Näitä kirjoja meillä luetaan syksyllä

Kirpeän kuulaat aamut, ensimmäiset merkit alkavasta ruskasta, pimenevät illat, katulamppujen hohto märällä asfaltilla. Rakastan vuodenaikojen vaihtumista. Uuden vuodenajan kynnyksellä olen aina täynnä intoa ja odotusta. Niin nytkin, vaikka syksy ei olekaan lempivuodenaikani.

Ihaninta uudessa vuodenajassa on, että voi kaivaa hyllystä esiin alkavaan vuodenaikaan liittyviä kirjoja. Olen mitä suurimmassa määrin vuodenaikalukija. Inhoan lukea kirjoja "vääränä vuodenaikana". 

Onneksi monissa kirjoissa vuodenaika ei tule niin selvästi esille, joten niitä voi lukea koska vain. Ja sitten on kirjoja, joita ei voi lukea koska vain.

Etsin lastenkirjahyllystämme kirjoja, jotka mielessäni assosioituvat selvästi syksyyn. Näitä kirjoja luemme tänä syksynä.

Muumien syksy

"— Isä, huusi Muumipeikko. Etkö huomaa mitään erikoista? Meillä on lamppu!
    — Niin, arvelin että on jo lampun aika, kun illat ovat näin pitkiä. Tänä iltana tuntui siltä, sanoi äiti.
    Isä sanoi: Mutta silloin sinä lopetat kesän. Lamppu sytytetään vasta kun kesä on lopussa.
    — Sittenhän tulee syksy, äiti sanoi sävyisästi."

(Tove Jansson: Muumipappa ja meri)

Kesällä odotin malttamattomana syksyn alkua, että pääsisin rakkaimman muumikirjani pariin. En koskaan kyllästy Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirjaan (WSOY 2008, 23. p.). Siihen voi palata yhä uudestaan. Tänä syksynä luen sen ensimmäistä kertaa tyttärelleni.

Siitä on hyvä jatkaa Muumilaakson marraskuuhun (WSOY 2002, 17. p.), jonka sateisessa tunnelmassa on aistittavissa syksyistä alakuloa.

Hiljan syksy

 

Luimme kesällä Heidi Viherjuuren lastenromaanin Hilja ja vihreän talon kesä (Kustannus-Mäkelä 2017). Olemme odottaneet syksyä, että pääsemme jatkamaan kirjasarjan syksyisiin osiin. Kirjassa Seikkailu kutsuu, Hilja (Kustannus-Mäkelä 2018) on syysloma ja Hilja pääsee kaupunkiin Martti-serkun luokse. 

Seuraavassa osassa Haloo, täällä Hilja (Kustannus-Mäkelä 2019) syksy on täynnä puuhaa. Käydään puolukkaretkellä ja siivotaan mökki talvikuntoon. Sitä paitsi Hilja on jo aloittanut koulun. 

Hilja-kirjoissa on Nadja Sarellin hauska kuvitus.

Mökkiretkellä

Riikka Jäntin Pikku hiiren puolukkamatka (Tammi 2018) on kaikkien aikojen paras syyskirja (ainakin paras syksyinen kuvakirja). Tykkään sen tunnelmasta tosi paljon. Pikku hiiri matkustaa äitinsä kanssa mökille saareen puolukoita poimimaan. Rauhallisessa ja vähän arkisessakin tarinassa on jotain kiehtovaa. Tämä on luettava joka syksy!

 

 

Reetta Niemelän kirjoittamassa ja Leena Lumpeen kuvittamassa kirjassa Miljan syksy (Otava 2015, 2. p.) seurataan Milja-tytön ja hänen vaarinsa Ukko Mansikan puuhia syksyisellä mökillä. Kirja koostuu useista lyhyehköistä tarinoista (tai luvuista), ja se sopii hyvin esimerkiksi iltasatukirjaksi.

Katri Tapolan kirjoittamassa ja Sanna Pelliccionin kuvittamassa kirjassa Toiveretki (Myllylahti 2016) syksyisessä metsäretkessä on eksoottinen vivahde, sillä mukana retkellä on prinssi Salama. Hän osaa laittaa erinomaista seitsemällä mausteella maustettua ruokaa ja kertoa jännittävän iltasadun, joka on kuin tuhannen ja yhden yön tarinoista.

 

Syksy luonnossa

 
Kirsi Hutrin ja Tom Björklundin kirjassa Närhen syksy (WSOY 2005) katsellaan syksyistä luontoa närhen silmin. Tammenterhot ja ruskan värjäämät lehdet putoavat, sienet nousevat maasta, pihlajanmarjat ja puolukat kypsyvät, eläimet keräävät talvivarastoja ja muuttolinnut lähtevät etelään. 

Olin onnellinen, kun vihdoin löysin tämän kirjan kirpparilta omaan hyllyyn.

Syksyn tuloa luonnossa päästään seuraamaan myös Anne Raunion kirjoittamassa ja Laila Nevakiven kuvittamassa kirjassa Olli Oravan syyspuuhat (Minerva 2017).

Syksy on oraville kiireistä aikaa. Talvivarastot täytyy saada täyteen käpyjä, tatteja, tammenterhoja, ruusunmarjoja ja vaahteransiemeniä. Samalla täytyy opettaa oravanpojille, mitä syksy tarkoittaa. Lopuksi pitäisi muistaa vaihtaa talviturkkikin päälle.

 

Tarinoita syksyisestä metsästä

 

Pauliina Lerchen kirjoittamassa ja Meri Mortin kuvittamassa syksyisessä sadussa Mimmit ja luolan salaisuus (Lasten Keskus 2013) Mimmit ovat työn touhussa. He sienestävät, keräävät puolukoita ja omenoita ja säilövät satoa talven varalle. Mukavat syyspuuhat häiriintyvät, kun metsän uumenista kantautuu outoa, pelottavaa ääntä. Kummastusta aiheuttaa myös se, ettei osaan metsää tule lainkaan ruskaa. Reippaat Mimmit päättävät ottaa asioista selvää.

Maikki Harjanteen kirjassa Sysimetsän syysmarkkinat (Otava 1995, 3. p.) metsähiiri Iiro ja siili Simaturkki valmistautuvat syysmarkkinoille keittämällä mustikkanektariinia ja muuttamalla metsästä löytämänsä roskat hyödyllisiksi tarvikkeiksi. Kukapa ei tarvitsisi vaikkapa tyhjästä sipulipussista valmistettua riippumattoa? Tämän kirjan innoittamana tyttäreni teki sellaisen barbie-nukeilleen.

Sienimetsässä

Markus Majaluoman Isä, lähdetään sieneen! (WSOY 2004) saa minut joka kerta nauramaan. Hullunkurisen Ruusumäen perheen sieniretki on täynnä kommelluksia.

Myös Emman ja Eetun sieniretkellä sattuu ja tapahtuu. Marita Hauhian kirjoittama ja Anne Randénin kuvittama Emman ja Eetun metsäseikkailu (Avain 2018) on helppolukuinen selkokirja. Kieli on rakenteeltaan mahdollisimman ymmärrettävää, ja teksti on ladottu kapealle palstalle. Tämä sopii itse luettavaksi esimerkiksi juuri lukemaan oppineille tai maahanmuuttajalapsille, mutta se toimii hyvin kuuntelukirjanakin.

Tähtitaivaan alla

 

 

Syksyn pimeissä illoissa on se hyvä puoli, että voi taas ihailla tähtiä. Ulf Starkin viehättävässä tarinassa Kun isä näytti minulle maailmankaikkeuden (Tammi 2013) isä haluaa viedä lapsensa katsomaan koko universumia. Kaunis puuvärikuvitus on Eva Erikssonin käsialaa.

Ruskan hehkua

Parasta syksyssä taitaa olla ruskan väreissä hehkuva luonto. Joistain kuvakirjoista pidän erityisesti niiden upeiden ruskakuvien vuoksi. 

Jujja ja Tomas Wieslanderin kirjassa Lehmä rakentaa majan (Kustannus-Mäkelä 1995) kuvittaja Sven Nordqvist on laittanut puihin leimuamaan keltaisen ruskan. Tarina kertoo epäsovinnaisesta Mimmi-lehmästä. Tällä kertaa Mimmi-lehmä on päättänyt variksen kauhistukseksi rakentaa majan puuhun.

Kazuo Iwamuran kirjassa Käpymetsässä punertaa (Kustannus-Mäkelä 1989, 2. p.) valo koko kuvituksessa on syksyisen kellertävä. Oravaperhe valmistautuu talveen, ja oravanpojat ihmettelevät muuttuvaa luontoa.

Carles Portan kirjassa The Artists (Flying Eye Books 2018) ruska loistaa taiteellisessa kuvituksessa monivärisenä. Tickylle ja Yulalle syksy tarkoittaa muutosta. Ticky on lähdössä muuttomatkalle etelään ja Yula yrittää ehtiä hyvästelemään ystävänsä ennen tämän lähtöä, mutta matkassa on mutkia.

Kummitusten aika

 

Syksy on myös aaveiden ja kummitusten aikaa. Kreetta Onkelin kirjoittamassa ja Jussi Kaakisen kuvittamassa kekriseikkailussa Ahmattien yö (Maahenki 2013, 2. p.) tutustutaan tarinan lomassa suomalaisen kansanperinteen uskomuksiin.

 
Satu Kettusen Mörköjuhlat-kirjassa (Tammi 2019) on syksyinen tunnelma. Uuden kotitalon hämärät nurkat ja narahtelevat äänet pelottavat Almaa, joka päättää voittaa pelkonsa nerokkaalla tavalla.

Syksyisiä kirjoja kirjastosta

Edellä mainittujen omasta hyllystämme löytyvien kirjojen lisäksi aiomme lainata syyskirjoja myös kirjastosta. Viimevuotinen suosikkimme Mirkka Eskosen Syksyn salaisuus (Esa Books 2018) on ilman muuta lainalistallamme.

Aiomme tutustua myös tämän vuoden uutuuteen Alice Hemmingin kirjoittamaan ja Nicola Slaterin kuvittamaan kuvakirjaan Lehtirosvo (Kustannus-Mäkelä 2020). Selailin sitä kirjakaupassa. Totesin, että kuusivuotiaalleni se on alkaa jo olla vähän yksinkertainen. Ei siis kannata ostaa omaan hyllyyn, mutta kirjastosta sen varmasti lainaamme.

 

Mitä syksyistä lastenkirjaa sinä suosittelisit kuusivuotiaalle?