6 lastenkirjaa kuudella kielellä, joista yhtä en edes osaa

Viime vuoden tammikuussa aloimme suorittaa kaikilla kielillä -haastetta. Haasteen ideana oli etsiä lastenkirja jokaisella osaamallani vieraalla kielellä ja lukea kirjat tyttärelleni suomeksi tulkaten. Huomasin äskettäin, etten ole vielä raportoinut, kuinka haasteessa kävi. 

Haaste onnistui. Kaikilla osaamillani kielillä tuli luettua kirja, ja onnistuin jopa suoriutumaan kirjasta kielellä, jota en osaa. Totesin (taas kerran), että lapselle voi hyvin lukea vieraskielisiäkin kirjoja. Nautimme haasteesta. Ehkä teemme sen uudelleen tänä vuonna.

Haastelistallani olivat seuraavat kielet:

1. englanti
2. ruotsi
3. ranska
4. saksa
5. eesti
6. kieli, jota en osaa (italia)

 

Englanti: Ensi lumen iloa

Aloitimme haasteen suorittamisen englanninkielisestä kirjasta eräänä lumisena päivänä, jolloin Sam Usherin suloinen kuvakirja Snow (Templar Publishing 2014) tuntui erinomaisen sopivalta luettavalta.

Kirjan päähenkilö, pieni poika, herää aamulla siihen, että yöllä on satanut paljon lunta. Hän haluaa päästä heti ensimmäisenä leikkimään uuteen lumeen. Poika saa itsensä nopeasti valmiiksi, mutta vaarilla kestää aamutoimissa ikuisuus. Kaikki, kerta kaikkiaan KAIKKI, varmaan koko eläintarhakin, ehtii puistoon ennen poikaa ja vaaria. Lopulta lumipäivästä tulee mahtava, vaikkei puistoon ensimmäisenä ehdittykään.

Ruotsi: Niks, naks, mitä saa leikata

Ruotsiksi innostuimme lukemaan montakin kirjaa. Valitsin tähän sellaisen, joka on niin helppo, että siitä selviää jokainen ruotsia joskus opiskellut. Kirja on varmaan tarkoitettu jo pienelle taaperolle, mutta graafisine, muutamalla värillä toteutettuine kuvineen se on hauska taidepläjäys myös vähän isommille.

Sara Villiuksen kirjoittama ja Aslak Gurholtin kuvittama Saxen (Rabén&Sjögren 2020) kiinnosti erikoisen päähenkilönsä vuoksi. Kirjassa seikkailevat sakset, jotka ovat kyllästyneet leikkaamaan kynsiä. Ne haluavat karata ulos ja leikata jotain ihan muuta, kuten ruohoa ja lehtiä. Kepin leikkaaminen ei onnistu, mutta nuken hiukset lyhentyvät helposti.

Mutta saako omia hiuksia leikata ("syns nog ganska mycket")? Tai saako saksilla tehdä jälkiä pöytään? Mitä sakset miettivät, kun ne joutuvat pimeään laatikkoon häpeämään?

Kirja toi seitsenvuotiaani mieleen muistoja muutaman vuoden takaa, kun hänen saksensa halusivat leikata hänen hiuksiaan (syntes nog ganska mycket). Silloin ainakin äiti oli kipakasti sitä mieltä, että mitä tahansa ei voi leikata.

 

Ranska: Pariisin nähtävyyksiä kiertämässä

Viime keväänä aloin kaivata ulkomaille ja järjestin nojatuolimatkan Pariisiin. Sen puitteissa luimme pari ranskankielistä Pariisiin sijoittuvaa kuvakirjaa. Thierry Courtinin kuvakirja T'choupi visite Paris (Éditions Nathan 2019) on sympaattinen kertomus, joka opastaa Pariisin tunnetuimpiin nähtävyyksiin.

Kirjassa on kivat värikkäät kuvat ja melko vähän tekstiä. Kieli on niin helppoa, että pystyin vaivatta simultaanitulkkaamaan sitä ruostuneella ranskantaidollani. Kirja sopii jo pienelle leikki-ikäiselle.

Olen kirjoittanut kirjasta täällä.

Saksa: Missä äiti on?

Saksankielinen kirja vei meidät pimeään pöllömetsään. Martin Waddellin kirjoittama ja Patrick Bensonin kuvittama Ich will meine Mami! (Süddeutsche Zeitung Junge Bibliothek 2011) kertoo kolmesta pöllönpoikasesta, jotka heräävät keskellä yötä ja huomaavat emon olevan poissa.

Toisistaan turvaa hakien ne miettivät syitä, miksi äiti on poissa ja miksei hän jo tule. Yön pimeydessä lyhyetkin minuutit tuntuvat ikuisuudelta.

Löysin tämän todella kauniisti kuvitetun kirjan joitain vuosia sitten kirjaston vaihtohyllystä. Olin kokonaan unohtanut omistavani kirjan, vaikka luimme sitä tyttären ollessa pienempi. Teksti on lyhyt ja selkeä, tarpeeksi helppo tällaiselle vasta aikuisiässä saksaa oppineelle.

Eesti: Piparkakkujen alkuperän jäjillä

Eestinkielistä kirjaa etsin lukemalla eestiläisiä lastenkirjablogeja. Valitsin kirjan, jossa oli kaunis kansi ja kiinnostavan kuuloinen juoni ja joka löytyi kirjastostamme. Piret Veigelin kirjoittama ja Catherine Zaripin kuvittama Piparkoogilugu (Postimees Kirjandus 2019) tarjoaa yhden (satumaisen) selityksen piparkakkujen alkuperästä.

Veigelin teksti on selkeää ja helppolukuista. Sen tulkkaaminen onnistui hyvin vähän huonommallakin eestintaidolla.

Olen kirjoittanut kirjasta täällä.

 

Italia: Sitruunoita ja appelsiineja sadonkorjuuaikaan

Viimeisenä haastekohtana oli lukea kirja kielellä, jota en osaa. Kaivoin hyllystä lapsuudestani säästyneen italiankielisen Barbapapa-kirjan, joka on kauan sitten hankittu tuliainen Italiasta. Annette Tisonin ja Talus Taylorin kirjassa Il giardino di Barbapapà (Mondadori 1977) on onneksi lyhyt ja yksinkertainen tarina.

Taaperoille tarkoitettu pahvisivuinen kirja kertoo Barbapapan puutarhasta, jossa kasvaa kukkia ja puita. Sitruuna- ja appelsiinisato on kypsynyt ja barbaperhe touhuaa sadonkorjuupuuhissa.

Tuntui mahtavalta selvitä italiankielisestä kirjasta, vaikka eipä se mikään suuri ponnistus ollut, kun kirjassa oli vain seitsemän tekstisivua.