Kerron teille salaisuuden. On olemassa asia, joka saa kaiken tuntumaan monin verroin hauskemmalta. Se on o d o t u s. Jos jotain joutuu odottamaan, siitä nauttii enemmän kuin jos sen saisi heti.
Niinpä olen alkanut kertoa etukäteen seitsenvuotiaalleni, mitä kirjoja on ilmestymässä, ja hän on oppinut odottamisen jalon taidon. Mikä riemu, kun kirjan odotuksen jälkeen viimein saa! Tänä vuonna tytär on odottanut kaikkein eniten Mestarietsivä Peppusen uusinta seikkailua.
Japanilainen kirjailija Yoko Tanaka ja kuvittaja Masahide Fukasawa ovat tehneet taiteilijanimellä Troll kirjoja Mestarietsivä Peppusesta nyt kymmenen vuotta.
Mestarietsivä Peppunen (japaniksi Oshiri Tantei) on päättelykyvyiltään Sherlock Holmesin kaltainen salapoliisi, mutta yksi varsin oleellinen ero löytyy. Mestarietsivä Peppusen pää on peppu. Eikä siinä kaikki. Mestarietsivä Peppunen käyttää roiston kiinniottamiseen omaleimaista tapaa. Hän tainnuttaa rikollisen jättimäisellä pierulla.
Ehkä se sitten vaan on universaali totuus, että peppu- ja pieruhuumori vetoaa lapsiin. Japanissa etsiväsarja lukeutuu suosituimpiin lastenkirjoihin. Suomessakin sarja on keikkunut luetuimpien kirjojen listoilla.
Tyttäreni on hypistellyt peppuskirjoja jo pitkään kirjakaupoissa käydessämme, mutta minä olen sivuuttanut hänen kiinnostuksensa ja hymähdellyt, että kuka tuollaisiakin ostaisi. No, lopulta päädyin minäkin sellaisen ostamaan, kun annoin tyttäreni valita kirjamessuilta minkä tahansa kirjan (kuten olen kertonut täällä). Joskus vaan täytyy heittää omat ennakkoluulot romukoppaan ja antaa lapselle sitä, mitä hän oikeasti haluaa.
Tytär ahmaisi kirjamessuilta ostetun Hylätyn hotellin mysteerin (Nemo 2021) heti messujen jälkeen. Sittemmin hän on löytänyt peppuskirjoja myös koulun kirjastosta. Jo jonkin aikaa hän on odottanut uutta peppusta kuin kuuta nousevaa.
Niinpä tytär suorastaan sekosi onnesta, kun Mestarietsivä Peppunen — Mestarivaras ja Hohtava huntu (Nemo 2022) odotti häntä eilen kotiin tullessa pöydällä. Kuriiri oli aiemmin päivällä tuonut arvostelukappaleen ovellemme. Täytyy sanoa, että kaikista milloinkaan saamistamme arvostelukappaleista tätä tytär on arvostanut kaikkein eniten! Kustantajalle siis iso kiitos!
Mestarivaras ja Hohtava huntu on kohteliaasta herrasmiesetsivästä kertovan kirjasarjan kahdeksas suomennettu osa (suomentajana Mayu Saaritsa). Kirjassa on kaksi tarinaa: Mestarivaras ja Hohtava huntu sekä Elegantti vankilapako.
Tarinoiden pahis on Mestarivaras U. Hän onkin aikamoinen kakkapää (kirjaimellisesti). Ensimmäisessä tarinassa roisto on pilata loisteliaat häät, mutta Peppunen vie voiton. Toisessa tarinassa selviää, että Mestarivaras U onkin kovempi vastustaja kuin Peppunen luuli.
Seitsenvuotiaani mukaan Peppuset ovat kivoja kirjoja, koska
- Peppunen on erilainen
- sivuilta voi etsiä peppuja ja tästä kirjasta myös kakkoja
- lukemisen välissä voi ratkoa itse tehtäviä
Vaikka Peppuset ovat tyttärestä mahtavia, kritiikin aihettakin löytyi. Joissain kohdissa teksti on ladottu niin tummalle taustalle, että sitä on vaikea lukea. Sivuilla on myös erilaisia sivuhuomautuksia hyvin pienellä fontilla. Niitä tytär ei jaksaisi lukea. Hän kuitenkin kokee sen jotenkin velvollisuudekseen ja ärsyyntyy yrittäessään.
Kaikesta huolimatta tytär suosittelee kirjoja lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti