Lapsena mökillä nautin eniten sadepäivistä. Silloin saattoi kuunnella sadepisaroiden rapinaa peltikattoa vasten ja loikoilla rauhassa sisällä lukemassa. Kukaan ei ollut patistamassa ulos hyttysten armoille.
Mökillä riitti kiinnostavaa luettavaa. Siellä oli lukunurkka täynnä serkkujeni vanhoja kirjoja.
Pienille lapsille löytyi Tammen kultaisia kirjoja ja muita vanhoja kuvakirjoja. Itse lukevalle oli Herra Huuta, Enid Blytonin seikkailukertomuksia, hevoskirjoja ja tarinoita sairaanhoitaja Helenasta. Oli Tiina-kirjoja, pinokaupalla Aku Ankan taskukirjoja ja iki-ihana Jali ja suklaatehdas, jonka äiti luki minulle ääneen.
Luin mielelläni myös vanhoja aikakauslehtiä, joita mökille oli vuosien saatossa kertynyt röykkiöittäin. Niistä palautettiin joka vuosi mieleen samat jutut juhannustaioista, ja kyynelehdittiin Valittujen Palojen tunteisiin vetoavien artikkeleiden parissa.
Eräänä kesänä löysin hyllyjen uumenista todellisen aarteen. Mökin entisen omistajan 1930-luvulta peräisin olevaan muistovihkoon olivat armeijakaverit kirjoitelleet sekä kansallismielisiä värssyjä että humoristisia sutkauksia.
Armeijakaverit neuvoivat toisiaan muun muassa seuraavasti:
"Ole koivu taikka kuusi rannalla,
mut maasi poika ennen kaikkea!"
"Suomea lemmi ja palvele,
totuuden puolesta taistele."
"Luota Jumalaan,
ollos suomalainen
asti kuolemaan."
"Isänmaasi puolesta
uhraa kaikki voimasi.
Niinpä sitten kuoltuasi
seppelöityy hautasi."
Jostain syystä nuoreen tyttöön isänmaallinen paatos teki suuren vaikutuksen, ja kirjoittelin ruutuvihkoni täyteen värssyjä. Oli hurjaa ajatella, että 1930-luvulla armeijaa käyneistä nuorukaisista osa todella joutui antamaan henkensä isänmaan asialle vain muutamia vuosia myöhemmin.
Muistan toisenkin järisyttävän lukukokemuksen mökiltä. Hyllystä löytyi Anne Frankin päiväkirja. Keskellä Suomen suloisinta suvea jouduin sitten keskelle holokaustin kauhuja, joista minulla aiemmin oli ollut vain hyvin ohut käsitys.
Mieluisin lukupaikkani oli keinutuolissa mökin tupakeittiössä. Ulkona aurinkotuolissakin saattoi lukea, jos oli niin kova paahde, että hyttyset pysyttelivät metsänreunassa.
Pikku tyttönä muistan kadehtineeni serkkuani, joka vietti kaikki päivät lukien korkealla puun oksanhaarassa. Itse olin liian nuori tai ainakin liian arka kiipeämään puuhun. Kostoksi luin salaa serkkuni päiväkirjaa, jonka olin löytänyt hyllyn kätköistä.
Olen viime aikoina muistellut lapsuuteni mökkikesiä, koska mieheni haaveilee kovasti mökin ostosta. Jos mökkielämä olisikin sellaista kuin lapsena, niin mikäs siinä.
Mutta nyt olen aikuinen. Minun kontollani olisi osallistuminen ruokahuoltoon, siivoukseen ja mökin kunnossapitoon. Olisi ruohonleikkuuta, puutarhatöitä, halonhakkuuta, saunanlämmitystä ja huussin tyhjennystä. Jäisikö lukemiselle ollenkaan aikaa?
Ollapa vielä lapsi, että saisi omistaa koko lomansa lukemiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti