Nuorena olin peruskoulun työelämään tutustumisjaksolla Kirjailijatalo Villa Kivessä Helsingin Linnunlaulussa. Tapasin siellä useitakin kirjailijoita, mutta vain yksi kohtaamisista on painunut mieleeni.
Istuin vanhanaikaisen kirjoituskoneen ääressä naputtelemassa osoitteita kirjekuoriin, kun runoilija Tommy Tabermann astui huoneeseen. Energia huoneessa muuttui heti. Hän oli valtavan karismaattinen. En muista lainkaan, mitä hän puhui. Sen muistan, että hän lahjoitti minulle postikortin, johon oli painettu eräs hänen runonsa. Kortti on minulla vieläkin jossain tallessa.
Olin lukenut Tabermannin runoja ja osasin yhden niistä ulkoakin. Mietin, pitäisikö minun esittää se runoilijalle, mutten sentään tehnyt sitä.
Toinen mieleenjäänyt tapaaminen kirjailijan kanssa tapahtui muutama vuosi sitten jossain messuilla. Lastenkirjailija Pipsa Pentti oli siellä markkinoimassa kirjaansa Lyyli ja hurja paperihukka. Hän piti minulle erittäin vaikuttavan myyntipuheen kirjansa puolesta. En kuitenkaan silloin tarttunut onkeen, mutta siemen oli istutettu päähäni ja ostin kirjan myöhemmin.
Viime vuoden maaliskuussa Pentti tuli kirjailijavieraaksi lähikirjastoomme. Yllätyin huomatessani, että tyttäreni tunsi kirjailijan tyttären. Pentti luki ensin kirjansa Lyyli ja hurja paperihukka, ja kertoi sen jälkeen kirjan teosta. Hän sanoi haaveilleensa lastenkirjan tekemisestä kymmenen vuotta. Sinä aikana hän kehitteli monenlaisia ideoita ja kirjoitti ja kuvitti niitä pöytälaatikkoon.
Oikeastaan hän ei halunnut saada kirjaa valmiiksi, koska häntä pelotti. Häntä pelotti, että hänen pitäisi tarjota valmista kirjaa kustantajalle. Häntä pelotti, että kustantaja lyttäisi kirjan ja hänen unelmansa menisi murskaksi.
Neljän lapsen äitinä hän lopulta päätti lakata pelkäämästä, teki kirjan valmiiksi ja kiikutti sen Otavalle. Kustantaja ihastui kirjaan ja Lyyli ja hurja paperihukka ilmestyi vuonna 2016.
Koko kirjan teema liittyykin uskaltamiseen ja jonkin sellaisen tekemiseen, mikä on vaikeaa. Päähenkilö Lyyli pelkää vähän kaikkea ja viettää mieluiten päivät omassa huoneessaan piirtelemässä prinsessoita. Paperiprinsessat ovat hänelle ystäviä.
Eräänä päivänä Paperi-Hukka on siepannut prinsessa Paperiinaa lukuunottamatta muut prinsessat ja on ilmeisesti kuljettamassa niitä kaatopaikalle. Vaikka Lyyliä pelottaa, ei auta muu kuin lähteä prinsessoja pelastamaan. ”Olo tuntui yllättävän rohkealta. Tärkeän asian edessä sitä kai käy niin.”
Matkalla tulee vastaan melkoisia vastoinkäymisiä, mutta lopulta päästään kaatopaikalle. On aika kohdata kauhea Paperi-Hukka. Hukka on juuri uhkailemassa paperiprinsessoja nitojalla ja rei'ittäjällä. Lyylin onnistuu vangita Paperi-Hukka tarrapaperin avulla ja sulkea se kirjekuoreen, joka on mitä mainioin vankila. Sitten vaan lähetetään kuori autiomaahan, jossa ei kasva puita eli ei ole paperiakaan eli ei löydy hukalle kiusattavia.
Lyyli ja prinsessat ovat pelastuneet. ”Lyyli hyppeli kevein askelin koko kotimatkan. Tältä siis tuntui olla rohkea – kun tiesi selviytyneensä aikaisemmista haasteista, tiesi selviytyvänsä myös tulevista.”
Ja niinhän siinä sitten kävi, ettei Lyyli enää nyhjännyt kaikkia päiviä huoneessaan, vaan uskaltautui ulos maailmaan. ”Jos ei uskaltaudu seikkailuun, ei voi koskaan tietää, kuinka rohkea onkaan.”
Olimme lukeneet kirjan tyttäreni kanssa jo aiemminkin, mutta siellä kirjastossa kirjailijaa kuunnellessani jokin kolahti. Päätin silloin, että kyllä, minä aloitan lastenkirjablogin. Olin ajatellut asiaa jo pitkään, mutta en ollut ihan varma, uskaltaisinko ryhtyä puuhaan. Pipsa Pentin ja Lyylin innoittamana päätin olla rohkea ja yrittää. Jos kukaan ei lukisi blogiani tai siitä ei pidettäisi, niin ainakin olisin kokeillut.
Vaikka päätös syntyi siis jo viime vuoden maaliskuussa, meni monta kuukautta suunnitteluun ja teknisten taitojen opetteluun. Välillä meinasin luovuttaa, mutta vuodenvaihteeseen tultaessa blogin aloittaminen tuntui hyvältä uudenvuodenlupaukselta. Onneksi uskalsin. Itselläni on ollut hauskaa. Toivottavasti myös lukijoilla.
Pipsa Pentti: Lyyli ja hurja Paperi-Hukka
Kustantaja: Otava 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti