Kirjasarjassa seurataan pienen Hulda-tytön ja Jalmari-isän edesottamuksia. Äitiä ei kirjoissa näy, eikä hänen poissaoloaan kommentoida mitenkään.
Hulda-kirjat olivat ensimmäisimpiä taaperokirjojamme, jotka näyttivät ihan oikeilta kirjoilta, eikä paksuilta pahvisivuisilta juuri pieniin käsiin räätälöidyiltä niteiltä.
Kuvituskin on aivan toista kuin mihin taaperokirjoissa yleensä on tottunut: ei suuria, kirkkaita väripintoja tai pelkistettyjä hahmoja vaan karrikoituja ihmishahmoja yksityiskohtaisesti piperrettyihin miljöisiin sijoiteltuna. Aukeamat eivät ole värikylläisiä, vaan niissä on aika paljon valkoista. Ehkä tyttäreni S koki kirjat kiehtoviksi siksi, että ne olivat erilaisia kuin mihin hän oli tottunut.
Sarjan aloitusosassa nimeltään Hulda ja Jalmari isä ja tytär ovat kävelyllä puistossa. Hulda on vielä niin pieni, että istuu vaunuissa. Jalmari yrittää kiinnittää Huldan huomion milloin mihinkin vastaantulevaan ilmiöön, mutta Hulda ei pidä mistään. Auttaisikohan naamarikojusta ostettu possunaamari?
Sarjan toinen osa Suu auki, Hulda Pottusammakko tulee! on S:n suosikkikirja. Siinä Jalmari yrittää erinnäisten temppujen avulla saada suunsa kiinni nipistävän Huldan syömään terveellistä sosetta. Lopulta ei auta muu kuin nikkaroida monimutkainen potturobotti, jonka avulla Hulda saadaan vihdoin syömään. Tästä kirjasta S:n sanavarastoon on jäänyt pottusammakko-sana. Koska sanalla ei varsinaisesti ole tiettyä merkitystä, hän saattaa käyttää sanaa missä tahansa yhteydessä. Mikäs siinä, onhan se hauskankuuloinen sana.
Hulda kulta, luetaan iltasatu! on eniten lukemamme Hulda-kirja, koska se sopii niin hyvin iltasaduksi. S:n ollessa pienempi valitsin iltasatukirjaksi mieluiten kirjoja, joissa käsitellään nukkumaanmenoa tai iltatoimia. Sittemmin laajensin reviiriä, koska tuon aiheiset omat ja kirjaston kirjat tuli luettua jo aika monta kertaa. Tätä kirjaa edelleen kuitenkin välillä luetaan.
Huldalla ja Jalmarilla on meneillään iltasatuhetki, joka ei tietenkään suju kommelluksitta. Fanitan kaikkia kirjoja, joissa isä on lukijan roolissa. Se näyttää hyvää esimerkkiä ajassa, jossa varsinkin poikien vähenevästä lukemisesta ollaan huolissaan. Tämä kirja oli muuten Finlandia Junior -palkintoehdokkaana vuonna 2010, ja ilmiselvästi ansaitsi ehdokkuuden.
Kirjassa Hulda kulta, maailma on avara Hulda ja Jalmari lentävät ulkomaille – Intiaan kenties. Kohdemaata ei nimetä. Kirja on aivan mahtavan pelkistetty kuvaus isän ja tyttären ulkomaan reissusta. On hieno taito osata tiivistää asiat niin, että vain oleellinen jää jäljelle.
Hulda kulta, tästä pääsee rannalle! on aivan täydellinen kesäkirja, joka täytyy lukea ainakin kerran kesässä. Se kertoo isän ja tyttären rantapäivästä. Jalmari ottaa rennosti hiekalla, kun taas Hulda kiertelee katselemassa, mitä rannalla tapahtuu.
"Miksi kaikki sanovat Huldaa kiltiksi tytöksi, kun ei se ole yhtään kiltti?" S ihmetteli. Minä kyseenalaistin S:n päätelmän. Hulda on vain ymmärtämätön taapero, jonka toimet aiheuttavat rannalla kommelluksia.
Ainakin toistaiseksi viimeisin ilmestynyt Hulda-kirja on Hulda ja Jalmari avaruustiedemiehinä. Siinä Hulda ja Jalmari kääntävät katseensa taivaalle Jalmarin löydettyä kirpputorilta kaukoputken. Mahtaako avaruudesta löytyä elämää?
S:n kanssa kovasti toivomme, että jatkoa sarjalle vielä seuraisi. Markus Majaluoman huumori iskee minuun täydellisesti. Muistan, että joskus hoitovapaalla ollessani, kun väsymystasoni on lähennellyt humalatilaa, olen nauranut jollekin Majaluoman kirjalle niin kovasti, että meinasin tukehtua. Se ei tainnut tosin olla Hulda-kirja, vaan jokin osa Majaluoman Ruusumäen perhettä kuvaavasta sarjasta.
Teksti ja kuvat: Markus Majaluoma
Teokset:
Hulda ja Jalmari, 2006
Suu auki, Hulda Pottusammakko tulee!, 2008
Hulda kulta, luetaan iltasatu!, 2010
Hulda kulta, maailma on avara, 2011
Hulda kulta, tästä pääsee rannalle!, 2013
Kustantaja: WSOY
Teokset:
Hulda ja Jalmari avaruustiedemiehinä, 2016
Kustantaja: Kvaliti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti