessä kaikki jouluvalmistelut ovat tekemättä, kertoo Tiina Nopola kirjassa Siirin jouluyllätys (Tammi 2009, kuv. Mervi Lindman). Mikä pahinta, Siirin äiti on flunssassa ja isä on lähtenyt työmatkalle.

"Meille ei taida tulla joulua ollenkaan, Siiri mutisi ja kiskoi Hunskelia, joka nuuski lumiukkoa.
— Miksei? pikku-Otto uteli.
— Meillä ei ole joulukuusta eikä jouluruokia eikä joululahjoja. Enkä minä varmaan saa nukkekotiakaan, Siiri piipitti ja pyyhki kyyneleitä."

Otot (joita Siiri tuntee peräti kolme kappaletta) päättävät, että tietysti Siirinkin täytyy saada kuusi, pipareita ja lahjoja. Pikkupojilla ei kuitenkaan ole tarpeeksi varoja eikä taitoja loihtiakseen Siirille joulua, vaikka yritys on kova.

Sana Siirin perheen tilanteesta lähtee kiertämään ja väärinkäsityksiäkin sattuu. Lopulta Siirin perheelle tulee ylenpalttinen joulu, niin ylenpalttinen, että siitä riittää muillekin jaettavaksi.

Tästä yli kymmenen vuotta vanhasta kirjasta löytyy ihanaa yhteisöllisyyttä, juuri sellaista mitä tänä päivänäkin kovasti peräänkuulutetaan. Ehkä joulu pitäisikin ajatella ihan uudelleen. Onhan se perinteisesti perhejuhla, mutta varsinkin Helsingissä yhden hengen perheitä on valtavasti, eikä kaikilla ole sukulaisia tai tuttavia, joiden luokse jouluna pääsisi.

Siirin yläkerran naapuri neiti Tuupanen kerto viettävänsä joulun yksin:

"— Minä menen ensin vaahtokylpyyn ja syön sitten joulupuuron. Niin minä olen tehnyt jo monta vuotta."

Mutta tänä vuonna neiti Tuupanen ei ehdikään vaahtokylpyyn. Siirin ajatuksesta Seurojentalolla järjestetään railakkaat joulujuhlat. Kuusen ympärillä tanssitaan niin vauhdikkaasti, että matto menee mutruun.

Siiri-kirjoissa kuvataan lasten arkea leikkisästi, pilke silmä kulmassa. Pidän kovasti Mervi Lindmanin veikeästä kuvitustyylistä. Se sopii tarinoihin loistavasti.

Siiri-sarja on ollut tyttäreni lempparikirjasarjoja. Nyt seitsenvuotiaana hän taitaa olla jo kasvamassa Siiristä ohi. Nyyh :(

Tiina Nopola: Siirin jouluyllätys
Kuvitus: Mervi Lindman
Kustantaja: Tammi 2009

 

Apua heille joilta sateet ovat kadonneet

"And there won't be snow in Africa this Christmas time
The greatest gift they'll get this year is life
Where nothing ever grows, no rain nor rivers flow
Do they know it's Christmas time at all?"

(Midge Uren sanoittamasta laulusta Do They Know It's Christmas?)

Tyttäreni innostui viime vuonna Afrikasta, ja halusi lukea Afrikasta kertovia lastenkirjoja. Löysimme useita, mutta suurimman vaikutuksen meihin teki Tuula Korolaisen kirjoittama ja Meria Palinin kuvittama Sara ja kadonneet sateet (Karisto 2020).

Elämä käy mahdottomaksi seitsenvuotiaan Saran kotikylässä. Vesivarastot ehtyvät. Pellot kuivuvat ja halkeilevat. Vuohet kuolevat. Sateita ei kuulu. On vain yksi vaihtoehto: kävellä loputtoman kuivan ja polttavan kuuman aavikon halki kaupunkiin.

On käveltävä päivä toisensa jälkeen, pakotettavat jalat astumaan eteenpäin. Paahtavimman auringonpaisteen aikaan on yritettävä etsiä suojaa vähäisten pensaiden alta. Yöllä pelottavat shakaalit ja hyeenat. Eväät loppuvat, vettä on jäljellä huolestuttavan vähän. Vauhti hidastuu. Kivikon terävät särmät sattuvat varpaisiin ja kyyneleet tulvivat Saran silmiin.

"There's a world outside your window
And it's a world of dread and fear
Where the only water flowing
Is the bitter sting of tears"

(Midge Ure: Do They Know It's Christmas?)

Lopulta Saraa alkaa pyörryttää ja hän vajoaa maahan. Äiti onnistuu kantamaan hänet tielle, jonne ei onneksi ole enää pitkä matka. Sieltä he saavat kyydin kaupunkiin. Sara ja äiti pääsevät sairaalaan tiputukseen, viime hetkellä.

Kirja saa minut aina itkemään. Lopussa onneksi muistutetaan, että toivo on tekoja. Kansainväliset järjestöt, kuten Punainen Risti, Unicef, Plan ja Kirkon Ulkomaanapu auttavat kuivuusalueella toimittamalla ihmisille vettä, ruokaa ja terveyspalveluita.

"And in our world of plenty
We can spread a smile of joy
Throw your arms around the world
At Christmas time"

(Midge Ure: Do They Know It's Christmas?)

Löytyisikö sinun sydämestäsi näin joulun aikaan halua auttaa? Vai ajatteletko "thank God it's them instead of you"?

Järjestöjen kautta auttaminen on helppoa. Tässä linkkejä:

• Punainen Risti
• Suomen Unicef
• Plan
• Kirkon Ulkomaanapu
• Pelastakaa Lapset Ry
• SOS Lapsikylä
• Interpedia
• Pelastusarmeija
• Suomen Pipliaseura

Itse lahjoitan taas tänä vuonna Planin kautta satukirjoja pakolaisleirille, mutta Sara ja kadonneet sateet -kirjan innoittamana päätin lahjoittaa myös vettä.

Lue myös: Anna lahjaksi lukutaito

Kuvat: Pixabay, paitsi kirjan kansikuva Karisto