"Aprillit päässä" kirjoitettuja runoja

Aprillipäivänä kaikki on mahdollista. Pallo potkii pelaajia, lattia on talon katto ja paisti karkaa padasta. Näin ainakin käy Jukka Itkosen runossa Aprillipäivä, joka löytyy Itkosen runokokoelmasta Aprillipäivä (Lasten Keskus 2017). Kirjan vallaton kuvitus on Camilla Pentin käsialaa.

Alkusivulla varoitetaan, että runot on kirjoitettu "aprillit päässä". Melkoista nonsensea monet runoista ovatkin. Esimerkiksi runossa nimeltään Arkinen runo tipahtaa kaskelotti TV-ruudusta lattialle.

Nonsensella en tarkoita sitä, että runot olisivat täyttä hölynpölyä. Vaikka kokoelma on täynnä hullunkurisuuksia, monissa runoissa on hyvinkin tarkkanäköisiä oivalluksia ympäröivästä maailmasta. Esimerkiksi runossa Lauloi tavataan sotaurho muurahainen, joka lähti sotimaan vieraille maille ja nyt sillä on vain yksi tuntosarvi.

Nonsense-runoudella voi valistaakin. Kokoelmasta löytyy runo nimeltään Vältä tupakointia. Runo Titanikki meni rikki kelpaa pieneksi historian oppitunniksi Titanic-laivan kohtalosta.

Itkosen runoissa on loppuriimit kohdillaan. Niissä leikitellään kielellä, tavataan mm. Laka-noita eli noita nimeltään Laka, jonka äiti on Eta-noita. Runoista löytyy mukavia kielellisiä oivalluksia. Esimerkiksi mummon kutomaa villasukkaa kutsutaan jalanpesäksi. Kokoelman pisin sana lienee kastematolehmänmaitosurma runosta Hyvä Sylvi!

Omaan makuuni runokokoelmassa on vähän liikaa mustaa huumoria ja muita hirveyksiä. Kuolemaa käsitellään useissa runoissa. Suolakarhun laulu alkaa rankasti:

"Suolaa, suolaa, suolaa vaan,
en saa enää hunajaa,
kohta minut suolataan.
Tänne saapuu metsämies
punaisine myssyineen,
koirineen ja pyssyineen.

Sitten kuuluu laukaus
ja..."

Onneksi runon loppupuolella paljastuu, että metsämies onkin kolmivuotias vesipyssymetsästäjä.

Omaksi suosikkirunokseni valikoitui Lampaat, vaikka se edustaakin juuri mustaa huumoria. Tässä pari katkelmaa runosta:

"LAMPAAT

Ne istuvat siellä,
poutaisella säällä,
valkean pullean poutapilven päällä.

- -

Tämä runo kertoo lampaista.
Eivät selvinneet
suden hampaista."

Runokokoelma sopii erinomaisesti lapsen ja vanhemman yhteiseen kielelliseen iloitteluun. Itse olen sikäli epäkiitollisessa asemassa, ettei tyttäreni välitä runoista, eikä yleensä halua niitä kuunnella. Onneksi on varmaan toisenlaisiakin lapsia. 


Jukka Itkonen: Aprillipäivä
Kuvitus: Camilla Pentti
Kustantaja: Lasten Keskus 2017

Aprillia, aprillia

Aprillia, aprillia, 

syö silliä, 

juo kuravettä päälle!

Tänään on aprillipäivä – päivä jolloin kaikkea ei kannata uskoa. En kuitenkaan ajatellut jekuttaa teitä tänään. Sen sijaan esittelen aprillipäiväaiheisen kirjan.

Riina Katajavuoren kirjoittama Pentin aprillipäivä kertoo lähiössä asuvasta Pentistä. Pihalta löytyy aina leikkikavereita, mitä nyt F-talon isojen poikien kanssa joudutaan silloin tällöin ruusunmarjasotasille. 

Keväällä lähimetsässä suoritetaan puiden harvennusta ja kaadettujen puiden runkojen päällä on hauska leikkiä monenlaisia leikkejä. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu: itku pitkästä ilosta. Pentin jalka jää putoavan puunrungon alle ja murtuu. 

"- Pentti jäi puun alle, Pentti jäi puun alle, karjuvat Toni ja Taukka hengästyneinä ja hädissään, kun ovat päässeet E-talon pihaan. Äiti tulee ikkunaan ja sanoo, ettei tuo ole yhtään hauskaa.

- Ei niin, kun Pentin jalka on poikki! Toni ja Taukka melkein itkevät.

- Aprillipäivä, Äiti selittää ymmärtäväisesti talonmiehen rouvalle, joka tamppaa pihalla mattoa.

- Ei kun ihan oikeasti, Toni huutaa, ja Äiti kalpenee." 

Pentti toimitetaan ambulanssilla sairaalaan, jossa jalka kipsataan. Pentti joutuu jäämään sairaalaan pitkäksi aikaa. Suru on suuri, kun hän tajuaa, että syntymäpäiväjuhlatkin jäävät nyt pitämättä. Onneksi sairaalassakin voi juhlia. Lahjaksi Pentti saa jotain, mikä karkottaa tylsyyden pedissä makaamisesta.

Kirjan nimestä ajattelin, että kertomus kuvaisi vain yhtä päivää, mutta näin ei ole. Pentin elämää kuvaillaan laajasti. Kerrotaan maalla asuvasta Mummustakin, joka kutsuu Penttiä itsepintaisesti Pempiksi. Hän tapaa keitellä puuroa, joka on syötävä loppuun, vaikkei jaksaisi, koska Jumalan viljalla ei saa leikkiä (tulee oma vaarini mieleen!).

Tapaturma sattuu tapahtumaan aprillipäivänä, mutta aprillipäivä ei ole kirjassa keskiössä. Se mainitaan vain sivumennen äidin lausahduksessa. Kirja kuvaa ansiokkaasti lähiöelämää lapsen näkökulmasta. 

Kuvitus on taattua Salla Savolaista. Hänen tyylinsä on helposti tunnistettavaa ja ilmeikästä.

Riina Katajavuori: Pentin aprillipäivä
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi 2002