Mammuttitunnelmissa

Olen viime päivinä käynyt läpi ja järjestellyt kesän valokuvia. Syksyn edetessä on hauska vielä muistoissa viivähtää kesässä. Kesälomamme huipentui tänä vuonna Itä-Suomeen suuntautuneeseen road tripiin. Nähtyä tuli Lappeenrannan satama ja linnoitus, Joensuun tori ja ihana taidemuseo, loputon määrä pikkukyliä ja niiden kirjastoja ja, ah, Koli. 

En yhtään ihmettele, miksi taiteen kulta-ajan kareliaanit ihastuivat Koliin. Onhan se upea! Tytärkin oli innoissaan, sillä Pikku Kakkosessa oli juuri kesällä saatu seurata Jarin ja Karin seikkailua Kolille. Noita jaksoja piti sitten illalla katsella Areenasta hotellihuoneessa.

Pisimpään viihdyimme Nilsiässä. En tiennyt paikkakunnasta ennalta oikeastaan mitään muuta kuin että sieltä löytyi vuonna 1873 mammutin poskihammas. Löytö oli Suomen toinen tiedossa oleva mammuttilöytö. Majoituimme Nilsiässä juuri hampaan löytösijoille Tahkolle Syvärijärven rannalle.

Nilsiä ei ole unohtanut mammuttiaan vajaassa 150 vuodessa. Jäljennös hampaasta on nähtävissä Nilsiän kotiseutumuseossa (alkuperäinen on Helsingissä Kansallismuseon kokoelmissa). Tahkon lähiliikuntapuistossa lapset leikkivät mammutinmuotoisissa leikkivälineissä ja kirjaston lastenosastolla istui pehmomammutti. Kun kahvittelimme nilsiäläisten luona, mammutin hammas tuli sielläkin puheeksi.

Mammutinmuotoinen kiipeilyteline/liukumäki Tahkolla

Mammutti koristaa hyllyä Nilsiän kirjaston lastenosastolla

Hotellimme leikkihuoneesta löytyi kirja Mammutti Putkonen Nilsiässä. Se oli minulle ennalta tuttu, sillä ostin sen joskus divarista.

Kirjan on kirjoittanut Marja-Kaarina Koskinen ja kuvittanut Minna Hiltunen. Teoksen kohderyhmänä ovat erityisesti Nilsiän koululaiset, joille teos toimii eräänlaisena kotiseutuoppaana. Teoksen taustalla on kokonainen projektiryhmä.

Hotellin leikkihuoneessa

Kirja kertoo pienestä mammutista, jolta irtoaa maitohammas. Hammaskeiju lupaa sille yhden toiveen ja mammutti toivoo pääsevänsä näkemään, millaista sen kotiseuduilla on "tuhatsataykskymmenen vuoden päästä". Niinpä se putkahtaa 2000-luvun Nilsiään.

Mammutti Putkonen tutustuu Nilsiän pieniin koululaisiin ja pääsee koululaisten mukana luokkaretkelle. Retkellä käydään mm. ihailemassa maisemia Pisan vuorella ja kuuntelemassa oppaan selostusta vanhoista ajoista niin Nilsiän kotiseutumuseossa kuin Paavo Ruotsalaisen kotimökissä Aholansaaressakin. Mammutti Putkonen seikkailee seudulla myös itsekseen ja näkee monia kiinnostavia kohteita, kuten Nilsiän kirkon, Kinahmin selänteen ja Tahkon golfkentän. 

Itse tarinaa ei ole kuormitettu liioilla yksityiskohdilla, mutta kirjan loppuun on koottu yksityiskohtaisempaa tietoa kohteista. Kirja sopii kaikille, jotka haluavat oppia enemmän Nilsiästä tai nauttivat mammuttikertomuksista, joihin on sotkettu aikamatkailua ja taikuutta Nilsiä-tietoudella höystettynä. 

Nilsiän kirjastossa lueskelimme toista mammuttikirjaa: Jeanne Willisin kirjoittamaa ja Tony Rossin kirjoittamaa kirjaa Mammuttipiirakka. Siinä tavataan luolamies Og, jonka tekee mieli mammuttipiirakkaa. 

"Vuoren huipulla eli lihava mammutti. Alhaalla laaksossa eli laiha luolamies. Luolamiehellä oli nälkä. Hirmuinen nälkä. Hän näki mammutin ja nuolaisi huuliaan.

Hän oli kyllästynyt kasviksiin. Hän oli tympääntynyt hedelmiin. 'Luolamies tahtoo lihaa!' sanoi Og. 'Pyydystän tuon mammutin ja teen siitä piirakkaa!'" 

Pian Og toteaa, ettei pysty kaatamaan mammuttia yksin. Hän oppiikin tekemään yhteistyötä muiden kivikauden ihmisten kanssa saadakseen lihaa. Mutta mahtaako mammutti kuitenkaan olla niin vain kellistettävissä?

Lyhyt kertomus sopii jo pienelle leikki-ikäiselle. Kertomuksen äärellä voi yhdessä pohtia yhteistyön merkitystä ja ehkäpä sitäkin, onko eläinten syöminen oikein, kun kasvisruokaa kuitenkin on tarjolla.

Mammuttipiirakka-kirja Nilsiän kirjaston lastenosastolla

Mammuteista kertoo myös Jane Chapmanin kuvakirja Iso niin kuin sinä! Kirjassa seurataan mammuttilauman pienintä jäsentä Murua, joka haluaisi olla yhtä suuri kuin isä ja osata tehdä samoja asioita kuin isä. Isä on Murun sankari. On niin vaikea odottaa, että kasvaisi samanlaiseksi kuin isä.

"'Iskän pieni ilopilleri', isä nauroi ja pörrötti Murun turkkia.

'Mutta minä en halua olla pieni', niiskahti Muru. 'Haluan olla suuri ja vahva kuin sinä!'

'Niin sinusta aikuisena tuleekin', isä sanoi. 'Mutta siihen asti äiti ja minä pidämme sinusta huolta.'"

Eräänä päivänä isä vie Murun pitkälle retkelle, jonka aikana Muru ymmärtää, että isäkin on ollut kerran pieni, jopa pienempi kuin Muru nyt. Jokainen on ensin pieni.

Kepoisen kuvakirjan jälkeen tuli tunne, että nyt täytyisi saada luettavaksi jokin kunnollinen tietokirja mammuteista. Ehkä lainaamme seuraavaksi Tom Björklundin kuvittaman ja Seppo Vuokon kirjoittaman Mammutin aika - elämää jääkaudella (Tammi 2009). 

Peräti 192-sivuinen tuhti kirja ei kerro pelkästään mammuteista, vaan muustakin jääkauden eliöstöstä. Tyttäreni onkin äärettömän kiinnostunut jääkaudesta ja on jatkuvasti näkevinään luonnossa jääkauden merkkejä.


Marja-Kaarina Koskinen: Mammutti Putkonen Nilsiässä
Kuvitus: Minna Hiltunen
Omakustanne?
Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy 2007

Jeanne Willis: Mammuttipiirakka
Kuvitus: Tony Ross
Englanninkielinen alkuteos: Mammoth Pie
Suomennos: Raija Viitanen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2008

Jane Chapman (teksti ja kuvitus): Iso niin kuin sinä!
Englanninkielinen alkuteos: Just Like You!
Suomennos: Raija Rintamäki
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2018


LUE MYÖS TÄMÄ:

Pikku jääkarhu löytää mammutin