Sempén & Goscinnyn Nikke -kirjojen huumori naurattaa vuosikymmenestä toiseen

Luin viime viikolla lehdestä, että ranskalainen kuvittaja Jean-Jacques Sempé on kuollut 89-vuotiaana. Tuli haikea olo. Siitä ei ole kauaakaan, kun tutustutin kahdeksanvuotiaani Sempén kuvittamaan Nikke-sarjaan. Pidin sarjasta kovasti lapsena. Lapsena olenkin merkinnyt sen jollekin listalle yhdeksi parhaista koskaan lukemistani kirjasarjoista.

Ennen kuin tartuimme ensimmäiseen René Goscinnyn ja Jean-Jacques Sempén Nikke-kirjaamme, olin jo pidemmän aikaa ajatellut lukea Nikke-kirjoja tyttärelleni. Asia oli vaan jäänyt, kun en jaksanut selvittää, missä lapsuuteni Nikke-kirjat sijaitsivat. Olivatko ne hautautuneet vanhempieni loputtomien kirjahyllyjen syviin syövereihin vai liekö Nikeksi kutsuttu veljeni vienyt ne omaan hyllyynsä?

Tänä vuonna sisareni alkoi toistuvasti kysellä, olenko lukenut tyttärelleni Nikke-sarjaa. Kun kesällä sitten näin SPR:n Kontissa pilkkahintaan kirjan Nikke kesälomalla (WSOY 1983), ostin sen ja luimme sen heti.

Kirjassa seurataan kouluikäisen Niken kesälomaa kahtena eri kesänä. Ensin Nikke matkustaa vanhempiensa kanssa Atlantin rannalle Bretagneen viettämään ihanaa rantalomaa täysihoitolassa.

"Täysihoitola Kaunorannasta on hyvä näkymä merelle, kun nousee seisomaan kylpyammeen reunalle, mutta täytyy varoa liukastumasta. Kauniilla ilmalla, jos ei ole liukastunut, voi erottaa aivan selvästi salaperäisen Auteresaaren."

"Ikävä kyllä Bretagnessa voi käydä niin, että aurinko tekee vierailun Rivieralle."

"Ja sitten viimeisenä lomapäivänä aurinko tuli säteilevänä takaisin."

Seuraavana kesänä vanhemmat päättävät lähettää Niken kesäleirille Mäntyniemeen, jonne matka kestää junalla koko yön. Vanhemmat eivät millään tohtisi kertoa kesäsiirtolasuunnitelmastaan Nikelle, sillä he ovat hyvin huolissaan, miten pikku Nikke suhtautuu ajatukseen lomasta erossa vanhemmistaan.

"— Nikke, sanoi isä, — minä pyydän sinua olemaan oikein järkevä. Äiti ja minä menemme pienelle matkalle, ja kun meistä tuntui siltä, ettet sinä oikein pitäisi siitä, me päätimme, että sinä voisit lähteä kesäsiirtolaan. Se on sinulle oikein hyväksi, saat olla ikäistesi tovereiden parissa ja pitää oikein hauskaa..."

"— Kivaa!" minä huusin ja rupesin hyppimään ympäriinsä olohuoneessa."

Nikkeä vähän harmittaa, ettei leirillä nukutakaan teltoissa, vaan pienissä puisissa mökeissä, mutta muuten leirillä on oikein kivaa. Ja vielä kivempaa on kertoa kotiin palattuaan leirikokemuksista naapurin Ann-Marielle, sillä mikäpä estää vähän liioittelemasta. 

Luin kirjaa nyt aikuisena ja äitinä vähän eri silmin kuin lapsena. Tunsin nyt suurempaa sympatiaa kirjan aikuishahmoja kohtaan. Goscinny pistää heidät kärsimään lasten takia toinen toistaan  piinaavimmin tavoin, eivätkä lapset edes huomaa aikuisten piinaa. Lapsillahan on koko ajan hauskaa!

Jean-Jacques Sempén mustavalkoinen, karrikatyyrimainen piirroskuvitus on osa Nikke-kirjojen viehätystä. Kuvissa on yhtä paljon huumoria kuin tekstissäkin. Lapsena minua nauratti Sempén ihmishahmojen huvittavan suuret nenät. 

Alun perin tarinat pikku Nikestä olivat lehteen kirjoitettuja humoristisia kertomuksia. Kirjoista kyllä huomaa, että luvut ovat olleet ensin itsenäisiä kokonaisuuksia, vaikka etenevätkin jatkokertomuksen tapaan ja linkittyvät toisiinsa.

Sempé ja Goscinny piirsivät ja kirjoittivat Nikke-tarinat vuosina 1956-1965. Kertomuksissa on kieltämättä jonkinlainen viehättävä nostalginen vire, vaikka ne tuntuvatkin melko ajattomilta ja toimivat yhä loistavasti. Tarinat ovat hurmanneet sukupolvesta toiseen, ja vuosien mittaan Nikke-kirjoja on myyty jo yli viisitoista miljoonaa kappaletta.

Olen tunnistavinani Timo Parvelan ensimmäisissä Ella-kirjoissa samantapaista huumoria kuin Nikke-kirjoissa. (Olen lukenut vain 1990-luvun Elloja, joten en tiedä, ovatko ne sittemmin muuttuneet.) Myös Markus Majaluoman Ella-kirjoihin tekemien kuvitusten huumorissa on aistittavissa jotain samaa kuin Sempén Nikke-kuvituksissa.

Nyt alkoi tehdä mieli lukea jokin Ella-kirja. Ella Lapissa odottaa hyllyssä, mutta harmillisesti siinä ei taida olla ollenkaan kuvitusta.

 

Hulda ja Jalmari - taaperokirjojen aatelia

Meillä luetaan Markus Majaluoman Hulda-kirjoja yhä uudestaan ja uudestaan. Ties kuinka monta kertaa ne ovat jo olleet meillä lainassa kirjastosta. Olisi tosi kätevää, jos ne olisivat omassa kirjahyllyssä, mutta viimeisintä osaa lukuunottamatta painokset on myyty loppuun, eikä näitä ole tullut kirppareillakaan vastaan.

Kirjasarjassa seurataan pienen Hulda-tytön ja Jalmari-isän edesottamuksia. Äitiä ei kirjoissa näy, eikä hänen poissaoloaan kommentoida mitenkään.

Hulda-kirjat olivat ensimmäisimpiä taaperokirjojamme, jotka näyttivät ihan oikeilta kirjoilta, eikä  paksuilta pahvisivuisilta juuri pieniin käsiin räätälöidyiltä niteiltä.

Kuvituskin on aivan toista kuin mihin taaperokirjoissa yleensä on tottunut: ei suuria, kirkkaita väripintoja tai pelkistettyjä hahmoja vaan karrikoituja ihmishahmoja yksityiskohtaisesti piperrettyihin miljöisiin sijoiteltuna. Aukeamat eivät ole värikylläisiä, vaan niissä on aika paljon valkoista. Ehkä tyttäreni S koki kirjat kiehtoviksi siksi, että ne olivat erilaisia kuin mihin hän oli tottunut.

Sarjan aloitusosassa nimeltään Hulda ja Jalmari isä ja tytär ovat kävelyllä puistossa. Hulda on vielä niin pieni, että istuu vaunuissa. Jalmari yrittää kiinnittää Huldan huomion milloin mihinkin vastaantulevaan ilmiöön, mutta Hulda ei pidä mistään. Auttaisikohan naamarikojusta ostettu possunaamari?

Sarjan toinen osa Suu auki, Hulda Pottusammakko tulee! on S:n suosikkikirja. Siinä Jalmari yrittää erinnäisten temppujen avulla saada suunsa kiinni nipistävän Huldan syömään terveellistä sosetta. Lopulta ei auta muu kuin nikkaroida monimutkainen potturobotti, jonka avulla Hulda saadaan vihdoin syömään. Tästä kirjasta S:n sanavarastoon on jäänyt pottusammakko-sana. Koska sanalla ei varsinaisesti ole tiettyä merkitystä, hän saattaa käyttää sanaa missä tahansa yhteydessä. Mikäs siinä, onhan se hauskankuuloinen sana.

Hulda kulta, luetaan iltasatu! on eniten lukemamme Hulda-kirja, koska se sopii niin hyvin iltasaduksi. S:n ollessa pienempi valitsin iltasatukirjaksi mieluiten kirjoja, joissa käsitellään nukkumaanmenoa tai iltatoimia. Sittemmin laajensin reviiriä, koska tuon aiheiset omat ja kirjaston kirjat tuli luettua jo aika monta kertaa. Tätä kirjaa edelleen kuitenkin välillä luetaan. 

Huldalla ja Jalmarilla on meneillään iltasatuhetki, joka ei tietenkään suju kommelluksitta. Fanitan kaikkia kirjoja, joissa isä on lukijan roolissa. Se näyttää hyvää esimerkkiä ajassa, jossa varsinkin poikien vähenevästä lukemisesta ollaan huolissaan. Tämä kirja oli muuten Finlandia Junior -palkintoehdokkaana vuonna 2010, ja ilmiselvästi ansaitsi ehdokkuuden.

Kirjassa Hulda kulta, maailma on avara Hulda ja Jalmari lentävät ulkomaille – Intiaan kenties. Kohdemaata ei nimetä. Kirja on aivan mahtavan pelkistetty kuvaus isän ja tyttären ulkomaan reissusta. On hieno taito osata tiivistää asiat niin, että vain oleellinen jää jäljelle.

Hulda kulta, tästä pääsee rannalle! on aivan täydellinen kesäkirja, joka täytyy lukea ainakin kerran kesässä. Se kertoo isän ja tyttären rantapäivästä. Jalmari ottaa rennosti hiekalla, kun taas Hulda kiertelee katselemassa, mitä rannalla tapahtuu. 

"Miksi kaikki sanovat Huldaa kiltiksi tytöksi, kun ei se ole yhtään kiltti?" S ihmetteli. Minä kyseenalaistin S:n päätelmän. Hulda on vain ymmärtämätön taapero, jonka toimet aiheuttavat rannalla kommelluksia.

Ainakin toistaiseksi viimeisin ilmestynyt Hulda-kirja on Hulda ja Jalmari avaruustiedemiehinä. Siinä Hulda ja Jalmari kääntävät katseensa taivaalle Jalmarin löydettyä kirpputorilta kaukoputken. Mahtaako avaruudesta löytyä elämää?

S:n kanssa kovasti toivomme, että jatkoa sarjalle vielä seuraisi. Markus Majaluoman huumori iskee minuun täydellisesti. Muistan, että joskus hoitovapaalla ollessani, kun väsymystasoni on lähennellyt humalatilaa, olen nauranut jollekin Majaluoman kirjalle niin kovasti, että meinasin tukehtua. Se ei tainnut tosin olla Hulda-kirja, vaan jokin osa Majaluoman Ruusumäen perhettä kuvaavasta sarjasta. 


Teksti ja kuvat: Markus Majaluoma
Teokset:
Hulda ja Jalmari, 2006
Suu auki, Hulda Pottusammakko tulee!, 2008
Hulda kulta, luetaan iltasatu!, 2010
Hulda kulta, maailma on avara, 2011
Hulda kulta, tästä pääsee rannalle!, 2013
Kustantaja: WSOY

Teokset:
Hulda ja Jalmari avaruustiedemiehinä, 2016
Kustantaja: Kvaliti

Koko Suomi lukee -kampanja ja kokemuksia e-kirjoista

Parhaillaan on meneillään kirjastojen ja kustantajien yhteiskampanja Koko kansa lukee. Viisi e-kirjaa ja yksi e-äänikirja on avattu vapaasti lainattavaksi ilman, että kirjoja tarvitsee jonottaa. Mukana on suomen- ja ruotsinkielisiä teoksia. Kampanja kestää helmikuun 24. päivään asti, joten vielä ehtii mukaan. Lisätietoa saa Kirjastot.fi-verkkosivuilta tai esimerkiksi Helmet-kirjastojen verkkosivuilta.

Olen hurahtanut e-kirjoihin. Löydettyäni kirjaston e-kirjavalikoiman vajaa vuosi sitten olen ehtinyt ahmia jo lukuisia teoksia niin kaunokirjallisuutta kuin tietokirjojakin. E-kirjoja lukee kännykältä aivan uskomattoman nopeasti. 

Työmatkani metrossa kestää vain kuusi minuuttia, mutta siinäkin ajassa ehtii lukemaan yllättävän paljon. Kännykän kapealta näytöltä yhden rivin hahmottaa yhdellä vilkaisulla, joten lukeminen on todella paljon nopeampaa kuin paperikirjan lukeminen.

Helmet-verkkopalvelusta löysin tilastotietoa Helmet-kirjastojen e-kirjoista viime vuodelta. Artikkelin mukaan vuonna 2018 Helmet-kirjastojen e-kirjojen lainaus nousi 26 prosenttia vuodesta 2017. Lainattavien e-kirjojen määrä kasvoi sekin 26 prosenttia.  

