Viime aikoina olemme olleet varsinaisen kielikuumeen vallassa. Tyttäreni on menossa syksyllä kouluun, ja nyt on se hetki, kun pitäisi tehdä ensimmäisen luokan kielivalinta. Yksimielisesti pudotimme ensimmäisenä listalta englannin, koska sen ehtii oppia erinomaisesti myöhemminkin. Kun englanti on eliminoitu, Helsingissä on runsaasti valinnanvaraa.
Viime viikkoina olen välillä suostutellut tytärtä saksalaisen koulun soveltuvuuskokeeseen, välillä olen innostunut huomattuani, että melko lähellä tarjottaisiin kiinaa, ja olen jopa ollut vähällä vuokrata kaksion keskustasta, jotta pääsisimme espanjaa tarjoavan koulun viereen.
Kaiken kuohunnan jälkeen olemme vihdoin (kai) päätymässä nykyiseen lähikouluun ja ranskankieleen, joka siellä on englannin vaihtoehtona.
Kielikalabaliikkimme keskellä satuin eksymään Bibbidi Bobbidi Book -blogin Minnan vanhaan (v. 2018) Kaikilla kielillä -haasteesta kertovaan postaukseen. Minna haastoi siinä itsensä ja muut lukemaan kirjan jokaisella osaamallaan kielellä.
Vaikka juuri äskettäin kirjoitin, etteivät lukuhaasteet välttämättä ole minun juttuni, innostuin Minnan ideasta ja muotoilin siitä itselleni sopivan haasteen. Tavoitteenani on etsiä lastenkirja jokaisella osaamallani vieraalla kielellä sekä vieläpä kielellä, jota en osaa, ja tulkata kirjat suomeksi tyttärelle ääneen lukiessani.
Haastelistalleni tulevat seuraavat kielet:
- englanti
- ruotsi
- ranska
- saksa
- eesti
- kieli, jota en osaa (ehkä italia)
Englannin- ja ruotsinkielisiä kirjoja luemme jo nyt toisinaan, joten niiden kanssa ei tule ongelmia. Olemme myös äskettäin lukeneet pari ranskankielistä lastenkirjaa, joten selviän siitäkin.
Eestinkielisiä lastenkirjoja tarttui aina mukaan Tallinnan reissuilta, silloin kun Tallinnassa piipahtaminen vielä oli normaalia elämääni ennen pandemiaa. Eestiläisiä kirjojakin meillä siis on luettu, vaikkei eestintaitoni kauhean hyvä olekaan.
Sen sijaan saksa, huh, se on heikoin lenkki. Meillä oli saksankielisiä vauvakirjoja, sellaisia, joissa ei ollut tekstiä juuri lainkaan, mutta tyttären vauva-ajan jälkeen en ole lukenut saksankieltä. En edes tiedä, mistä nyt saisin saksankielisen kirjan, kun kirjaston hyllyjä ei pääse silmäilemään.
Italiankielinen lastenkirja taitaa löytyä hyllystämme, ja uskon ymmärtäväni sen, vaikken olekaan koskaan opiskellut italiaa. Lapsuuden kesinä Italiassa matkailleena selvinnen ranskankielen pohjalta lyhyestä italiankielisestä tarinasta.
Lapselle vieraskielistä kirjaa lukiessani olen yleensä lukenut kirjan ensin itse. Jos kirjassa on oleellisia termejä, joita en ymmärrä, katson ne etukäteen sanakirjasta. En kuitenkaan takerru jokaiseen vieraaseen sanaan. Lukiessani kerron tarinan oikeastaan omin sanoin. Tärkeintä on, että kertomus etenee sujuvasti, eikä keskeydy, vaikka eteen tulisi tuntematon sana.
Suomenkielinen tulkkaukseni vieraskielisestä kirjasta on pikemminkin minun tulkintani tekstistä kuin suora käännös. Jos alkuperäinen teksti on kirjoitettu riimimuotoon, en tulkinnassani pyri runomuotoon. Se on liian vaikeaa, eikä tyttäreni edes pidä riimeistä.
Nykyisin luen tyttärelle vieraskielisestä kirjasta pätkän myös alkukielellä, jotta hän saa tuntuman muihinkin kieliin. Pienempänä hän ei jaksanut kuunnella kieltä, jota ei ymmärtänyt, mutta nyt eri kielet ovat alkaneet kiinnostaa.
Rohkaisen kaikkia tarttumaan välillä myös vieraskielisiin kirjoihin. Lastenkirjat ovat oiva ja helppo tapa pitää kielitaitoa yllä. Muunmaalaisen kirjallisuuden lukeminen on parhaimmillaan avartavaa. Kirjat ja tarinat eivät ole kaikkialla samanlaisia.
Kirjoitan koontipostauksen sitten joskus, kun saamme haasteen suoritettua, ja kerron, kuinka kävi.
Luetko sinä lapsille vieraskielisiä kirjoja? Millaisia kokemuksia sinulla siitä on?
Kuva: Pixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti