Pikku Hiiru ja hänen äitinsä näyttävät mallia kesäloman vietosta Riikka Jäntin kirjassa Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020).
Heti kesäkuun ensimmäisenä päivänä alkaa Hiirun kesäloma. Ei ole kiire mihinkään. Voi tehdä mitä vain, muttei tarvitse tehdä mitään. Ihanaa!
Pitkin kesää äiti ja Hiiru rikastavat arkeaan kesäisillä asioilla. Aamiainen syödään pihalla piknikliinalla, vaikka asutaankin kerrostalossa. Ja niin iltapalakin, sillä kesällä täytyy nauttia, kun on lämmin.
Välillä on liian lämmin. Silloin paetaan ilmastoituun elokuvateatteriin tai polskitaan rannalla. Sateiseen päivään sopii käynti taidemuseossa.
Kesällä tehdään myös spesiaaliasioita, kuten hurvitellaan huvipuistossa, ruokaillaan ravintolassa ja kisaillaan ratagolfradalla.
Käydään ostamassa mansikoita ja jäätelöä. Mutta mitäs sitten, kun ahne koira nappaa Hiirun jäätelöpallon?
"— Ha ha! äiti nauroi. — Se meni parempiin suihin."
Miten vapauttavaa vain nauraa vastoinkäymisille! Parkuva Hiiru tosin ei taida olla ihan samaa mieltä, mutta tietysti hän saa uuden jäätelön.
Hiirun ja äidin kesässä on aivan ihana kiireetön, onnellinen tunnelma. Äiti ja lapsi tekevät samanlaisia asioita kuin minä tyttäreni kanssa kesälomalla. Tarinaan on helppo samaistua.
Rakastamme Riikka Jäntin Pikku hiiri -sarjaa. Pikku hiiri on ollut elämässämme kuusivuotiaani taaperoajoista asti. Hiiru on kasvanut sitä mukaa kuin tyttärenikin. Ensimmäisessä osassa Pikku hiiri, tuuliviiri (Tammi 2015) Hiiru istui vielä rattaissa ja hänellä oli uhmaikä. Nyt Hiiru on jo esikoululainen, kuten on kohta tyttärenikin.
Pikku hiiren hellekesä on sarjan kuudes osa. Toivomme kovasti jatkoa!
Riikka Jäntti (teksti ja kuvat): Pikku hiiren hellekesä
Kustantaja: Tammi 2020
Naistenviikko kirjablogeissa
Osallistun tällä postauksella Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuijan emännöimään naistenviikkohaasteeseen. Olen valinnut näkökulmakseni
naistenviikon nimipäivät. Kirjailija Riikka Jäntti viettää tänään nimipäiväänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti