4 kirjaa — Lukurauhan päivän lukusuunnitelmat

Helmikuu on taas edennyt siihen vaiheeseen, että on aika pysähtyä ja omistaa yksi päivä lukemiselle. Tänään vietetään vuotuista lukurauhan päivää Kirjasäätiön sääntöjä soveltaen. Itse pidän eniten lukurauhan lain pykälistä 5 ja 6:

5 § Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6 § Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

Miten hyvin pykäliä sitten lapsiperheessä pystyy noudattamaan, on oma lukunsa (täältä voi lukea viimevuotisista kokemuksistani). Toiveikkaasti aion kuitenkin taas yrittää.

Omaan lukurauhan päivääni kuuluu niin perinteistä lukemista kuin äänikirjankin kuuntelemista. Printtikirjana minulla on kesken Päivi Haanpään Pysähdyskoe — Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta (Art House 2021) ja äänikirjana jatkan Aino Vähäpesolan Onnenkissaa (Kosmos 2019).

Pysähdyskoe

Pysähdyskokeen tematiikka sopii erinomaisesti lukurauhan päivän tunnelmaan. Päivi Haanpää on sanataiteenalan kulttuurityöläinen, joka 40 vuotta täyttäessään alkaa saada tarpeekseen jatkuvista silpputöistä ja vapaa-aikansa pirstaleisuudesta. Hän tarvitsee lomaa. Tai ei, hän tarvitsee täydellistä pysähtymistä. Niinpä hän päättää tarjota itselleen puolen vuoden omakustanteisen vapaan.

Puolen vuoden aikana Haanpää on irti velvollisuuksista. On lupa lorvia ja tehdä mitä huvittaa. Tai olla tekemättä. Puolivuotisen aikana hän kirjaa ylös mietteitään. Syntyy kokoelma esseitä, joissa Haanpää tutkailee suhdettaan työhön ja lorvimiseen.

Pysähdyskoe alkaa elokuussa 2019. Lukiessani en voi olla ajattelematta, mitä tapahtui vain hetki pysähdyskokeen päättymisen jälkeen. Kaikki pysähtyi. Koko maailma. Pandemia lukitsi ihmiset koteihinsa. Haanpään pysähdyskokeesta taisi tulla suunniteltua pidempi. Kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä ajatuksia se hänessä herätti. Toivottavasti sitä käsitellään kirjan lopussa.

Onnenkissa

Aino Vähäpesolan Onnenkissan olen vasta aloittanut, joten siitä en vielä osaa sanoa kauheasti. 

Onnenkissan oli kuulemma tarkoitus olla alun perin kirja Edith Södergranista ja siitä, miksi hänen runonsa ovat juuri nyt ajankohtaisia. Siitä tuli kirja, joka pakenee määrittelyjä. Liikutaan esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa. Luvassa on ilmeisesti feminististä puhetta elämästä setien ehdoilla rakennetussa maailmassa.

Salmanterin Terttu ja minimerirosvot

Tyttären kanssa pääsemme aloittamaan tänään uuden iltasatukirjan. Jos minä saan päättää, se tulee olemaan Noora Kunnaksen Salmanterin Terttu ja minimerirosvot (Otava 2019, kuv. Teemu Juhani).

Lilli ja Mikko lähetetään setänsä luo Naakkalaan vanhempien työmatkan ajaksi. Niuhon ja tiukkapipoisen Jim-sedän luona asustelu ei olekaan niin kamalaa kuin lapset ensin luulivat. Naapurissa nimittäin asuu mahtimummo Salmanterin Terttu, jonka kanssa tylsä vierailu muuttuu jännittäväksi seikkailuksi. Luvassa on hillittömiä, suorastaan absurdeja juonenkäänteitä.

Salmanterin Tertun, Mikon ja Lillin seikkailuja on olemassa jo kolmen osan verran. Olen pitkään halunnut päästä sarjan pariin. Ehkä nyt on oikea aika.

Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto

Seitsenvuotiaani aikoo viettää lukurauhan päivää lukemalla loppuun Vuokko Hurmeen ja kuvittaja Tiina Konttilan kirjan Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto (WSOY 2020). Helppolukuiseen Lukupalat-sarjaan kuuluvassa kirjassa on tarpeeksi lyhyt teksti, vetävä juoni ja värikkäät kuvat.

Kahdeksanvuotiaan Helmin sisaruksilla ja naapurin lapsilla on taloyhtiön kellarissa eläinhoitola. Siellä pehmoeläimet saavat hyvää ja hellää hoitoa. Helmi saa isosiskonsa Liljan ratsastusleirin ajaksi hoidettavakseen ylilääkärin pestin. Siitä tuleekin vaikeampaa kuin Helmi osasi kuvitella, sillä potilaat alkavat saada outoja oireita.

