Rose is a rose is a rose is a rose

Kesälomalla annoin Ernest Hemingwayn johdattaa minut 1920-luvun Pariisin kirjallisiin piireihin. Pääsin muun muassa legendaarisen Gertrude Steinin ateljeeasuntoon, jossa mielipiteistään varma Stein emännöi taiteellista salonkiaan aikakauden tunnetuimpien taiteilijoiden ympäröimänä.

Googlailin kirjailijoita, joita Hemingway mainitsi muistelmissaan Nuoruuteni Pariisi. Innostuin, kun huomasin, että Gertrude Stein on kirjoittanut myös lastenkirjan. Vielä enemmän innostuin havaitessani, että kyseinen kirja Maailma on pyöreä on suomennettu melko äskettäin (Oppian 2018).

Löysin Oppian-kustantamon sivuilta kirjan pari ensimmäistä lukua, ja luin ne tyttärelleni lomaillessamme suloisessa puutalossa Raumalla. Teksti oli mieletöntä, erilaista, hienoa. Sitä oli aivan valtavan ihana lukea ääneen! Luin suunnattoman innostuksen vallassa, ja kuusivuotiaani kuunteli kuin huumautuneena.

Sitten teksti loppui ja kysyin tyttäreltäni: "Miten on? Hankimmeko käsiimme koko kirjan? Haluatko kuulla lisää?"

"Joo-ooo!" huusi tytär.

Katsoin netistä, että kirja löytyi kirjastosta. Se oli hyllyssä omassa kirjastossamme, mutta me olimme Raumalla! Koko loppuloman olin kuin pistoksissa. Halusin päästä takaisin Helsinkiin, kirjastoon lainaamaan kirjan, ennen kuin kukaan muu ehtii.

Maailma on pyöreä (The World Is Round) ilmestyi alun perin vuonna 1939. Young Scott Books -kustantamon Margaret Wise Brown oli saanut hyvän ajatuksen. Hän pyytäisi kuuluisia aikuisille kirjoittavia kirjailijoita tekemään lastenkirjan. Hemingway ja Steinbeck kieltäytyivät kunniasta. Sen sijaan Gertrude Stein yllätti ilmoittamalla, että hänellä jo oli miltei valmis käsikirjoitus lastenkirjaksi.

Steinilla oli vankka visio kirjan ulkoasusta. Kirja tuli painaa ehdottomasti vaaleanpunaiselle paperille ja tekstin oli oltava sinistä. Kuvittajaksi valikoitui Clement Hurd, vaikka Stein itse olisikin halunnut Francis Rosen.

Suomenkielisessä versiossa Steinin mielipiteet on jätetty omaan arvoonsa. Kirja on painettu tavalliselle valkoiselle paperille mustin kirjaimin. Kuvituksen on tehnyt Anastasia Benzel. Pienet, mustavalkoiset kuvat jäävät liian hailakoiksi. Kuvat olisivat varmasti hienoja suurempina ja värillisinä. Ainakin kansikuva vihjaa tähän suuntaan.

Kirja ammentaa innoitusta yhdestä Steinin kuuluisimmasta lauseesta "Rose is a rose is a rose is a rose", mikä on peräisin hänen runostaan Sacred Emily (1913).

Maailma on pyöreä -kirjan päähenkilö on Roosa (engl. Rose), joka pohtii, olisiko hän Roosa, jos hänen nimensä ei olisi Roosa.

Roosa laulaa paljon ja itkee paljon. Aina kun hän alkaa laulaa, hän alkaa myös itkeä. Niin se vain on. Sille ei voi mitään.

Roosa myös ajattelee paljon.

"Ja sitten Roosa alkoi ajatella. Se oli hassua että Roosa saattoi milloin vaan ryhtyä ajattelemaan - -

    Roosa ajatteli aina. On helppoa ajatella kun nimesi on Roosa. Kenenkään nimi ei ole koskaan Sininen, ei kenenkään, mutta miksei. Roosa ei koskaan ajatellut sitä. Roosa ajatteli hän ajatteli paljon mutta ei koskaan sitä."

Koulussa Roosa oppii, että maailma on pyöreä. Hän ei pidä ajatuksesta ollenkaan.

"Opettajat opettivat hänelle.

Että maailma oli pyöreä.

Että aurinko oli pyöreä.

Että kuu oli pyöreä.
Että tähdet olivat pyöreitä.

Ja ne kaikki pyörivät ympäriinsä.

Aivan hyrränä.

Se oli niin surullista, että Roosa melkein alkoi itkeä.

Mutta sitten hän ei uskonut koko juttua, koska vuoret olivat niin korkeita."

Roosa päättää kiivetä korkealle vuorelle. Hän raahaa mukanaan sinistä tuolia, koska hän haluaa istua tuolilla vuorella ja koska sininen on hänen lempivärinsä.

Matkan varrella Roosa kaivertaa linkkuveitsellä puun ympäri Roosa on Roosa on Roosa on Roosa on Roosa.

Kirjassa kerrotaan myös Villestä, joka on Roosan serkku. Tai niin luullaan, vaikka saattaahan käydä ilmi, ettei olekaan.

Villekin laulaa paljon, mutta se ei saa häntä itkemään, hän vaan innostuu enemmän. Ville on varma, että hän on Ville, että hän olisi Ville, vaikka hänen nimensä olisikin Henri.

Ville on melkein hukkunut — kahdesti. Mutta sitten hän on pelastunut, eikä ole hukkunut, vaikka järvi ja meri ovat pyöreitä.

Ville saa leijonan. Leijonan nimi on Kille. Mutta leijonan pitäminen ei olekaan yksinkertaista, joten hän päättää antaa leijonan serkulleen Roosalle. Vaikka ei ole helppoa luopua leijonasta. Tietenkään Roosa ei voi pitää leijonaa koulussa, joten se palaa Villelle.

Kun Roosa on yksinään vuoren huipulla, istuu yksin pimeässä yössä, kovassa sinisessä tuolissaan, alkaa näkyä etsintäpartion valoa. Roosa on varma, että hänen serkkunsa Ville on se, joka tekee valollaan ruohon vihreäksi ja taivaan valkoiseksi. Silloin Roosa tuntee itsensä läpeensä lämpimäksi.

Tekstissä vuorottelee proosa ja runot. Siinä on paljon kielellä kikkailua ja sanaleikkejä, joten kääntäjä ei ole päässyt helpolla. Tuomas Kilpi on kuitenkin onnistunut käännöksessään hyvin.

Löysin kirjasta joitain ajatuksia, jotka pääsivät sellaisenaan aforismikirjaani, kuten nämä:

"On niin helppo uskoa kaikkea mitä ihmiset sanovat kun olet yksin ja niin kaukana."

"On vaikea jatkaa kun olet melkein perillä mutta et tarpeeksi lähellä rientääksesi sinne."

(Minä olisin kuitenkin mieluummin kääntänyt nämä passiivimuotoon. En oikein pidä sinä-passiivin ujuttautumisesta suomenkieleen.)

Kirja antoi lapselle monenlaista pohdittavaa. Ovatko tähdet pyöreitä? Ovatko vuoret sinisiä? Voiko ukkonen jyristä talvella? Jos maa on pyöreä, voiko lisko pudota alas? Miksi lisko ei putoa seinältä? Voiko villieläimen ottaa lemmikiksi? Voisiko leijona olla sininen?

Olen itse asiassa aika yllättynyt, että kuusivuotiaani piti kirjasta. Ei tämä välttämättä ole mikään helppo kirja lapselle. Sille, joka kaipaa kirjassa selkeää juonta ja yksinkertaista ilmaisua, tämä ei ole paras vaihtoehto. Mutta jos etsii jotain erilaista ja yllättävää, niin Maailma on pyöreä on loistava valinta!

Gertrude Stein: Maailma on pyöreä

Englanninkielinen alkuteos: The World Is Round

Suomennos: Tuomas Kilpi

Kuvitus: Anastasia Benzel

Kustantaja: Oppian 2018