Kaarle pelastaa päivän

Tunnetko jo Kaarlen ja Lordi Nukkasukan? Olet ehkä nähnyt tämän kaksikon seikkailuja Pikku Kakkosessa. Piirrossarja perustuu brittikirjailija Alex T. Smithin suosittuihin Kaarle-kirjoihin. Englanniksi kirjoja on ilmestynyt kymmenen, suomeksi kolme ja neljäs ilmestyy kesäkuussa.

Kaarle on pieni, pyöreä koira, joka rakastaa punaista baskeriaan ja villapaitaansa. Hänen paras ystävänsä on Lordi Nukkasukka, joka on aika nukkainen, vähän juustonhajuinen sukka. 

Kaarle ja Lordi Nukkasukka asuvat herra ja rouva Kiiltokenkäsen luona. Aamuisin Kiiltokenkäset kopistelevat töihin kiiltävissä kengissään. Silloin alkavat Kaarlen ja Lordi Nukkasukan päivän seikkailut, joista Kiiltokenkäsillä ei ole aavistustakaan. Avuliaana koirana Kaarle ajautuu usein pelastamaan päivän.

Ostin kirjasarjan ensimmäisen osan Kaarle kaupungilla (Art House 2019) jo syksyllä Helsingin kirjamessuilta, mutta kului useampi kuukausi, ennen kuin ehdimme lukea sen.

Kaarle kaupungilla -kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä Kaarle ja Lordi Nukkasukka lähtevät kaupungille. Kaupungilla on vaikka mitä tekemistä. Kaarle ja Lordi Nukkasukka käyvät kävelyllä, katselevat puluja, levähtävät kahvilassa, tekevät ostoksia ja päätyvät taidemuseoon.

Museossa on paljon kiinnostavaa katseltavaa, mutta siellä on myös tuhma rosvo, joka yrittää varastaa erään veistoksen. Kuinka ollakaan, Kaarle pelastaa päivän.

Toisessa osassa Lordi Nukkasukka on sairastunut ja Kaarle vie sen sairaalaan. Sillä välin, kun tohtori Takala-Listo vie Lordi Nukkasukan röntgeniin, Kaarle tutkii paikkoja ja päätyy kokeilemaan tohtori Takala-Liston valkoista lääkärintakkia. 

Sekaannushan siitä syntyy ja Kaarle joutuu parantamaan joukon painijoita, muutaman sirkusakrobaatin ja tatuoidun miehen. Fiksuna koirana Kaarle selviää jopa tästä kiperästä tilanteesta.

Kirjasarjan toisessa osassa Kaarle lomalla (Art House 2019) Kaarle ja Lordi Nukkasukka päättävät viettää rentouttavan päivän rannalla. Pian he joutuvat kuitenkin seikkailun pyörteisiin, kun kilpailevat merirosvot ovat aarrejahdissa. Kaarle tietysti pelastaa päivän.

Tähän teokseen tutustuimme junassa ennen tätä korona-aikaa. On ihanaa, että VR:n leikkivaunuissa on kirjoja. Kirjat ovat matkalla ihan parasta ajanvietettä! Kaarle lomalla -kirjan ehti mainiosti lukea matkalla Helsingistä Ouluun (lyhyempikin matka olisi riittänyt).

Kirjasarjan uusimpaan suomennettuun osaan Kaarle sirkuksessa (Art House 2020) en ole vielä ehtinyt tutustua. Siinä Kaarle ja Lordi Nukkasukka kuitenkin päätyvät päiväkävelyllään Uskomattoman Uunon Uskomattomaan Sirkukseen.

Kirjasarjan neljäs suomennos Kaarle maatilalla ilmestyy kesäkuussa. Siinä Kaarle ja Lordi Nukkasukka pääsevät maaseuturetkellään auttamaan maalaismarkkinoiden järjestelyssä. Kirja kiinnostaa minua ehkä siksikin, että se saattaisi sopia Pienen Helmet-lukuhaasteen kohtaan 17 "kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla".

Kaarle-kirjat sopivat ääneen luettavaksi jo vaikkapa kolmivuotiaasta alkaen, mutta yhtä hyvin ne soveltuvat äskettäin lukemaan oppineiden itse luettavaksi. Aloittelevalle lukijalle ne sopivat loistavasti, sillä tekstiä on kohtuullinen määrä, virkkeet ovat helppoja ja puna-musta-valkoinen piirroskuvitus tukee tekstiä.

Kirjailijan antamat "käyttöohjeet"  Kaarle kaupungilla -kirjan esipuheessa saavat lukuhalut heräämään:

"Muista, että kirjat voivat mennä mihin vain — samoin kuin Kaarle —, joten ota tämä kirja mukaasi ja lue sitä aina kun sinulla on muutama minuutti luppoaikaa.

Minusta kirjat maistuvat parhaalta teekupposen ja keksin kanssa, mutta sinä voit tietenkin lukea kirjaasi miten ja milloin vain haluat (vaikka samalla kun jahtaat tuhmaa rosvoa!).

Äläkä huoli, jos sivut vähän rytistyvät ja kulmat lytistyvät — se tarkoittaa vain sitä, että olet nauttinut tarinasta tosi tosi paljon!"

Alex T. Smith on koulutukseltaan kuvittaja. Hän on piirtänyt ja kertonut tarinoita aina siitä asti, kun kynä alkoi pysyä hänen kädessään. Jo viisivuotiaana hän päätti ryhtyä isona lastenkirjakuvittajaksi. 

Smithin kuvitustyyli on hurmaava. Ainakin kirjassa Kaarle kaupungilla ratkaisu värittää muuten musta-valkoista kuvitusta punaisella toimii hienosti.

Alex T. Smithin veikeät tarinat ja valloittavat kuvat ovat hurmanneet ympäri maailmaa. Kaarle-sarja on ollut valtava kansainvälinen menestys. Ensimmäinen Kaarle-kirja ilmestyi Britanniassa jo vuonna 2011. Hienoa, että kirjoja on nyt alettu saada suomeksikin.


Alex T. Smith (teksti ja kuvat): Kaarle kaupungilla
Englanninkielinen alkuteos: Claude in the City
Suomennos: Riina Behl
Kustantaja: Art House 2019

 

Aprillia, aprillia

Aprillia, aprillia, 

syö silliä, 

juo kuravettä päälle!

Tänään on aprillipäivä – päivä jolloin kaikkea ei kannata uskoa. En kuitenkaan ajatellut jekuttaa teitä tänään. Sen sijaan esittelen aprillipäiväaiheisen kirjan.

Riina Katajavuoren kirjoittama Pentin aprillipäivä kertoo lähiössä asuvasta Pentistä. Pihalta löytyy aina leikkikavereita, mitä nyt F-talon isojen poikien kanssa joudutaan silloin tällöin ruusunmarjasotasille. 

Keväällä lähimetsässä suoritetaan puiden harvennusta ja kaadettujen puiden runkojen päällä on hauska leikkiä monenlaisia leikkejä. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu: itku pitkästä ilosta. Pentin jalka jää putoavan puunrungon alle ja murtuu. 

"- Pentti jäi puun alle, Pentti jäi puun alle, karjuvat Toni ja Taukka hengästyneinä ja hädissään, kun ovat päässeet E-talon pihaan. Äiti tulee ikkunaan ja sanoo, ettei tuo ole yhtään hauskaa.

- Ei niin, kun Pentin jalka on poikki! Toni ja Taukka melkein itkevät.

- Aprillipäivä, Äiti selittää ymmärtäväisesti talonmiehen rouvalle, joka tamppaa pihalla mattoa.

- Ei kun ihan oikeasti, Toni huutaa, ja Äiti kalpenee." 

Pentti toimitetaan ambulanssilla sairaalaan, jossa jalka kipsataan. Pentti joutuu jäämään sairaalaan pitkäksi aikaa. Suru on suuri, kun hän tajuaa, että syntymäpäiväjuhlatkin jäävät nyt pitämättä. Onneksi sairaalassakin voi juhlia. Lahjaksi Pentti saa jotain, mikä karkottaa tylsyyden pedissä makaamisesta.

Kirjan nimestä ajattelin, että kertomus kuvaisi vain yhtä päivää, mutta näin ei ole. Pentin elämää kuvaillaan laajasti. Kerrotaan maalla asuvasta Mummustakin, joka kutsuu Penttiä itsepintaisesti Pempiksi. Hän tapaa keitellä puuroa, joka on syötävä loppuun, vaikkei jaksaisi, koska Jumalan viljalla ei saa leikkiä (tulee oma vaarini mieleen!).

Tapaturma sattuu tapahtumaan aprillipäivänä, mutta aprillipäivä ei ole kirjassa keskiössä. Se mainitaan vain sivumennen äidin lausahduksessa. Kirja kuvaa ansiokkaasti lähiöelämää lapsen näkökulmasta. 

Kuvitus on taattua Salla Savolaista. Hänen tyylinsä on helposti tunnistettavaa ja ilmeikästä.

Riina Katajavuori: Pentin aprillipäivä
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi 2002