Helsingin Kirjamessuilta lähti mukaani joukko kivoja uutuuslastenkirjoja. Tänään on esittelyssä yksi niistä. Satu Kettusen Mörköjuhlat-kirjasta olin lukenut hyviä arvosteluja, joten ostin kirjan, kun se tuli vastaan. Olin oikeastaan jo päättänytkin sen ostaa, mutta oli hauska saada se messuilta tarjoushintaan.
Mitä tehdä, jos möröt vaanivat nurkissa? Tämän ongelman kanssa kamppailee Mörköjuhlat-kirjan päähenkilö Alma.
Alman perhe on juuri muuttanut suureen, yksinäiseen taloon, joka tuntuu narahtelevan ja murisevan. Sopeutuminen ei ole Almalle helppoa. Syksyn pimeässä hän kuvittelee lähistöllä lymyilevän mörköjä, niin sisällä talossa kuin ulkonakin, jossa naapurit ovat niin kaukana, ettei niitä näe.
"Oli hankalaa olla rohkea, kun asui kaukana ystävistä."
Möröillä tuntuu olevan Almalle sanoma: "Että tämä oli niiden aluetta. Ne olivat asuneet täällä kauemmin."
Äidin ja isän mörön karkoituskeinoista ei ole mitään apua. Äiti ehdottaa tömistämään jalkoja ja karjaisemaan möröille. Isä puolestaan tarjoaa näkymättömiä taikakiviä, joilla mörköjä voi heittää.
Aikansa mietittyään Alma päätyy suorastaan nerokkaaseen ratkaisuun. Hän päättää kohdata möröt kasvoista kasvoihin ja järjestää niille juhlat!
"Juhlisimme yhdessä ystävinä, eikä minun tarvitsisi enää pelätä niitä."
Juhlasuunnittelijana toimivan äidin varastoista löytyy käyttökelpoisia koristeita, mutta osan Alma tekee itse. Mörköjuhliin ei ehkä ihan sovi samanlaiset koristeet kuin häihin tai valmistujaisiin.
Kutsukortteja Alma piilottelee sinne tänne paikkoihin, joissa möröt viihtyvät, kuten kellariin ja metsään.
Lopulta vanha kasvihuone on koristeltu juhlakuntoon ja Alma istuu odottamaan vieraitaan. Voiko mörön kanssa ystävystyä? Sen Alma joutuu päättämään, kun ovi avautuu ja sisään astuu mörkö. Vai kukahan sieltä mahtaakaan tulla?
Viisivuotiaani ja minä ihastuimme ikihyviksi tähän kirjaan. Tarina on mahtava ja kuvitus kiinnostava. Kertomuksen luettuamme käytimme ikuisuuden tutkimalla kollaasitekniikalla toteutettua ihanan syksyistä kuvitusta. Tyttäreni halusi analysoida tarkkaan jokaisesta kuvasta, mitkä osat oli leikattu paperista, mitkä maalattu ja mitkä piirretty.
Kieltämättä kuvitus kiinnosti itseänikin. Pidin kovasti myös siitä, että teksti näyttää käsinkirjoitetulta. Se on kirjoitettu tikkukirjaimin, joten kirja sopii hyvin myös juuri lukemaan oppineelle lapselle itse luettavaksi.
Kirja soveltuu erinomaisesti luettavaksi myös näin halloweenin aikaan, kun monissa kodeissa järjestellään mörköjuhlia. Tällä viikolla täällä blogissa on tiedossa lisää halloweentunnelmaa.
Satu Kettunen (teksti ja kuvat): Mörköjuhla
Kustantaja: Tammi 2019
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti