Pikku Hiiru ja äiti nauttivat kesästä

Pikku Hiiru ja hänen äitinsä näyttävät mallia kesäloman vietosta Riikka Jäntin kirjassa Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020).

Heti kesäkuun ensimmäisenä päivänä alkaa Hiirun kesäloma. Ei ole kiire mihinkään. Voi tehdä mitä vain, muttei tarvitse tehdä mitään. Ihanaa!

Pitkin kesää äiti ja Hiiru rikastavat arkeaan kesäisillä asioilla. Aamiainen syödään pihalla piknikliinalla, vaikka asutaankin kerrostalossa. Ja niin iltapalakin, sillä kesällä täytyy nauttia, kun on lämmin.

Välillä on liian lämmin. Silloin paetaan ilmastoituun elokuvateatteriin tai polskitaan rannalla. Sateiseen päivään sopii käynti taidemuseossa.

Kesällä tehdään myös spesiaaliasioita, kuten hurvitellaan huvipuistossa, ruokaillaan ravintolassa ja kisaillaan ratagolfradalla.

Käydään ostamassa mansikoita ja jäätelöä. Mutta mitäs sitten, kun ahne koira nappaa Hiirun jäätelöpallon?

"— Ha ha! äiti nauroi. — Se meni parempiin suihin."

Miten vapauttavaa vain nauraa vastoinkäymisille! Parkuva Hiiru tosin ei taida olla ihan samaa mieltä, mutta tietysti hän saa uuden jäätelön.

Hiirun ja äidin kesässä on aivan ihana kiireetön, onnellinen tunnelma. Äiti ja lapsi tekevät samanlaisia asioita kuin minä tyttäreni kanssa kesälomalla. Tarinaan on helppo samaistua.

Rakastamme Riikka Jäntin Pikku hiiri -sarjaa. Pikku hiiri on ollut elämässämme kuusivuotiaani taaperoajoista asti. Hiiru on kasvanut sitä mukaa kuin tyttärenikin. Ensimmäisessä osassa Pikku hiiri, tuuliviiri (Tammi 2015) Hiiru istui vielä rattaissa ja hänellä oli uhmaikä. Nyt Hiiru on jo esikoululainen, kuten on kohta tyttärenikin.

Pikku hiiren hellekesä on sarjan kuudes osa. Toivomme kovasti jatkoa!

Riikka Jäntti (teksti ja kuvat): Pikku hiiren hellekesä

Kustantaja: Tammi 2020

Naistenviikko kirjablogeissa

Osallistun tällä postauksella Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuijan emännöimään naistenviikkohaasteeseen. Olen valinnut näkökulmakseni naistenviikon nimipäivät. Kirjailija Riikka Jäntti viettää tänään nimipäiväänsä.

Hämähäkki paperilautasesta — Kirja + askartelu osa 6

Niitä on taas alkanut näkyä — hämähäkkejä. Araknofobiani on aika paha, joten en todellakaan ilahdu, kun löydän hämähäkin kutomassa verkkojaan kirjastohuoneeseeni tai kipittävän olohuoneen lattialla.

Araknofobiani ei kuitenkaan ole niin paha, ettenkö voisi tarttua paperilautaseen ja muuntaa sen hirvittäväksi hämähäkiksi. Näin teimmekin tyttäreni kanssa luettuamme ensin Riikka Jäntin kirjan Toivo ja hirveä hämähäkki (WSOY 2009).

Kirjassa on kevät. Isoveli on määrännyt koko Vaahteratupaan perusteellisen kevätsiivouksen. Toivon osaksi lankeaa vintin siivous. Vintin hämäristä löytyy yllätys, joka aiheuttaa Toivolle painajaisia vielä moneksi yöksi. Vintillä majailee joku, jolla on kahdeksan jalkaa, kahdeksan silmää ja viisi hammasta — hirveä hämähäkki.

Voiko sen kanssa elää vai pitäisikö se häätää pois? Ehkä siitä voi olla hyötyäkin, jos sen kanssa pystyy neuvottelemaan.