E-kirjapalveluita käyttäneiden asiakkaiden määrä nousi melkein yhtä paljon eli 25 prosenttia. Olen itse yksi näistä uusista käyttäjistä ja olen ollut palveluun todella tyytyväinen.
 
Artikkelin mukaan lainattavia e-kirjoja ja äänikirjoja oli Helmet-kirjastojen kokoelmassa vuoden 2018 lopussa yli 14 000 teosta. Lastenkirjoja valikoimassa on mielestäni kuitenkin aika vähän ja niistäkään harva sopii vielä nelivuotiaalle. Se on sikäli ymmärrettävää, että kuvakirja ei ole parhaimmillaan pieneltä näytöltä luettuna.
 
Meillä ei ole tablettia, joten niitä harvoja kuvakirjoja, joita olen e-kirjana lainannut, on luettu kännykän näytöltä. Se onnistuu vain juuri ja juuri. Kuvat menevät tosi pieniksi. Olenkin lainannut e-kuvakirjoja vain matkoilla luettavaksi, jotta olen välttynyt raahaamasta mukaan pinoa painavia kirjoja. 

Pienistä kuvista huolimatta tyttäreni on nauttinut kirjoista, mikä johtuu varmaan enimmäkseen siitä, että häntä on kiinnostanut tavanomaisesta poikkeava formaatti.

Viimeksi luimme e-kirjan Lumiukon maa – Hauska rautatrampoliini. Se on kuvakirja, joka kertoo kaukaisessa lumilinnassa asuvasta lumiukkoperheestä. Lumiukkolapset temmeltävät lumileikeissä, kun huomaavat kinosten lomasta pilkottavan jotain erikoista ja ennennäkemätöntä.

Alkaa arvuuttelu siitä, mikä kapine oikein on kyseessä. Se on hyvin suuri ja kiiltävä ja osaa viheltää.

"Huurre ja Hiutale arvailevat mikä se on.
Se on... rautatrampoliini!
Sen päällä voi pomppia, näin, näin ja näin!
Isä on jo herännyt ja juoksee kiireisen näköisenä rautatrampoliinille.
- Tämä on hyvin kehittynyt rautatrampoliini, Isä-Eetu sanoo. - Täällä sisällä on mittari, jonka viisari pomppii kun siihen koputtaa!"

Lumiukkoperheen touhuja kauempaa seuraillut kiltti lohikäärme Hottis on ainoa, joka oivaltaa, mikä esine on oikeasti kyseessä. Kuvista lapsi oivaltanee saman asian ja saa tuntea itsensä fiksuksi.

Teksti oli vähän liian yksinkertaista nelivuotiaalleni, joka on tottunut pidempiin ja haastavampiin tarinoihin. Hauska rautatrampoliini olisi sopinut mielestäni pari-kolmivuotiaalle. Lauseet ovat lyhyitä ja yksinkertaisia ja pidempiä virkkeitä on vältetty, mikä viittaa siihen, että kohderyhmänä ovat hyvin nuoret lapset.

Rautatrampoliinin arvoitusta enemmän minua alkoi askarruttaa, keitä kirjan tekijät oikein ovat. Kirjassa on mainittu heistä vain sukunimet Hilander ja Maygood. Kirjasto on luetteloinut teoksen kuitenkin nimillä Majaluoma ja Hilander.

Googlaamalla selviää, että e-kirjan kustantanut Hima Light Oy on Markus Majaluoman ja Mikko Kunnaksen yritys. Hima Light Oy:n tuotantoa on mm. Majaluoman ja Kunnaksen yhteistyössä syntynyt Albi Lumiukko -animaatiosarja, jota on Suomessa esitetty Pikku Kakkosessa. Ohjelma on loistava vientituote, sillä sitä on esitetty jo noin 30 maassa.

Albi on päässyt myös kirjan sankariksi. Ensimmäinen Albi-kirja Albi käy hammaslääkärissä ilmestyi Kvalitin kustantamana vuonna 2017 ja tänä vuonna on ilmestynyt toinen Albi-kirja Albi lähtee uimakouluun (Kvaliti).

Albi Lumiukko on hyvin samannäköinen kuin Hauska rautatrampoliini -kirjassa näkyvä isä-Eetu. Tyttäreni arvelee, että Eetu on Albin esi-isä. Todennäköisesti hän on oikeilla jäljillä.


Hilander ja Maygood: Lumiukon maa - Hauska rautatrampoliini
Kustantaja: Hima Light 2011
Tekninen toteutus: Kvaliti