Ennen kuin tartuimme ensimmäiseen René Goscinnyn ja Jean-Jacques Sempén Nikke-kirjaamme, olin jo pidemmän aikaa ajatellut lukea Nikke-kirjoja tyttärelleni. Asia oli vaan jäänyt, kun en jaksanut selvittää, missä lapsuuteni Nikke-kirjat sijaitsivat. Olivatko ne hautautuneet vanhempieni loputtomien kirjahyllyjen syviin syövereihin vai liekö Nikeksi kutsuttu veljeni vienyt ne omaan hyllyynsä?
Tänä vuonna sisareni alkoi toistuvasti kysellä, olenko lukenut tyttärelleni Nikke-sarjaa. Kun kesällä sitten näin SPR:n Kontissa pilkkahintaan kirjan Nikke kesälomalla (WSOY 1983), ostin sen ja luimme sen heti.
Kirjassa seurataan kouluikäisen Niken kesälomaa kahtena eri kesänä. Ensin Nikke matkustaa vanhempiensa kanssa Atlantin rannalle Bretagneen viettämään ihanaa rantalomaa täysihoitolassa.
"Täysihoitola Kaunorannasta on hyvä näkymä merelle, kun nousee seisomaan kylpyammeen reunalle, mutta täytyy varoa liukastumasta. Kauniilla ilmalla, jos ei ole liukastunut, voi erottaa aivan selvästi salaperäisen Auteresaaren.""Ikävä kyllä Bretagnessa voi käydä niin, että aurinko tekee vierailun Rivieralle.""Ja sitten viimeisenä lomapäivänä aurinko tuli säteilevänä takaisin."
Seuraavana kesänä vanhemmat päättävät lähettää Niken kesäleirille Mäntyniemeen, jonne matka kestää junalla koko yön. Vanhemmat eivät millään tohtisi kertoa kesäsiirtolasuunnitelmastaan Nikelle, sillä he ovat hyvin huolissaan, miten pikku Nikke suhtautuu ajatukseen lomasta erossa vanhemmistaan.
"— Nikke, sanoi isä, — minä pyydän sinua olemaan oikein järkevä. Äiti ja minä menemme pienelle matkalle, ja kun meistä tuntui siltä, ettet sinä oikein pitäisi siitä, me päätimme, että sinä voisit lähteä kesäsiirtolaan. Se on sinulle oikein hyväksi, saat olla ikäistesi tovereiden parissa ja pitää oikein hauskaa...""— Kivaa!" minä huusin ja rupesin hyppimään ympäriinsä olohuoneessa."
Nikkeä vähän harmittaa, ettei leirillä nukutakaan teltoissa, vaan pienissä puisissa mökeissä, mutta muuten leirillä on oikein kivaa. Ja vielä kivempaa on kertoa kotiin palattuaan leirikokemuksista naapurin Ann-Marielle, sillä mikäpä estää vähän liioittelemasta.
Luin kirjaa nyt aikuisena ja äitinä vähän eri silmin kuin lapsena. Tunsin nyt suurempaa sympatiaa kirjan aikuishahmoja kohtaan. Goscinny pistää heidät kärsimään lasten takia toinen toistaan piinaavimmin tavoin, eivätkä lapset edes huomaa aikuisten piinaa. Lapsillahan on koko ajan hauskaa!
Jean-Jacques Sempén mustavalkoinen, karrikatyyrimainen piirroskuvitus on osa Nikke-kirjojen viehätystä. Kuvissa on yhtä paljon huumoria kuin tekstissäkin. Lapsena minua nauratti Sempén ihmishahmojen huvittavan suuret nenät.
Alun perin tarinat pikku Nikestä olivat lehteen kirjoitettuja humoristisia kertomuksia. Kirjoista kyllä huomaa, että luvut ovat olleet ensin itsenäisiä kokonaisuuksia, vaikka etenevätkin jatkokertomuksen tapaan ja linkittyvät toisiinsa.
Sempé ja Goscinny piirsivät ja kirjoittivat Nikke-tarinat vuosina 1956-1965. Kertomuksissa on kieltämättä jonkinlainen viehättävä nostalginen vire, vaikka ne tuntuvatkin melko ajattomilta ja toimivat yhä loistavasti. Tarinat ovat hurmanneet sukupolvesta toiseen, ja vuosien mittaan Nikke-kirjoja on myyty jo yli viisitoista miljoonaa kappaletta.
Olen tunnistavinani Timo Parvelan ensimmäisissä Ella-kirjoissa samantapaista huumoria kuin Nikke-kirjoissa. (Olen lukenut vain 1990-luvun Elloja, joten en tiedä, ovatko ne sittemmin muuttuneet.) Myös Markus Majaluoman Ella-kirjoihin tekemien kuvitusten huumorissa on aistittavissa jotain samaa kuin Sempén Nikke-kuvituksissa.
Nyt alkoi tehdä mieli lukea jokin Ella-kirja. Ella Lapissa odottaa hyllyssä, mutta harmillisesti siinä ei taida olla ollenkaan kuvitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti