Näytetään tekstit, joissa on tunniste diy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste diy. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. joulukuuta 2020

10 x kierrätyskirjoin tuunattua lahjapakettia

Askartelin viime vuonna joulukortteja arvottomista kierrätyskirjoista. Tänä vuonna käytin kierrätyskirjoja myös lahjojen paketointiin. On ihanaa saada tuotua jouluun taas ripaus kirjoja.

Nämä kymmenen kuvaa on tarkoitettu innoituksen lähteeksi, kuinka vanhoista kirjoista voi luoda uutta. Tapoja on monia. Keksit varmaan itsellesi sopivat.













Joko sisäinen askartelijasi heräsi?



maanantai 20. heinäkuuta 2020

Hevosia kierrätyskirjoista Tikkumäen tallin innoittamana


Tämä postaus on osa Kirja + askartelu -sarjaa, jossa ensin
esitellään kirja ja sitten neuvotaan kirjaan liittyvä askartelu.




En ole koskaan ollut heppatyttö. Silti Tikkumäen talli (Otava 2011) kiinnostaa ja viihdyttää. Hevosaiheisessa kuvakirjassa on Reetta Niemelän teksti ja Salla Savolaisen helposti tunnistettava, veikeä kuvitus.

Kirjassa seurataan Tikkumäen tallin ponikerholaisia, varsinkin Iiristä, joka aloittaa uutena kerhossa ja pääsee ensimmäistä kertaa ponin selkään. Kerhossa lapset oppivat osallistumaan tallin askareisiin, hoitamaan poneja ja ratsastamaan niillä. Samalla syntyy ystävyyssuhteita poneihin ja muihin tallilaisiin.

Kun kaikki kerholaiset pysyvät ponin selässä, voidaan lähteä maastoon, esimerkiksi ratsastusretkelle jokirantaan.

Vuoden pimeimpään aikaan joulukuussa pidetään yötalli, jossa paistetaan räiskäleitä nuotiolla. Talvikarvansa ansiosta ponit pärjäävät ulkolaitumella talvipakkasillakin. Pääsiäisenä tehdään pääsiäisajelu ponin vetämissä kärryissä.

Hauskan tarinan lisäksi kirja on ladattu täyteen aiheeseen liittyvää informaatiota. Kirja on saanut Suomen ratsastajainliitto r.y.:n Asiantuntijat suosittelevat -merkin, joten faktat lienevät kohdillaan.

Kirja innoitti meitä hevosaskartelun äärelle. Tekniikaksi valikoitui tällä kertaa kollaasi. Materiaalina käytimme mm. kierrätyskirjaa.

Tarvitset:

  • paperia
  • kierrätyskirjan tai sanomalehden
  • kyniä
  • sakset
  • liimaa



Luonnostele hevoshahmo kierrätyskirjan sivulle. Me otimme mallia Salla Savolaisen kuvituksesta.

Leikkaa hahmo irti. Voit leikata hevosen eri osia eri kohdista sivua, jolloin saat vaihtelua väritykseen.

Liimaa taustapaperille. Viimeistele piirtämällä.

Kollaasitöissä vain mielikuvitus on rajana. Revittely on sallittua!





Tikkumäen talli
Teksti: Reetta Niemelä
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Otava 2011


Naistenviikko kirjablogeissa

Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija emännöi tänäkin vuonna perinteistä naistenviikkohaastetta. Olen haasteessa mukana tällä postauksella. Tänään valitsin kirjan, jonka on kirjoittanut päivän nimipäiväsankari Reetta Niemelä. Kuvittaja Salla Savolainen vietti nimipäiväänsä eilen.




perjantai 26. kesäkuuta 2020

Pahvinen metsä Lapsen oman metsäkirjan innoittamana


Tämä postaus on osa Kirja + askartelu -sarjaa, jossa ensin
esitellään kirja ja sitten neuvotaan kirjaan liittyvä askartelu.




Metsä on tänä keväänä inspiroinut meitä valtavasti. Lapsen oma metsäkirja (Minerva 2020) oli loistava ostos. Kirjassa on Titta Kuisman teksti ja Laila Nevakiven kuvitus. Kirjan avulla olemme sukeltaneet syvälle Suomen metsien salaisuuksiin. Olemme oppineet paljon uutta ja nauttineet mukavasta tarinasta.

Kirjoitin Lapsen omasta metsäkirjasta toukokuussa.

Kirja innoitti meitä askartelemaan ihan ikioman metsän. Tässä tämänpäiväisessä kirja + askartelu -sarjan postauksessa kerron, miten sinäkin voit tehdä oman metsän.

Tarvitset:

  • vessapaperirullia
  • kartonkia
  • jäykkää ruskeaa huopaa
  • vihreää paperia, lankaa, huopaa, kreppipaperia, silkkipaperia tms.
  • ruskeaa paperia
  • askartelumaalia tai peitevärit
  • sakset
  • liimaa

Metsä koostuu puista. Pahvista ja kartongista askarrellaan niin monta puuta, kun jaksaa tehdä.




Käytimme runkoina vessapaperirullia ja jäykästä huovasta taivutettuja rinkuloita. Latvustot leikkasimme kartongista. Vihreä kartonki kelpasi sellaisenaan, mutta muunvärisiin kartonkeihin liimasimme mitä tahansa vihreää materiaalia, mitä meillä sattui olemaan.

Puita tehdessä saa käyttää mielikuvitusta!

Leikkasimme latvustojen alalaitaan viillot, joista ne sai kiinnitettyä runkoon.

Kokosimme askartelemamme puut yhteen, ja pieni metsämme oli valmis. Metsä oli pitkään työpöytäni laidalla ja se sai minut iloiselle mielelle.







lauantai 30. toukokuuta 2020

Terävähampainen krotiilinpoikanen — Kirja + askartelu osa 13


"Sillä samalla sekunnin seitsemäsosalla Krralla, Krruu ja Krröö iskivät pienet kutisevat hampaansa hössöttävän hoivajäniksen hermostuneesti tutisevaan häntätupsuun.

Sellaista häntää pikkuiset eivät olleet ennen purreetkaan."

Kun Murisevassa metsässä asustelevat krokotiilinpoikaset saavat hampaita, ne kutisevat kamalasta. Niiden on ihan pakko purra jotain. Vaikka jonkun häntää, jos se sattuu olemaan sopivasti paikalla.

Kirjoitin aiemmin toukokuussa Hannu Hirvosen kirjoittamasta ja Pia Sakin kuvittamasta lastenromaanista Viisisataa kutiavaa hammasta (Niilo Mäki Instituutti 2020). Sähköisen kirjan voi ladata maksutta Niilo Mäki Instituutin verkkokaupasta.

Saimme kirjasta innoitusta kirja + askartelu -sarjaamme. Tänään askartelemme terävähampaisen krokotiilin. Etsimme innoitusta lisäksi Pinterestistä, jossa näimme useampia paperilautasesta väsättyjä krokotiilejä. Tässä oma versiomme.

Tarvitset:

  • paperilautasen
  • vesivärit, peitevärit tai askartelumaalia ja pensselin
  • valkoista paperia
  • pala keltaista paperia
  • musta tussi
  • haaranasta
  • liimaa
  • sakset

Värjää paperilautanen vihreäksi. Leikkaa yläosa muotoon, niin että siitä erottuu silmän kohta ja kuonon pää. Halkaise lautanen kahtia.





Leikkaa valkoisesta paperista kaksi hammasriviä ja liimaa ne paperilautasen puolikkaisiin. Leikkaa keltaisesta paperista silmä ja piirrä siihen pupilli mustalla tussilla. Liimaa kiinni paperilautaseen. Piirrä sierain mustalla tussilla.

Kiinnitä paperilautasen puolet toisiinsa haaranastalla.

Haukkaava krokotiili on valmis. Varokaa varpaitanne!




Viisisataa kutiavaa hammasta
Teksti: Hannu Hirvonen
Kuvitus: Pia Sakki
Pohdittavaa-osioiden kysymykset: Katja Korhonen & Adrienn Jalonen (NMI)
Julkaisija: Lukumummit ja -vaarit -hanke, Niilo Mäki Instituutti 2020
E-kirja (Pdf)


lauantai 23. toukokuuta 2020

Possu pahvimukista — Kirja + askartelu osa 12


Tarina kolmesta pienestä porsaasta on varmaan kaikille tuttu. Kolme pientä possua lähtee kotoa maailmalle. Ensimmäinen niistä rakentaa talon oljista, toinen puusta ja kolmas tiilistä.  Kun susi tulee, puhkuu ja puhaltaa, vain yksi talo kestää ehjänä.

Meidän versiomme kertomuksesta on ilmestynyt Gummeruksen Helppolukuiset-sarjassa nimellä Kolme pientä porsasta (Gummerus 2017). Kirjassa on Mei Matsuokan kuvitus.

Kirja sopii erinomaisesti aloittelevalle lukijalle luettavaksi yhdessä aikuisen kanssa. Lukemista tukevaa värikästä kuvitusta on joka sivulla.

Jokainen aukeama on rakennettu niin, että vasemmanpuoleisella sivulla on enemmän tekstiä ja oikeanpuoleisella sivulla lyhyempi pätkä helpompaa tekstiä. Aikuinen ja lapsi voivat lukea kirjaa yhdessä niin, että aikuinen lukee vasemmanpuoleisen sivun ja lapsi oikeanpuoleisen.

Kirja on painettu pienaakkosilla, eikä sitä ole tavutettu, joten ihan ensikirjaksi aloittelevalle lukijalle se ei sovi.

Me jätimme lukuharjoitukset toiseen kertaan ja ryhdyimme askartelemaan porsasta.

Porsaaseen tarvitaan:
  • pahvimuki
  • vaaleanpunaista paperia
  • vaaleanpunainen piippurassi
  • kaksi vaaleanpunaista nappia
  • askartelusilmät (silmät voi myös piirtää)
  • vaaleanpunainen tussi
  • sakset
  • liimaa



Päällystä pahvimuki vaaleanpunaisella paperilla. Taivuta mukin kädensijat korviksi ja väritä ne vaaleanpunaisiksi. Liimaa kaksi nappia mukin pohjaan kuvaamaan possun kärsää. Kiinnitä korvien eteen askartelusilmät. Kierrä piippurassista kippurahäntä ja kiinnitä se mukin reunaan.

Porsas on valmis röhkimään.




Kolme pientä porsasta
Kuvitus: Mei Matsuoka
Suomennos: Sari Luhtanen
Kustantaja: Gummerus 2017


lauantai 16. toukokuuta 2020

Nalle Puh -tarratyö — Kirja + askartelu osa 11



Kukapa ei olisi lapsena samoillut Puolenhehtaarin metsässä Nalle Puhin, Nasun, Risto Reippaan, Ihaan ja muiden ystävien seurassa.

Sen koommin kun A. A. Milnen rakastettu kertomuskokoelma pienestä karhusta nimeltään Nalle Puh ilmestyi lähes sata vuotta sitten, Nalle Puhista on nähty jos jonkinlaisia kirjoja, lehtiä ja sarjakuvia, elokuvista puhumattakaan.

Meilläkin on hyllyssä käynyt kääntymässä monenlaisia virityksiä jo tyttären vauva-ajasta alkaen. On ollut pahvisivuisia Nalle Puheja, luukkukirjoja ja Disneyn Nalle Puh -tarinoita. Nykyisin hyllystämme löytyy enää Milnen omaa tekstiä sisältävät teokset.

Kokoomateoksesta Nalle Puhin suosituimmat kertomukset (WSOY 2002) voi lukea esimerkiksi, kuinka Ihaalle rakennetaan talo, kuinka Tikru tulee metsään ja kuinka Puh keksii uuden leikin. Kirjassa on Ernest H. Shepardin perinteinen kuvitus.

Kirja + askartelusarjassa askarrellaan tänään Nalle Puhista innoituksen saanut nallen pää. Pohja leikataan kartongista ja se täytetään tarrapalloilla.

Vähän nuorempana tyttäreni rakasti kaikenlaisia tarratöitä, ja meillä on yhä suuri laatikollinen erilaisia tarroja, joten materiaali löytyi meiltä helposti. Kaupasta tarrapalloarkit löytyvät yleensä toimistotarvikkeiden joukosta.

Tarvitset:

  • kartonkia
  • keltaisia tarrapalloja
  • mustia tarrapalloja
  • sakset



Leikkaa kartongista nallen pään muotoinen kappale. Anna lapsen täyttää se keltaisilla tarrapalloilla niin, että pohjakartonkia jää näkyville mahdollisimman vähän. Kuono ja silmät tehdään mustilla tarrapalloilla.

Valmista tuli!




Nalle Puhin suosituimmat kertomukset
Teksti: A. A. Milne
Kuvitus: Ernest Shepard
Englanninkielinen alkuteos: Favourite Winnie the Pooh Stories
Suomennos: Kersti Juva
Runojen suomennos: Panu Pekkanen
Kustantaja: WSOY 2002
 

perjantai 8. toukokuuta 2020

Maija Maitoparran kruunu — Kirja + askartelu osa 10



Maija Maitoparrasta on tullut Lundin kaupungin kissakuningatar, ja hän kulkee kaikkialla kruunu päässään, kertoo Gösta Knutsson tarinassaan, joka on julkaistu myös Harald Sonessonin kuvittamana kuvakirjana Pekka Töpöhäntä ja Maijan kruunu (Gummerus 2007).

Pekka Töpöhäntä ja Trisse ovat matkustaneet Lundiin Maijaa tapaamaan, ja Monni, Pilli ja Pulla ovat seuranneet kaksikkoa. Kun Monni näkee Maijan kruunun, hän päättää varastaa sen. Mutta ei kruunun kähveltäminen olekaan niin helppoa, varsinkin kun Pilli ja Pulla sotkevat asioita. Mahtaako Monni onnistua lainkaan?

Kirjan innoittamana askartelimme tietysti kruunun. Se taisi olla tähänastisista askarteluistamme tyttärelle mieluisin.

Kruunuun tarvitaan:
  • keltaista tai kultaista paperia
  • sakset
  • teippiä
  • liimaa
  • kynä
  • kaikkea koristeluun soveltuvaa, kuten kiiltäviä papereita, foliota, karkkipapereita, tarroja, washiteippiä jne.


Jos käytät A4-kokoisia papereita, teippaa kaksi arkkia yhteen lyhyeltä sivultaan. Mittaa lapsen päänympärys ja leikkaa paperi sopivan pituiseksi.

Hahmottele kynällä paperille kruunun muoto ja leikkaa se irti tai anna lapsen leikata itse.




Anna lapsen täyttää paperi haluamillaan koristeilla.




Taivuta kruunu muotoonsa ja teippaa kiinni.



Kyllä nyt kelpaa leikkiä prinsessaleikkejä!




Pekka Töpöhäntä ja Maijan kruunu
Teksti: Gösta Knutsson
Kuvitus: Harald Sonesson
Ruotsinkielinen alkuteos: Pelle Svanslös och Majas krona
Suomennos: Terttu Liukko
Kustantaja: Gummerus 2007

maanantai 4. toukokuuta 2020

Leppäkerttu vessapaperirullasta — Kirja + askartelu osa 8



Miksi leppäkertulla on pilkut? kysytään Suvi Vehmasen kirjoittaman ja Laila Nevakiven kuvittaman lasten tietokirjan nimikkeessä (Minerva 2009). Kirja innoitti meitä askartelemaan oman leppäkertun.

Ennen sitä tutkimme kuitenkin tietokirjan äärellä leppäkerttuja ja monia muita lasta kiinnostavia luontokysymyksiä.

Opimme, että leppäkertun kirkkaan värityksen tarkoituksena on viestiä saalistajille, että leppäkertut ovat kitkerän ja pahan makuisia.

Saimme kirjasta vastauksen muun muassa siihen, miksi nokkonen polttaa tai miksi ukkonen jyrisee. Opimme, miten sateenkaari syntyy ja miksi jänis on talvella valkoinen.

Miksi leppäkertulla on pilkut? yhdistää satua ja tutkittua tietoa. Luontoa ihmetellään yhdessä vaivaishiiri Hillevin kanssa. Pikkuisella hiirellä on utelias mieli ja halu tutkia maailmaa. Hauskasti Hillevi johdattaa erilaisten luonnonilmiöiden äärelle.

Leppäkerttuaskarteluun käytimme tyttären lempimateriaalia: vessapaperirullaa.

Tarvitset:
  • vessapaperirullan hylsyn
  • mustaa villalankaa
  • punaista paperia
  • askartelusilmät (tai leikkaa silmät paperista)
  • mustia piippurasseja
  • mustia tarraympyröitä pilkuiksi (pilkut voi myös piirtää)
  • haaranastan



Kieritä vessapaperirullan hylsyn ympärille mustaa villalankaa niin, että koko hylsy peittyy.




Leikkaa punaisesta paperista ympyrä ja leikkaa se kahtia. Liimaa puoliskoihin mustia tarraympyröitä pilkuiksi. Kiinnitä puoliskot haaranastalla vessapaperirullan hylsyyn siiviksi.

Kiinnitä askartelusilmät.

Kierrä piippurasseista jalat leppäkertulle.





Suvi Vehmanen: Miksi leppäkertulla on pilkut? — Lapsi kysyy luonnosta
Kuvitus: Laila Nevakivi
Kustantaja: Minerva 2009. 2. p.

 

torstai 30. huhtikuuta 2020

Vappukasvot - Kirja + askartelu osa 7



Hauskaa vappua!

Tutkimme tyttären kanssa vappua Kaarina Helakisan kirjoittamasta ja Leena Lumpeen kuvittamasta Suomen lasten juhlakirjasta (Otava 2012). Opimme, että vapulla on ainakin kolmet kasvot.

Ensiksi vappu on työläisten juhla. Toiseksi se on akateeminen juhla. Kolmanneksi se on karnevalistinen kevään juhla, jolloin on lupa hullutella ja pitää hauskaa. Karnevaalivapun ilonpito alkaa Helakisan mukaan yleensä vapunaattona, jolloin kokoonnutaan ystävien luokse tai lähdetään huvittelemaan ravintolaan.

Tänä vuonna kaikki ovat joutuneet miettimään vapun viettonsa ihan uusiksi, kun suuret kokoontumiset eivät ole mahdollisia ja ravintolat ovat kiinni. Aika monilla on kotivappu.

Päätimme tyttären kanssa, että oli miten oli, meidän vappumme kasvot ovat karnevalistiset. Askartelimme tänään vappunaamion, joka tuo väriä elämään. Vielä ehtii väkertää oman naamarin.




Tänään ja huomenna voi myös kokeilla kirjassa mainittuja vappuleikkejä. Miltä kuulostaisi simapullonpyöritys tai ilmapallon pompotus?

Seuraa johtolankaa -leikki vaikutti hauskalta. Siinä kukin leikkijä saa oman serpentiininauhan, jota tulee seurata nauhaa rikkomatta. Nauha on pitkä eikä sen pää ole heti näkyvissä. Nauhan päässä odottaa pieni yllätyslahja.

Mutta nyt askartelemaan. Vappunaamioon tarvitaan:
  • paperilautanen
  • vesivärit, peitevärit tai askartelumaalia ja sivellin
  • jäykkää huopakangasta
  • lahjapaperinarua tai serpentiiniä
  • juomapilli tai jokin keppi
  • punainen mehutölkin korkki tai tupsu
  • sakset
  • liimaa
  • teippiä
  • kyniä
  • nitoja



Hahmottele paperilautaseen silmänkohdat ja suu. Maalaa lautanen haluamasi väriseksi.

Leikkaa jäykästä huopakankaasta kolmion muotoinen kappale hatuksi. Koristele se huopaympyröin.




Maalin kuivuttua leikkaa silmäaukot. Viimeistele kasvot tusseilla ja kiinnitä nenä liimalla.

Leikkaa lahjapaperinarusta pätkiä ja kiharra ne saksilla. Kiinnitä ne naamarin reunoille esim. nitojalla.

Kiinnitä hattu päähän liimalla ja nitojalla.

Teippaa juomapilli lautasen takapuolelle kädensijaksi.

Sitten vaan naamari naamalle ja hassuttelemaan!





Suomen lasten juhlakirja
Teksti: Kaarina Helakisa
Kuvitus: Leena Lumme
Toimittanut: Raili Mikkanen
Kustantaja: Otava 2012 


Hämähäkki paperilautasesta — Kirja + askartelu osa 6



Niitä on taas alkanut näkyä — hämähäkkejä. Araknofobiani on aika paha, joten en todellakaan ilahdu, kun löydän hämähäkin kutomassa verkkojaan kirjastohuoneeseeni tai kipittävän olohuoneen lattialla.

Araknofobiani ei kuitenkaan ole niin paha, ettenkö voisi tarttua paperilautaseen ja muuntaa sen hirvittäväksi hämähäkiksi. Näin teimmekin tyttäreni kanssa luettuamme ensin Riikka Jäntin kirjan Toivo ja hirveä hämähäkki (WSOY 2009).

Kirjassa on kevät. Isoveli on määrännyt koko Vaahteratupaan perusteellisen kevätsiivouksen. Toivon osaksi lankeaa vintin siivous. Vintin hämäristä löytyy yllätys, joka aiheuttaa Toivolle painajaisia vielä moneksi yöksi. Vintillä majailee joku, jolla on kahdeksan jalkaa, kahdeksan silmää ja viisi hammasta — hirveä hämähäkki.

Voiko sen kanssa elää vai pitäisikö se häätää pois? Ehkä siitä voi olla hyötyäkin, jos sen kanssa pystyy neuvottelemaan.

Lisää kirjasta voi lukea täältä.

Hämähäkkiaskarteluun tarvitaan:
  • paperilautanen
  • vesivärejä, peitevärejä tai askartelumaalia ja pensseli
  • piippurasseja
  • lankaa
  • askartelusilmiä, tarralappuja tai paperia ja liimaa silmiksi ja hampaiksi
  • sakset
  • askarteluveitsi




Paperilautanen maalataan halutun väriseksi. Kun väri on kuivunut, lautaseen liimataan silmiä ja hampaita.  

Askarteluveitsellä tehdään viillot jalkoja ja lankaa varten. Piippurassit ja lanka pujotetaan viilloista ja solmitaan kiinni takapuolella.

Hämähäkki on valmis kauhistuttamaan viattomia.





Riikka Jäntti (teksti ja kuvat): Toivo ja hirveä hämähäkki
Kustantaja: WSOY 2009

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Hassuja ilmeitä luonnon materiaaleista — Kirja + askartelu osa 5



Tänään Kirja + askartelu -sarjassa suunnataan ulos luontoon. Luonto on aarreaitta, joka tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia, vaikka askartelutarvikkeet olisivat kotoa lopussa. Itse ainakin huomasin askartelulaatikoita järjestellessäni, että koronakausi on verottanut kovalla kädellä askartelumateriaalejamme.

Me lähdimme tyttären kanssa ulos taltioimaan hassuja ilmeitä. Innoituksen lähteenä toimi Kirsti Kurosen kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama kirja Näytä minulle hassu ilme (Karisto 2020).

Kirjassa päiväkoti-ikäinen Jaakko lähtee etsimään hassuja ilmeitä isän pikakamera apunaan. Kotona vanhemmat mököttävät, joten iloisemmille ilmeille olisi kysyntää.

Lisää kirjasta voi lukea täältä.

Jaakko kuvasi kahdeksan hassua ilmettä, ja me päätimme tehdä samoin. Sen sijaan että olisimme Jaakon tavoin vain etsineet hassuja ilmeitä, päätimme luoda ne itse. Materiaali löytyi luonnosta.

Alla on kahdeksan hassua ilmettämme. Tällä kertaa en anna mitään ohjeita. Kuvat puhuvat puolestaan. Niitä voi käyttää inspiraationa luodessa omia ilmeitä. Tärkeintä on antaa mielikuvituksen lentää.












Näytä minulle hassu ilme
Teksti: Kirsti Kuronen
Kuvitus: Karoliina Pertamo
Kustantaja: Karisto 2020