Helene Schjerfbeck omistautui taiteelle jo lapsena

Instagramin selfie-kuningatar — se Helene Schjerfbeck olisi, jos eläisi nykyaikana. Näin arvelee Elina Tuomi nuorille suunnatussa tietokirjassaan Itsenäisiä naisia — 70 suomalaista esikuvaa (S&S 2018).

Tänään on Helene Schjerfbeckin ja Suomen kuvataiteen päivä. Sen kunniaksi vedin hyllystä esiin pari kirjaa, joissa kerrotaan Helene Schjerfbeckistä lapsentasoisesti.

Elina Tuomi kiteyttää taiteilijamestarin elämän yhteen sivuun. Ajatuksena on ehkä, etteivät nykynuoret jaksa paneutua kovin pitkiin teksteihin. Tuomi onnistuu kuitenkin tiivistämään oleellisen tiedon Suomen merkittävimpiin kuvataiteilijoihin kuuluvasta Schjerfbeckistä. Teksti on luonteeltaan melko tietosanakirjamaista.

Aukeama Elina Tuomen kirjasta Itsenäisiä naisia — 70 suomalaista esikuvaa (S&S 2018)

Ida ja Riikka Salmisen kirjassa Tarinoita suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa (S&S 2018) ote on kerronnallisempi. Tarina alkaa tuokiokuvalla pienestä lapsesta, joka on nelivuotiaana murtanut jalkansa kaaduttuaan portaissa. Topilasaikanaan lapsi piirtää, piirtää ja piirtää ja päättää, että isona hänestä tulee taiteilija.

Aukeama Ida ja Riikka Salmisen kirjasta Tarinoita suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa (S&S 2018)

Lapsi on poikkeuksellisen lahjakas. Hän pääsee jo 11-vuotiaana piirustuskouluun, joka on itse asiassa tarkoitettu aikuisille taiteilijoille.

Öljyvärejä taiturillisesti käyttävä Helene omistautuu maalaamiselle. Hän maalaa tinkimättömästi omalla tyylillään, vaikka kaikki eivät siitä heti pidäkään.

Maalaaminen on hänen koko elämänsä. Sen tieltä väistyvät ajatukset perheestä ja äitiydestä. Koska Helene jää naimattomaksi, hän asuu äitinsä kanssa tämän kuolemaan saakka. Helenen äiti ei oikein koskaan ymmärrä tyttärensä uravalintaa ja pitää huolen, etteivät taloustyöt kärsi maalaamisesta.

Suuren osan elämästään Helene on puristuksissa omien ja äitinsä intressien välissä. Ainoastaan ulkomaanmatkat tuovat vapautuksen paineesta.

Tunnetuin Helene on omakuvistaan. Elina Tuomen mukaan ne merkitsivät Helenelle sitä, että tuli nähdyksi.

Minua viehättävät varsinkin Helenen lukevia tyttöjä esittävät maalaukset, joita on useita. Maalauksissa tytöt ovat täydellisen keskittyneitä lukemiseen. Vaikka lukevat tytöt ovat katseenkohteina, he eivät asetu objekteiksi, vaan kääntävät katseensa pois ja kääntyvät sisään.

Helene alkoi kuvata henkilöhahmoja yrittäen päästä syvemmälle mallin sisimpään. Hänen kuvaamansa henkilöt olivat tunteidensa summa. Mitä lähemmäs Helene pääsi malliensa sisintä, sitä abstraktimmaksi hänen maalauksensa kävivät.

Helenen aikana naisasialiikkeet nostivat päätään ja keräsivät joukkojaan. Toisin kuin taiteilijasisarensa Helene ei koskaan liittynyt naisliikkeeseen. Hän kyllä tiedosti naisen ja miehen erilaisen aseman yhteiskunnassa, ja inhosi tulla arvioiduksi pelkästään naistaiteilijana. Sukupuolta tärkeämpiä olivat ihmisen henkilökohtaiset sisäiset ratkaisut.

Jätettyään historiamaalauksen ja naturalismin Helene maalasi lähinnä naisia. Hyvinkäällä asuessaan hänellä ei juuri ollut saatavilla muita malleja kuin itsensä, äitinsä ja paikallisia naisia ja tyttöjä. Naissielun tulkkina Helene olikin mestari.

VINKKI

Helene Schjerfbeckin elämään voi tutustua myös lukemalla Reetta Niemensivun sarjakuvakirjan Maalarisiskot (Suuri Kurpitsa 2019). En ole itse vielä päässyt tutustumaan siihen, sillä odotan sitä kirjastosta. Olen odottanut jo ikuisuuden, mutta jono on pitkä, ja kirjastojen sulkeminen seisautti välillä jonon etenemisen.

Elina Tuomi (teksti ja kuvat): Itsenäisiä naisia — 70 suomalaista esikuvaa
Kustantaja: Kustantamo S&S 2018

Ida ja Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa
Kustantaja: Kustantamo S&S 2018