tiistai 23. maaliskuuta 2021

Seitsenvuotiaan 9 synttärilahjakirjaa


 

Seitsenvuotiaani sai syntymäpäivälahjaksi hyvän pinon kirjoja. Tänään käyn läpi lahjakirjakasaa.

Muumipappa muistelee myrskyistä nuoruuttaan


Tove Janssonin Muumipapan urotyöt
oli ainoa muumikirja, joka hyllystämme vielä puuttui. Se on hiukan erilainen kuin muut muumikirjat, sillä se kuvaa Muumipapan nuoruutta. Muumipappa kertoo seikkailuistaan minä-muodossa.

Itseäni tämä muumikirja on aina kiinnostanut vähiten, mistä syystä se onkin jäänyt hankkimatta omaan hyllyyn. Tytär puolestaan on rakastanut eniten juuri tähän kirjaan pohjautuvia piirrossarjan jaksoja. Jossain vaiheessa hän katsoi Muumipapan muistelmia niin usein, että jouduimme välillä piilottamaan DVD:n.

Vuoden 2018 painoksessa on aivan ihana kansi. Olen niin fiiliksissä kluuttiselästä. Se tekee kirjasta arvokkaan näköisen. Haluttaisi kovasti kerätä koko sarja kluuttiselkäisenä. Ainakin parin pokkarin tilalle taidan ostaa kunnon kovakantiset kirjat.

 


Lollit juhlivat uutta vuotta


Catherine Kalengulan
kirjoittama L.O.L. Surprise! Uusi vuosi, uudet kujeet (WSOY 2021) oli tyttären toivomuslistalla. Hän odotti kovasti tätä kirjaa ja oli sen saamisesta kaikkein iloisin. Luimmekin kirjan ensimmäiseksi. Etukäteen tytär oli varma, että kirja olisi maailman paras! 

Itse en odottanut kirjaa innolla, sillä lollit vaan ovat ihan järkyttäviä pissiksiä. Ääneenlukeminen oli kauheaa, sillä lolleilla oli suomalaiseen suuhun huonosti taipuvia nimiä, kuten Her Majesty, Shimone Queen, Splatters, Daring Diva ja pahin kaikista: Sk8er Grrrl.

En tykännyt kirjasta yhtään ja toin sen lukiessani myös ilmi, mikä taatusti pilasi tyttären lukunautinnon. Luulen, että hän muutenkin kyllä tajusi, ettei teos ollut kirjallisilta ansioiltaan sentään maailman huippua.

Ainoa plussapuoli kirjassa on, että se keskittyy uuteen vuoteen. Vuotuisjuhliin liittyvät kirjat kun sattuvat olemaan heikkouteni.

 

Taikuudella höystetyssä mysteerissä pelastetaan karkkitehdasta


Seuraava kirja, jota aloimme lukea, oli ihana! David O'Connellin Karkkitehtaan kummitus (Kumma 2021) on jännittävä ja mukaansatempaava tarina. Se kertoo tuiki tavallisesta Achie-pojasta, joka yllättäen saa tietää perineensä isosetänsä koko valtavan omaisuuden, mm. hulppean Hunajakiven kartanon ja McArkin maailmankuulun karkkitehtaan.

Testatakseen perillistään isosetä on jättänyt Archien ratkottavaksi joukon arvoituksia. Kahden uuden ystävänsä kanssa Archie ryhtyy selvittämään vihjeitä. Vaakalaudalla on koko tehtaan tulevaisuus, eikä Archie pääse helpolla. Ilmassa on uhkaa, ja Archiella taitaa olla vastustajia.

Kirja oli pidempi, mihin olemme tottuneet (208 sivua). Kirjassa oli jonkin verran Claire Powellin taiteilemaa mustavalkoista kuvitusta, mutta ei läheskään niin paljon kuin lukemissamme kirjoissa yleensä. Onneksi tarina oli niin hyvä, ettei tytär huomannut kaipailla kuvia.

Lukemista ei olisi malttanut keskeyttää. Pari kertaa luin niin kauan, että ääni meinasi mennä. Kieli oli hienoa ja sitä oli ilo lukea ääneen. Kääntäjä (Annukka Kolehmainen) oli tehnyt upeaa työtä suomentaessaan kirjaa varten keksittyjä sanoja.



Keijumetsässä leivotaan kadotuskakkua


Seuraavana pinossa on Cristal Snown Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku (Tammi 2020). Kirja on saanut valtavasti hyvää palautetta, ja se kisasi tämän vuoden Runeberg Junior ja Arvid Lydecken -palkinnoista. Emme ole vielä ehtineet lukea kirjaa, mutta odotukset ovat korkealla.

Tarina kertoo Tuulenpesän metsässä asuvasta pienestä keijusta nimeltään Penni Pähkinäsydän. Pennillä on suuri, pähkinänkokoinen sydän, joka särkyy helposti. Eräänä kesänä Pennin naapuriin muuttaa kaikkitietävä keijupoika Markka Meritähti. Sietämättömästä pojasta on päästävä eroon, joten Penni ystävineen alkaa leipoa kadotuskakkua pojan pään menoksi.

Tytär oli superinnoissaan siitä, että kirjassa oli kansipaperi! Hän on pannut merkille, että monissa ulkolaisissa lastenkirjoissa, jopa kuvakirjoissa, on usein kansipaperi, mutta suomalaisista lastenkirjoista kansipaperi yleensä puuttuu.


Lastenvahti osoittautuu puoli-ihmiseksi eli möröksi


Luulen, että seuraavaksi aloitamme Tuutikki Tolosen Mörkövahti-kirjan (Tammi 2015). Se kertoo Hellemaan kolmesta sisaruksesta, jotka saavat lastenvahdikseen takkuturkkisen, perunakellarinhajuisen mörön. Kolmiosaisen kirjasarjan aloittanut teos palkittiin vuonna 2016 Arvid Lydecken -palkinnolla. 

Kiinnostuin sarjasta luettuani viime vuonna Roihuvuoren kylälehdestä Tuutikki Tolosen haastattelun. Siinä hän kertoi, että sarjan keskeiset tapahtumapaikat sijoittuvat Helsingin Roihuvuoreen. Paikat tuntevien on kuulemma helppo seurata, missä mennään. Haaveilen, että kirjan luettuamme lähdemme kävelylle Roihuvuoreen ja tutkimme kirjassa mainittuja paikkoja.



Japanilainen kokeshi-nukke menee naamiaisiin


Annelore Parotin
pienten lasten kuvakirja Yumi (WSOY 2009) oli tyttären toivomuslistalla. Parotin Yumi ja Aoki ovat kirjoja, joita lainailimme kirjastosta, kunnes löysin Aokin omaan hyllyymme. Ennen synttäreitään tytär toivoi saavansa myös Yumin. Onneksi löysin kirjan divarista.

Kirjassa seikkailee pieni kokeshi-nukke Yumi, joka valmistautuu ystävänsä Sakumin kanssa illalla pidettäviin naamiaisiin. Kirja on mielestäni tarkoitettu varsin pienille leikki-ikäisille, mutta Japani-teema kiehtoo myös seitsenvuotiastani.

Luimme kirjan ulkona saadaksemme Pienen Helmet -lukuhaasteen kohdan 11 "kirja jota luet ulkona" täytettyä. Ei ollut kauhean hyvä kokemus kylmänä ja lumisena päivänä. Onneksi kirjassa ei ollut paljon tekstiä!




Harry Potter tiivistetyssä muodossa


Viime aikoina olen kamppaillut itseni kanssa. Milloin on sopiva aika lukea tyttären kanssa ensimmäinen Harry Potter -kirja? Tiedän aika monia, jotka ovat lukeneet Harry Pottereita jo kuusivuotiailleen. Omasta mielestäni eskari-ikäinen on vielä liian nuori. Harry Potterithan ovat tosi pelottavia!

Toisaalta haluan ehdottomasti, että tytär kuulee ensimmäisen Harry Potter -kirjansa minun lukemanani. Olisi hirveää, jos esimerkiksi koulu spoilaisi lukuilomme ehtimällä lukea kirjan ennen minua. Siksi olin vähän kallistumassa ajatukseen, että lukisimme jo ensimmäisen Harry Potterin.

Sitten muistin sen inhon ja kauhun, jota koin professori Oraven kääriessä turbaaninsa auki Harry Potter ja viisasten kivi -kirjan lopussa. Ja minä sentään olen lukenut Harry Potterit vasta aikuisena! Ei, en vain voi lukea kirjaa eskarilaiselle.

Äitini antoi lahjaksi kirjan, joka oli täydellinen kompromissi tilanteeseemme. Harry Potter — Harryn oma kirja (Readme.fi 2016) kertoo tiivistetysti Harry Potterin tarinan alusta aina viimeiseen taisteluun asti hienolla elokuvakuvituksella höystettynä. Teksti on sen verran ympäripyöreää, ettei se viimeistä taistelua lukuunottamatta toimi spoilerina, vaikkei kirjoja olisi vielä lukenutkaan. Ääneenlukiessani jätin loppuratkaisun avoimeksi.

Nyt tyttärellä on hyvä käsitys siitä, kuka Harry Potter on, ja hän ymmärtää paremmin Harry Pottereita koskevat viittaukset, joita minulla nähtävästi on tapana tehdä. Hän oli sen verran innoissaan kirjasta, että ehkä emme kuitenkaan kauhean kauaa voi enää lykätä oikean Harry Potterin lukemista.



Ratkaistavana ei enempää eikä vähempää kuin maailmankaikkeuden salaisuus


Veljelläni on ilmiömäinen kyky poikkeuksetta antaa lahjaksi hyviä lastenkirjoja. Tällä kertaa hän lahjoitti Elina Hiltusen ja Minna Palmrothin kirjan Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuus (Otava 2020). Sen on kuvittanut yksi lempikuvittajistamme: Sari Airola.

Emme ole vielä ehtineet lukea kirjaa, mutta se vaikuttaa todella kiinnostavalta. Emma ja Sofia aikovat selvittää maailmankaikkeuden salaisuuden! Paljastuuko salaisuus koskaan, kun pihan kiukuiset Temppeliherrat pistävät kapuloita rattaisiin, ja tytöt joutuvat kohtaamaan vieläpä lapsia syövät noita-Akateemikot?

Minna Palmroth on Helsingin yliopiston avaruusfysiikan professori ja Elina Hiltunen tulevaisuuden tutkija, kemian diplomi-insinööri ja kauppatieteiden tohtori. Ensimmäisessä lastenkirjassaan he haluavat innostaa lapsia tutkimaan luonnonilmiöitä leikkien lomassa.



Mistä löytyy Tampereen linna?


Karo Hämäläisen kirjoittamaa ja Ilpo Koskelan kuvittamaa Tampereen Linna -kirjaa (Tammi 2020) odotin jo kauan ennen sen ilmestymistä. Silti emme ole vieläkään lukeneet sitä. Nyt kun se on omassa hyllyssä, se varmasti tulee pian luettua.

Sisarukset Akseli ja Elina ovat lähdössä retkelle Tampereelle. He kuulevat, että Tampereen Linna on maankuulu. Mikä linna? Siitä on otettava selvää. Tarinan edetessä tutuksi tulee kirjailija Väinö Linna, hänen tuotantonsa ja pitkäaikainen kotikaupunkinsa.

Tarinat oikeista ihmisistä kiehtovat minua. Tämä on hyvä lisä kokoelmaamme.



Oletko lukenut jonkin näistä kirjoista? Mitä pidit? Tai haluaisitko lukea jonkin näistä? Miksi?

 


 

6 kommenttia:

  1. Penni Pähkinäsydän hurmasi minut ihan täysin! Aivan ihana kirja, toivottavasti pidätte tekin. Karkkitehtaan kummituksesta olen kuullut paljon kehuja ennenkin, joten lainasin sen nyt myös. Oma lapseni on toki niin pieni, että nämä luen ihan vain itselleni, sekä omaksi iloksi että töiden puolesta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penni Pähkinäsydämestä olen kuullut paljon hyvää, ja odotan sitä innolla.
      Karkkitehtaan kummitus oli hyvä. Voimme ehdottomasti suositella! Se aloittaa Hämäränhyssyn mysteerit -sarjan, joten lisää seikkailuja on luvassa. :)

      Poista
  2. Minä olen 10-vuotiaani kanssa lukenut Harry Potterit yksi kerrallaan kesäkirjoina. Ensimmäinen ennen ekaluokkaa, toinen ennen tokaluokkaa jne. Vähän samaan tahtiin kuin Harrykin menee luokalta toiselle. Hän siis tietenkin osaa jo lukea itse, mutta nämä Harry Potterit ovat vielä olleet meidän yhteinen juttu. Kun kukin kirja on luettu, katsotaan elokuva. Saa nähdä päästäänkö sarja loppuun asti tällä tyylillä, toivottavasti.

    Se vain vähän harmittaa, että menin hankkimaan ja lukemaan hänelle Harry Potterit kuvitettuina painoksina ja nyt ensi kesänä olisi vuorossa Feeniksin kilta eikä sitä ole vielä ilmestynyt kuvitettuna. Englanniksi arvioitu ilmestyminen on syksyllä 2021, aargh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, ja voisi toimia meilläkin. Kiitos vinkistä! :)

      Mulla on tavalliset painokset Harry Pottereista, mutta kuvitettu laitos olisikin kivempi ja toimisi ehkä paremmin seitsenvuotiaan kanssa.

      Kurja, etteivät kaikki kuvitetut osat ole vielä ilmestyneet. :(

      Poista
  3. Luin Prinsessa, leijona ja maailmankaikkeuden salaisuuden itse ennen kuin annoin sen lahjaksi. Omasta mielestäni tarina oli tosi hauska. Toivottavasti tykkäätte! Se siinä kyllä vähän ärsytti, kun suurin osa tarinan aikuisista oli aika tyhmiä.

    Sen sijaan tarinan fiksuimmat ja koulutetuimmat ovat naisia, siis hyviä roolimalleja tytölle. Ei ehkä yllättävää, ottaen huomioon kirjan kirjoittajat.
    On tutkimuksia, joissa lapsia on pyydetty piirtämään tieteentekijä/tutkija. Valtaosa lapsista piirtää silloin tiedemiehen. Naisia on joukossa hyvin vähän. Populaarikulttuurin tarjoamilla roolimalleilla on tässä suuri rooli. Joten parasta alkaa näyttämään mallia naistutkijoista jo lapsen ollessa nuori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luettiin juuri kirjaa iltasaduksi. Ei päästy kovin hyvin eteenpäin, sillä S:n mielessä heräsi koko ajan kysymyksiä ja omaa pohdittavaa. Onnistunut kirja siinä mielessä, että laittaa aivot töihin.

      Kiinnitin huomiota siihen, millaisen roolimallin lasten vanhemmat tarjosivat. Äiti korjasi tietokonetta ja isä leipoi pullia ja pesi pyykkiä. Peinteisten roolimallien murtaminen oli selvästi tietoinen valinta.

      Tarina vaikuttaa kivalta. Toivottavasti saamme huomenna luettua sen loppuun.

      Poista