Näytetään tekstit, joissa on tunniste Reetta Niemelä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Reetta Niemelä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. elokuuta 2020

Lastenkirjoissa ukkostaa



Taivas tummenee. Taitaa tulla ukkonen, arvelen. Sitten jyrähtää. Kaksi kaksivuotiasta seisoo pihalla hämmästyneinä äitien kiirehtiessä selittämään, että ei mitään hätää, se on vain ukkonen. Lapset reagoivat eri tavalla. Toinen pillahtaa itkuun. Oman kaksivuotiaani silmät kirkastuvat. Ahaa, tällainen siis on ukkonen! Voin nähdä oivalluksen lampun syttyvän hänen päässään.

Olemme lukeneet ukkosesta, ja nyt tyttäreni kokee elämänsä ensimmäisen tiedostetun ukkosen. Kun juoksemme suojaan vesipisaroiden alkaessa putoilla, pienokaiseni nauraa onnesta. Jyrähdysten ja sateen kohinan läpi kuulemme vielä toisen parivuotiaan hätääntyneen itkun.

Tarinan opetus: lukekaa lapsillenne kirjoja! 😉 Tämä muutaman vuoden takainen tapaus muistui mieleeni jokin aika sitten, kun ukkosti.

Olen aina rakastanut ukkosta. Ihmiselle tekee hyvää silloin tällöin tulla muistutetuksi, että luonnonvoimien edessä olemme loppujen lopuksi aika pieniä.

Lapsena heittelin ukkosella viinirypäleitä ulos ikkunasta yrittäen lepyttää taivaan voimia. Ei ehkä ollut paras ajatus ottaen huomioon, että kotimme oli kuudennessa kerroksessa tiheästi asutulla alueella. Mutta hauskaa se oli! Ukkosen jyrinää oli niin kiva kuunnella oman kodin turvassa.

Kuvakirjoja joissa ukkostaa


Nykyisin ukkosella kaivan esiin kirjoja, joissa ukkostaa. Käperrymme tyttären kanssa sohvan tai sängyn nurkkaan lukemaan niitä. Meillä ei ole yhtään kirjaa, joka kertoisi pelkästään ukkosesta, mutta monta kirjaa, joissa ukkostaa jossain vaiheessa tarinaa.

Günter Neidingerin kirjoittamassa ja Lilo Buschin kuvittamassa kirjassa Sähkö — Korvaamaton energiamuoto (Kirjalito 1994) pureudutaan ukkoseen sähköisenä ilmiönä.

Reetta Niemelän kirjoittamassa ja Leena Lumpeen kuvittamassa kirjassa Miljan kesä (Otava 2015) ukkosen kokee mökillä maalla vaarinsa Ukon kanssa kesää viettävä Milja-tyttö.

Mysi Lahtisen kirjoittamassa ja Virpi Pennan kuvittamassa kirjassa Villikan kesä (Tammi 2010) vehreän saarikaupunginosan lapset pysyttelevät ukkosella majassaan ullakolla ja pelailevat hauskoja pelejä.

Maria Nilsson Thoren kuvittamassa Astrid Lindgrenin tarinassa Saariston lapset — Pelle saa pienen eläimen (WSOY 2020) Pampula ja Pelle joutuvat ukkoseen ollessaan kahdestaan soutuveneessä ja päätyvät pieneen saareen odottelemaan sään paranemista.

Saaressa pidetään ukkosta myös Mauri ja Tarja Kunnaksen kirjassa Kesä Koiramäessä  (Otava 2015). Elsa, Kille ja Aukusti ovat päässeet eräänä heinäkuisena lauantaina rovasti Wareksen kanssa saariretkelle. Leppoisa oleilu katkeaa hirveään ukkosmyrskyyn.

Mauri ja Tarja Kunnaksen kirjassa Koiramäen lapset ja näkki (Otava 2007) kerrotaan tarina entisaikojen emännästä, joka pelkäsi ukkosta ihan kamalasti.

Ukkoseen liittyviä uskomuksia


Ennen vanhaan ihmisillä ei ollut kunnon tietoa ukkosesta ja sen syistä. Villikan lapset tietävät, että viikinkien ukkosenjumala oli Tor. Ollessaan pahalla tuulella se ajoi mustien hevosten vetämissä vaunuissa pitkin taivaan kantta ja viskoi nuolia. Hevosten kaviot aiheuttivat jyrinän ja nuolet näkyivät salamoina. (Lahtinen 2010).

Muinoinen Komeron talon emäntä pelkäsi ukkosta vallan kamalasti. Ukkosella hänellä oli tapana voivotella: "— Taivaan isä ajaa kolikolirattailla pilvien päällä". (Kunnas 2007)

Monet pelkäävät ukkosta. Jopa aina niin rohkea Pampula kiljuu ja peittää kasvonsa ukkosen jyrähtäessä. "Hän oli kyllä urhea kuin sotapäällikkö, mutta hänellä oli yksi heikkous. Hän pelkäsi ukkosta, vaikka hänen oli vaikea sitä myöntää." (Lindgren 2020)

Sähköinen ilmiö


Nykyisin tiedetään, että ukkonen on luonnossa esiintyvä sähköinen ilmiö. Se voi olla vaarallinen, sillä salama saattaa iskiessään sytyttää tulipalon. Ukkosella ei saa mennä uimaan eikä puun alle, sillä salama iskee usein veteen tai yksinäisiin puihin. (Neidinger 1994)

Kun salama iski entisinä aikoina suoraan Komeron talon savupiippuun, oli leikki kaukana (Kunnas 2007). Onneksi taloissa nykyisin on ukkosenjohdattimet, sillä ukkosenjohdattimella varustetussa rakennuksessa on ukkosella turvallista (Neidinger 1994). Siitä huolimatta vedän Miljan ja Ukon tavoin ukkosella töpselit irti seinästä (Niemelä 2015).

Ukkosen sähköiseen luonteeseen liittynee se, ettei Ukon mukaan ukkosella saa kutoa sukkaa eikä silittää kissaa — ainakaan vastakarvaan. (Niemelä 2015)

Ukkonen nousee nopeasti


Milja tuntee ukkosen lähestymisen päänsärkynä ja painostavana ilmana. Ukkonen alkaa yleensä nopeasti. Milja ehtii hädin tuskin kerätä lelut pihalta kastumasta. (Niemelä 2015)

Villikan lapset tietävät, että laskemalla voi arvioida, kuinka kaukana ukkonen on.

"Yhtäkkiä leimahti salama ja valaisi taivaan. Se näkyi ikkunasta. Tilli alkoi laskea oikein hitaasti. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja sitten jyrähti.
   — Se on kahden kilometrin päässä täältä, hän sanoi." (Lahtinen 2010)

Salamasta jyrähdykseen kuluva sekunttimäärä siis jaetaan kolmella, jolloin saadaan ukkosen etäisyys kilometreissä.

"[Sade] kohosi kuin seinä lyijynharmaasta vedestä ja lähestyi nopeasti. Parin sekunnin kuluttua se olisi heidän päällään kuin vedenpaisumus.
     — Juokse! huusi Pampula ja juoksi edellä pitkin rantakallioita kauempana näkyvien puiden suojiin."
(Lindgren 2020)

Kun ukkonen on päällä, ei voi tehdä juuri muuta kuin pysytellä suojassa ja odottaa, että se menee ohi.

"Satoi mahtavalla kohinalla. Salamat välähtelivät. Ukkonen mörähteli ja mylvi. Oli melkein pimeää. Milja istui sängyllä ja kuunteli ukkosen ääniä. Pari kertaa ukkonen iski hirveällä ryskeellä jossakin aivan lähellä."  (Niemelä 2015)

Ukkonen on nopeasti ohi


Kaikki on ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ukkonen jättää jälkeensä suuria lätäköitä ja litimärän puutarhan. (Niemelä 2015)

"Myrsky oli ohi yhtä äkkiä kuin se oli noussutkin. Kaikki olivat likomärkiä.
— Kyllä kesä kuivaa, minkä kastelee, naureskeli rovasti." (Kunnas 2015)

Ukkosta pelänneen Pampulan mieliala kohoaa heti ukkosen mentyä. "Mikään ei enää pelottanut häntä, sillä ukkonen oli lakannut ja pian loppuisi sadekin." (Lindgren 2020)


Lähteenä käytetyt kirjat


Mauri ja Tarja Kunnas: Koiramäen lapset ja näkki. Otava 2007.

Mauri ja Tarja Kunnas: Kesä Koiramäessä. Otava 2015.

Mysi Lahtinen — kuv. Virpi Penna: Villikan kesä — Puuhaa ja leikkejä lomalle. Tammi 2010.

Astrid Lindgren — kuv. Maria Nilsson Thore — suom. Laila Järvinen: Saariston lapset — Pelle saa pienen eläimen. WSOY 2020.

Günter Neidinger — kuv. Lilo Busch — suom. Tiina Hailla: Sähkö — Korvaamaton energiamuoto. Kirjalito 1994.

Reetta Niemelä — kuv. Leena Lumme: Miljan kesä. Otava 2015.




maanantai 20. heinäkuuta 2020

Hevosia kierrätyskirjoista Tikkumäen tallin innoittamana


Tämä postaus on osa Kirja + askartelu -sarjaa, jossa ensin
esitellään kirja ja sitten neuvotaan kirjaan liittyvä askartelu.




En ole koskaan ollut heppatyttö. Silti Tikkumäen talli (Otava 2011) kiinnostaa ja viihdyttää. Hevosaiheisessa kuvakirjassa on Reetta Niemelän teksti ja Salla Savolaisen helposti tunnistettava, veikeä kuvitus.

Kirjassa seurataan Tikkumäen tallin ponikerholaisia, varsinkin Iiristä, joka aloittaa uutena kerhossa ja pääsee ensimmäistä kertaa ponin selkään. Kerhossa lapset oppivat osallistumaan tallin askareisiin, hoitamaan poneja ja ratsastamaan niillä. Samalla syntyy ystävyyssuhteita poneihin ja muihin tallilaisiin.

Kun kaikki kerholaiset pysyvät ponin selässä, voidaan lähteä maastoon, esimerkiksi ratsastusretkelle jokirantaan.

Vuoden pimeimpään aikaan joulukuussa pidetään yötalli, jossa paistetaan räiskäleitä nuotiolla. Talvikarvansa ansiosta ponit pärjäävät ulkolaitumella talvipakkasillakin. Pääsiäisenä tehdään pääsiäisajelu ponin vetämissä kärryissä.

Hauskan tarinan lisäksi kirja on ladattu täyteen aiheeseen liittyvää informaatiota. Kirja on saanut Suomen ratsastajainliitto r.y.:n Asiantuntijat suosittelevat -merkin, joten faktat lienevät kohdillaan.

Kirja innoitti meitä hevosaskartelun äärelle. Tekniikaksi valikoitui tällä kertaa kollaasi. Materiaalina käytimme mm. kierrätyskirjaa.

Tarvitset:

  • paperia
  • kierrätyskirjan tai sanomalehden
  • kyniä
  • sakset
  • liimaa



Luonnostele hevoshahmo kierrätyskirjan sivulle. Me otimme mallia Salla Savolaisen kuvituksesta.

Leikkaa hahmo irti. Voit leikata hevosen eri osia eri kohdista sivua, jolloin saat vaihtelua väritykseen.

Liimaa taustapaperille. Viimeistele piirtämällä.

Kollaasitöissä vain mielikuvitus on rajana. Revittely on sallittua!





Tikkumäen talli
Teksti: Reetta Niemelä
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Otava 2011


Naistenviikko kirjablogeissa

Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin Tuija emännöi tänäkin vuonna perinteistä naistenviikkohaastetta. Olen haasteessa mukana tällä postauksella. Tänään valitsin kirjan, jonka on kirjoittanut päivän nimipäiväsankari Reetta Niemelä. Kuvittaja Salla Savolainen vietti nimipäiväänsä eilen.




keskiviikko 27. toukokuuta 2020

3 kiinnostavaa kesäkuussa ilmestyvää lastenkirjaa

Mielenkiintoisia kirjoja ilmestyy kaiken aikaa. Poimin kustantajien katalogeista kolme kiinnostavaa lastenkirjaa, jotka ovat ennakkotietojen mukaan ilmestymässä kesäkuussa.


Tuikku ja pimeän mörkö




Viime vuoden lopulla tarkastellessani vuoden varrella lukemiamme kirjoja nostin Johanna Lestelän esikoisteoksen Tuikun tärkeä tehtävä (Otava 2019) kymmenen parhaiten mieleenjääneen teoksen joukkoon. Nyt teos saa jatkoa.

Kirjassa Tuikku ja pimeän mörkö (Otava 2020) afrikkalaispiirteinen suomalaislapsi Tuikku jatkaa arkisia touhujaan. Tällä kertaa kipuillaan nukkumaanmenon kanssa. Miksi aikuiset aina komentavat nukkumaan, kun leikit ovat ihan kesken?

Tuikun ilta ei suju oikein hyvin. Puuro ei maistu ja yöpuku, jonka Tuikku haluaa, on pyykissä.

Olo ei helpotu edes sänkyyn päästyä. Mitä jos sängyn alla piilottelee mörkö? Onneksi Tuikulla on viisas äiti, joka keksii keinot.


Niilo ja supersynttärit




Leikki-ikäisen lapsen arkisia touhuja seurataan myös Aira Savisaaren kirjoittamassa ja Hannamari Ruohosen kuvittamassa Niilo-sarjassa. Niilo ja supersynttärit (Karisto 2020) on jo sarjan viides osa.

Tällä kertaa valmistellaan Niilon syntymäpäiväjuhlia. Niilolla on paljon ideoita sirkusteemaisiin juhliin. Ainakin tarvitaan taikureita, pellejä ja hurjaa ratsastusta keppareilla. Kaikki halukkaat vieraatkin saavat esiintyä.

Myös isä ja äiti innostuvat juhlajärjestelyistä. Tehtävää on paljon. Onneksi naapurin Hilla auttaa. Synttäreistä tulee oikeat supersynttärit. Tärkeintä kaiken tohinankin keskellä on ilo ja hauskuus.

Kuten Niilo-kirjoissa yleensä, tässäkin annetaan vinkkejä käytännön tekemiseen. Mukavan tarinan lisäksi kirja on tietopaketti lastenjuhlien järjestämisestä kotona.


Älä vihaa minua




Odotan jännityksellä Reetta Niemelän ja Sanna Pelliccionin kirjemuotoista kirjaa Älä vihaa minua (Karisto 2020). Teosta on kuvailtu erilaiseksi ja uraauurtavaksi lasten luontokirjaksi. Se antaa äänen Suomen luonnon pelätyille ja vihatuille luontokappaleille, kuten kyylle, rotalle, sudelle, puutiaiselle, ampiaiselle ja hämähäkille.

Kirjan tarkoituksena on ylistää luonnon monimuotoisuutta ja jakaa tietoa käyttäen hyväksi myös aivan uusimpia tutkimustuloksia. Kiinnostaa nähdä, onnistuuko teos vähentämään vastakkainasettelua, ja onko mahdollista oppia ymmärtämään näiden pelättyjen ja vihattujen lajien elämää.


torstai 16. toukokuuta 2019

Puutarhatunnelmissa

Puutarhaihmiset ovat vauhdissa. Naapuripihallamme möyritään multaa, täytetään istutuslaatikoita ja -säkkejä. Joka päivä ilmestyy jotain uutta ihmeteltävää. 

Minäkin olin ennen innostunut kasvimaan hoidosta. Lapsena vietin kesät koulukasvitarhassa ja myöhemmin hoidin sisareni kanssa viljelypalstaa.

Nykyisin energiani ei riitä muuhun kuin ihmistaimen kasvattamiseen. Pihamme, joka voisi olla puutarha, on pelkkä ruohopläntti, jossa lapsi saa juosta. Marjapensaat sentään yritämme pitää elossa.

Tässä tilanteessa on paras nauttia puutarhoista kirjojen välityksellä. Lapsillekin on olemassa lukuisia puutarhakirjoja. Kaivoin omasta hyllystämme esiin yhdeksän puutarha-aiheista kuvakirjaa.


Kaikessa on itua - Siilin puutarhassa

Siili asuu pienessä talossa suuren puutarhan keskellä. Keväällä auringon ensisäteiden pilkistellessä omenapuun oksien lomasta, Siili aloittaa taimien kasvatuksen. Kesällä ilmojen lämmittyä taimet pääsevät ulos puutarhaan. Siellä ne Siilin hellässä huomassa kukoistavat läpi kesän ja tuottavat silmäniloa ja satoa. Kenet Siili mahtaa kutsua sadonkorjuujuhliinsa? 

Mitä opimme puutarhan hoidosta?
Paljon! Kirja on loistava tarinan muotoon puettu tietopaketti puutarhanhoidosta. Opimme, mitä tarkoittaa taimien koulinta ja karaisu, miten suhtautua rikkakasveihin ja puutarhan tuholaisiin sekä miten palkitsevaa on sadonkorjuuaika.

"Puutarha on paikka, jossa tapahtuu koko ajan, joka päivä. Puutarhuri suunnittelee, luo uutta, kokeilee, epäonnistuu ja yrittää uudelleen."

Marjo Nygård (teksti ja kuvat): Kaikessa on itua - Siilin puutarhassa
Kustantaja: Lasten Keskus 2017



Jutta ja Julius puutarhan parissa

Nuupposen viisihenkinen perhe on muuttanut alkukeväästä uuteen taloon, jonka pihalle ei ole ehditty tehdä vielä mitään. Onneksi naapurissa asuu vanhempi pariskunta, Tauno ja Tellervo, jotka tietävät puutarhanhoidosta kaiken. He ovat enemmän kuin mielissään saadessaan auttaa uuden puutarhan perustamisessa. Kevät ja kesä ovat ahertamista, jonka jälkeen saadaan nauttia sadosta. Tarvitseekohan talvella tehdä puutarhatöitä?

Mitä opimme puutarhan hoidosta?
Tämä kirja oppaanaan voi mainiosti ryhtyä puutarhuriksi. Sivuilta välittyy kaikki tarpeellinen puutarhanhoidosta. 

"Keväällä leikataan omenapuita ja marjapensaita. Näin niiden kasvu vilkastuu ja sato paranee."

"[Kompostorissa] ruoantähteet ja puutarhasta kertyvät lehdet ja oksat maatuvat mullaksi. Niin saadaan hyvää ja ravitsevaa kasvualustaa kaikille pihan kasveille, sillä multaa tarvitaan puutarhassa suuret määrät."

"Monivuotisia kasveja voi istuttaa sekä keväällä että syksyllä. Jotkut kasvit pitää istuttaa varjoon, toiset aurinkoon." 

Mari Mörö: Jutta ja Julius puutarhan parissa
Kuvitus: Marjo Nygård-Niemistö
Kustantaja: Puutarhaliitto 2007



Miljan puutarhassa

Milja lähtee tuttuun tapaan kesäksi maalle Mansikkamökille ukkinsa Ukon kanssa. Tällä kertaa mukana on Miljan paras kaveri Jakob, joka ei ole koskaan ollut mökillä. Puutarhahommissa riittää puuhaa pitkin kesää. Lapset oppivat yhtä sun toista uutta. Vaikka sadekuuro keskeyttää sadonkorjuujuhlat, Milja löytää siitäkin jotain positiivista.

Mitä opimme puutarhan hoidosta? 
Vaikka mitä! Kirja on oikea tietopankki pienelle puutarhurille.

"Ukko kertoi Jakobille ja minulle, että puutarha on saanut nimensä puiden mukaan. Puutarhoissa on aina ollut kauniita hedelmäpuita, kuten luumu, kriikuna ja omena."

"Minä neuvoin Iitaa laittamaan ruusujen ympärille kanaverkon. Niin Ukkokin tekee talvella, kun myyrät ja rusakot yrittävät syödä hänen omenapuuntaimensa."

Reetta Niemelä: Miljan puutarha
Kuvitus: Leena Lumme
Kustantaja: Otava 2005




Satu ja päärynäpuun Pyrre

Satu viettää kesän ranskalaissyntyisen mumminsa luona suuren puutarhan ympäröimässä talossa. Sadun edesmennyt vaari oli puutarhuri ja hänen kädenjälkensä näkyy kaikkialla. Vaarin vanha hattu päässään Sadustakin sukeutuu kesän aikana melkoinen puutarhuri. Apuna hänellä on päärynänoksaa muistuttava ukkeli Pyrus Communis eli Pyrre, joka tietää puutarhan hoidosta kaiken. Kuinka Pyrren mahtaa käydä loppukesän sateiden aikaan?

Mitä opimme puutarhan hoidosta?
"Madoilla on mullassa tärkeä tehtävä, ma chérie. Ne vievät ravintoa kukkien juurille ja kaivavat käytäviä ja tunneleita, niin että juuret voivat paremmin hengittää ja imeä ravintoa ja vettä."

"Jos etanoita ei hävitetä, ne saattavat syödä koko puutarhan. Kaikki kasvikset, kaikki särkyneetsydämet. Kaiken."

Anna Gullichsen: Satu ja Päärynäpuun Pyrre
Kuvitus: Cara-Maria Knuutinen
Ruotsinkielinen alkuteos: Saga Blom
Suomennos: Tittamari Marttinen
Kustantaja: Tammi 2008



Kassu puutarhurina

Kassu-majava on päättänyt kasvattaa papuja. Hän laittaa niitä ruukkuihin ikkunalaudalle ja maahan talon seinustalle aurinkoiseen kohtaan. Pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen pavut itävät hienosti. Ne tuottavat runsaasti satoa. Mitähän Kassu pavuista valmistaa?

Mitä opimme puutarhan hoidosta?
"Puutarhurin on oltava hyvin kärsivällinen. Papuja ei voi yhtään hoputtaa. Pitää vain kastella ja odotella!"

Lars Klinting (teksti ja kuvat): Kassu puutarhurina
Ruotsinkielinen alkuteos: Castor odlar
Suomennos: Kaija Valkonen
Kustantaja: Schildts & Söderströms 2017




Paddington puutarhurina

Rouva Bird keksii, että pihasta voitaisiin rajata omat pienet puutarhapalstat Paddingtonille, Jonathanille ja Judylle. Hän arvelee, että se pitäisi "tietyt karhut erossa kolttosista". Kommelluksilta ei kuitenkaan vältytä, kun Paddington lähtee etsimään inspiraatiota omaa puutarhaansa varten. Mitähän kansallisen puutarhapäivän tuomaristo tuumii Paddingtonin puutarhasta?

Mitä opimme puutarhan hoidosta?
"Kauniit puutarhat eivät synny itsestään. Ne vaativat yleensä paljon työtä."

"[E]nnen töiden aloittamista kannattaa sulkea silmät ja yrittää kuvitella, miltä puutarha näyttäisi valmiina."

Michael Bond: Paddington puutarhurina
Kuvitus: R. W. Alley
Englanninkielinen alkuteos: Paddington's Garden
Suomennos: Kaisa Kattelus
Kustantaja: Lasten Parhaat Kirjat 2002




Piia ja Piki puutarhureina

Piia on pieni tyttö, joka päättää perustaa puutarhan. Piki-koira häärää touhuissa mukana. Penkit mitataan nuoralla suoraan. Vaot vedetään syvään ja peitetään huolellisesti, etteivät linnut pääse syömään kaikkia siemeniä. Miten mahtaa käydä, kun rankkasade piiskaa sadon maahan ja muuttaa puutarhan liejuksi?

Mitä opimme puutarhan hoidosta?
"Koko päivä on pakko kitkeä,
rikkaruoho on näet sitkeä."

"Jotta puutarhan hoidossa olisi järkeä,
on taimien harvennus erittäin tärkeä."

Piia ja Piki puutarhureina - Puutarhakirja pienille
Teksti: Ulrika Widmark
Kuvitus: Ingrid Vang-Nyman
Ruotsinkielinen alkuteos: Pyret och Piff planterar
Suomeksi riimitellyt Kaija Pakkanen
Kustantaja: Oy Satusiivet-Sagovingar AB/Satusiivet-kerho 1992


 

Onni-poika ja parvekeviidakko

Lopputalven harmaus ja ankeus masentavat Onni-pojan äitiä. Hän haaveilee värikylläisestä viidakosta. Olavin mielestä sellaisen voisi rakentaa parvekkeelle. Alkaa koko perheen parvekepuutarhaprojekti, jota seurataan alkukeväästä loppukesään asti. Onnistuvatkohan isän ämpäriperunat?

Mitä opimme puutarhan hoidosta? 
Opimme, että puutarhaa varten ei tarvita omaa pihaa. Parveke riittää. Siementen idättäminen on hauskaa, mutta kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Taimia voi ostaa esimerkiksi torilta. Myös parvekepuutarha vaatii jatkuvaa huolenpitoa.

"Kesästä tulee kuuma ja kasvien kastelussa on aikamoinen homma!"

Sanna Pelliccioni (teksti ja kuvat): Onni-poika ja parvekeviidakko
Kustantaja: Etana Editions 2019


Linnea maalarin puutarhassa

Linnean talossa asuu eläkkeellä oleva puutarhuri Blomkvist, jonka luona Linnealla on tapana katsella kirjaa taidemaalari Claude Monet'sta. Kun Blomkvist päättää lähteä Ranskaan katsomaan Monet'n kuuluisaa puutarhaa, hän ottaa Linnean mukaansa. Seuraa ikimuistoinen matka Pariisiin ja Givernyyn.

Mitä opimme puutarhan hoidosta?
Tämä kirja ei opeta puutarhanhoitoa, mutta opimme, että puutarha paranee vanhetessaan. 

"Mitä kauemmin Monet siellä asui, sitä upeammaksi puutarha muuttui. Hän istutti kukkia lisää ja taas lisää."

Christina Björk: Linnea maalarin puutarhassa
Kuvitus: Lena Anderson
Ruotsinkielinen alkuteos: Linnea i Målarens Trädgård
Suomennos: Paula Karlsson
Kustantaja: Otava 1986





keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Matti Pikkujämsä debytoi postimerkkikuvittajana



Useita lastenkirjoja kuvittanut Matti Pikkujämsä debytoi postimerkkikuvittajana. Posti julkaisee tänään Jaettu ilo -postimerkkivihon, jossa on kuusi Matti Pikkujämsän kuvittamaa ystävänpäiväpostimerkkiä.



Merkkien kuvitus on tuttua Pikkujämsän tyyliä. Kuvissa kuvataan eri-ikäisten ihmisten välistä ystävyyttä ja mukavia arkisia asioita, joita voi tehdä yhdessä ystävän kanssa. Eläinystäviäkään ei ole unohdettu.

Postimerkit ovat siitä erityisiä, että Pikkujämsä on tehnyt niiden hammastukset vapaalla kädellä. Se antaa merkeille mukavan kotikutoisen ja vähän lapsekkaan ulkoasun.

En ole ostanut postimerkkejä ikiaikoihin. Niitä tarvitsee nykyisin niin harvoin. Edes joulumerkkejä ei tullut ostettua viime jouluna, sillä niitäkin minulla oli tarpeeksi varastossa edellisvuodesta. Pikkujämsän postimerkeissä on jotain niin viehättävää, että taidan kuitenkin ostaa arkillisen, vaikken niitä välttämättömästi tarvitsisikaan.

Harmi vaan, etten ehdi ensipäivätilaisuuteen. Helsingin pääpostissa järjestettävässä tilaisuudessa Matti Pikkujämsä signeeraa töitään tänään klo 13-15.

Samalla julkaistaan myös kaksi muuta postimerkkiarkkia. Pakkaspäivä-postimerkeissä kuvataan pilkkimistä ja avantouintia. Äitiyspakkaus-arkilla esitellään ulkomaillakin kiinnostusta herättänyttä suomalaisten ylpeyden aihetta eli äitiyspakkausta.

Matti Pikkujämsä on minulle ja tyttärelleni tutuin Reetta Niemelän Makkarapiruetti-kirjan (Otava 2005) kuvittajana. Makkarapiruetti on proosamuotoista runoutta, pieniä kertomuksia, joissa on usein melko absurdi tunnelma. Makkarapiruetti oli vuonna 2005 Finlandia Junior -palkintoehdokkaana. 

Pikkujämsän kuvittama lastenkirja on ollut toisenkin kerran ehdolla Finlandia Junior -palkinnonsaajaksi, nimittäin vuonna 2013. Kyseessä oli Ville Hytösen kirjoittama Hipinä aasi apina hiisi (Tammi 2013).

Pikkujämsä palkittiin vuonna 2013 Rudolf Koivu -palkinnolla kuvituksestaan Katriina Kauppilan toimittamaan satuantologiaan Kaiken maailman eläinsadut (Otava 2011).

Matti Pikkujämsä on kuvittanut myös useita Jukka Itkosen lastenrunokokoelmia. Niitä lueskelen usein kirjastossa, mutta en juurikaan viitsi lainata kotiin, koska jostain syystä tyttäreni ei ole runouden ystävä. Sääli!


perjantai 4. tammikuuta 2019

Miljan ja vaarin talvisia iloja


Vasta satanut lumi on parhaita asioita mitä tiedän. Yöllä on taas pyryttänyt lisää lunta. Niin ihanaa kuin puhdas lumi onkin, se ei yleensä säily koskemattomana kovin kauaa. Meidänkin pihalle on jo ilmestynyt eläinvieraiden jalanjälkiä. 




On juuri sopiva hetki kaivaa kirjahyllystä esiin Reetta Niemelän kirjoittama ja Leena Lumpeen kuvittama Miljan talvi. Tytär tiirailee siitä kaikkein mieluiten juuri eläinten jalanjälkiä. Omalla pihallamme näkyy yleensä jäniksen (tai rusakon), oravan ja lintujen jälkiä. Joskus pihalla on tassutellut kissa ja joskus hiiri (vai rotta, yök!). Eilen aamulla näin muuten ketun juoksevan tien yli ihan lähellä kotiamme. Se on harvinaista.



Milja-sarja kuuluu kestosuosikkeihimme. Sitä luetaan uudestaan ja uudestaan. Ostin vuodenaikoja käsittelevät kirjat omaan hyllyymme, kun huomasin, että ne olivat meillä jatkuvasti lainassa kirjastosta. 

Voi olla, että kirjat puhuttelevat minua siksi, että niiden kerrontaan on kivasti yhdistetty kansanperinnettä. Niemelä on opiskellut kansatiedettä aivan kuten minäkin. Tyttäreni pitää Milja-kirjoissa eniten ehkä luonnon havainnoinnista. Leena Lumpeen kuvitus on ansiokkaan tarkkaa ja realistista.

Pidämme molemmat Milja-kirjoissa siitä, että päähenkilöinä ovat Milja ja hänen vaarinsa. Ei niin kovin tavallinen asetelma lastenkirjassa. Päähenkilöiden nimet ovat herkulliset: Milja Mansikka ja Ukko Mansikka.

Miljan talvi -kirjassa Milja ja Ukko käyvät helmikuussa mökillä. Mökkielämä on hiukan erilaista talvella kuin kesällä. Talvisessa luonnossa riittää paljon katseltavaa ja tummalla taivaalla tähdet ja tähtikuviot näkyvät hienosti. 

"Ukko näytti Miljalle kirkkaana vilkuttavan Pohjantähden. Hän näytti mustanpimeältä taivaalta myös Suuren karhun ja Pienen karhun. Ja Joutsenen. Ja Väinämöisen viikatteen. Ja taivaan kuningattaren Kassiopeian. Milja ei kyllä ollut ihan varma, näkikö hän oikeat tähdet. Yhtäkkiä taivaan yli leiskahti tähdenlento. Silloin sai toivoa jotakin. Mutta ennen kuin toivoi ei saanut puhua, eikä toivetta saanut paljastaa muille. Milja toivoi salaisesti, että oppisi joskus tunnistamaan kaikki tähtikuviot." 

Kirjan teksti on jaettu mukavasti lyhyehköiksi tarinoiksi. Tarinat sopivat hyvin esimerkiksi luettavaksi yksi kerrallaan iltasatuina. Kirjan takakannessa teosta suositellaan viisivuotiaasta eteenpäin, mutta tyttäreni nautti Milja-kirjoista jo kolmivuotiaana.

Ennen Miljan talvea samoilta tekijöiltä oli samana vuonna ilmestynyt Miljan kesä -kirja, jossa Miljan ja vaarin touhuja seurataan samalla mökillä kesäaikaan. Sittemmin ilmestyivät myös Miljan syksy (Otava 2003) ja Miljan kevät (Otava 2004). Ja vaikka vuodenajat tulivat jo käytyä läpi, eivät tekijät siihen lopettaneet. Sarjassa on ilmestynyt myös Miljan puutarha (Otava 2005), Miljan kaupunki (Otava 2007) ja Milja nikkaroi (Otava 2009), joista Miljan kaupunki kiinnostaa meitä eniten.

Miljan kesä ja Miljan talvi olivat Finlandia Junior -palkintoehdokkaina vuonna 2002, ja jos minä olisin ollut päättämässä, ne olisivat myös palkinnon saaneet.
 
Reetta Niemelä: Miljan talvi
Kuvitus: Leena Lumme
Kustantaja: Otava 2002