Ehkä kärsin lievästä kaamosmasennuksesta. Joka tapauksessa loppusyksy on minulle synkkää aikaa. Silloin lohduttaa, kun tietää, ettei ole yksin. Muutkin äidit väsyvät joskus.
Katti Hoflinin kirjoittamassa ja Bo Rosanderin kuvittamassa kirjassa Virtasta ei väsytä, äitiä väsyttää.
On nukkumaanmenoaika. Kuuno-niminen poika, jota ei saa sanoa Kuunoksi vaan Virtaseksi, touhuaa pehmoeläintensä kanssa eikä halua mennä sänkyyn. Äiti on väsynyt. Hän muistuttaa Virtasta siitä, että aamulla on aikainen herätys.
Yksi pehmolelu on kadonnut. Se pitää etsiä ja sitten äidin pitää suukottaa kaikki pehmoeläimet. Sitten Virtasta janottaa. Nukkumaanmeno venyy ja venyy.
"Nyt äidistä tuntuu, ettei hän jaksa enää. Hän kyllästyy odottamaan Virtasta. Hän kyllästyy kaikkeen. Ja hän suuttuu. Hän haluaa olla tuhma."
Pehmolelut vaan lentelevät lastenhuoneessa, kun äidiltä menee maltti. Äidin purkaus saa hetkeksi roolit kääntymään päälaelleen. Virtasesta tulee äidin hoivaaja. Hän tuo äidille voileivän ja peittelee hänet sänkyyn.
" - Kiitos. Tätä minä juuri tarvitsinkin.
- Kyllä minä sen tiesin, Virtanen vastaa."
Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei lapsen pitäisi joutua vanhemman rooliin missään olosuhteissa. Mutta jos saisin väsyneenä edes vähän myötätuntoa, olisi se parasta lääkettä.
Hoflin kertoo tarinan käyttäen lyhyitä lauseita. Lauseenvastikkeita ja sivulauseita käytetään niukasti. Ehkä kyseessä on tietoinen tyylivalinta, mutta omaan korvaani teksti kuulostaa vähän töksähtelevältä.
Selkeiden värikkäiden kuviensa ja lyhyen tarinansa puolesta Virtasta ei väsytä sopii hyvin melko nuorillekin lapsille. Meillä tätä luettiin eniten silloin, kun tytär oli 3-vuotias.
Katti Hoflin: Virtasta ei väsytä
Kuvitus: Bo Rosander
Ruotsinkielinen alkuteos: Karlsson är inte trött
Suomennos: Teemu Saarinen
Kustantaja: WSOY 2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti