4 kirjaa — Lukurauhan päivän lukusuunnitelmat

Helmikuu on taas edennyt siihen vaiheeseen, että on aika pysähtyä ja omistaa yksi päivä lukemiselle. Tänään vietetään vuotuista lukurauhan päivää Kirjasäätiön sääntöjä soveltaen. Itse pidän eniten lukurauhan lain pykälistä 5 ja 6:

5 § Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6 § Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

Miten hyvin pykäliä sitten lapsiperheessä pystyy noudattamaan, on oma lukunsa (täältä voi lukea viimevuotisista kokemuksistani). Toiveikkaasti aion kuitenkin taas yrittää.

Omaan lukurauhan päivääni kuuluu niin perinteistä lukemista kuin äänikirjankin kuuntelemista. Printtikirjana minulla on kesken Päivi Haanpään Pysähdyskoe — Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta (Art House 2021) ja äänikirjana jatkan Aino Vähäpesolan Onnenkissaa (Kosmos 2019).

Pysähdyskoe

Pysähdyskokeen tematiikka sopii erinomaisesti lukurauhan päivän tunnelmaan. Päivi Haanpää on sanataiteenalan kulttuurityöläinen, joka 40 vuotta täyttäessään alkaa saada tarpeekseen jatkuvista silpputöistä ja vapaa-aikansa pirstaleisuudesta. Hän tarvitsee lomaa. Tai ei, hän tarvitsee täydellistä pysähtymistä. Niinpä hän päättää tarjota itselleen puolen vuoden omakustanteisen vapaan.

Puolen vuoden aikana Haanpää on irti velvollisuuksista. On lupa lorvia ja tehdä mitä huvittaa. Tai olla tekemättä. Puolivuotisen aikana hän kirjaa ylös mietteitään. Syntyy kokoelma esseitä, joissa Haanpää tutkailee suhdettaan työhön ja lorvimiseen.

Pysähdyskoe alkaa elokuussa 2019. Lukiessani en voi olla ajattelematta, mitä tapahtui vain hetki pysähdyskokeen päättymisen jälkeen. Kaikki pysähtyi. Koko maailma. Pandemia lukitsi ihmiset koteihinsa. Haanpään pysähdyskokeesta taisi tulla suunniteltua pidempi. Kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä ajatuksia se hänessä herätti. Toivottavasti sitä käsitellään kirjan lopussa.

Onnenkissa

Aino Vähäpesolan Onnenkissan olen vasta aloittanut, joten siitä en vielä osaa sanoa kauheasti. 

Onnenkissan oli kuulemma tarkoitus olla alun perin kirja Edith Södergranista ja siitä, miksi hänen runonsa ovat juuri nyt ajankohtaisia. Siitä tuli kirja, joka pakenee määrittelyjä. Liikutaan esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa. Luvassa on ilmeisesti feminististä puhetta elämästä setien ehdoilla rakennetussa maailmassa.

Salmanterin Terttu ja minimerirosvot

Tyttären kanssa pääsemme aloittamaan tänään uuden iltasatukirjan. Jos minä saan päättää, se tulee olemaan Noora Kunnaksen Salmanterin Terttu ja minimerirosvot (Otava 2019, kuv. Teemu Juhani).

Lilli ja Mikko lähetetään setänsä luo Naakkalaan vanhempien työmatkan ajaksi. Niuhon ja tiukkapipoisen Jim-sedän luona asustelu ei olekaan niin kamalaa kuin lapset ensin luulivat. Naapurissa nimittäin asuu mahtimummo Salmanterin Terttu, jonka kanssa tylsä vierailu muuttuu jännittäväksi seikkailuksi. Luvassa on hillittömiä, suorastaan absurdeja juonenkäänteitä.

Salmanterin Tertun, Mikon ja Lillin seikkailuja on olemassa jo kolmen osan verran. Olen pitkään halunnut päästä sarjan pariin. Ehkä nyt on oikea aika.

Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto

Seitsenvuotiaani aikoo viettää lukurauhan päivää lukemalla loppuun Vuokko Hurmeen ja kuvittaja Tiina Konttilan kirjan Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto (WSOY 2020). Helppolukuiseen Lukupalat-sarjaan kuuluvassa kirjassa on tarpeeksi lyhyt teksti, vetävä juoni ja värikkäät kuvat.

Kahdeksanvuotiaan Helmin sisaruksilla ja naapurin lapsilla on taloyhtiön kellarissa eläinhoitola. Siellä pehmoeläimet saavat hyvää ja hellää hoitoa. Helmi saa isosiskonsa Liljan ratsastusleirin ajaksi hoidettavakseen ylilääkärin pestin. Siitä tuleekin vaikeampaa kuin Helmi osasi kuvitella, sillä potilaat alkavat saada outoja oireita.

Pian käsillä on helposti leviävä ja vaarallinen epidemia, pumpulirutto. Tarvitaan suojavarusteita, karanteeneja, mikroskooppitutkimuksia ja lääkkeitä, ennen kuin epidemia talttuu.

Teos on ilmestynyt ensimmäisenä koronavuonna heinäkuussa 2020. En tiedä, kuinka nopeita kirjansyntyprosessit yleensä ovat, mutta olettaisin, että niihin kuluu aika paljon aikaa. Voisiko tarina olla kirjoitettu jo ennen pandemiaa? Siinä tapauksessa on osuttu sattumalta aivan uskomattoman ajankohtaiseen aiheeseen.

Miten sinä aiot viettää lukurauhan päivää?

