Helmikuu on taas edennyt siihen vaiheeseen, että on aika pysähtyä ja omistaa yksi päivä lukemiselle. Tänään vietetään vuotuista lukurauhan päivää Kirjasäätiön sääntöjä soveltaen. Itse pidän eniten lukurauhan lain pykälistä 5 ja 6:
5 § Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.6 § Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.
Miten hyvin pykäliä sitten lapsiperheessä pystyy noudattamaan, on oma lukunsa (täältä voi lukea viimevuotisista kokemuksistani). Toiveikkaasti aion kuitenkin taas yrittää.
Omaan lukurauhan päivääni kuuluu niin perinteistä lukemista kuin äänikirjankin kuuntelemista. Printtikirjana minulla on kesken Päivi Haanpään Pysähdyskoe — Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta (Art House 2021) ja äänikirjana jatkan Aino Vähäpesolan Onnenkissaa (Kosmos 2019).
Pysähdyskoe
Pysähdyskokeen tematiikka sopii erinomaisesti lukurauhan päivän tunnelmaan. Päivi Haanpää on sanataiteenalan kulttuurityöläinen, joka 40 vuotta täyttäessään alkaa saada tarpeekseen jatkuvista silpputöistä ja vapaa-aikansa pirstaleisuudesta. Hän tarvitsee lomaa. Tai ei, hän tarvitsee täydellistä pysähtymistä. Niinpä hän päättää tarjota itselleen puolen vuoden omakustanteisen vapaan.
Puolen vuoden aikana Haanpää on irti velvollisuuksista. On lupa lorvia ja tehdä mitä huvittaa. Tai olla tekemättä. Puolivuotisen aikana hän kirjaa ylös mietteitään. Syntyy kokoelma esseitä, joissa Haanpää tutkailee suhdettaan työhön ja lorvimiseen.
Pysähdyskoe alkaa elokuussa 2019. Lukiessani en voi olla ajattelematta, mitä tapahtui vain hetki pysähdyskokeen päättymisen jälkeen. Kaikki pysähtyi. Koko maailma. Pandemia lukitsi ihmiset koteihinsa. Haanpään pysähdyskokeesta taisi tulla suunniteltua pidempi. Kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä ajatuksia se hänessä herätti. Toivottavasti sitä käsitellään kirjan lopussa.
Onnenkissa
Aino Vähäpesolan Onnenkissan olen vasta aloittanut, joten siitä en vielä osaa sanoa kauheasti.
Salmanterin Terttu ja minimerirosvot
Tyttären kanssa pääsemme aloittamaan tänään uuden iltasatukirjan. Jos minä saan päättää, se tulee olemaan Noora Kunnaksen Salmanterin Terttu ja minimerirosvot (Otava 2019, kuv. Teemu Juhani).
Lilli ja Mikko lähetetään setänsä luo Naakkalaan vanhempien työmatkan ajaksi. Niuhon ja tiukkapipoisen Jim-sedän luona asustelu ei olekaan niin kamalaa kuin lapset ensin luulivat. Naapurissa nimittäin asuu mahtimummo Salmanterin Terttu, jonka kanssa tylsä vierailu muuttuu jännittäväksi seikkailuksi. Luvassa on hillittömiä, suorastaan absurdeja juonenkäänteitä.
Salmanterin Tertun, Mikon ja Lillin seikkailuja on olemassa jo kolmen osan verran. Olen pitkään halunnut päästä sarjan pariin. Ehkä nyt on oikea aika.
Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto
Seitsenvuotiaani aikoo viettää lukurauhan päivää lukemalla loppuun Vuokko Hurmeen ja kuvittaja Tiina Konttilan kirjan Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto (WSOY 2020). Helppolukuiseen Lukupalat-sarjaan kuuluvassa kirjassa on tarpeeksi lyhyt teksti, vetävä juoni ja värikkäät kuvat.
Kahdeksanvuotiaan Helmin sisaruksilla ja naapurin lapsilla on taloyhtiön kellarissa eläinhoitola. Siellä pehmoeläimet saavat hyvää ja hellää hoitoa. Helmi saa isosiskonsa Liljan ratsastusleirin ajaksi hoidettavakseen ylilääkärin pestin. Siitä tuleekin vaikeampaa kuin Helmi osasi kuvitella, sillä potilaat alkavat saada outoja oireita.
Pian käsillä on helposti leviävä ja vaarallinen epidemia, pumpulirutto. Tarvitaan suojavarusteita, karanteeneja, mikroskooppitutkimuksia ja lääkkeitä, ennen kuin epidemia talttuu.
Teos on ilmestynyt ensimmäisenä koronavuonna heinäkuussa 2020. En tiedä, kuinka nopeita kirjansyntyprosessit yleensä ovat, mutta olettaisin, että niihin kuluu aika paljon aikaa. Voisiko tarina olla kirjoitettu jo ennen pandemiaa? Siinä tapauksessa on osuttu sattumalta aivan uskomattoman ajankohtaiseen aiheeseen.
Miten sinä aiot viettää lukurauhan päivää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti