Tällainen suupaltti on päästetty ääneen tämänpäiväisessä kirjassa Olematon Olga (Otava 2018). Kirjan on kirjoittanut Inka Nousiainen ja kuvat ovat Satu Kettusen käsialaa.
Kertojahahmon tarkoituksena on esitellä Olga-niminen tyttö, koska hän arvelee, että Olgan kanssa olisi hauska leikkiä. Valitettavasti vaan kertojan ajatukset poikkeavat jatkuvasti sivuraiteille, eikä hän saa loppujen lopuksi sanottua juuri mitään Olgasta.
"Mutta eipä unohdeta Olgaa. Se on meidän tehtävämme nyt. Olla unohtamatta Olgaa. On liian paljon ihmisiä, jotka unohtuvat tai ainakin melkein unohtuvat, muistuvat mieleen viime hetkellä, hyvänen aika, missä se Sakari onkaan, ja sitten kurvataan takaisin pihaan, ja siellä Sakari jo odottaa pallo kainalossaan ja ehtii kuin ehtiikin mukaan peliin."
Kertoja höpöttää aika paljon itsestään ja kaikesta epäolennaisesta, kunnes on jo liian myöhäistä.
"Mikä se oli, kuulitko sinäkin! Aivan kuin kynnys olisi narahtanut, oksa katkennut kengän alla. Voi hyvänen aika, sinne hän nyt meni, enkä minä ennättänyt sanoa yhtään mitään! Hups vain ja poissa. Ei täällä eikä tuolla. Menikö hän portaiden alle, katosiko salaluukusta? Piiloutuiko puunkoloon? Minä piilouduin kerran lapsena pyykkikoriin."
Minulle kirja oli pelkästään tuskallista luettavaa. Inhoan sydämeni pohjasta kertojahahmon kaltaisia pälpättäjiä. Itse muistutan kai aika paljon Olgaa, tai ainakin lapsena muistutin.
Olin hyvin ujo lapsi. Varsinkin lapsiryhmässä tunsin muuttuvani näkymättömäksi. Ryhmässä oli aina sellaisia lapsia, jotka nauttivat äänessä olemisesta. He dominoivat keskustelua, niin etten oikein saanut sanottua mitään väliin. Ja jos yritin, kukaan ei kuullut eikä kuunnellut. Yleensä en siis viitsinyt edes yrittää.
Tein usein kuten Olga, eli liukenin vaan pois paikalta, eikä kukaan tuntunut huomaavan. Oli helpompi olla yksin kuin tuntea itsensä olemattomaksi ryhmässä.
Tämä kirja taisi avata vanhoja arpia. Se sai minut surulliselle mielelle. Kirjan vastenmielinen kertoja osaa kyllä antaa neuvon siihen, miten Olgan kaltaisia tulisi kohdata:
"Lupaathan että katselet ja kuuntelet tarkemmin kuin minä, ja kun näet Olgan, voit vaikka hymyillä hänelle. Silloin hän ei luule olevansa olematon, se tekee hänet kovin surulliseksi."
Satu Kettusen kollaasinomainen kuvitus yhdistelee eri tekniikoita ja kerroksia. Taiteellinen kuvitus on kiinnostava ja siinä riittää tutkittavaa. Kuusivuotiaani innostui kuvituksesta, tekstiä hän ei juurikaan kommentoinut.
Inka Nousiainen: Olematon Olga
Kuvitus: Satu Kettunen
Kustantaja: Otava 2018
Naistenviikko kirjablogeissa
Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija emännöi tänäkin vuonna perinteistä naistenviikkohaastetta. Olen haasteessa mukana tällä postauksella. Kirjan henkilöhahmo Olga viettää tänään nimipäiväänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti