Rohkeus, katumus, anteeksianto ja itsensä hyväksyminen ovat teemoja Magdalena Hain uudessa fantasiaromaanissa Neiti Kymenen ihmeellinen talo (Otava 2020).
Neiti Kymene asuu kaukaisen kylän korkeimmalla kukkulalla suuressa, vanhassa talossaan. Hän karttaa ihmisseuraa, eikä ole poistunut talostaan vuosikausiin.
Neiti Kymene pitää itsenäisyydestään (vaikka joskus itsenäisyys voi tarkoittaa yksinäisyyttä). Seuranaan hänellä on 12 apinaa, jotka hän on nimennyt korkeakirjallisilla nimillä, sellaisilla kuin Tristan ja Isolde tai Kirke ja Fritzwilliam (vaikka apinat itse olisivat mieluiten nimeltään jotain sellaista kuin Uuk-iik tai Ak-ak-AAK).
Kirjan nimikkeen mukaisesti neiti Kymenen talo on ihmeellinen. Jo sen puutarha on ihmeellinen, sillä siellä asuu bengalintiikereitä. Miksi ja mistä ne ovat tulleet, sitä ei tiedä kukaan.
Mahtaako johtua puutarhan tiikereistä, että neiti Kymenen talon sisällä on talvipuutarha (eli sisäviidakko mukavuudenhaluisille). Siellä on suihkulähde ja kaukoputki, jolla näkee kaukaisia galakseja.
Talossa on hämäriä nurkkia, kapeita käytäviä ja ovia jotka eivät johda mihinkään, jopa ovia jotka eivät ole lainkaan ovia.
Suuri talo on täynnä matkamuistoja eri puolilta maailmaa. Siellä on lapsen kokoisia patsaita, koristeellisia lintuhäkkejä, messinkivateja, egyptiläisiä muumioita, marokolaisia samettisia jalkapalleja ja metallihelaisia matka-arkkuja.
Talossa liikkuu keikarimainen kummitus (jokaisessa sivistyneessä talossa on hyvä olla kummitus vieraiden ja lasten pelottelemiseksi). Se on joutunut taloon juurikin matkamuiston, vanhan sikarilaatikon mukana.
Aika tekee neiti Kymenen talossa mitä tykkää, kulkee omia latujaan, kiertää itsensä tippaleiväksi ja saa jokaikisen kellon pysähtymään. Yö seuraa yötä, eikä päivää tule lainkaan.
Eräänä päivänä neiti Kymenen järjestelmällinen ja itsenäinen (tai yksinäinen) elämä järkkyy, kun hänen ovelleen ilmestyy lapsi, pieni nenää kaivava poika. Pekka Pettersson on kadottanut Rohkeutensa, ja ennen kuin neiti Kymene ehtii estää, Pekka työntyy sisään taloon Rohkeuttaan etsimään.
"Rohkeus. Sana joka merkitsee tunnetta ja ominaisuutta. Rohkeutta on monenlaista. Rohkeutta on puolustaa kiusattua silloin, kun kiusaajien lukumäärä ylittää reippaasti saatavilla olevien puolustajien määrän. Rohkeutta on kiivetä puuhun — ja vielä enemmän rohkeutta vaatii tulla yhtenä kappaleena alas. Rohkeutta on antaa ystävänpäiväkortti tytölle, josta tykkää. Rohkeutta on ottaa se vastaan.
Pekka Petterssonin Rohkeudella ei ollut mitään tekemistä tällaisten rohkeudenosoitusten kanssa."
Pekka Pettersson etsii Rohkeutta isolla R:llä. Hänen avukseen — ja neiti Kymenen järkytykseksi — taloon saapuu pian vielä kaksi lasta lisää, Pekan serkut Susanna ja Anneliisa.
Rohkeutta etsiessään kiusallisen tarkkanäköiset ja älykkäät lapset tulevat löytäneeksi jotain aivan muuta: neiti Kymenen menneisyyden. Neiti itse on sen päättäväisesti unohtanut. Mutta eihän menneisyyttään voi koskaan täydellisesti jättää taakseen. Neitikin joutuu sen kohtaamaan, ja hänen menneisyydestään löytyykin vaikka mitä!
En ole aiemmin lukenut Magdalena Hain kirjoja. Ihastuin hänen tapaansa kertoa. Oman mielipiteen pääsee muodostamaan vaikka heti, sillä Neiti Kymenen ihmeellisestä talosta löytyy lukunäyte Youtubesta.
Tyttäreni rakastui kirjan kanteen. Kansikuvan ja kirjan mustavalkoisen kuvituksen on tehnyt Teemu Juhani. Itse asiassa juuri kannen perusteella tytär poimikin kirjan kirjastosta. En ajatellut kirjan sopivan vielä kuusivuotiaalle, joten suostuttelin häntä laittamaan sen takaisin hyllyyn. Hänen päätään ei kuitenkaan ole helppo kääntää, enkä jaksanut kinastella. Hyvä niin.
Neiti Kymenen ihmeellinen talo on älykäs kertomus, joka
laittaa lapsen mielikuvituksen laukkaamaan ja vanhemman aivonystyrät
pohtimaan tekstin syvempiä merkityksiä. Meillä kirja ahmittiin. Valloittava tarina ja koukuttava
lukukokemus!
Magdalena Hai: Neiti Kymenen ihmeellinen talo
Kuvitus: Teemu Juhani
Kustantaja: Otava 2020
Naistenviikko kirjablogeissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti