Eläinmaailma on täynnä ihmeellisiä nukkujia

Pimeinä ja sateisina syysaamuina tuntuu siltä, että voisin jäädä nukkumaan vaikka koko päiväksi. Eräänä päivänä kun mieli oli yhtä synkkä kuin sää, postilaatikosta löytyi Kai Vainiomäen uusi kirja Miten eläimet nukkuvat (Myllylahti 2020, arvostelukappale kirjailijalta). Piristyin heti.

 

Kirjassa kerrotaan sisaruksista Maxista ja Maijasta, joilla on aivan päinvastainen ongelma kuin minulla. Heitä ei nukkuminen kiinnosta. Ei, he eivät haluaisi mennä ollenkaan nukkumaan ja tekevät kaikkensa vältelläkseen iltatoimia. Kun isä jää eräänä iltana yksin vastuuseen lasten nukuttamisesta, edessä ei ole helppo tehtävä.

Isällä on kuitenkin käytössä loistava taktiikka. Hän kertoo lapsille faktan toisensa perään eri eläinten tavoista nukkua. Isän jutut ovat niin kiinnostavia, että iltatoimet hoituvat siinä sivussa miltei vahingossa.

Kuusivuotiaani kuunteli korvat höröllään, miten ihmeellisiä nukkujia eläinmaailmasta löytyy. Albatrossit pystyvät nukkumaan lentäessään ja delfiinit nukkuvat toinen silmä auki. Aavikkoetanat saattavat nukkua jopa vuosia yhteen menoon, kun taas kirahvit nukkuvat vain puolisen tuntia vuorokaudessa ja senkin viiden minuutin pätkissä. Ainoastaan aivottomat eläimet, kuten meduusat, eivät tarvitse ollenkaan unta.

Suloisimpia nukkujia olivat mielestämme saukot:

"Ne nimittäin nukkuvat kelluen vedessä suurina ryhminä toisiaan samalla kädestä pitäen. Muodostamalla eräänlaisia saukkolauttoja saukot varmistavat, etteivät ajaudu eroon toisistaan ja ettei merivirtaus pääse viemään niistä ketään. Mahtaa olla ihanaa nukahtaa aaltojen keinuntaan."

Tyttäreni pitää ehkä kaikkein eniten juuri tämäntyyppisistä kirjoista, joissa voi kertomuksen lomassa oppia kiinnostavia faktoja luonnosta. Tällaiset kirjat sopivat monenlaisille ja monenikäisille lukijoille. Siis loistava valinta vaikkapa pukinkonttiin!

Miten eläimet nukkuvat on helsinkiläisen Kai Vainiomäen lastenkirjadebyytti. Tarinoiden sepittäjänä Vainiomäki ei kuitenkaan ole mikään noviisi, sillä hänen käsikirjoittamiaan Aku Ankka -sarjakuvia on julkaistu ympäri maailman.

Vainiomäen värikkäässä kuvakirjassa on lämmin tunnelma ja se saa hyvälle mielelle. Mahtava iltasatukirja, johon tulee varmasti palattua monta kertaa.

Kirjasta tehdyn trailerin voi katsoa täältä.

Kai Vainiomäki (teksti ja kuvat): Miten eläimet nukkuvat
Kustantaja: Myllylahti 2020
Arvostelukappale kirjailijalta

 

Mörkö sängyn alla varjostaa huvilalomaa

Kesällä matkustellaan ja vieraillaan uusissa paikoissa. Onneksi koronatilanne on nyt sellainen, että ainakin Suomessa voi matkailla. Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittamassa ja Sari Airolan kirjoittamassa kuvakirjassa Typy ja muriseva mörkö (Bazar 2016) Typy on lähtenyt kotimaan matkalle.

Kuva: © Bazar Kustannus

Typy on matkustanut viikoksi merenrantahuvilaan äidin, isän ja Bertta-tädin kanssa. Huvila on ihana. Siinä on ties kuinka monta huonetta, ja Typy saa valita niistä ihanimman itselleen.

Nukahtaminen vieraassa paikassa ei olekaan mutkatonta. Illalla uni ei tule, sillä kaapin alla lymyilee muriseva mörkö. Typy päätyy nukkumaan vanhempien väliin.

Ei auta ollenkaan, vaikka isä ja äiti vakuuttelevat, ettei mörköjä ole olemassa. Ei auta, vaikka topakka Bertta-täti tekee päivänvalossa perusteellisen mörkötarkastuksen. Typylle mörkö on todellinen. Hän näkee sen, vaikka aikuiset eivät sitä huomaa.

"Typy näkee kuinka musta karvainen otus livahtaa kaapin alta käytävälle. 'TUOLLA!' Typy aikoo huutaa, mutta nipistääkin suunsa kiinni. Hänen tulee otusta sääli."

Tilanne lähtee ratkeamaan vasta, kun Typy oivaltaa, ettei mörkö olekaan pelottava, vaan itse asiassa hyvin pelokas. Pelko, jota Typy tunsi mörköä kohtaan, vaihtuu sääliksi ja haluksi hoivata.

Meidän vanhempien on monesti vaikea ymmärtää, että lasten pelot ovat lapsille itselleen hyvin todellisia. Ei ole mitään hyötyä väittää, ettei mörköjä ole olemassa. Sen sijaan lapsen huoli ja pelko tulisi ottaa vakavasti ja miettiä yhdessä keinoja, joilla lapsi voisi päästä yli pelostaan.

On hienoa, kuinka hyvin Typy hoitaa tilanteen, vaikka aikuisten apu ei ehkä ole parasta mahdollista.

Typy ja muriseva mörkö on Typystä kertovan kuvakirjasarjan toinen osa. Kirjoja on sarjassa ilmestynyt tähän mennessä kaikkiaan viisi. Olemme tyttäreni kanssa Typy-kirjojen faneja. Mielikuvituksella maustetut elämänläheiset, oivaltavat kertomukset puhuttelevat. 

Sari Airolan suloisen kuvituksen väritys on tavanomaisesta poikkeava. Kuvissa on käytetty vain muutamia värejä, ja osia kuvista on jätetty kokonaan värittämättä. Tämä tekee kuvituksesta levollisen, tyylikkään ja kiinnostavan.

On hauskaa, että kirjassa on pari aukeamaa, joilla ei ole tekstiä lainkaan. Tarinaa kerrotaan pelkillä kuvilla. Kannatan kirjoja, jotka laittavat lapsen oman mielikuvituksen liikkeelle ja herättelevät tarinankertojaa lapsessa itsessään. On hyvä, ettei kaikkea anneta valmiiksi pureskeltuna.

Typy ja muriseva mörkö

Teksti: Sanna Isto & Eppu Nuotio

Kuvitus: Sari Airola
Kustantaja: Bazar 2016

LUE MYÖS NÄMÄ:

Typy ja kelju keiju

Typy ja topakka tonttu

3 kiinnostavaa kesäkuussa ilmestyvää lastenkirjaa

Mielenkiintoisia kirjoja ilmestyy kaiken aikaa. Poimin kustantajien katalogeista kolme kiinnostavaa lastenkirjaa, jotka ovat ennakkotietojen mukaan ilmestymässä kesäkuussa.

Tuikku ja pimeän mörkö

Viime vuoden lopulla tarkastellessani vuoden varrella lukemiamme kirjoja nostin Johanna Lestelän esikoisteoksen Tuikun tärkeä tehtävä (Otava 2019) kymmenen parhaiten mieleenjääneen teoksen joukkoon. Nyt teos saa jatkoa.

Kirjassa Tuikku ja pimeän mörkö (Otava 2020) afrikkalaispiirteinen suomalaislapsi Tuikku jatkaa arkisia touhujaan. Tällä kertaa kipuillaan nukkumaanmenon kanssa. Miksi aikuiset aina komentavat nukkumaan, kun leikit ovat ihan kesken?

Tuikun ilta ei suju oikein hyvin. Puuro ei maistu ja yöpuku, jonka Tuikku haluaa, on pyykissä.

Olo ei helpotu edes sänkyyn päästyä. Mitä jos sängyn alla piilottelee mörkö? Onneksi Tuikulla on viisas äiti, joka keksii keinot.

Niilo ja supersynttärit

Leikki-ikäisen lapsen arkisia touhuja seurataan myös Aira Savisaaren kirjoittamassa ja Hannamari Ruohosen kuvittamassa Niilo-sarjassa. Niilo ja supersynttärit (Karisto 2020) on jo sarjan viides osa.

Tällä kertaa valmistellaan Niilon syntymäpäiväjuhlia. Niilolla on paljon ideoita sirkusteemaisiin juhliin. Ainakin tarvitaan taikureita, pellejä ja hurjaa ratsastusta keppareilla. Kaikki halukkaat vieraatkin saavat esiintyä.

Myös isä ja äiti innostuvat juhlajärjestelyistä. Tehtävää on paljon. Onneksi naapurin Hilla auttaa. Synttäreistä tulee oikeat supersynttärit. Tärkeintä kaiken tohinankin keskellä on ilo ja hauskuus.

Kuten Niilo-kirjoissa yleensä, tässäkin annetaan vinkkejä käytännön tekemiseen. Mukavan tarinan lisäksi kirja on tietopaketti lastenjuhlien järjestämisestä kotona.

Älä vihaa minua

Odotan jännityksellä Reetta Niemelän ja Sanna Pelliccionin kirjemuotoista kirjaa Älä vihaa minua (Karisto 2020). Teosta on kuvailtu erilaiseksi ja uraauurtavaksi lasten luontokirjaksi. Se antaa äänen Suomen luonnon pelätyille ja vihatuille luontokappaleille, kuten kyylle, rotalle, sudelle, puutiaiselle, ampiaiselle ja hämähäkille.

Kirjan tarkoituksena on ylistää luonnon monimuotoisuutta ja jakaa tietoa käyttäen hyväksi myös aivan uusimpia tutkimustuloksia. Kiinnostaa nähdä, onnistuuko teos vähentämään vastakkainasettelua, ja onko mahdollista oppia ymmärtämään näiden pelättyjen ja vihattujen lajien elämää.

Kelloja siirrettiin ja äitiä väsyttää

Joka vuosi kellon siirron jälkeen minä väsyn. Päivä tuntuu lyhenevän yhtäkkiä. Pimeys uuvuttaa. Joka aamu on tappelua kuravaatteista ja kumisaappaista, joita lapsi ei halua pukea. Pukemiseen menee niin paljon aikaa, että ollaan aina myöhässä. Ja myöhässä ei saisi olla, koska syksy on töissä kiireisintä aikaa vuoden suurimman deadlinen lähestyessä.

Ehkä kärsin lievästä kaamosmasennuksesta. Joka tapauksessa loppusyksy on minulle synkkää aikaa. Silloin lohduttaa, kun tietää, ettei ole yksin. Muutkin äidit väsyvät joskus.

Katti Hoflinin kirjoittamassa ja Bo Rosanderin kuvittamassa kirjassa Virtasta ei väsytä, äitiä väsyttää.

On nukkumaanmenoaika. Kuuno-niminen poika, jota ei saa sanoa Kuunoksi vaan Virtaseksi, touhuaa pehmoeläintensä kanssa eikä halua mennä sänkyyn. Äiti on väsynyt. Hän muistuttaa Virtasta siitä, että aamulla on aikainen herätys.

Yksi pehmolelu on kadonnut. Se pitää etsiä ja sitten äidin pitää suukottaa kaikki pehmoeläimet. Sitten Virtasta janottaa. Nukkumaanmeno venyy ja venyy.

"Nyt äidistä tuntuu, ettei hän jaksa enää. Hän kyllästyy odottamaan Virtasta. Hän kyllästyy kaikkeen. Ja hän suuttuu. Hän haluaa olla tuhma."

Pehmolelut vaan lentelevät lastenhuoneessa, kun äidiltä menee maltti. Äidin purkaus saa hetkeksi roolit kääntymään päälaelleen. Virtasesta tulee äidin hoivaaja. Hän tuo äidille voileivän ja peittelee hänet sänkyyn.

" - Kiitos. Tätä minä juuri tarvitsinkin.
  - Kyllä minä sen tiesin, Virtanen vastaa."

Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei lapsen pitäisi joutua vanhemman rooliin missään olosuhteissa. Mutta jos saisin väsyneenä edes vähän myötätuntoa, olisi se parasta lääkettä.

Hoflin kertoo tarinan käyttäen lyhyitä lauseita. Lauseenvastikkeita ja sivulauseita käytetään niukasti. Ehkä kyseessä on tietoinen tyylivalinta, mutta omaan korvaani teksti kuulostaa vähän töksähtelevältä.

Selkeiden värikkäiden kuviensa ja lyhyen tarinansa puolesta Virtasta ei väsytä sopii hyvin melko nuorillekin lapsille. Meillä tätä luettiin eniten silloin, kun tytär oli 3-vuotias.

Katti Hoflin: Virtasta ei väsytä

Kuvitus: Bo Rosander

Ruotsinkielinen alkuteos: Karlsson är inte trött

Suomennos: Teemu Saarinen

Kustantaja: WSOY 2004

Kesäyö mökillä

Kesällä lasten kanssa voi törmätä monenlaisiin tilanteisiin. Matkaillaan ja mökkeillään, mutta nukkuminen vieraassa paikassa voi olla lapsille haastavaa. Tähän ongelmaan pureudutaan Anna Dunérin kirjoittamassa ja Kirsten Raagaardin kuvittamassa kirjassa Elina ja kesäyö.

Elinan perhe on lähtenyt mökille kesäloman viettoon. Mökillä on ihan erilaista kuin kotona. Kaikki toiminnot tapahtuvat yhdessä huoneessa. Elinan ja pikkusiskon Sissin pitäisi käydä nukkumaan, mutta on vaikea saada unenpäästä kiinni, kun isä ja äiti vielä puuhailevat samassa huoneessa. Elina ei malta millään maata paikallaan, ja hän rupeaa villitsemään myös pikkusiskoa.

Vanhempia ei lasten leikki naurata. He pyytelevät olemaan hiljaa. Lopulta äiti suuttuu ja lapset itkevät. Vanhempien ratkaisu on erottaa tytöt toisistaan. Isä jää sisälle nukuttamaan Sissiä ja äiti vie Elinan ulos.

Elina istuu portailla äidin sylissä. Kesäilta näyttää itsestään parhaimmat puolet. On vielä valoisaa. Linnut livertävät, pensaat rapisevat ja lehdet havisevat. Lepakot viheltävät ja hyttyset inisevät. Äiti rauhoittuu, eikä ole enää vihainen.

"Nyt kuuluu vain äidin hengitys. Vesipisara putoaa. Hämärtää. Oksat vilisevät väsyneen Elinan silmissä. Silmiä kutittaa. Elina ummistaa silmänsä ja nukahtaa äidin syliin, joka on lämmin kuin leppeä kesäilta."

Elina ja kesäyö on suloinen pieni kesäkertomus. Elina näyttää kuvissa noin kolmivuotiaalta ja sen ikäiselle kirjaa hyvin voi lukea.

On helpottavaa lukea kirjoja, joissa äidit kuvataan inhimillisinä. On hyvä muistaa, ettei ole ainoa äiti, joka silloin tällöin suuttuu. Onneksi riidat voi sopia.

Elina-kirjoja on ilmestynyt muitakin, mutta kirjailija on kertonut blogissaan tämän olevan niistä hänen henkilökohtainen suosikkinsa. Painos on valitettavasti myyty loppuun jo aikoja sitten, mutta ainakin meidän kirjastostamme tämä vielä löytyy.


Anna Dunér: Elina ja kesäyö
Kuvitus: Kirsten Raagaard
Ruotsinkielinen alkuteos: Emilia tittar på natten
Suomennos: Pirjo Rintakoski
Kustantaja: Kustannus Oy Kolibri 1996

 

Nukkumatti yöttömässä yössä

Kesä on muuten mukavaa aikaa, mutta pohjoisen yöt ovat niin valoisia, että nukkuminen on hankalaa. Saman on huomannut Nukkumattikin Minna ja Sannamaria Kurttilan kirjoittamassa ja Carolina Moreran kuvittamassa kirjassa Nukkumatti ja yötön yö.

Nukkumatti kulkee Lapin yöttömässä yössä ja suree, kun ei ehdi yksinään nukuttaa kaikkia ihmisiä. Talvella ongelma ei ole niin suuri, koska pimeys väsyttää, ja ihmiset saavat usein unen päästä kiinni itsekin. Valoisassa kesäyössä monet kuitenkin pyörivät sängyissään hereillä vielä myöhään.

Etsiessään apua tilanteeseen Nukkumatti tapaa useita Lappiin tyypillisesti liitettäviä asioita ja kysyy niiltä neuvoa. Aurinko on niin onnellinen, kun se saa paistaa taas läpi vuorokauden, ettei se ota ollenkaan tosissaan Nukkumatin huolta. Keltaisilta kulleroilta ei myöskään heru apua. Ne palvovat aurinkoa, eivätkä näe mitään muuta.

Sääsken kanssa keskustellessaan Nukkumatti oivalta, että sääskien salaisuus on joukkovoima. Ne ehtivät ihmisten luo niin hyvin, koska niitä on paljon. Mitenpä Nukkumatti muuttuisi moneksi.

Revontulilta Nukkumatti tiedustelee, miten ne pystyvät hurmaamaan niin paljon ihmisiä kerrallaan. Esitystauolla olevat revontulet vähän närkästyvät, kun niitä häiritään, mutta suostuvat kuitenkin antamaan vinkkinsä: kannattaisi olla kaunis, upea ja suuri. Masentunut Nukkumatti toteaa, ettei ole mitään niistä.

Viisas tunturipöllö viimein johdattaa Nukkumatin sen henkilön luokse, joka pystyy auttamaan. Tuokin Lapissa asustava vanha herra joutuu vuosittain ennättämään lyhyessä ajassa kaikkien ihmisten luo. Häneltä löytyy apu Nukkumatin pulmaan. Ratkaisu on loppujen lopuksi taianomaisen yksinkertainen.

Kirjan kirjoittajat lappilaiset Minna ja Sannamaria Kurttila ovat äiti ja tytär. Pari vuotta sitten jonottaessaan näytökseen Sodankylän elokuvafestivaaleilla he alkoivat pohtia tarinaa, jolla voisi osallistua Lapin satumaa -kirjoituskilpailuun. Syntyi kertomus Nukkumatista yöttömässä yössä.

Kirjoituskilpailun raati valitsi tarinan parhaiden kertomusten joukkoon ja se julkaistiin vuonna 2017 kirjailija Tittamari Marttisen toimittamassa antologiassa Lapin satumaa - Satukirja Lapista. 

Kurttilat päättivät, että tarinassa olisi potentiaalia myös kuvakirjaksi. Kuvituksen teki Kolumbiasta Ouluun kotiutunut graafinen suunnittelija Carolina Morera. Kirja ilmestyi viime vuoden lopulla suomeksi ja englanniksi. Tänä vuonna siitä on tulossa espanjan- ja kiinankieliset käännökset.

Kirja herätti itsessäni melkoisen Lapin kaihon. Päästäpä itse kokemaan yötön yö!


Minna Kurttila & Sannamaria Kurttila: Nukkumatti ja yötön yö
Kuvitus: Carolina Morera
Kustantaja: Suunnittelutoimisto Tammikuu Oy 2019
2. painos

Nukkumatti, Nukkumatti lasten

Unikeon päivän aiheeksi sopinee Nukkumatti. Useimmille vanhemmille Pikku Kakkosesta tuttu, rakastettu Nukkumatti-hahmo täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Nukkumatista kertovaa nukkeanimaatiosarjaa on tehty Saksassa jo vuodesta 1959 alkaen.

Tyttäreni taitaa olla Nukkumatin erityissuosiossa, sillä hänellä on erinomaiset unenlahjat. Hän on siis tietysti tänään perheemme unikeko - yhä nukkumassa. Toisin kuin vanhempansa hän ei tosiaan ole mikään aamuvirkku. Olen kuullut joidenkin vanhempien valittavan lastensa nousevan kukonlaulun aikaan, vaikka aikuisille uni vielä maittaisi. Sellaista ongelmaa meillä ei ole koskaan ollut. Tyttäreni ei ole milloinkaan herännyt aamulla ennen minua.

Kun olin lapsi, Pikku Kakkonen alkoi ja päättyi Nukkumatin esiintymisellä. Muistan jännittäneeni, millä kulkuvälineellä Nukkumatti sillä kertaa tulisi. Monenmoisten härvelien kyydissä hänet nähtiinkin.

Nukkumattia näytettiin Pikku Kakkosessa vuodesta 1973 aina 2000-luvun alkupuolelle asti. Jos minulta kysytään, soisin sen palaavan takaisin. Pidin siitä lapsena tosi paljon. Nukkumatin tunnuslaulua olen laulanut tuutulauluna tyttärelleni.

Juhlavuoden kunniaksi esittelen Nukkumatista kertovan kirjan Meidän oma Nukkumatti - Nukkumatti maailmalla. Kirjaa on meillä luettu iltasatukirjana jo tyttären taaperoajoista asti.

Kyseessä on pahvisivuinen katselukirja, jossa Nukkumatti seikkailee eri maiden lasten luona unihiekkaa heittämässä. Jokaisella sivulla on johonkin maahan liittyvä valokuva nukkehahmoista ja sen alla on kuvaan liittyvä lyhyt värssy.

"Hawaijilla Leila laulaa ja ukulele soi,
laulun lainehilla unihiekkaa heittää voi." 

Nukkumatti käy mm. Venäjällä, Vietnamissa ja Keniassa. Lapissa hän ihastelee kesäajan yötöntä yötä.

Pari häiritsevää kohtaa kirjassa on. Ihmettelen, miksi intiaanikylän lapsilla on vaaleat hiukset. Kun Nukkumatti vilkuttaa Kaukoidän lapsille lentävältä matoltaan, muistuttaa kuva mielestäni enemmän Lähi-itää. Siitä huolimatta kirja on ihana ja vastaa nostalgian kaipuuseeni. 

Onko teillä lapsuusmuistoja Nukkumatista?


Meidän oma Nukkumatti. Nukkumatti maailmalla.

© 2007, MDR, rbb and Telepool

Licensed by Telepool

Published at Tessloff Verlag, Nuremberg, Germany

Suomenkielinen laitos: © 2007, CN Publishing, Helsinki, Finland