Milloin lapselle voi alkaa lukea?

Tänään vietetään kolmatta vuotta peräkkäin valtakunnallista vauvan päivää Vauva Suomi ry:n aloitteesta. Päivä sijoittuu vuosittain syyskuun viimeiselle perjantaille. Teemapäivän tarkoituksena on saada huomiota vauvoille yhteiskunnassamme. 

Päivä kirvoitti minut muistelemaan tyttäreni vauva-aikaa. Koska lastenkirjablogissa ollaan, lähestyn aihetta lukemisen näkökulmasta.

Otsikon kysymyksen esitti tuttavani kauan sitten, kun lapsemme olivat vielä vauvoja. Häkellyin kysymyksestä täysin. En ymmärtänyt, mitä hän oikein tarkoitti. Kuvitteliko hän, että pitäisi odottaa jotain tiettyä ikää, ennen kuin lapselle voi alkaa lukea?

Ensimmäinen muistoni minusta lukemassa tyttärelleni sijoittuu synnytyssairaalaan. Olin saanut sairaalasta esitteen, jossa kerrottiin vauvan hoidosta: syöttämisestä, navan puhdistuksesta ja sen semmoisesta. Muistan lukeneeni sitä ääneen tyttärelleni. Olin todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen ja lukeminen rauhoitti minua itseäni.

Sairaalasta kotiin päästyämme tutustuimme äitiyspakkauksesta tulleeseen Tittamari Marttisen ja Anne Vaskon kirjaan Iloinen lorutoukka. Siinä oli mukavia värssyjä loruteltavaksi yhdessä vauvan kanssa.

Yksi varhaisimmista yhteisistä lukumuistoista sijoittuu aikaan, jolloin tyttäreni oli kolmikuinen. Hän sätki jalkojaan viltin päällä terassin lattialla ja minä istuin ja luin hänelle ääneen Helsingin Sanomia. Olimme molemmat täydellisen tyytyväisiä.

Tyttäreni ensimmäiset omat kirjat olivat kankaisia rapisevia pehmokirjoja. Varsinkin yksi niistä oli hänen lempilelunsa pitkän aikaa.

Hänen ensimmäinen pahvisivuinen kirjansa oli Vaunukaveri Muumi, jossa oli tarralenkki, mistä sen sai kiinnitettyä vaunuihin. Kirjassa ei ollut lainkaan tekstiä, pelkkiä kuvia vain, mutta siitä huolimatta kirjaa luettiin tytölle jossain vaiheessa päivittäin. Miehenikin oli erityisen tykästynyt tähän kirjaan.

Itse kaipasin vaihtelua ja aloin pian kiertää kirpputoreja etsien pahvisivuisia vauvakirjoja. Niitä kertyikin melkoisesti. Pelastusarmeijan myymälässä oli sinä kesänä tarjous: seitsemän kirjaa eurolla! Arvaa vaan, montako seitsemän kirjan erää raahasin meille sinä kesänä. Aika monta.

Vauvavuonna harvoin varsinaisesti luin kirjoja vauvalleni, vaan tutkimme yhdessä kuvia. Nimesin niistä esineitä ja asioita ja kertoilin tarinoita omin sanoin. Siksi kelpuutin ostoskoriini myös vieraskielisiä kirjoja, jotka olivat usein suomenkielisiä halvempia.

Tyttäreni varmaan nautti yhteisistä lukuhetkistämme, mutta sitä enemmän hän piti kirjojen tuhoamisesta. Hän napsautti yleensä pahvikirjoista selän rikki ja pureskeli kulmat tuusannuuskaksi. Suurin osa hänen kirjoistaan oli ennen pitkää moneen kertaan teippailtuja ja aika harva niistä päätyi enää takaisin kiertoon.

Tyttäreni täytettyä vuoden aloin jo lukea hänelle kunnon kirjoja ja tarinoita. Beatrix Potterin Petteri Kaniini oli hänen ensimmäisiä lempikirjojaan. Siitä postasinkin jo aiemmin tässä kuussa.

Niin että jos mietit, milloin lapselle voi alkaa lukea, etkä ole vielä aloittanut, jospa aloittaisit tänään.