Lastenkirjakevät 2020 - Kiinnostavimmat jatko-osat

Kustantamoiden uutuusluetteloiden selailu on koukuttavaa ajanvietettä. Kevään uutuuksia esittelevät katalogit ilmestyivät niin aikaisin syksyllä, etten ollenkaan ehtinyt paneutua niihin silloin. Olinhan vielä fiiliksissä syksyn uutuuskirjoista, ja sitten painoivatkin jo joulukirjat päälle. Uudenvuoden jälkeen on ollut vihdoin aikaa selailla luetteloita.
 
Todella monet hyväksi havaitut kuvakirjasarjat saavat jatkoa. Jatko-osissa on se hyvä puoli, että suunnilleen tietää jo ennalta mitä tulee saamaan. Kivoille kirjoille monesti toivookin jatkoa. Tietenkään kaikki sarjat eivät ole onnistuneita. On inhottavaa, jos sarjan uudet osat tuntuvat vain vanhan toistolta. Pahinta on, jos tytär pitää sarjasta, jota ei itse jaksaisi lukea.

Nyt alkuvuodesta on ilmestymässä tosi paljon kiinnostavia jatko-osia, joita minäkin odotan innolla. Niinpä tämä postaus on omistettu kokonaan jatko-osille.

Sanna Pelliccionin kirjassa Onni-poika osoittaa mieltä (Etana Editions 2020) Onni ryhtyy puolustamaan rakasta puistoaan, joka aiotaan jyrätä autotien ja raitiovaunukiskojen tieltä.

Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittamassa ja Sari Airolan kuvittamassa Typy ja nokkela noita -kirjassa (Bazar 2020) vauhdikas ja hyvällä mielikuvituksella varustettu Typy kohtaa leikkipuistossa luudalla lentävän noidan.

Riikka Jäntin ihastuttavan Pikku Hiiri -sarjan kuudennessa osassa Pikku Hiiren hellekesä (Tammi 2020) Hiiru ja äiti viettävät kesälomaa kaupungissa. Helteisiin päiviin mahtuu monenlaista hauskaa puuhaa.

Eppu Nuotion kirjoittama ja Saara Vallinevan jännittävästi kuvittama Pikkusaari-sarja täydentyy kolmannella osalla. Kirjassa Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia (Bazar 2020) Paola Pääsky perheineen saapuu Andalusiasta kesänviettoon Pikkusaarelle. Yksi matkalaukuista katoaa ja sen mukana soittorasia, jota ilman perheen pienokaiset eivät saa unta iltaisin. Löytyykö soittorasia öisestä saaresta?

Tytär onkin jo kysellyt jatkoa Veera Salmen kirjoittamaan ja Elina Warstan kuvittamaan Päiväkoti Heippakamu -sarjaan. Nyt sellainen tulee. Päiväkoti Heippakamu — Hung ja pantteripako (Otava 2020) kertoo päiväkodin hymysuusta Hungista, josta tulee päiväkodin hulinassa hurja pantteri Pampam. Pampamin on pakko päästä pakoon.

Anneli Kannon kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Viisi Villiä Virtasta -sarja täydentyy jo yhdennellätoista osalla. Veera Virtanen ja kiusaaja -kirjassa (Karisto 2020) Veera alkaa saada ilkeitä viestilappuja. Kuka Veeraa oikein kiusaa ja miksi? 

Touhukaverukset päättävät perustaa uuden kaikille avoimen museon Ninni Oljemarkin kirjassa Touhukaverukset — Museo kaikille (Otava 2020). Villisika haluaisi esitellä kaupunkilaisille itse maalaamaansa taulua, mutta entä jos kukaan ei pidäkään siitä. Rohkaistuuko Villisika?

Johanna Hulkon luoma ja Marjo Nygårdin kuviksi herättämä ihana, hurja Maija pohtii kirjasarjan kolmannessa osassa Pieni Maija (Karisto 2020), onko hän pieni vai iso. Pohdinta kumpuaa siitä, että Maijasta on tulossa isosisko.

Nelli Hietalan luoma Kerttu on aiemmin tavattu tutustumassa kärpäseen. Kirjasarjan toisessa osassa Kerttu ja murkku (Karisto 2020) vuorossa on muurahainen. Löytyykö Kertun palikkataloon muuttaneelle murkulle kaveria? Ihastuttava kuvitus on Sari Airolan. 

Pipsa Pentin esikoisteoksessa Lyyli pelasti hurjan paperihukan sieppaamia paperiprinsessoja. Kirjassa Lyyli ja karmea värinkäsitys (Otava 2020) Lyylin kekseliäisyys joutuu taas koetukselle pahanilmanlintujen hyökätessä. Pentti on loihtinut viisaan sadun väreistä ja niiden mahdollisuuksista.

Kirsti Kurosen ja Karoliina Pertamon kehuttu kirja Kerro minulle kaunis sana saa jatkoa. Ilmapiiri päähenkilö Jaakon kotona ei ole muuttunut onnellisemmaksi sitten edellisen kirjan. Uutuuskirjassa Näytä minulle hassu ilme (Karisto 2020) Jaakko lähtee keräämään iloisempia ilmeitä isän pikakamera apunaan.

Taaperoita ja vanhempia ihastuttaneesta Anna Krogeruksen kirjoittamasta ja Erika Kallasmaan kuvittamasta Muttinen ja äiti -kirjasta tuttu Muttinen seikkailee vaarinsa kanssa kirjasarjan toisessa osassa Muttinen ja vaari (WSOY 2020). Vaari hoitaa Muttista — vai onko se sittenkin toisinpäin?

Kirjailijakohtaamisia ja rohkeutta uskaltaa

Kirjailijan kohtaaminen saattaa olla lukemista harrastavalle merkittävä tapaus. Päätin tänään muistella paria omalle kohdalle sattunutta kohtaamista.

Nuorena olin peruskoulun työelämään tutustumisjaksolla Kirjailijatalo Villa Kivessä Helsingin Linnunlaulussa. Tapasin siellä useitakin kirjailijoita, mutta vain yksi kohtaamisista on painunut mieleeni.

Istuin vanhanaikaisen kirjoituskoneen ääressä naputtelemassa osoitteita kirjekuoriin, kun runoilija Tommy Tabermann astui huoneeseen. Energia huoneessa muuttui heti. Hän oli valtavan karismaattinen. En muista lainkaan, mitä hän puhui. Sen muistan, että hän lahjoitti minulle postikortin, johon oli painettu eräs hänen runonsa. Kortti on minulla vieläkin jossain tallessa.

Olin lukenut Tabermannin runoja ja osasin yhden niistä ulkoakin. Mietin, pitäisikö minun esittää se runoilijalle, mutten sentään tehnyt sitä.

Toinen mieleenjäänyt tapaaminen kirjailijan kanssa tapahtui muutama vuosi sitten jossain messuilla. Lastenkirjailija Pipsa Pentti oli siellä markkinoimassa kirjaansa Lyyli ja hurja paperihukka. Hän piti minulle erittäin vaikuttavan myyntipuheen kirjansa puolesta. En kuitenkaan silloin tarttunut onkeen, mutta siemen oli istutettu päähäni ja ostin kirjan myöhemmin.

Viime vuoden maaliskuussa Pentti tuli kirjailijavieraaksi lähikirjastoomme. Yllätyin huomatessani, että tyttäreni tunsi kirjailijan tyttären. Pentti luki ensin kirjansa Lyyli ja hurja paperihukka, ja kertoi sen jälkeen kirjan teosta. Hän sanoi haaveilleensa lastenkirjan tekemisestä kymmenen vuotta. Sinä aikana hän kehitteli monenlaisia ideoita ja kirjoitti ja kuvitti niitä pöytälaatikkoon. 

Oikeastaan hän ei halunnut saada kirjaa valmiiksi, koska häntä pelotti. Häntä pelotti, että hänen pitäisi tarjota valmista kirjaa kustantajalle. Häntä pelotti, että kustantaja lyttäisi kirjan ja hänen unelmansa menisi murskaksi. 

Neljän lapsen äitinä hän lopulta päätti lakata pelkäämästä, teki kirjan valmiiksi ja kiikutti sen Otavalle. Kustantaja ihastui kirjaan ja Lyyli ja hurja paperihukka ilmestyi vuonna 2016. 

Koko kirjan teema liittyykin uskaltamiseen ja jonkin sellaisen tekemiseen, mikä on vaikeaa. Päähenkilö Lyyli pelkää vähän kaikkea ja viettää mieluiten päivät omassa huoneessaan piirtelemässä prinsessoita. Paperiprinsessat ovat hänelle ystäviä.

Eräänä päivänä Paperi-Hukka on siepannut prinsessa Paperiinaa lukuunottamatta muut prinsessat ja on ilmeisesti kuljettamassa niitä kaatopaikalle. Vaikka Lyyliä pelottaa, ei auta muu kuin lähteä prinsessoja pelastamaan. ”Olo tuntui yllättävän rohkealta. Tärkeän asian edessä sitä kai käy niin.”

Matkalla tulee vastaan melkoisia vastoinkäymisiä, mutta lopulta päästään kaatopaikalle. On aika kohdata kauhea Paperi-Hukka. Hukka on juuri uhkailemassa paperiprinsessoja nitojalla ja rei'ittäjällä. Lyylin onnistuu vangita Paperi-Hukka tarrapaperin avulla ja sulkea se kirjekuoreen, joka on mitä mainioin vankila. Sitten vaan lähetetään kuori autiomaahan, jossa ei kasva puita eli ei ole paperiakaan eli ei löydy hukalle kiusattavia.

Lyyli ja prinsessat ovat pelastuneet. ”Lyyli hyppeli kevein askelin koko kotimatkan. Tältä siis tuntui olla rohkea – kun tiesi selviytyneensä aikaisemmista haasteista, tiesi selviytyvänsä myös tulevista.”

Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei Lyyli enää nyhjännyt kaikkia päiviä huoneessaan, vaan uskaltautui ulos maailmaan. ”Jos ei uskaltaudu seikkailuun, ei voi koskaan tietää, kuinka rohkea onkaan.”

Olimme lukeneet kirjan tyttäreni kanssa jo aiemminkin, mutta siellä kirjastossa kirjailijaa kuunnellessani jokin kolahti. Päätin silloin, että kyllä, minä aloitan lastenkirjablogin. Olin ajatellut asiaa jo pitkään, mutta en ollut ihan varma, uskaltaisinko ryhtyä puuhaan. Pipsa Pentin ja Lyylin innoittamana päätin olla rohkea ja yrittää. Jos kukaan ei lukisi blogiani tai siitä ei pidettäisi, niin ainakin olisin kokeillut.

Vaikka päätös syntyi siis jo viime vuoden maaliskuussa, meni monta kuukautta suunnitteluun ja teknisten taitojen opetteluun. Välillä meinasin luovuttaa, mutta vuodenvaihteeseen tultaessa blogin aloittaminen tuntui hyvältä uudenvuodenlupaukselta. Onneksi uskalsin. Itselläni on ollut hauskaa. Toivottavasti myös lukijoilla.


Pipsa Pentti: Lyyli ja hurja Paperi-Hukka
Kustantaja: Otava 2016