Pian käsillä on helposti leviävä ja vaarallinen epidemia, pumpulirutto. Tarvitaan suojavarusteita, karanteeneja, mikroskooppitutkimuksia ja lääkkeitä, ennen kuin epidemia talttuu.

Teos on ilmestynyt ensimmäisenä koronavuonna heinäkuussa 2020. En tiedä, kuinka nopeita kirjansyntyprosessit yleensä ovat, mutta olettaisin, että niihin kuluu aika paljon aikaa. Voisiko tarina olla kirjoitettu jo ennen pandemiaa? Siinä tapauksessa on osuttu sattumalta aivan uskomattoman ajankohtaiseen aiheeseen.

Miten sinä aiot viettää lukurauhan päivää?

Kaarle ja Lordi Nukkasukka Joulupukin sijaisina

 

Tämän vuoden joulukirjauutuuksista kuusivuotiaani odotti kiihkeimmin Alex T. Smithin Joulu-Kaarlea (Art House 2020). Punapaitaisen ja punabaskerisen Kaarle-koiran ja Lordi Nukkasukan seikkailuista kertova Kaarle-sarja on tyttären lemppareita.

Tarinassa jouluun on enää yksi yö. Kun herra ja rouva Kiiltokenkänen kopistelevat juhlatamineissa joulujuhliin, Kaarle odottaa pääsevänsä viettämään kotoisan illan uuden Poliisi ja rosvo -kirjansa äärellä. Rauhallinen ilta kuitenkin häiriintyy, kun pimeästä asunnosta alkaa kuulua kummallisia ääniä.

Kukapa muu voisi hiippailla nurkissa näin joulun alla kuin... murtovaras! Neuvokkaana koirana Kaarle vangitsee tunkeilijan käsiraudoillaan.

No, hiippari ei ollutkaan murtovaras, ja kun käsirautojen avain on hukkunut, Kaarle päätyy sijaistamaan Joulupukkia tämän lahjakierroksella pukin erikoislämpimissä housuissa (reessä on kylmä).

"Kaverukset pöllähtivät olohuoneeseen valtavassa noki- ja tuhkapilvessä!

Vikkelästi Kaarle pinosi lahjat kuusen alle, pani Joulupukille osoitetut keksit baskeriinsa myöhempää käyttöä varten ja pötki takaisin savupiippuun.

Lordi Nukkasukka toivoi, että jossakin paketissa olisi pölynimuri, jolla voisi siivota tämän sotkun." 

Lahjojen jakaminen ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella, eikä Kaarle välty kommelluksilta. Olisi sittenkin paras keksiä keino Joulupukin vapauttamiseksi käsiraudoista. Onneksi Kaarle saa apua, ja kaikki kääntyy parhain päin.

Smithin teksti vetää hyvin, ja tarina sopii erinomaisesti ahmittavaksi. Runsas puna-musta-valkoinen kuvitus tukee tarinaa. 

Parhaiten Kaarle-kirjat soveltuisivat äskettäin lukemaan oppineen lapsen itse lukemaksi. Kuusivuotiaani lukutaito ei vielä riitä kirjojen lukemiseen, joten luin kertomuksen hänelle ääneen. Meillä koko romaani tuli luettua yhdellä kertaa.

Kaarlesta on tässä blogissa kirjoitettu aiemmin täällä ja täällä. Kaarle-kirjoja on ilmestynyt suomeksi nyt kuusi. Lisää on luvassa, kuten tytär onnellisena takasivulta huomasi.

Tytär on hurahtanut Kaarle-kirjoihin. Uusin suomennos täytyy hankkia aina välittömästi, kun sellainen ilmestyy. Lähikirjakaupastamme ei Joulu-Kaarlea löytynyt, joten tilasin sen verkkokirjakaupasta heti, kun se oli tilattavissa. Näin joulun alla lähetys saapui tuskallisen hitaasti, ja tytär meinasi jo hermostua, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Alex T. Smith (teksti ja kuvitus): Joulu-Kaarle
Englanninkielinen alkuteos: Santa Claude
Suomennos: Riina Behl
Kustantaja: Art House 2020

 

Kaarle tutustuu elämään maatilalla

Kun herra ja rouva Kiiltokenkänen kopistelevat aamulla töihin, Kaarle nousee koiranpedistään, painaa punaisen baskerin päähänsä ja suuntaa seikkailemaan yhdessä rakkaan ystävänsä Lordi Nukkasukan kanssa.

Kirjoitin Alex T. Smithin ensimmäisestä Kaarle-kirjasta toukokuussa. Kesälomareissullemme nappasin mukaan viimeisimmän suomennetun osan Kaarle maatilalla (Art House 2020).

Kaarle tuntee tarvitsevansa raitista ilmaa, ja niinpä Kaarle ja Lordi Nukkasukka päättävät lähteä maaseudulle.

"He löysivät maaseudun melko pian. Kaarle oli yllättynyt siitä, kuinka tosi iso se oli, ja tosi vihreä. Lordi Nukkasukka päätti, että hänkin kaikesta huolimatta piti siitä."

Mutkattomasti Kaarle pääsee auttelemaan maatilan töissä Villaperän maatilalla. Tilan farmari rouva Pötsilä tarvitseekin juuri sopivasti apua, sillä iltapäivällä hänen tilallaan pidetään maalaismarkkinat ja hänellä on kädet täynnä työtä.

Niinpä Kaarle ryhtyy keräämään munia, ajamaan lampaita, lenkkeilyttämään hevosia ja pesemään possuja. Lordi Nukkasukka tyytyy lähinnä katselemaan Kaarlen uurastusta.

Iltapäivällä on aika rentoutua ja nauttia maalaismarkkinoiden tunnelmasta ja annista. Kakkukojusta täytyy tietysti maistaa jokaista kakkulajia.

Markkinoilla jaetaan palkintoja parhaille vihanneksille ja valitaan kauneimpia eläimiä. Kuinkahan rouva Pötsilän possujen käy Kauneimmat possut -kilpailussa Kaarlen käsittelyn jälkeen?

Kun suuri, hurja härkä pillastuu, Kaarle saa tuttuun tapaan taas tilaisuuden pelastaa päivän.

Rouva Pötsilä palkkaisi mielellään Kaarlen vakituisesti maatilalleen, mutta mukava peti herra ja rouva Kiiltokenkäsen luona jo kutsuu seikkailun uuvuttamaa Kaarlea.

Sitä paitsi seuraavana päivänä odottaa uusi seikkailu jossain toisaalla. Kaarlehan saattaa päästä vaikka parrasvaloihin (Kaarle parrasvaloissa ilmestyy syksyllä).

Kuten Kaarle-kirjoissa yleensäkin, juoni kulkee hyvin. Huumorilla höystettyä tarinaa on helppo ja nopea lukea. Kaarle-sarja sopisi loistavasti itseluettavaksi pienelle lukijalle. Puna-musta-valkoinen kuvitus tukee lukemista ja saa nauramaan tavan takaa.

Luin kirjan kuusivuotiaalleni ääneen, ja vaikka kirjassa on 96 sivua, me luimme sen kokonaan yhdellä kertaa. Hauskaa oli, ja tytär pyysi lisää. Onnistuneen kirjan merkki!

Alex T. Smith (teksti ja kuvitus): Kaarle maatilalla

Englanninkielinen alkuteos: Claude in the Country

Suomennos: Riina Behl

Kustantaja: Art House Oy 2020

Pieni Helmet-lukuhaaste 2020 
Merkitsen kirjan listallemme kohtaan 17 "kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla".

Kaarle pelastaa päivän

Tunnetko jo Kaarlen ja Lordi Nukkasukan? Olet ehkä nähnyt tämän kaksikon seikkailuja Pikku Kakkosessa. Piirrossarja perustuu brittikirjailija Alex T. Smithin suosittuihin Kaarle-kirjoihin. Englanniksi kirjoja on ilmestynyt kymmenen, suomeksi kolme ja neljäs ilmestyy kesäkuussa.

Kaarle on pieni, pyöreä koira, joka rakastaa punaista baskeriaan ja villapaitaansa. Hänen paras ystävänsä on Lordi Nukkasukka, joka on aika nukkainen, vähän juustonhajuinen sukka. 

Kaarle ja Lordi Nukkasukka asuvat herra ja rouva Kiiltokenkäsen luona. Aamuisin Kiiltokenkäset kopistelevat töihin kiiltävissä kengissään. Silloin alkavat Kaarlen ja Lordi Nukkasukan päivän seikkailut, joista Kiiltokenkäsillä ei ole aavistustakaan. Avuliaana koirana Kaarle ajautuu usein pelastamaan päivän.

Ostin kirjasarjan ensimmäisen osan Kaarle kaupungilla (Art House 2019) jo syksyllä Helsingin kirjamessuilta, mutta kului useampi kuukausi, ennen kuin ehdimme lukea sen.

Kaarle kaupungilla -kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä Kaarle ja Lordi Nukkasukka lähtevät kaupungille. Kaupungilla on vaikka mitä tekemistä. Kaarle ja Lordi Nukkasukka käyvät kävelyllä, katselevat puluja, levähtävät kahvilassa, tekevät ostoksia ja päätyvät taidemuseoon.

Museossa on paljon kiinnostavaa katseltavaa, mutta siellä on myös tuhma rosvo, joka yrittää varastaa erään veistoksen. Kuinka ollakaan, Kaarle pelastaa päivän.

Toisessa osassa Lordi Nukkasukka on sairastunut ja Kaarle vie sen sairaalaan. Sillä välin, kun tohtori Takala-Listo vie Lordi Nukkasukan röntgeniin, Kaarle tutkii paikkoja ja päätyy kokeilemaan tohtori Takala-Liston valkoista lääkärintakkia. 

Sekaannushan siitä syntyy ja Kaarle joutuu parantamaan joukon painijoita, muutaman sirkusakrobaatin ja tatuoidun miehen. Fiksuna koirana Kaarle selviää jopa tästä kiperästä tilanteesta.

Kirjasarjan toisessa osassa Kaarle lomalla (Art House 2019) Kaarle ja Lordi Nukkasukka päättävät viettää rentouttavan päivän rannalla. Pian he joutuvat kuitenkin seikkailun pyörteisiin, kun kilpailevat merirosvot ovat aarrejahdissa. Kaarle tietysti pelastaa päivän.

Tähän teokseen tutustuimme junassa ennen tätä korona-aikaa. On ihanaa, että VR:n leikkivaunuissa on kirjoja. Kirjat ovat matkalla ihan parasta ajanvietettä! Kaarle lomalla -kirjan ehti mainiosti lukea matkalla Helsingistä Ouluun (lyhyempikin matka olisi riittänyt).

Kirjasarjan uusimpaan suomennettuun osaan Kaarle sirkuksessa (Art House 2020) en ole vielä ehtinyt tutustua. Siinä Kaarle ja Lordi Nukkasukka kuitenkin päätyvät päiväkävelyllään Uskomattoman Uunon Uskomattomaan Sirkukseen.

Kirjasarjan neljäs suomennos Kaarle maatilalla ilmestyy kesäkuussa. Siinä Kaarle ja Lordi Nukkasukka pääsevät maaseuturetkellään auttamaan maalaismarkkinoiden järjestelyssä. Kirja kiinnostaa minua ehkä siksikin, että se saattaisi sopia Pienen Helmet-lukuhaasteen kohtaan 17 "kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla".

Kaarle-kirjat sopivat ääneen luettavaksi jo vaikkapa kolmivuotiaasta alkaen, mutta yhtä hyvin ne soveltuvat äskettäin lukemaan oppineiden itse luettavaksi. Aloittelevalle lukijalle ne sopivat loistavasti, sillä tekstiä on kohtuullinen määrä, virkkeet ovat helppoja ja puna-musta-valkoinen piirroskuvitus tukee tekstiä.

Kirjailijan antamat "käyttöohjeet"  Kaarle kaupungilla -kirjan esipuheessa saavat lukuhalut heräämään:

"Muista, että kirjat voivat mennä mihin vain — samoin kuin Kaarle —, joten ota tämä kirja mukaasi ja lue sitä aina kun sinulla on muutama minuutti luppoaikaa.

Minusta kirjat maistuvat parhaalta teekupposen ja keksin kanssa, mutta sinä voit tietenkin lukea kirjaasi miten ja milloin vain haluat (vaikka samalla kun jahtaat tuhmaa rosvoa!).

Äläkä huoli, jos sivut vähän rytistyvät ja kulmat lytistyvät — se tarkoittaa vain sitä, että olet nauttinut tarinasta tosi tosi paljon!"

Alex T. Smith on koulutukseltaan kuvittaja. Hän on piirtänyt ja kertonut tarinoita aina siitä asti, kun kynä alkoi pysyä hänen kädessään. Jo viisivuotiaana hän päätti ryhtyä isona lastenkirjakuvittajaksi. 

Smithin kuvitustyyli on hurmaava. Ainakin kirjassa Kaarle kaupungilla ratkaisu värittää muuten musta-valkoista kuvitusta punaisella toimii hienosti.

Alex T. Smithin veikeät tarinat ja valloittavat kuvat ovat hurmanneet ympäri maailmaa. Kaarle-sarja on ollut valtava kansainvälinen menestys. Ensimmäinen Kaarle-kirja ilmestyi Britanniassa jo vuonna 2011. Hienoa, että kirjoja on nyt alettu saada suomeksikin.


Alex T. Smith (teksti ja kuvat): Kaarle kaupungilla
Englanninkielinen alkuteos: Claude in the City
Suomennos: Riina Behl
Kustantaja: Art House 2019