Neiti Kymenen talossa salaisuudet haluavat tulla julki

Rohkeus, katumus, anteeksianto ja itsensä hyväksyminen ovat teemoja Magdalena Hain uudessa fantasiaromaanissa Neiti Kymenen ihmeellinen talo (Otava 2020).

Neiti Kymene asuu kaukaisen kylän korkeimmalla kukkulalla suuressa, vanhassa talossaan. Hän karttaa ihmisseuraa, eikä ole poistunut talostaan vuosikausiin.

Neiti Kymene pitää itsenäisyydestään (vaikka joskus itsenäisyys voi tarkoittaa yksinäisyyttä). Seuranaan hänellä on 12 apinaa, jotka hän on nimennyt korkeakirjallisilla nimillä, sellaisilla kuin Tristan ja Isolde tai Kirke ja Fritzwilliam (vaikka apinat itse olisivat mieluiten nimeltään jotain sellaista kuin Uuk-iik tai Ak-ak-AAK).

Kirjan nimikkeen mukaisesti neiti Kymenen talo on ihmeellinen. Jo sen puutarha on ihmeellinen, sillä siellä asuu bengalintiikereitä. Miksi ja mistä ne ovat tulleet, sitä ei tiedä kukaan.

Mahtaako johtua puutarhan tiikereistä, että neiti Kymenen talon sisällä on talvipuutarha (eli sisäviidakko mukavuudenhaluisille). Siellä on suihkulähde ja kaukoputki, jolla näkee kaukaisia galakseja.

Talossa on hämäriä nurkkia, kapeita käytäviä ja ovia jotka eivät johda mihinkään, jopa ovia jotka eivät ole lainkaan ovia.

Suuri talo on täynnä matkamuistoja eri puolilta maailmaa. Siellä on lapsen kokoisia patsaita, koristeellisia lintuhäkkejä, messinkivateja, egyptiläisiä muumioita, marokolaisia samettisia jalkapalleja ja metallihelaisia matka-arkkuja.

Talossa liikkuu keikarimainen kummitus (jokaisessa sivistyneessä talossa on hyvä olla kummitus vieraiden ja lasten pelottelemiseksi). Se on joutunut taloon juurikin matkamuiston, vanhan sikarilaatikon mukana.

Aika tekee neiti Kymenen talossa mitä tykkää, kulkee omia latujaan, kiertää itsensä tippaleiväksi ja saa jokaikisen kellon pysähtymään. Yö seuraa yötä, eikä päivää tule lainkaan.

Eräänä päivänä neiti Kymenen järjestelmällinen ja itsenäinen (tai yksinäinen) elämä järkkyy, kun hänen ovelleen ilmestyy lapsi, pieni nenää kaivava poika. Pekka Pettersson on kadottanut Rohkeutensa, ja ennen kuin neiti Kymene ehtii estää, Pekka työntyy sisään taloon Rohkeuttaan etsimään.

"Rohkeus. Sana joka merkitsee tunnetta ja ominaisuutta. Rohkeutta on monenlaista. Rohkeutta on puolustaa kiusattua silloin, kun kiusaajien lukumäärä ylittää reippaasti saatavilla olevien puolustajien määrän. Rohkeutta on kiivetä puuhun — ja vielä enemmän rohkeutta vaatii tulla yhtenä kappaleena alas. Rohkeutta on antaa ystävänpäiväkortti tytölle, josta tykkää. Rohkeutta on ottaa se vastaan.

    Pekka Petterssonin Rohkeudella ei ollut mitään tekemistä tällaisten rohkeudenosoitusten kanssa."

Pekka Pettersson etsii Rohkeutta isolla R:llä. Hänen avukseen — ja neiti Kymenen järkytykseksi — taloon saapuu pian vielä kaksi lasta lisää, Pekan serkut Susanna ja Anneliisa.

Rohkeutta etsiessään kiusallisen tarkkanäköiset ja älykkäät lapset tulevat löytäneeksi jotain aivan muuta: neiti Kymenen menneisyyden. Neiti itse on sen päättäväisesti unohtanut. Mutta eihän menneisyyttään voi koskaan täydellisesti jättää taakseen. Neitikin joutuu sen kohtaamaan, ja hänen menneisyydestään löytyykin vaikka mitä!

En ole aiemmin lukenut Magdalena Hain kirjoja. Ihastuin hänen tapaansa kertoa. Oman mielipiteen pääsee muodostamaan vaikka heti, sillä Neiti Kymenen ihmeellisestä talosta löytyy lukunäyte Youtubesta.

Tyttäreni rakastui kirjan kanteen. Kansikuvan ja kirjan mustavalkoisen kuvituksen on tehnyt Teemu Juhani. Itse asiassa juuri kannen perusteella tytär poimikin kirjan kirjastosta. En ajatellut kirjan sopivan vielä kuusivuotiaalle, joten suostuttelin häntä laittamaan sen takaisin hyllyyn. Hänen päätään ei kuitenkaan ole helppo kääntää, enkä jaksanut kinastella. Hyvä niin.

Neiti Kymenen ihmeellinen talo on älykäs kertomus, joka laittaa lapsen mielikuvituksen laukkaamaan ja vanhemman aivonystyrät pohtimaan tekstin syvempiä merkityksiä. Meillä kirja ahmittiin. Valloittava tarina ja koukuttava lukukokemus!

Magdalena Hai: Neiti Kymenen ihmeellinen talo

Kuvitus: Teemu Juhani

Kustantaja: Otava 2020

Naistenviikko kirjablogeissa

Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija emännöi tänäkin vuonna perinteistä naistenviikkohaastetta. Olen haasteessa mukana tällä postauksella. Kirjailija Magdalena Hai viettää tänään nimipäiväänsä.