Lisää kirjasta voi lukea täältä.

Hämähäkkiaskarteluun tarvitaan:

• paperilautanen
• vesivärejä, peitevärejä tai askartelumaalia ja pensseli
• piippurasseja
• lankaa
• askartelusilmiä, tarralappuja tai paperia ja liimaa silmiksi ja hampaiksi
• sakset
• askarteluveitsi

Paperilautanen maalataan halutun väriseksi. Kun väri on kuivunut, lautaseen liimataan silmiä ja hampaita.  

Askarteluveitsellä tehdään viillot jalkoja ja lankaa varten. Piippurassit ja lanka pujotetaan viilloista ja solmitaan kiinni takapuolella.

Hämähäkki on valmis kauhistuttamaan viattomia.

Riikka Jäntti (teksti ja kuvat): Toivo ja hirveä hämähäkki
Kustantaja: WSOY 2009

Lastenkirjakevät 2020 - Kiinnostavimmat jatko-osat

Kustantamoiden uutuusluetteloiden selailu on koukuttavaa ajanvietettä. Kevään uutuuksia esittelevät katalogit ilmestyivät niin aikaisin syksyllä, etten ollenkaan ehtinyt paneutua niihin silloin. Olinhan vielä fiiliksissä syksyn uutuuskirjoista, ja sitten painoivatkin jo joulukirjat päälle. Uudenvuoden jälkeen on ollut vihdoin aikaa selailla luetteloita.
 
Todella monet hyväksi havaitut kuvakirjasarjat saavat jatkoa. Jatko-osissa on se hyvä puoli, että suunnilleen tietää jo ennalta mitä tulee saamaan. Kivoille kirjoille monesti toivookin jatkoa. Tietenkään kaikki sarjat eivät ole onnistuneita. On inhottavaa, jos sarjan uudet osat tuntuvat vain vanhan toistolta. Pahinta on, jos tytär pitää sarjasta, jota ei itse jaksaisi lukea.

Nyt alkuvuodesta on ilmestymässä tosi paljon kiinnostavia jatko-osia, joita minäkin odotan innolla. Niinpä tämä postaus on omistettu kokonaan jatko-osille.

Sanna Pelliccionin kirjassa Onni-poika osoittaa mieltä (Etana Editions 2020) Onni ryhtyy puolustamaan rakasta puistoaan, joka aiotaan jyrätä autotien ja raitiovaunukiskojen tieltä.

Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittamassa ja Sari Airolan kuvittamassa Typy ja nokkela noita -kirjassa (Bazar 2020) vauhdikas ja hyvällä mielikuvituksella varustettu Typy kohtaa leikkipuistossa luudalla lentävän noidan.

Riikka Jäntin ihastuttavan Pikku Hiiri -sarjan kuudennessa osassa Pikku Hiiren hellekesä (Tammi 2020) Hiiru ja äiti viettävät kesälomaa kaupungissa. Helteisiin päiviin mahtuu monenlaista hauskaa puuhaa.

Eppu Nuotion kirjoittama ja Saara Vallinevan jännittävästi kuvittama Pikkusaari-sarja täydentyy kolmannella osalla. Kirjassa Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia (Bazar 2020) Paola Pääsky perheineen saapuu Andalusiasta kesänviettoon Pikkusaarelle. Yksi matkalaukuista katoaa ja sen mukana soittorasia, jota ilman perheen pienokaiset eivät saa unta iltaisin. Löytyykö soittorasia öisestä saaresta?

Tytär onkin jo kysellyt jatkoa Veera Salmen kirjoittamaan ja Elina Warstan kuvittamaan Päiväkoti Heippakamu -sarjaan. Nyt sellainen tulee. Päiväkoti Heippakamu — Hung ja pantteripako (Otava 2020) kertoo päiväkodin hymysuusta Hungista, josta tulee päiväkodin hulinassa hurja pantteri Pampam. Pampamin on pakko päästä pakoon.

Anneli Kannon kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Viisi Villiä Virtasta -sarja täydentyy jo yhdennellätoista osalla. Veera Virtanen ja kiusaaja -kirjassa (Karisto 2020) Veera alkaa saada ilkeitä viestilappuja. Kuka Veeraa oikein kiusaa ja miksi? 

Touhukaverukset päättävät perustaa uuden kaikille avoimen museon Ninni Oljemarkin kirjassa Touhukaverukset — Museo kaikille (Otava 2020). Villisika haluaisi esitellä kaupunkilaisille itse maalaamaansa taulua, mutta entä jos kukaan ei pidäkään siitä. Rohkaistuuko Villisika?

Johanna Hulkon luoma ja Marjo Nygårdin kuviksi herättämä ihana, hurja Maija pohtii kirjasarjan kolmannessa osassa Pieni Maija (Karisto 2020), onko hän pieni vai iso. Pohdinta kumpuaa siitä, että Maijasta on tulossa isosisko.

Nelli Hietalan luoma Kerttu on aiemmin tavattu tutustumassa kärpäseen. Kirjasarjan toisessa osassa Kerttu ja murkku (Karisto 2020) vuorossa on muurahainen. Löytyykö Kertun palikkataloon muuttaneelle murkulle kaveria? Ihastuttava kuvitus on Sari Airolan. 

Pipsa Pentin esikoisteoksessa Lyyli pelasti hurjan paperihukan sieppaamia paperiprinsessoja. Kirjassa Lyyli ja karmea värinkäsitys (Otava 2020) Lyylin kekseliäisyys joutuu taas koetukselle pahanilmanlintujen hyökätessä. Pentti on loihtinut viisaan sadun väreistä ja niiden mahdollisuuksista.

Kirsti Kurosen ja Karoliina Pertamon kehuttu kirja Kerro minulle kaunis sana saa jatkoa. Ilmapiiri päähenkilö Jaakon kotona ei ole muuttunut onnellisemmaksi sitten edellisen kirjan. Uutuuskirjassa Näytä minulle hassu ilme (Karisto 2020) Jaakko lähtee keräämään iloisempia ilmeitä isän pikakamera apunaan.

Taaperoita ja vanhempia ihastuttaneesta Anna Krogeruksen kirjoittamasta ja Erika Kallasmaan kuvittamasta Muttinen ja äiti -kirjasta tuttu Muttinen seikkailee vaarinsa kanssa kirjasarjan toisessa osassa Muttinen ja vaari (WSOY 2020). Vaari hoitaa Muttista — vai onko se sittenkin toisinpäin?

Lastenkirjasyksy 2019

Helsingin Sanomat esitteli eilen kulttuurisivuillaan 20 syksyn lastenkirjauutuutta. Rakastan tällaisia artikkeleita. On ihanaa, kun lastenkirjat näkyvät lehtien sivuilla. Hesarin jutussa oli kirjoja vauvaiästä yläkouluikäisille. Joukossa oli pari kirjaa, joita olen jo kovasti odottanut, ja yksi, jonka jo sain kirjastosta.

Hesarin innoittamana päätin tehdä oman katsauksen syksyn lastenkirjauutuuksiin. Osa esittelemistäni kirjoista on jo ilmestynyt ja osa on vielä tulossa. Koska tyttäreni on leikki-ikäinen, keskityn tämän ikäryhmän kirjoihin. Tosin jotkin esittelemistäni kirjoista soveltuvat hyvin myös alakouluikäisille. Kirjojen kansikuvat ovat peräisin kustantajien verkkosivuilta.

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Ellen! - Taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit (Teos)
Helsingin kaupungin taidemuseossa vaihtuvan näyttelyn aiheena on parhaillaan Ellen Thesleff. Olemme käyneet tyttären kanssa jo pari kertaa ihailemassa Thesleffin töitä. Hyvään saumaan siis ilmestyy Virtasen ja Pelliccionin toinen lapsille suunnattu kuvitettu elämäkerta Suomen supernaisia -sarjassa. Ellen oli rohkea oman tiensä kulkija, joka eli sellaista elämää kuin tahtoi aikana, jolloin naisen asema ei yleisesti ollut vielä kovin vapaa. Ellen halusi olla taiteilija eikä muuta. Hän uudisti rohkeasti maalaustaiteen värimaailmaa ja oli aikaansa edellä. Kun arvostelijat eivät ymmärtäneet häntä, hän piti oman päänsä. Hyvä niin, sillä hänen maalauksensa elävät yhä.

Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltä Kissa tapaa kissan (Teos)
Spurgun kanssa ystävystyvästä yksinäisestä koirasta kertova Koira nimeltä Kissa on ollut suuri suosikkimme, joka on tänäkin vuonna lainattu kirjastosta jo useamman kerran. Kirja on saanut nyt jatkoa. Koira nimeltä Kissa ja ihminen nimeltä Näätä viettävät kiireetöntä aikaa katsellen hyörinää satamassa, kun huomaavat eräästä laivasta puikahtavan kissan. Koirasta kissa on lumoava ja salaperäinen, mutta sitä jännittää tavata tuo olento, joka tulee pelottomasti kohti. Kertomuksen teemoja ovat rajoja murtava ystävyys, lempeys maailmaa ja kaikkia sen asukkeja kohtaan sekä pelot ja niiden voittaminen.

Minna Honkasalo & Janina Ahlfors: MUUMI Museokirja (WSOY)
MUUMI Museokirja on lapsen oma opas taiteeseen ja Tampereen Muumimuseoon. Interaktiivinen tietokirja innostaa katsomaan taidetta avoimin mielin ja kaikin aistein. Kirjan sanoma on: taidetta on kaikkialla ja taide on kaikkien. Kirjassa otetaan selvää, mikä museo on ja miksi museoita on olemassa. Mikä on näyttely tai teos? Kuka on Tove Jansson? Tämän kirjan taidan kääriä muumeja ja museoita isosti fanittavalle tyttärelleni joululahjapakettiin.

Hannamari Ruohonen: Kaisan ja Oskarin retkikirja (S&S)
Puuvärein kuvittavan Ruohosen tyyli viehättää meitä kovasti. Tässä kirjassa tavataan Kaisa ja Oskari, jotka ovat tutut jo Kaisan ja Oskarin lempikirjasta. Nyt on aika retkeillä. Retken toteuttamiseen ei vaadita paljon muuta kuin vähän mielikuvitusta. Retkelle voi lähteä milloin ja minne vain. Haluttaisiko samota heinikkoviidakossa vai käydä aaveretkellä kellarissa? Jos retkeilee naapurin ovelle, saattaa saada kutsun sisään.

Saara Vallineva: Ihmeellinen siemen (Bazar)
Olemme ihastuneet Saara Vallinevan kuvituksiin Eppu Nuotion kirjoittamissa kirjoissa Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä sekä Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi. Vallinevan kuvitukset ovat valokuvia hänen rakentamistaan pienoismaailmoista ja nukkehahmoista. Nyt Vallineva debytoi kirjoittajana. Hänen kertomuksessaan ystävykset Takku ja Mau yrittävät saada isosedän matkapäiväkirjan välistä löytyneen siemenen itämään. Kun siemen ei lähde versomaan, ystävykset päättävät matkata Kaukomaahan etsimään Tiikeriä, joka saattaa tietää, kuinka siemen itäisi. Löytyykö Tiikeri ja selviääkö siemenen arvoitus? Teoksen teemoja ovat kärsivällisyys, ennakkoluulojen murtaminen ja ystävyys.

Kuva: © Bazar Kustannus

Ninni Oljemark: Touhukaverukset - Yllätysjuhlat (Otava)
Kirja aloittaa uuden Touhukaverukset-sarjan, jossa seikkailevat Hupilassa asuvat Kani, Susi ja Nalle. Ystävykset haluavat tehdä maailmasta hauskemman paikan elää. Kun Hupilaan muuttaa uusi asukas, pieni Olga Possu, ystävykset päättävät järjestää tämän kunniaksi yllätysjuhlat. Mutta juhlien järjestäminen salassa on hankalaa, kun Olga tekee kaikkensa tutustuakseen uusiin naapureihinsa. Olemme tutustuneet Touhukaverukset-kirjoihin ruotsiksi (Vännerna fixar). Kiva, että ensimmäinen on nyt suomennettu. Ensi keväänä on luvassa toinen suomennos, jossa Kani, Susi ja Nalle järjestävät museon kaikille hupilaisille.

Taru Viinikainen & Oili Kokkonen: Tiltu ja Lettu - Kadonneet puutarhatontut (WSOY)
Pienten sisarusten Tiltun ja Letun edesottamuksia on saatu seurata jo kahden kirjan verran. Tässä kolmannessa kirjassa sisarukset ja näiden pihalla asusteleva puutarhatonttu pertinjuntti ovat kiperän ongelman äärellä: naapurustoa näyttää piinaavan puutarhatonttuja ryöstelevä sarjavaras. Sisarukset ja pertinjuntti perustavat salapoliisitoimiston, joka pääseekin rosvon jäljille. Nuuskijoille on luvassa jymy-yllätys.

Riikka Jäntti: Pikku Hiiru ja paukkupakkanen (Tammi)
Pikku Hiirusta kertova sarja on edennyt viidenteen osaansa, ja Hiiru on jo eskarilainen. Tässä kirjassa eletään talvista arkea. Talvella voi tehdä vaikka mitä. Hiiru luistelee, leipoo, käy kirjastossa ja opettelee soittamaan pianoa. Hiirun ja äidin elämästä kertovissa kauniisti kuvitetuissa kirjoissa on mukava tunnelma.

Isabel Thomas & Marianna Madriz: Stephen Hawking - Opas suureen elämään (Etana Editions)
Uusi tietopohjainen Opas suureen elämään -sarja kertoo historian inspiroivista merkkihenkilöistä alakoululaisille sopivalla tavalla. Ensimmäisenä sarjassa ilmestyy kolme kirjaa: Stephen Hawking, Frida Kahlo ja Maya Angelou. Näistä meitä kiinnostaa eniten tähtitieteilijä Stephen Hawkingin elämä. Vaikeasta halvaannuttavasta sairaudestaan huolimatta Hawking nousi alallaan maailman huipulle. Hänen uraauurtavat tutkimuksensa mustista aukoista ja alkuräjähdyksestä ovat muuttaneet tapaa, jolla ajattelemme maailmankaikkeudesta.

Pikku Hiiren puolukkamatka

Viime vuonna ilmestyi mitä hurmaavin syyskirja: Riikka Jäntin Pikku hiiren puolukkamatka. Hullaannuimme siihen heti tyttäreni kanssa. Viime sunnuntaina teimme retken lähimetsäämme puolukoita ja mustikoita poimimaan, ja iltasaduksi täytyikin sitten lukea tämä kirja.

Hiiru-niminen pikku hiiri on lähdössä äitinsä kanssa mökille puolukoita poimimaan. Maisemassa näkyy jo syksy. Saarella sijaitsevalle mökille matkustetaan ensin junalla ja sitten ukkihiiren moottoriveneellä.

Yön pikku hiiri saa nukkua isossa sängyssä äidin vieressä. Sekös vasta mukavaa! Aamulla lähdetään puolukkametsään. Puolukoita näkyy kaikkialla. Pikku hiiri on innoissaan, mutta hommasta on kadota ilo, kun Hiiru saa kosketuksen hirvikärpäseen.

Onnistuneen puolukkaretken jälkeen puuhaillaan mukavia mökkiasioita: saunotaan, paistetaan makkaroita nuotiolla ja katsellaan tähtiä.

Tyttäreeni tekee suurimman vaikutuksen kohta, jossa Hiiru istuu ulkohuussissa. Joka kerta se kirvoittaa hänen mieleensä omat huussikokemukset maaseudulta. Hän pelkää huussissa pörrääviä kärpäsiä yhtä paljon kuin Hiiru. Nehän voisivat lentää vaikka peppuun!

Puolukkaretki syksyisessä saaressa on pienelle kaupunkilaishiirelle varmasti suuri elämys.

”– Voidaanko me tulla tänne joskus uudelleen?” hän kysyykin, kun kotimatka lähenee. 

Parasta kirjassa on omasta mielestäni kuvitus. Jäntin huolellisesti piirretyt kuvat vilisevät yksityiskohtia. Tunnelmaltaan kuvat ovat rauhallisia ja lämminhenkisiä.

Tarina on kiinnostava ja se on ilmaistu sen verran lyhyesti ja pelkistetysti, että sopii melko pienenkin lapsen kuultavaksi. Kirjan ilmestyessä viime vuonna silloinen nelivuotiaani oli juuri parasta kohderyhmää.

Kirja on neljäs osa Jäntin Pikku hiiri -sarjassa. Kukin osa on oma itsenäinen teos, joten kirjan voi hyvin lukea, vaikkeivät aiemmat osat olisi tuttuja. Tosin aiempiinkin osiin kannattaa tutustua. Ainakin meillä niistä on tykätty kovasti.

Viides kuvakirja Pikku hiirestä ilmestyy juuri nyt syyskuussa. Se sijoittuu talvitunnelmiin, sillä kirjan nimi on Pikku hiiri ja paukkupakkanen. Kirja menee meillä ehdottomasti hankintalistalle.

Riikka Jäntti (teksti ja kuvat): Pikku Hiiren puolukkamatka

Kustantaja: Tammi 2018

Kevätsiivouksen aika

On ihanaa, kun kevät etenee, päivät pitenevät ja aurinko paistaa yhä enemmän. Lisääntyvässä valossa on kuitenkin se paha puoli, että nurkkiin kertynyt pöly ja lika tulevat näkyviin ihan eri tavalla kuin talvihämärissä. On siis kevätsiivouksen aika.

Kevätsiivousta tehdään tämänpäiväisessä kirjassakin. Kyseessä on Riikka Jäntin Vaahteratuvan väki -sarjaan kuuluva Toivo ja hirveä hämähäkki.

 
Toivo-siilin harjatessa ullakkoa löytyy yllätys. Yllätys, jolla on kahdeksan jalkaa,
kahdeksan silmää, viisi hammasta ja omituinen käkätys. Toivo pelästyy niin pahanpäiväisesti, että yöunetkin menevät.

"Seuraavana päivänä Toivo koetti saada muut tajuamaan, että hämähäkistä oli päästävä eroon.
   - En minä voi nukkua, kun vintillä majailee sellainen hirmu, hän valitti."

Itse olisin varmaan ollut Toivon kanssa samoilla linjoilla, sillä kerta kaikkiaan kammoan hämähäkkejä. Onneksi Jäntti tarjoaa rakentavamman tavan toimia:

" - Ehkä sen kanssa voisi neuvotella, ehdotti Iiris."

Vaahteratuvan väki pääsee kuin pääseekin kompromissiin hämähäkin kanssa, ja kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä, paitsi Toivo. Hän ei ihmeparannu araknofobiastaan, mutta pääsee sentään Nökön kanssa samaan huoneeseen nukkumaan, ettei joudu viettämään öitään yksin.

Toivo ja hirveä hämähäkki on suoraa jatkoa Jäntin aiemmille saturomaaneille Nokikätkön ritarit ja Kuuhiisi sekä Vaahteratuvan väki ja vaarallinen peto. Se toimii kyllä itsenäisesti luettunakin. Teos on aiempia osia lyhyempi ja kuvakirjamaisempi ja sopii siksi paremmin nuoremmallekin lukijalle. Sarjassa on ilmestynyt neljäskin osa: Vaahteratuvan väki ja kiviholvin kirous.

Riikka Jäntti on lempikuvittajiani ja itse nautin erityisesti kirjan kuvituksesta. Jäntin hämähäkkikään ei ole ollenkaan niin pelottavannäköinen kuin tuo minun kuvaamani.


Riikka Jäntti (teksti ja kuvat): Toivo ja hirveä hämähäkki
Kustantaja: WSOY 2009