Viikonloppuna järjestimme seitsemän vuotta täyttävän tyttäreni kaverisynttärit. Pandemian vuoksi kutsuimme vain kaksi hänen kaikkein parasta ystäväänsä.
Yleensä rakastan lastenjuhlien järjestämistä, mutta nyt ei oikein huvittanut. Alkuvuosi on ollut rankka. Helmikuu oli hirveä, kun tytär sairasti koronan, ja olimme karanteenissa. Ja vuoden kestänyt etätyö ja kotona jumittaminen alkavat vaatia veronsa. Arvelin, että näissä juhlissa voitaisiin mennä sieltä, missä aita on matalin.
Tyttärellä oli kuitenkin paljon ajatuksia juhlista, eikä hän ollut valmis tinkimään mistään, vaikka vieraita olikin tulossa tavallista vähemmän. Synttäreitä edeltävänä päivänä minulle selvisi, että juhlissa olisi pakko olla aarteenetsintä, vaikka olin luullut onginnan riittävän.
Niinpä edellisenä iltana väsäsin paniikissa suuren kirjastoseikkailun, jossa lapset saivat tiiminä etsiä kirjastosta kadonnutta kirjaa vihjeitä seuraamalla. Kyseessä oli salapoliisileikki ja aarteenetsintä yhdessä paketissa.
Lapset olivat innoissaan, ja siksi päätin jakaa teillekin leikin idean. Tätä saa lainata vapaasti omissa juhlissa. Meidän juhlijat olivat 6–7-vuotiaita, mutta luulen, että tämä toimisi oikein hyvin pari vuotta nuorempienkin lasten kanssa.
Seikkailu alkoi seinälle kiinnitetyn julisteen luota. Siinä luki:
HUOMIO!
Kirjastosta on varastettu kirja. Auta etsimään kadonnut kirja. Seuraa varkaan jättämiä vihjeita ympäri kaupunkia. Aloita kirjastosta ja haastattele ainoaa henkilöä, joka näki varkaan. Silminnäkijä ei ole vanhin eikä hänen vaatteissaan ole keltaista.
Tästä alkaa
SUURI KIRJASTOSEIKKAILU
Olin maalannut vesiväreillä erilaisia rakennuksia, ja niitä oli kiinnitetty seinille sinne tänne. Ensin lasten tuli siis etsiä kirjasto.
Kun he olivat päätelleet, kuka kolmesta kirjastossa olevasta henkilöstä oli silminnäkijä, he saivat seuraavan vihjeen. Se kuului:
Rosvo juoksi kohti paikkaa, jonne sairaat ja loukkaantuneet viedään. Hän luikahti huoneeseen, jossa ihmisen luuranko saadaan näkyviin.
Lapset etsivät sairaalan ja avasivat röntgenosaston oven. Sen takaa löytyi seuraava vihje:
Mene paikkaan, jossa myydään kasveja. Valitse kasvi, joka ei ole väriltään punainen, mutta jonka väriä tarvitaan oranssin sekoittamisessa.
Tytöt löysivät kukkakaupan ja keltaisen kukan. Sen taakse oli kirjoitettu seuraava vihje:
Mene paikkaan, jossa voi katsella vanhoja esineitä. Valitse porras, joka ei ole ylin eikä alin, eikä ole ylimmän vieressä.
Tytöt kiiruhtivat museon luo. Toiseksi alimman portaan takaa tuli esiin seuraava vihje:
Mene paikkaan, jossa matkustajat saavat nukkua. Valitse ovi, joka ei ole oikealla, mutta on keskimmäisen oven vieressä.
Lapset ryntäsivät hotellille ja avasivat vasemmanpuoleisen oven. Sen taakse oli kirjoitettu seuraava vihje:
Mene paikkaan, jossa tuoksuu herkulliselta. Valitse leivos, jossa on pinkkiä ja marja.
Leipomo löytyi. Muffinssin taakse oli kirjoitettu viimeinen vihje:
Kirja on paikassa, jossa on kaikki maailman tieto...
Hetken mietittyään tytöt palasivat kirjastolle ja luin vihjeen loppuosan:
...tietosanakirjojen takana!
Hyllyllä kirjaston kuvan alla olikin pitkä rivi tietosanakirjoja. Aarre löytyi niiden takaa. Piilossa oli neljän kirjan silkkinauhalla sidottu pino.
Kirjapinon mukana oli lappu:
Onneksi olkoon! Selvitit kätköpaikan. Selvitäpä vielä, mikä kirjoista kuuluu kirjastolle. Entä mitä muille kirjoille pitäisi tehdä?
Jokaisen kirjan kanteen oli kiinnitetty pahvipyörylä. Yhdessä luki "kaupunginkirjaston omaisuutta" ja muissa luki "löytäjä saa pitää".
Suuren kirjastoseikkailun palkintona oli tietysti siis kirjoja. Olen kerännyt Tuula Kallioniemen Karoliina-sarjaa kirppareilta ja Kierrätyskeskuksesta. Kyseessä on laadukas sarja. Kirjasarjan ensimmäinen osa Karoliina ja noidutut tossut oli lasten ja nuorten Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2008.
Olemme lukeneet sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja ne joutivat jo lahjoitettavaksi eteenpäin. Kahdessa ensimmäisessä kirjassa seurataan Karoliinan eskariaikaa. Seuraavissa osissa Karoliina on koululainen. Kätköistäni löytyi jopa yksi kirja (sarjan viimeinen eli kahdeksas osa Karoliina ja oikukas uni), jota tytär ei ollut vielä nähnyt, joten hänkin sai aidon yllätyksen.
Olen maksanut kirjoista euron tai pari kappaleelta, joten mitään suurta rahallista panostusta tämä aarteenetsintä ei vaatinut. Lapset olivat tosi innoissaan ja tuntuivat aidosti ilahtuvan kirjoista. Varsinkin Marika Maijalan kuvitus herätti ihastusta.
Ensi vuonna toteutamme tämän ehdottomasti uudestaan! Täytyy jo alkaa kerätä kirppareilta sopivia palkintokirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti